Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / G / Roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Sere
Lähetetty: 19.01.2015
00:05
Otsikko: Roolipeli
skipediii


Clarence istuskeli olohuoneen sohvalla ja seurasi katseellaan sitä kissanpentua kuinka se tutkaili tuoretta asuinympäristöään tassutellessaan edes takaisin ympäri asuntoa. Mies ei ollut koskaan ajatellut hankkivansa lemmikkejä saatika lapsia, mutta kun Deidre oli ottanut asian puheeksi aiemmin, oli hänen mielessään käynyt ajatus siitä, että hän voisi ehkä haluta yhden lapsen. Ei Clarence niin suurta perhettä halunnut kuin sisaruksillaan oli, se olisi ollut jo liikaa hänen kaltaiselleen.
"Saakohan kissan tottelemaan käskyjä..", Clarence pohti lähinnä itsekseen, sillä Deidre oli tapaamassa Audieta - hän oli käynyt hankkimassa kyseisen kissan Saskian kanssa yllätykseksi Deidrelle, sillä heillä oli suunnitelmat mennyt uusiksi kokonaan Deidren mentyä tapaamaan serkkuaan. Deidren tapaan appivanhemmatkin huitelivat sillä hetkellä jossain toisaalla. Ovikello soi pian ja sen jälkeen kävi, kun Christian tuli omilla avaimillaan asuntoon tervehtien veljeään jo ovensuusta. Totta kai hänellä oli avaimet vielä asuntoon. Christian asteli olohuoneeseen ja lysähti sohvalle istumaan vilkaisten sitten veljeään.
"Ei kovin hohdokkaat treffit?" Clar kysyi virnuillen.
"Ei todellakaan. Mutta, jos..", Christian kerkesi aloittaa, mutta Clar äkkäsi nopeasti.
"...joku kysyy niin ne menivät loistavasti ja olet jo toinen jalka ihastumisen aarteiden joukossa?" Clar jatkoi loppuun ja sai sanoillaan vastaukseksi huvittuneen nyökkäyksen.
"Saitko selville mitään?" Clar kysyi sitten hetkeksi vakavoituen.
"Voi pojat, se nainen kertoi ihan kaiken. Ei tarvinut kuin ostaa pari drinkkiä ja alkoi kuule sellainen selostus herra Walzista, että jo siitä materiaalista saisi hyvän dokumentin tehtyä", Christian kertoi ja henkäisi syvään. He olivat sopineet veljesten kesken, että Christian menisi treffeille herra Walzin, Cassandran entisen miehen, ex-vaimon kanssa. Ja totta kai se tarina mikä muille kerrottiin oli vain se, että Christian menisi ulos jonkun naisen kanssa.
"Onko olemassa edelleen se sopimus, jossa on Cassandran nimikirjoitus päivämäärän kera?" Clarence kysyi ja oli miltein onnesta sekaisin nähdessään Christianin ottavan kyseisen sopimuksen takkinsa povitaskusta esille. Clar nappasi sopimuksen käsiinsä ja luki sen läpi.
"Ei jumalauta. Se mies on niin idiootti. Ihan niin kuin arvelinkin, hän on laittanut allekirjoituspäivämääräksi sen päivän, kun Caz on sairaalaraportin mukaan ollut vielä taju kankaalla. Miten vitun tyhmä voi mies olla...", Clarence naureskeli helpottuneena oikeastaan siitä tiedosta, että he vihdoin saisivat kostaa sille kusipäälle.
"Kerroitko mitään Cassandralle?" Christian kohotti kulmiaan.
"Mainitsin ohimennen. EI siellä voinut puhua, kun lapsia oli koko huone täynnä", Clar hymähti vielä silmäillessään sopimusta.
"Miten sait tämän?" Clarence kysyi sitten nostaen katseensa Christianiin.
"Sitä sinun ei tarvitse tietää", Christian pudisteli päätään kuin ei tahtoisi edes muistaa.
__

Cassandra oli pyytänyt Gregorya vielä tulemaan illalla käymään sairaalalla, sillä tahtoi vielä viettää aikaa miehensä kanssa ennen kuin sitten kävisi lepäämään, josko nukkumisesta tulisi mitään sinäkään yönä. Emmylou oli sillä hetkellä omassa pienessä vauvapedissään sängyn vierellä ja Caz katseli televisiosta jotain hömppäsarjaa, jossa kerrottiin seurapiirinaisien elämästä ja heidän rikkaista aviomiehistään. Siinä samalla tummaverikkö oli iltapalan sijaan ahminut konvehtirasian tyhjäksi ja aloittanut uudenkin. Häntä käytiin kyllä monta kertaa muistuttamassa, että hänen täytyisi muistaa pyytää iltapalaa sitten, mutta Cassandralta se oli kuitenkin unohtunut siinä suklaan ahmimisen mukana. Huoneen ovi kävi pian ja Caz hymyili nähdessään Gregoryn.
"Heii", Cassandra hymyili leveästi selvästi vähän pirteämpänä ehkä sen lievän sokerihumalan vuoksi. Nainen olisi voinut syödä sitä suklaata varmaan täysin rajattomasti sillä hetkellä.
"Toithan ne vaatteet mukanasi?" Caz varmisteli, sillä oli pyytänyt jotakin vaatetta seuravaalle päivälle itselleen sekä Emmyloulle, sillä he pääsisivät kotiin.
"Sait ihan luvan kanssa penkoa alusvaatteitani - löytyikö mitään mielenkiintoista?" Cassandra virnisti hyväntuulisena.
___

Maximilian oli ottanut yhteyttä Giseleen ja he olivat sopinut tapaavansa Gregoryn ja Cassandran kotona, sillä se olisi heille kaikille puolueetonta maaperää niin alkuun. Ja myöskin siksi, että Gisele ja Elfriede olivat siellä vahtimassa lapsia Gregoryn vielä lähdettyä asioille, luultavasti tapaamaan Cassandraa. Elfriede oli hermoillut koko ajan kuultuaan vihdoin tapaavansa isänsä. Tyttö oli lähinnä istunut olohuoneen mukavalla sohvalla ja tuijottanut kelloa kuin se olisi käynyt kilpaa tuijotuksesta hänen kanssaan. Gisele oli kaivanut vain esiin joitain mahdollisia tarpeellisia juttuja, kuten valokuvia, syntymätodistuksen sun muuta, jos Max niitä tahtoisi nähdä. Gisele ei tiennyt tulisiko Max yksin vaiko Gabriellen kanssa, sillä se ei ollut käynyt puhelun aikana ilmi eikä Gisele ollut tajunnut sitä kysyäkään.

Ovikello oli soinut pian ja samalla sekunnilla Elfriede oli vain noussut ylös, mutta ei tiennyt mihin suuntaan hänen tuli liikkua. Häntä jännitti niin kovin. Vielä hätäisen päätöksen tehdessään hän avasi tummat pitkät hiuksensa ponnarilta ja antoi niiden levätä harteillaan valkopilkullisen mustan paitansa päällä.
Gisele asteli ulko-ovelle ja avasi sen toivottaen sitten ovelta peremmälle. (koska en tiedä onko gaby mukana..)
"Kun olet valmis niin etsimäsi on tällä hetkellä olohuoneessa", Gisele ohjeisti Maximilianille ja antoi tuolle oikeastaan ihan oman rauhan sen suhteen, kun tuo näkisi Elfrieden.

// elfriede ilman tota hattua :D
http://aijaa.com/l2BOiJ

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 19.01.2015
00:57
Otsikko: Roolipeli
Gregory nosti mukanaan tuomansa Louis Vuittonin nahkamatkalaukun seinän vierustalla olevalle tuolille.
”Tässä ne ovat, kaikki mitä pyysit”, mies ilmoitti hymyssä suin ja asteli sitten tervehtimään lähemmin vaimoaan suudelmin. Tervehti hän pikkuistakin hiljaisin kuiskauksin ja hennolla suukolla poskelle tahtomatta kuitenkaan herättää nukkuvaa vauvaa. Mies oli myös tuonut kantokopankin mukanaan valmiiksi, missä Emmylouta olisi pois lähtiessä helpoin kantaa. Gregory istahti Cassandran puoleen ja vilkaisi päällä olevan television puoleen, muttei nähnyt siellä mitään järin kiinnostavaa. Hän laski katseensa vaimonsa sylissä olevaan suklaakonvehtirasiaan ja oli jo nappaamaisillaan yhden suklaan suuhunsa, mutta perui aikeensa. Ei siellä enää ollut mitään.
”Sinähän olet herkutellut täällä”, mies naurahti huvittuneena ja katsahti silmät pilkehtien vaimonsa puoleen.
”Oh, tietäisitpä vain. Olin järkyttynyt. Kauhuissani. Mitä löysinkään….”, Gregory kauhisteli näytellen ja pudisteli dramaattisesti päätään. ”Löysin mummopöksyt! Kamalaa, käyttääkö minun vaimoni jo sellaisia seksintappajia tuossa iässä…. menetetty toivo”, Gregory voivotteli ja peitti silmänsä käsillään. Oikeasti ne oli ollut ihan normaalit naisten alushousut, ei mitään väitettyä nähnykkään. ”Kunhan kiusaan”, Gregory naurahti ja painoi suukon vaimonsa poskelle. ”Oikeasti kokeilin rintaliivejäsi ylleni ja huomasin näyttäväni todella komealta ja seksikkäältä ne päällä”, Gregory jatkoi virnuillen istuttaessaan sen mielikuvan vaimonsa mieleen ja kohotteli vihjailevasti kulmiaan. ”Minulla on ne nytkin ylläni.” Hän vinkkasi silmäänsä. Hän alkoi olla jo niin vakuuttava vitsailussaan, että kohta sen luuli jo todeksikin.
_

”Tähän sinun elämäntyyliisi voisi vaikka jopa tottuakin”, Deidre naurahti loikoillessaan täydellisen rentona kauneushoitolan ihan luvattoman mukavalla penkillä samalla kun hänen varpaan ja sormensa kynsiä laitettiin viimeisen päälle. Hän oli lopulta päätynyt viettämään serkkunsa kanssa koko illan. Clarence oli kyllä tietoinen siitä, ainoa mikä blondia harmitti oli ettei hän saanut vielä pikku Cocoaan syliinsä. Oli hän soittanut eläinkauppaan ja tahtonut varata kissanpennun itselleen, maksamalla vaikka hieman ylimääräistäkin siitä, muuta myyjä oli ollut ihan kummallinen. Toinen oli vain myhähdellyt omiaan ja höpöttänyt asian olevan kunnossa.
Deidre poimi vierellään lasisella tasolla olevan kuohuviinilasin ja joi siitä kulauksen. Sekin oli ihan liian hyvää, näki että se paikka oli todella tasokas ja lähinnä vain jo miltei hävyttömän rikkaille ihmisille. Hän ei astuisi yksinään sellaisiin paikkoihin varpaankärjelläänkään eikä edes kadehtinut sellaista elämää, mutta toki oli mukava Audreyn mukana päästä kokemaan sellaistakin. Heillä oli niin erilaiset kasvatukset taustaltaan ja käsityksensä siitä mikä oli luksusta. Deidre oli paljon maanläheisempi niissä asioissa.
Siniset silmät kääntyivät toisella penkillä olevaan Audreyhin jonka kasvot olivat valkoisten pyyhkeiden alla piilossa. Ja niiden alla oli vielä jotain liinoja ja voiteita suin muita, toinen näytti lähinnä muumiolta sillä hetkellä, mikä huvitti Deidreä. Audrey oli kuitenkin vain todennut nauraen sen olevan sen arvoista.
*
”Tahdon kertoa sinulle jotain”, tummatukkainen aloitti ja poimi pienen baaripöydän ylitse serkkunsa käden omiensa väliin. He olivat kauneushoitolan jälkeen tulleet vielä ottamaan yhdet alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Four Seasonsiin. Heidän hiuksensa olivat laitettu, eturivin julkisuudenkin henkilöitä meikannut meikkitaiteilja oli ehostanut heidän kasvonsa. Deidre oli osannut istua vain paikoillaan huuli pyöreänä, kaikki olivat kohdelleet häntä kuin minäkin kuningattarena. Audrey oli vuorostaan nauranut hänelle.
”Mitä?” Deidre kysyi nojautuen serkkunsa puoleen ja nosti toisenkin kätensä pitelemään hennosti Audreyn käsiä. Audrey henkäisi syvään ja rypisti hieman kulmiaan.
”Maximilian, tiedäthän sinä Maxin? Kuitenkin, kävin hänen luonaan tänään ja hän kertoi minulle eräästä uudesta laitteesta, se on tavallaan eräänlainen tutka mikä laitetaan korvan sisään… Jos se laitettaisiin minulle, saisin näköni tavallaan ainakin osittain takaisin.”
”Audrey, sehän on ihan mahtavaa!”, Deidre henkäisi yllättyneenä mutta innostuen jo kuulemastaan.
”Mm’m, se olisi hienoa, mutta ei ole täyttä takuuta, että se onnistuu. Se on niin uutta vielä ja melko lailla kokeiluasteella… Päätyisin taas vähän niin kuin koekaniiniksi. Riskinä on, että se operaatio vahingoittaisi kuuloani, eikä minua hirveästi kiehdo menettää vielä toistakin aistiani.”
”Ymmärrän”, Deidre pohdiskeli ja kurtisti mietteliäänä kulmiaan.
”Mitä aiot tehdä, tiedätkö vielä? Mitä tarkoittaa, että saisit näkösi osittain takaisin?”
”Se laite, ”tutka” siis, korvaa puuttuvan näköaistin, pystyisin paikallistamaan ääniaaltojen avulla ympärilläni olevat asiat. Parhaiten kuulemma näkisin, jos niin voi sanoa, sateessa, koska jokainen pisara aiheuttaa oman äänensä. Haittapuoli siinä on se, että koska kuuloni olisi sen myötä erittäin herkkä ja tarkka, en kestäisi liian kovia ääniä. Mutta ajatus siitä että voisin nähdä taas… en osaa edes kuvailla miten uskomattomalta se kuulostaa. Minua vain pelottaa ne riskit. Tarvitsen jonkun rohkaisevan järjenäänen itselleni”, Audrey naurahti hiljaa ja hymyili serkulleen pää hieman kallellaan.
”Jos olisin sinä, lähtisin siihen mukaan”, Deidre sanoi ja puristi kannustavasti serkkunsa käsiä omiensa välissä. Audrey virnisti kevyesti, mutta näytti jotenkin tavattoman epävarmalta. Hänellä oli niin paljon muutakin mietittävää harteillaan. Mutta oli tämä paljon parempi juttu kuin se toinen mistä hän oli keskustellut Maxin kanssa…
_

Hän oli todella hermostunut. Ja ennen sitä ollut hieman alakuloinenkin, sillä oli joutunut töistä tultuaan todistamaan sivusta kuinka Gabrielle oli pakannut autoonsa matkalaukut ja lähtenyt Anyannan kanssa Helenen luokse. Nainen oli kuulemma kaivannut hieman omaa aikaa miettiä asioita. Talo oli vaikuttanut todelta suurelta ja autiolta muiden ollessa poissa. Max oli yrittänyt soittaa vaimolleen ennen Gregoryn luokse lähtemistä, mutta puhelu oli mennyt suoraan vastaajaan. Hän oli nähnyt töiden jälkeen Maynoria ja käynyt pikkuveljensä kanssa ottamassa oluet, mutta toinen oli ollut todella vaisu eikä yhtään oma itsensä. Vaipunut vain koko ajan ajatuksiinsa tai kertonut viime öisestä naisystävästään samalla innolla kuin olisi puhunut viime vuoden säästä.
Mutta nyt hän ei kuitenkaan miettinyt sitä, hänen kaikki ajatuksensa pyörivät Elfriedessä, joka oli oven toiselle puolen. Maximilian laski katseensa käsissään olevaan pieneen valokuvaan ja katseli siinä olevaa teini-ikäistä tyttöä. Hänen tyttärensä. Mies hymyili hennosti ja laittoi kuvan takkinsa taskuun ennen kuin viimein rohkaistui ja painoi ovikelloa. Hän ei tahtonut enää hetkeäkään pitkittää sitä, että näkisi ensimmäistä kertaa yli kuuteentoista vuoteen tyttärensä.
Kauaa saksalaismies ei joutunut oven takana odottamaan, kun Gisele tuli jo aukaisemaan oven. Max kohotti pienen hymyn huulilleen ja tervehti pään nyökkäyksellä vaaleaverikköä ennen kuin astui peremmälle taloon. Hassua, yleensä hän oli käynyt täällä tapaamassa ystäviään, nyt asetelma oli hieman toinen. Max haroi hieman sormillaan lyhyitä, tummia hiussortuviaan päälaeltaan, kunnes vilkaisi vielä Giselen puoleen ja lähti kulkemaan hitaasti olohuonetta kohti. Hän seisahtui oviaukolle.
”Hei tyttäreni”, hän sanoi saksaksi ja hymyili liikuttunut kiilto silmissään nähdessään ensimmäistä kertaa Elfrieden elävänä.



Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 19.01.2015
02:01
Otsikko: Roolipeli
Cassandra nauroi miltein jo vedet silmissä aviomiehensä vitsailulle eikä hän enää ollut varma uskaltaisiko päästää Gregorya lähellekään hänen alusvaatteitaan elleivät ne olleet Cassandran yllä. Tummaverikkö peitti hetkeksi silmänsä käsiensä suojaan koettaen hävittää sen todella huvittavan mielikuvan Greggiestä, jonka toinen onnistui takomaan hänen päähänsä.
"Näyttää istuvan aika hyvin yllesi, bombshell. Suoraan sanoen näytät ihan helvetin seksikkäältä", Cassandra virnuili ja taputti Gregoryn rintakehää kuin sanojensa painikkeeksi.
"Kai sinä sitten pistit parastasi niiden kanssa?" Kymyksen esitettyään Caz nojasi ylävartaloaan hieman eteenpäin ja päätään taaksepäin poseeraten kuin mikäkin alusvaatemalli. Nainen pudisti hetken päätään huvittuneena vain katsellessaan Gregorya ja hymähti sittemmin.
"Ja mitä niihin mummopöksyihin tulee... En minäkään voi hei aina olla ihan seksikkäimmilläni. Joskus tuntuu ihan hyvältä vaihtaa pitsit kunnon puuvillaan", Caz nauroi jälleen ja ojensi toista suklaakonvehtirasiaa Gregorylle, jossa oli vielä muutama jäljellä.
__

"Meidän pitää selvitellä DNE:n lakimiesten kautta näitä papereita vielä. He saavat jonkinlaisen kanteen varmasti tehtyä tästä sotkusta. Toki Cassandran täytyy sitten olla siinä mukana, koska ilman häntä tämä ei tule tapahtumaan", Clarence hymähti ja katseli vielä epäuskoisena sopimusta käsissään.
"Pitää odottaa sen verran, että hän on päässyt asettumaan vauvan kanssa taas arkeen. Ja totta kai Gregorynkin täytyy olla tietoinen tästä - he ovat meinaan kuin vanha paatunut tuulipukupariskunta. Jos toinen tekee jotain niin toisen on vähintäänkin pakko olla asioista tietoinen", Christian sanoi veljelleen ja he molemmat nauroivat hetken ajan sille mielikuvalle Cazista ja Gregorysta yhteensopivissa tuulipuvuissa.
"En ehkä usko, että näemme G:tä tuulipuvussa", Christian nauroi. SIskostaan hän ei mennyt takuuseen.
"Hei, me nähtiin G jo siinä poropaidassa. Kaikki on mahdollista, velikulta", Clar vinisti ja he molemmat nauroivat taas. Clarence kävi hakemassa heille oluet jääkaapista, jotta illanvietto ei olisi kuivin suin hölöttämistä.
"Sinä saat hoitaa kyllä sitten Gregoryn kanssa puhumisen jos siihen tulee tarvetta", Clar ilmoitti istahtaessaan sohvalle alas.
"Pelkäätkö sinä häntä?" Christian kohotti kulmiaan.
"En, mutta emme ole bestiksiä. Tosin et voi kieltää etteikö se mies olisi vähän pelottava toisinaan", Clar hymähti ja joi kulauksen olutpullostaan.
"Olen liian tyhmä pelätäkseni", Christian virnisti ja joi itsekin kulauksen oluestaan.
"No se on kyllä totta", Clarence nauroi.
___

Elfriede jäi katsomaan sitä miestä ovensuussa hetkeksi. Hän tunnisti miehen juuri omaksi isäkseen kaikkien niiden vuosien aikana näytettyjen kuvien myötä. Hetken epäröinnin jälkeen Elfriede lähti kulkemaan isänsä luokse veteliltä tuntuvin askelin ja halasi sitten miestä. Se oli tuntunut oikealta tavalta tervehtiä toista.
"Isä", Elfriede lausui liikuttuneena hänkin siitä tilanteesta. Tyttö oli odottanut sitä hetkeä koko sen lyhyen elämänsä ajan, että pääsisi halaamaan isäänsä ja tutustumaan tuohon kunnolla. Erkaannuttuaan halauksesta Elfriede jäi katselemaan Maximilianin kasvoja vielä ikuistaakseen sen hetken mieleensä kaiken varalta. EI sitä koskaan tiennyt mitä tuleva piti sisällään.
"Olen odottanut tätä hetkeä ja nyt.. En tiedä mitä sanoa. Minulla on liian paljon kysymyksiä, mutta en saa yhtäkään mieleeni", Elfriede naurahti hermostuneena ja katseli ihaillen isäänsä. Toinen oli juuri sellainen kuin hän oli kuvitellutkin. Vaikka Maximilian ei hänen elämässään ollut niinä kaikkina vuosina, saattoi tyttö silti sanoa ihailleensa isäänsä kaiken sen perusteella mitä oli kuullut tarinoiden muodossa - kuinka hänen isänsä oli ollut Afrikassa tekemässä todella tärkeää työtä ja asunut siellä ja vaikka ja mitä. Gisele huhuili heitä jo kahvipöydän ääreen, mutta Elfriede oli hetken kuin ei olisi kuullutkaan sitä.
"Kai saan kutsua sinua isäksi?" TYttö varmisteli.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 19.01.2015
03:10
Otsikko: Roolipeli
Gregory nauroi hiljaa huomatessaan miten hänen vitsailunsa olikaan huvittanut Cassandraa. Gregory kohotti jälleen vihjaillen ja leikkisä hymy huulillaan kulmiaan naisen ”kehujen” vuoksi. Miehen tummissa silmissä välähti Cassandran keimaillessa ihan vitsilläänkin hänen edessään. Olihan se ymmärrettävää, että heillä oli raskauden loppupuolella ja sitä ennen tapahtuneiden sotkujen vuoksi ollut makuuhuoneen puolella hiljaisempaa. Mutta oh, naisen ei pitäisi noin leikitellä miehen edessä, se herätti kyseenalaisia ajatuksia…
”Todellakin”, Gregory ilmoitti myhäillen ja vastasi takaisin vieden toisen kätensä hiuksiensa sekaan ja toisen kauluspaitansa kaulukselle mitä veti alaspäin avonaisemmaksi paljastaen kaistaleen ruskettunut, sileää rintakehää. Hän vinkkaili silmäänsä ja lähetteli lentosuukkoja siinä samalla näyttäen todella koomiselta. Hän nauroi jo itsekin itselleen.
”Ehkä jätän tuommoisen sinulle”, mies naurahti ja nosti luovuttaen kätensä ilmaan. Ei jestas mitä se nainen sai hänestä esiin. Gregory pudisteli nauraen päätään.
”Minä tiedän ja se on oikeasti ihan ok”, Gregory myötäili hymyillen ja suuteli vaimoaan huulille kevyesti ennen kuin nappasi tarjotusta rasiasta yhden suklaan suuhunsa. Hän kohotti kulmiaan kuin todeten niin sen maistuvan yllättävänkin hyvälle. ”Kunhan muistat välillä vähän miestäsi ja keimailet äskeisen tavoin niissä pikkupikkuhousuissasi edessäni, niin jaksaa sisälläni oleva karski naistenmies jaloitella vielä ensi vuonnakin”, Gregory naurahti ja makusteli vielä suklaata suussaan.
_

Deidre kiersi avainta asunnon oven lukossa ja asteli sen avattuaan eteisen puolelle. Hän laski käsilaukun käsistään eteisen lipaston viereen ja laittoi avaimensa pieneen naulakkoon mikä oli seinällä olevan peilin vieressä. Jos ne eivät olisi siinä hän hukkaisi ne tuhatmiljoonaa kertaa päivässä. Ihan tosi. Deidre kumartui hivenen peilin puoleen ja pyyhkäisi varoen etusormellaan hieman suupieltään kuitenkaan tuhraamatta heleän roosanpunaista huulipunaansa. Hän pöyhensi hieman laitettuja hiuksiaan ja hymyili hieman peilikuvalleen. Hän oletti ettei kotona ollut muita kuin korkeintaan Clarence ja hänen vanhempansa. Äitinsä ääntä hän ei kuitenkaan kuullut, Deidre kohotti kummastellen päänsä ylös ja kuuli olohuoneesta naurua. Kahden ihmisen naurua. Riisuen ensin korkokenkänsä jaloistaan vaaleaverikkö lähti astelemaan eteisestä olohuoneeseen vievää käytävää pitkin löytäen sieltä aviomiehensä veljensä kanssa nauramassa ja juomassa olutta.
”Ai, hei Christian”, Deidre tervehti hymyssä suin ja oli jo menossa suukottamaan tervehdykseksi Clarencen huulia, mutta hän seisahtui kuin seinään. Hänen silmänsä kirkastuivat ja laajenivat, suu muodosti ”o”:n.
”OI! Onko se todella….!”, hän aloitti innostuen osaamatta jatkaa ja räpytteli silmiään.
”Kissa!” hän huudahti ja tiputtautui polvilleen. Hän oli ihan varmasti nähnyt pienen valkoisen siimahännän pilkottavan sohvapöydän alta. Hän henkäisi ihastuksissaan nähdessään pienen valkoisen kissanpennun tuijottavan häntä sammaleenvihreillä silmillään ja pienesti maukuen. Deidre höpötteli kissanpennulle ties mitä suloisesta ja hellyyttävästä samalla nostaen kissan pöydän alta syliinsä.
”Onpa se niin pieni… Clar, kävitkö sinä hakemassa sen?” Deidre sanoi miltei liikuttuneena ja katsoi takasin sylissään olevaan kissanpentuun. Hän oli aina pitänyt kissoista enemmän kuin mistään muista eläimistä. Hän silitti varovasti kissan korvantaustaa, pentu ummisti tyytyväisen näköisenä suuret silmänsä ja nautti selvästi silityksestä. ”Kiitos, on minulla ihan paras aviomies”, Deidre hehkutti hymyssä suin ja liikkui Clarencen luokse antaakseen kiitokseksi suudelman miehelle. Huulet miehen omia vasten naisen silmät kuitenkin rävähtivät auki tajutessaan oman kömmähdyksensä. ”… Tai siis tuleva aviomies”, hän naurahti hermostuneesti ja asteli sohvalle istumaan Christianin viereen kissanpentu yhä sylissään. Voi, hän ei sitä pikkuista pörröotusta sylistään laskisikaan enää koko iltana.
”Kuulitko Audreysta?” Deidre kysyi vilkaisten Christianin puoleen toivoen miehen olleen edes huomaamatta hänen pientä mokaansa. ”Tai siis jos olet edes kiinnostunut hänen asioistaan”, Deidre korjasi ja irvisti pienesti koska ei tiennyt ihan tarkalleen kuinka ex-pari toisilleen asioistaan puhui. ”Hän vain kertoi minulle siitä operaatiosta, minkä avulla voisi saada näkönsä osittain takaisin… Minusta se kuulosti aika huikealta. Jos hän vain uskaltaa lähteä siihen…”, Deidre hymähti ja nosti kissanpennun silmiensä korkeudelle. Hän painoi höyhenenkevyen suukon hiljaa miukuvan Cocon nenänpäähän ennen kuin painoi kisun takaisin rintakehäänsä vasten. Ja kun tyhjästä selkänsä takaa vaaleaverikkö veti Clarencen kädessä muutama sekunti sitten olleen olutpullon ja vei sen huulilleen. Hän väläytti miehelleen pirullisen virnistyksen, liekö toinen oli edes huomannut pullon katoamista. Oi, nainen oli välillä vähän taikuri.

_

Maximilian naurahti hiljaa ilme pehmentyen ennestään Elfrieden lähtiessä lähestymään häntä. Hän levitti kätensä ja veti tytön tiukasti halaukseensa. Voi luoja. Tuntui uskomalta saada halata tyttöä. Jokin selvästi loksahti paikoilleen hänen sisimmissään. Kuin hän olisi aina tiennyt jonkin puuttuvan, nyt Elfrieden ilmestyessä hänen elämäänsä se jokin oli viimeinkin löytynyt. Ihan kuin syvällä sisimmissään hän olisi kuitenkin aina tiennyt tytön olemassa olosta.
Max hengähti yllättyneenä kuullessaan Efrieden sanovan häntä isäksi. Se tuntui vielä uskomattomalta kuin silloin kun Anyanna oli alkanut lopulta kutsumaan häntä isäkseen. Oli pienokainen hänelle kuin oma lapsi, mutta silti, Elfriede oli hänen biologinen lapsensa. Hänestä lähtenyt. Hymy leveni entisestään miehen kasvoilla ja hän halaisi vielä vähän tiukemmin tytärtään jos vain saattoi. Elfrieden katsellessa häntä Maximilian ei osannut muutakuin virnistää hämmennyksissään. Häntä ei kuitenkaan enää hermostuttanut yhtään, ihan kuin hän olisi aina tytön tuntenutkin.
”Sinussa on jotain minua… näen sen sinusta. Ja silmistäsi”, mies hymähti katsellen tytärtään silmiin.
”Elfriede. Tahdon oppia tuntemaan sinut niin hyvin kuin voin vain. En voi tuoda takaisin menetettyjä vuosia, mutta voin tehdä tulevista vuosista sitäkin arvokkaampia. Kun olen nyt saanut sinut elämääni, toivon ettet siitä enää koskaan poistukaan”, Max sanoi ja halasi ihmetellen koko tilannetta ääneen vielä uudelleen tytärtään. Hän painoi ohimennen kevyen suukon tytön tummien hiussortuvien sekaan päälaelle. Toisen oli pitänyt periä häneltä hiusvärinsä.
”Toivon ettet muuksi kutsuisikaan”, Max naurahti virnistys käväisten huulillaan ja poimi Elfrieden käden omaansa lähtien viemään tyttöä Giselen luokse keittiöön. Tietenkin hän istuutui Elfrieden viereen kahvipöydässä autettuaan ensin tyttöä tuolin kanssa kuten hyvin kasvatetun herrasmiehen kuului. Max nojasi leukaansa kättään vasten ja katseli sivuttain tuolissaan istuen vierellään olevaa Elfriedeä. He taisivat molemmat vain osata siinä tilanteessa lähinnä katsella toisiaan. Miehen rusehtaviin silmiin syttyi lämmin pilke.
”Kerro minulle jotain itsestäsi. Oletko jo kotiutunut tänne Losiin yhtään?” Max kysyi ja vilkaisi Giselen puoleen. ”Ette te voi täällä kovin kauaa asua… Minulla on pysyvä kaksikerroksinen asunto Ritzissä vuokrattuna. Jos teille vain kelpaa, niin voitte muuttaa sinne”, mies ehdotti ja vilkaisi ohimennen Elfrieden puoleen. Kuin liittolaisena hän vinkkasi tyttärelleen silmäänsä. Asunto oli varsin mukava omine sisäuima-altaineen ja hulppeine kaupunkinäkymineen yhdessä ylimmissä kerroksissa. Se oli ollut sitä varten kun he kävivät Afrikasta käymässä Los Angelesissa, mut nyt kun he asuivat siellä nykyään omakotitalossa pysyvästi, asunto oli pitkään ollut tyhjillään. Hän ei ollut kuitenkaan luopunut siitä. Ja se nyt oli vähintä mitä hän saattoi tehdä Giselen ja Elfrieden hyväksi, tarjota koti heille.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 19.01.2015
04:28
Otsikko: Roolipeli
Cassandra virnuili katsellessaan Gregorya ja kohotti kulmiaan hivenen.
"Et tiedäkään millaisia suunnitelmia minulla on varallesi. Sisälläsi olevan karskin naistenmiehen kannattaa varautua kaikkeen - olla varuillaan ja pitää jokainen aisti tarkkana", Caz kiusoitteli Gregorya ja vinkkasi leikkisästi silmäänsä miehelle. Cassandra kuljetti toisen kätensä Gregoryn niskaan vetän miestä hivenen lähemmäksi itseään, jotta pystyi suutelemaan aviomiehensä huulia. Suudelma otti uuden tason Cassandran haastaessa Gregorya hellään kielileikkiin. Ennen kuin he tekisivät jotain harkitsematonta tummaverikön oli pakko erkaantua Gregoryn huulista, mutta sen sijaan että olisi ottanut kunnolla etäisyyttä hän jäi ihan lähelle aviomiehensä kasvoja.
"No niin, nyt en kiusaa sinua enempää. Ellet sitten halua, että helpotan oloasi", Cassandra puhui kuiskauksenomaisella äänellä ja suukotti vielä miehen huulia. Kyllä hänelle itsellekin teki jo tiukkaa halujensa suhteen, mutta oli pakko noudattaa esimerkiksi lääkärin määräystä, että ei seksiä ennen jälkitarkastusta. Huvittavaa sinänsä, että Gregoryn paras ystävä sai tavallaan määrittää sen, että milloin he saisivat taas nauttia toisistaan lakanoiden välissä.
"Lupaathan, että vaikka olisin ihan vauvan puklussa ja hiukset takussa niin haluat minua silti?" Caz kysyi huvittunut ilme kasvoillaan, koska sellaista hänen arki tulisi varmasti olemaan jonkin aikaa.
_
"Aviomies?" Christian tarttui siihen oitis ja jäi katselemaan pelastautumista yrittänyttä Deidreä huvittuneena. Hänen katseensa kävi Clarencessakin eikä voinut muuta kuin nauraa hiljaa.
"Te olette jo naimisissa! Miksi? Oliko se joku känni-illan päähänpisto?" Christian uteli ja vilkaisi sitten Deidren sylissä olevaa kissaakin. Clarence vilkaisi Deidreä ja henkäisi sitten syvään. Pakkohan se oli kertoa Christianille, ettei tuo laulaisi asiaa ihan kaikille.
"Olet sitten ihan hiljaa tästä. Et kerro kenellekään. Mutta me menimme kyllä naimisiin jo maistraatissa. Se ei ollut mikään känni-illan päätös vaan ihan sellainen, että piti varmistaa että pääsemme naimisiin sitten "oikeastikin" ilman, että Deidren täytyisi poistua tässä välissä maasta", Clar selitti nopeasti ja Christian äkkäsi asian ihan jo siksi, kun toisen ammattinsa puolestakin välillä käsitteli niitä juttuja.
"Maahanmuuttojuttuja, okeeei. Lupaan olla ihan hiljaa asiasta, mutta en voi mitään jos lipsahtaa. Yritän parhaani", Christian lupasi ja vilkaisi sitten Deidreä ollen valmis nyt vastaamaan toisen pelastautumiskysymyksiin.
"Kiitos kysymästä, en ole kuullut asiasta. Audrey ei kerro minulle juuri mitään olimme sitten yhdessä tai emme. Joten en ole kuullut tuollaisesta mitään tätä ennen", mies naurahti ja kohautti olkiaan ennen kuin joi oluestaan taas kulauksen.
"Minulla oli loistavat treffit tänään", Christian kehui Deidrelle
_
"Vau. Kiitos, Maximilian", Gisele kiitteli kaataessaan kahvia kolmeen kuppiin ja vilkaisi sitten Elfriedeä, joka myöskin näytti suunnilleen yhtä yllättyneeltä kuin hän itsekin. Tietenkin von Hartogien maku asumisen suhteen taisi kaikilla suvun jäsenillä olla kutakuinkin sama... Giselestä tuntui kuitenkin todella oudolta - olikohan Gabrielle ihan okei asian suhteen? Gisele ei kuitenkaan tohtinut kysyä, sillä ei ollut kuullut miten Maxin ja tuon vaimon keskustelu oli edennyt shokkiuutisten suhteen.
"Sitten, kun olen saanut töitä jostakin niin maksan sinulle sitten jonkin sortin kiitosta", Gisele ilmoitti istahtaessaan kahvikupposen äärelle.

Elfriede katseli isäänsä ja pohti mitä voisi itsestään kertoa.
"Hmm.. Vasta eilen me tänne tulimme, joten en ole oikein ehtinyt kotiutua. Tai täällä on ollut todella kotoista, Gregory on todella mukava ja Cassandrakin vaikutti kivalta. En ehtinyt Cassandran kanssa jutella kauheasti, sillä häneltä meni lapsivesi, kun kuuli kuka minä olen. Käsittääkseni tämä hyvännäköinen Gregory ja Cassandra ovat sinunkin ystäviäsi?" Elfriede kysyi naureskellen ja sekoitti kahvinsa sekaan maitoa.
"Minua hirvittää mennä minnekään asioimaan, kun englantini ei ole ihan niin hyvä vielä. Menee varmaan jonkin aikaa, että totun", tyttö jatkoi puhumista ja joi siemauksen kahvistaan ennen kuin jatkoi.
"Minä tykkään seurata muotia. Ömm.. Ja urheilua. Pidän musiikista, luultavasti sellaisesta, josta te vanhukset ette niinkään perusta. Paitsi Michael Jacksonin saatat tietää", Elfriede kiusoitteli Maximiliania ja se sai Giselen nauramaan.
"Hänellä on ehdottomasti sinun huumorintajusi, Max", Gisele kommentoi välissä nauttien sitten kahvistaan.
"Olen ehkä vähän tietokonenörtti. En niinkään ole innokas opiskelija. Teen kyllä hommani, mutta en ole mikään kympintyttö kuitenkaan", Elfriede kertoili ja katseli isäänsä sitten odottaen josko toinen sanoisi jotakin.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 19.01.2015
05:37
Otsikko: Roolipeli
Gregory kohotti yllättyen kulmiaan eikä osannut vastata juuri sillä hetkellä vaimonsa suukkoihin. Toinen oli kieltämättä vähän yllättänyt hänet. Kaikki ne suudelmat, puheet ja kaikki, ne saivat kovemmankin bisnesmiehen pään hetkeksi pyörälle.
”En usko sen olevan ihan soveliasta täällä. Meillä on kyllä aikaa sellaiselle myöhemminkin”, Gregory naurahti ravistellen hieman mieltään, hän oli ajautunut jo melkoisten ajatusten äärelle, mutta piti tyyneytensä.
”Tietenkin. Älä edes luule muuta”, Gregory hymähti katse ollen vielä hetken rakkaansa silmissä ennen kuin siirsi hihansuutaan tarkistaen pikaisesti ajan rannekellostaan. Hän tiesi Maximilianin olevan sinä hetkenä heillä tapaamassa omaa tytärtään ensimmäistä kertaa koskaan. Ellei mies ollut jättänyt menemättä… Parasta ystäväänsä tuntien Gregoryn oli vaikea sitä uskoa. Max tahtoisi tavata tyttärensä. Ihan varmasti.
”Caz, rakas, minun pitää varmaan alkaa lähteä. Minun pitää mennä vielä työpaikan kautta kotiin”, Gregory sanoi pahoittelevasti ja otti vaimonsa vielä hetkeksi kainaloonsa vaihtaen muutaman suudelman toisen kanssa.
”Rakastan teitä… Tulen hakemaan teidät sitten huomenna kotiin, okei?” Gregory lausahti kevyt hymy huulillaan ja suukotti vielä kerran vaimoaan hellästi poskelle ennen kuin nousi toisen viereltä ylös. Vastahakoisestihan hän sieltä hieman lähti, mutta parempi niin. Hänen pitäisi ennättää lasten luokse kotiin ja järjestelemään asioita siellä ja Cassandra tarvitsi lepoa.
_

Deidre näytti pahoittelevalta, hänestä tuntui ettei hänen pitänyt päästään suustaan enää sanaistakaan, koska hänen aiheenvalintansa tuntuivat tavalla tai toiselle menevän päin puuta. Toivottavasti Clar ei pahastunut siitä, että heidän salaisuutensa naimisiinmenon suhteen paljastui.
”Niinkö, niidenkö vuoksi sinulla on tuo uskomattoman hölmö hymy kasvoillasi nyt?” Deidre nauroi huvittuneena ja piilotti suunsa olutpulloa pitelevän kätensä taakse. Jotain Christianin ilmeilyssä oli vähän kummallista, liekö mies oli vain tosi onnellinen tai yritti vähän peitellä todellisuutta.
”Mutta siis mukavaahan, jos tapailet jotakuta kenestä pidät”, Deidre lisäsi vielä hetken päästä saadessaan naurunsa rauhoittumaan. Vaaleaverikkö hengähti syvään ja nousi sohvalta ylös Coco yrittäen kiivetä hänen mekkonsa koristekirjailua pitkin ylös. Hän joutui irrottamaan kissan pennun kankaasta ja asettelemaan uudelleen syliinsä selälleen pötköttämään. Hän tarjosi kättään kissalle ja kutitti sen massua kevyesti. Valkoinen turrikka alkoi nakertaa hänen etusormeaan ja potkuttaa pienillä takajaloillaan hänen kättään.
”Okei, minä jätän teidät veljekset rauhaan ja lähden häiritsemästä. Ruokin kissan, koska minusta tuntuu, ettette te ole muistaneet tehdä niin ja menen sitten vaikka tietokoneelle tsekkaamaan sähköpostin ja hoitamaan pari hääjuttua”, Deidre ilmoitti hymyssä suin ja suuntasi askeleensa keittiötä kohti. Matkalla hän palautti olutpullon takaisin Clarencelle ohimennen väläyttäen miehelle virnistyksen ja pörrötti kiusallaan rakkaansa hiuksia ennen kuin livahti nurkan taakse.
_

Audrey nojautui kädellään kampauspöytäänsä vasten. Hän laski punaviinilasin nopeasti kädestään pöydälle, lasi kolahti äänekkäästi saaden hänet hätkähtämään. Tummaverikkö pudisteli päätään ja piteli vatsaansa henkisesti pahoinvoivana.
”Mitä minä teen… en tahdo olla murhaaja. Gosh, en tahdo kuolla. Et ole vielä ihminen…. lopeta itsesi syyllistäminen. Et ole Anatolelle mitään velkaa”, hän valitti hiljaa puhuen vuoroin itselleen, vuoroin sille pienelle, joka kasvoi hänen sisällään. Hän ei tuntenut mitään sidettä siihen, hänestä tuntui, että hän kantoi jotain mikä oli jonkun muun sisällään. Mutta hän ei pystynyt ajattelemaan aborttia… kyseessä oli kuitenkin hänen lapsensa, viimeinen muisto mikä Anatolesta voisi jäädä elämään… mutta voisiko hän katsoa koskaan lasta silmiin näkemättä vain niitä kaikkia pahoja asioita… vai muistuttaisiko lapsi siitä ihmisestä joka oli joskus hyvä? Jos hän edes selviäisi synnytyksestä. Jos hän pitäisi lapsen. Kumpikin oli epätodennäköistä.

Audrey alkoi riisua raivolla vaatteitaan yltään, ihan kuin ne olisivat ahdistaneet häntä, puristaneet kasaan. Hänen ihoaan kihelmöi, jokin kidutti häntä koko ajan sisältäpäin, mutta hän yritti tapella vastaan. Audrey piteli käsillään päätään ja hengitti syvään.
”Rauhoitu”, hän kuiskasi itselleen ja asteli pelkät alusvaatteet yllään pylvässängyn luokse. Hän otti vaatepussin ja veti vetoketjun auki. Valkoinen hulmuava kangas heilahti ilmassa. Hänen olisi parempi jos hän tiesi edes näyttävänsä ulkoisesti hyvältä, vaikka hän sisältä olikin ihan sekaisin, rikki ja varmaankin mätä. Oikeastaan se oli vähän hölmöä, mutta se kohensi edes murusen verran hänen oloaan. Hän puki mekon ylleen, laittoi sen kanssa valitut korkokengät jalkaan solmien ne nilkkojensa ja sääriensä ympärille. Hän pujotti käteensä timanttirannerenkaita ja valitsi vielä muutamia koruja niiden kanssa. Ollessaan valmis hän nappasi punaviinilasin ja sen kanssa ylös tuomansa punaviinipullon käteensä lähtien sitten alakertaan. Ainakin hän voisi juoda olonsa paremmaksi. Pienimmät lapset olivat jo yöpuulla, Faye oli yökylässä. Hänellä ei ollut puolisoa kenen tunteita ajatella tai ketä huomioida, kuten hyvän tyttöystävän tai vaimon kuuluisi. Joten mikä häntä estäisi? Jos maailmanloppu tulisi sinä hetkenä, niin ainakin hän kuolisi helvetin upean ja seksikkään näköisenä. Hah. Eikö siinä ole syytä jo juomiseen?
_

Maximilian nojasi kädet farkkujensa taskuissa raollaan olevan ulko-oven karmia vasten ja katseli hymyillen eteisessä seisovaa tytärtään ja Giseleä. Naiset olivat tulleet saattamaan hänet ovelle, hänen oli aika lähteä sillä hän meni tekemään vielä yöpäivystysvuoron sairaalalle. Hän ei olisi halunnut lähteä, sillä hän oli ennättänyt tutustua Elfriedeen vasta ehkä pintaraapaisun verran, mutta hänen oli pakko käydä vielä kotona, nukkua lyhyet unet ja lähteä sitten töihin.
”Kuulkaas, minulla on huomenna vapaa-päivä. Ainakin periaatteessa, nukun yötöiden jälkeen muutamisen tunnin ja kello tulee siinä vaiheessa puolta päivää eikä minulla ole mitään suunnitelmia loppupäiväksi… joten pitäisittekö te minulle seuraa huomenna? Näytän teille vaikka kaupunkia, jos seurani kelpaa”, saksalaismies naurahti hurmurimainen virnistys huulillaan ja ruskeat silmät pilkehtien hyväntuulisesti. Hän toivoi kaksikon suostuvan, ettei toisilla ollut mitään suunnitelmia myöskään, sillä hän todella tahtoi viettää lisää aikaa tyttärensä kanssa.
”Ja hei friidu, kerroit olevasi hyvä niiden tietokoneiden kanssa… jos sinua kiinnostaa, minulla olisi sinulle pieni työpaikkatarjous. Pidän omaa praktiikkaani auki kolme päivää viikossa iltapäivisin ja minulla on rehellisesti sanoen melko huono osa-aikainen vastaanottoapulainen tällä hetkellä. Huh, mein Gott, hän puhuu paljon ennemmin puhelimessa ystäviensä kanssa purkkaa suussaan jauhaen tai kertoo oma keksimiään kotikonsteja potilaiden vaivojen hoitoon kuin ottaa vastaan soittoja potilailta tai päivittää ajanvarauksia tietokoneelle… se on aina aivan sekaisin. Voisit vilkaista jo sitä tietokonettakin… mutta tarjoaisin sinulle myös vastaanottoapulaisen paikkaa. Se on hyvin helppo työ, opastaisin sinua siinä tietenkin ja samalla saisin vietettyä enemmän aikaa kanssasi”, Max selitti vino hymy käyden huulillaan ja näytti toiveikkaalta, mutta ymmärtäväiseltä, jos toinen ei suostuisi.
”Mieti rauhassa, sinun ei tarvitse vielä vastata. Kotiudut ensin rauhassa tänne ja aloitat uudessa koulussasi, mutta jos sinua kiinnostaa, niin paikka on sinun. Saisit hieman taskurahaakin”, Max hymähti ja suoristi ryhtinsä.
”No jos minä tästä sitten lähden… tschüs”, mies lausahti ja astui sen verta vielä Elfriede lähemmäs, että suukotti hyvästiksi tyttöä poskelle. Ei hän malttanut olla halaamattakin toista vielä pikaisesti. Hän suukotti vielä hyvästiksi Giselenkin poskea ennen kuin lähti astelemaan bemarinsa luokse. Hän toivoi saavansa vielä sinä iltana Gabriellen kiinni, hän tahtoi kertoa tapaamisesta vaimolleen ja ihan vain kuullakin toisen äänen. Tietenkin hänellä oli ikävä vaimoaan ja pientä tytärtään.


Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 19.01.2015
06:49
Otsikko: Roolipeli
Christian palaili kotiin vasta yömyöhään, kun kello näytti yhtä yöllä. Ei hän ollut juonut kuin sen yhden oluen, mutta juttelutuokio oli venähtänyt Clarencen kanssa melko pitkäksi. Oli Deidrekin ollut mukana keskustelemassa minkä nyt ehti sen pikkukissan lumoista puhua.

Christian sovitti avainta lukkoon ja pujahti sitten sisätiloihin potkien kengät jaloistaan. Takkinsa hän heitti naulakkoon ja asteli sitten keittiöön juomaan vettä pari lasillista. Hänen aikeinaan oli käydä nukkumaan melko pian, mutta ehkä hän katsoisi sitä ennen vielä televisiota tovin ajan. Minin häslätessä Christianin jaloissa hän kulki aina olohuoneeseen asti ennen kuin silitteli sitä pientä riiviötä. Mies istahti sohvalle ja laittoi television päälle alkaen sitten selaamaan kanavia, että josko joltain kanavalta tulisi jotain katsomisen arvoista vielä siihen aikaan. Christianilla ei ollut mitään käryä missä Audrey oli, mutta eiköhän toinen osaisi itsestään huolen pitää.
__

Cassandra ei saanut unta lainkaan, sillä ei ollut tottunut olemaan niin yksin. Ehkä hän todella kaipaisi sen uuden paniikkikohtauksen, jotta uni tulisi melkein kuin tilauksesta sen jälkeen. Nyt nainen kuitenkin laahusti pitkin sairaalan käytäviä ja katseli vauvalan ikkunasta kaikkia niitä vauvoja siellä. Emmyloukin oli jo mennyt muiden vauveleiden tapaan untenmaille, joten Cazin ainoa vaihtoehto sillä hetkellä oli vain katsoa sen ikkunan kautta pikkuistaan. Naisen mieltä askarrutti monetkin asiat sillä hetkellä. Häntä hävetti aiempi yli-innokkuutensa Gregoryn suhteen, sillä tunsi saaneensa melko suuret pakit sinä iltana vaikka ihan ymmärrettävästä syystäkin. Se innokkuuskin johtui vain siitä, että naisella oli aviomiestään ikävä, hän tunsi itsensä sairaalassa melko yksinäiseksi ja muutenkin, totuus oli, että he eivät olleet harrastaneet minkään sortin seksiä liki puoleen vuoteen. Cassandra nojasi otsaansa vauvalan ikkunan viileää lasia vasten ja huokaisi raskaasti.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 19.01.2015
10:15
Otsikko: Roolipeli

"Hei Christian."
Audrey naksutti valon päälle vierellään olevasta jalkalampusta, mikä kaareutui hänen yläpuolelleen. Lamppu heitti valokeilan hänen ylleen. Tummaverikkö loikoili sivuttain muhkealla nojatuolilla huikean pitkät reidet ojennettuina tuolin käsinojan ylitse. Todella korkeat korkokengät korkoineen loi illuusion lisäpituudesta. Hän oli ristinyt säärensä keskenään, mekon pitkän halkion vuoksi valkoinen kangas oli valahtanut sivuun paljastaen naiset jalat kokonaan. Mekon helma levittäyityi kuin iso maalitahra tai vesiputoua nojatuolille ja sen edustalle lattiaan. Audrey joi rauhallisesti kulauksen punaviinistään, kunnes vei viileän lasin poskeaan vasten tukien kätensä selkänsä takana olevalle käsinojalle. Hän näytti niin ollen kuin joutenolosta nauttiva jumalatar. Toinen hänen taidokkaasti meikatuista silmistään oli valuttanut paljastavan mustan viirun hänen poskelleen, mutta sillä hetkellä hän ei näyttänyt itkuiselta. Hän näytti Audrey Dionilta. Sellaiselta kuin hänen kuuluikin näyttää.
"Oliko sinulle mukavaa?" hän tiedusteli muodollisesti ja joi uudelleen lasistaan. Hän räpäytti laiskasti silmiään. Ainoa poikkeus normaalin oli, että se olemus oli alkoholin tuoma. Hänellä oli yksi tyhjä viinipullo sivupöydällä ja toinen lopuillaan.
_

"Täällähän se mystisesti huoneestaan kadonnut potilas Dion onkin", Maximilian lausahti hymyillen kiinnittääkseen selin häneen olevan Cassandran huomion. Mies asteli ikkunan luokse naisen vierelle ja katseli itsekin hetken vauvoja pedeissään. Max hymähti hiljaa.
"Eikö olekin rauhoittava näky? Niin viattomia ja täysin tietämättömiä niistä huoleista ja murheista joita me aikuiset joudumme mukanamme kantamaan...", lääkärintakissaan oleva mies naurahti hiljaa ja katsahti vierellään olevan ystävänsä puoleen nähden toisen mietteliään katseen.
"Tule, saatan sinut takaisin huoneeseesi. Tytön on hyvä täällä ja jos tahdot voit aina pyytää hoitajan tuomaa pikkuisen luoksesi lopouyöksi. Nyt sinun on hyvä levätä itsekin, sinulla on hurja ponnistus takanasi", Max sanoi hymyillen ja tarjosi kutsuvasti käsipuoltaan Cassandralle jotta nainen voisi siihen tarttua. Cazin kiedottua kätensä hänen käsivartensa ympärille, mies taputti kevyesti naisen kättä ja lähti astelemaan rauhallisin, kiireettömin askelin toinen vierellään. Sairaalassa oli rauhallista sillä hetkellä, jos tarve tulisi hänet saisi piipparilla nopeasti kiinni.
"Mitä sinulle kuuluu, Caz?" Maximilian kysyi ollen aidosti kiinnostunut parhaan ystävänsä vaimon hyvinvoinnista.
Max mietti hetken, mutta päätti kuitenkin sanoa sen, hän hymyili ylpeänä, liikuttuneenakin:
"Minä ihmeellisen,ihastuttavan, kauniin ja älykkään kuusitoista vuotiaan isä... Tapasin Elfrieden tänään. Hän muistuttaa minua", Max sanoi hiljaa ja hymähti kevyesti muistellessaan tapaamista.

// nää on sit roolattu puhelimel, et laatu on sen mukast ja sorry jo etukäteen mahdollisist kirjotusvirheist joita on varmaa tavallistaki enemmä :D

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 19.01.2015
14:39
Otsikko: Roolipeli
"Hei Audrey", mies tervehti ex-vaimoaan suoden tuolla ystävällisen hymynkin.
"Kiitos kysymästä, oli minulla", Christian vastasi Audreyn esittämään kysymykseen ja katseli ex-vaimoaan hetken hieman kummaksuen. Toinen taisi olla jo hyvässä vauhdissa sen viinin kanssa, mikä huvitti miehen mieltä hivenen. Toisaalta hän ei nähnyt sitä lainkaan huvittavana. Christian ei kuitenkaan näyttänyt elettäkään ajatuksistaan Audielle vaan tyytyi hymyilemään naiselle kohteliaasti.
"Mitenkäs se sinun iltasi?" Christian kysyi ja kääri sitten yllään olevan kauluspaidan hihoja sen verran, että pystyi nappaamaan lattialta jaloissaan pyörineen Minin syliinsä voidakseen rapsuttaa sitä karvapalloa, joka kaipasi niin huomiota isännältään sillä hetkellä. Miehen katse käväisi ohimennen taas Audreyssa - mitä ihmettä toinen oikein puuhasi keskellä yötä joissain juhlatamineissa? Ehkä hivenen yliampuvaa, mutta Christian tiesi naisen olevan muutenkin välillä vähän oman polun kulkija. EIkä siinä mitään, jos tykkäsi pukeutua kotioloissa kuin olisi hienoimmissa seurapiirijuhlissa niin se oli ihan okei. Christian vain itse suosi enemmänkin rentoa kotiasua kotona ollessaan. Creider hymähti lähinnä ajatuksissaan ja odotti oikeastaan jo kuulevansa mitä Audreylla oli sanottavanaan. Nainen nimittäin vaikutti olevan juuri siinä mielentilassa, että toinen haluaisi sanoa sanan jos toisenkin.
__

"Kuulinkin Gregorylta, että tapasit hänet tänään", Cassandra sanoi hymyillen istahtaessaan sänkyynsä heidän päästyä hänen huoneeseensa.
"Tytössä on selkeästi sinun piirteitäsi. Mutta kerro ihmeessä miten tapaaminen meni? Tapaatteko pian uudestaan? Ja pakko kysyä, että miten Gaby on ottanut tämän uutisen?" Cassandra kyseli Maximilianilta ollen aidosti kiinnostunut myös aviomiehensä parhaan ystävän kuulumisista. Tai olihan Max hänenkin ystävänsä.
"Ja mitäs minulle nyt kuuluisi. Olen ihan hormonien heittelemä ja tekisi mieli vähän väliä itkeä jotakin asiaa. Olen uhkaillut henkilökuntaa ja koettanut osua hoitajaa tämän huoneen irtaimistolla... Olen häpeissäni siitä ja kaikesta ja se häpeäntunne ärsyttää minua, koska tunnen itse niin hölmöksi, typeräksi, vähän väliä. Olo on hieman yksinäinenkin johtuen siitä, että olen täällä yksin ja nyt kun ei ole enää sitä valtavaa vatsaakaan. Yksinäisyyden vuoksi olen ihan liian innokas ja tunnen itseni suoraan sanoen säälittäväksi", Cassandra valotti hieman kuulumisiaan ja punnitsi hetken ajan avaisiko viimeistä lausettaan enempää Maximilianille.
"Gregory oli tässä illalla käymässä ja käyttäydyin typerästi - älä huoli, hän on kunnossa, en heittänyt häntä maljakolla. Minulla on ihan järkyttävä läheisyydenkaipuu ja en tiedä, tuntuu että tein itsestäni pellen oikeasti ehdotellessani hänelle jotain täällä sairaalassa. Ja totta kai sain ymmärrettävistäkin syistä pakit ja tuli niin typerä olo. Sitä on vaikea selittää, mutta tuli oikeasti niin sellainen fiilis, että kuvotin itse itseäni. En tiedä onko tämä nyt tätä hormonisotaa sisälläni vaiko sitten valtavaa puutetta. Kai siinä itse kullakin nuppi pistää kireälle, jos ei ole puoleen vuoteen kumppaninsa kanssa harrastanut seksiä. Onko Gregory sanonut sinulle jotain aiheesta?" Cassandra avasi lopulta sen viimeisen lauseensa merkityksen ja oikeastaan luotti siihen, että Maximilian pitäisi omana tietonaan mitä hän kertoi.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 19.01.2015
23:20
Otsikko: Roolipeli
”Gabrielle kaipasi hieman taukoa”, Max sanoi huokaisten ja hieraisi kädellään leuankaartaan. ”Hän on Anyannan kanssa tällä hetkellä äitinsä luona ja toivoo saavansa aikaa miettiä hetken asioita. Olihan se kolaus hänelle, mutta ei hän voi minulle olla vihainenkaan, enhän minäkään tiennyt, että minulla on kuusitoistavuotias tytär”, Max selitti hymähtäen ja kohautti harteitaan. ”En tahdo painostaa Gabia.”
Max nojautui tuolin selkänojaa vasten ja näytti piristyvän jo pelkästään ajatellessaan aiempaa tapaamista.
”Hyvin, osasin lähinnä vain katsoa häntä ihmetellen ja kuunnella kuinka hän kertoi itsestään. Hän on upea. Tapaamme huomenna uudelleen”, Max kertoi leveä hymy huulillaan.
”Kuulinkin siitä… hoitajat vähän boikotoivat tänne tulemista. Sinun lempinimesi on monstermom”, Max naurahti myötätuntoisesti ja jäi kuuntelemaan sitten Cassandran jatkaessa.
”Moni vastasynnyttänyt tuntee jonkun aikaa eräänlaista tyhjyyden tuntua tai kokee jonkun puuttuvan raskausvatsan kadotessa. Olihan se yhdeksän kuukautta olemassa. Mutta totut kyllä. Nyt sinulla on kuitenkin Emmylou jota pitää sylissäsi”, saksalaismies lupasi pieni hymy huulillaan.
”On hän siitä puhunut. Hän syyllistää itseään aika paljon siitä, että kokee vieläkin vaikeaksi koskea sinuun seksuaalisesti. Hän omin sanoin vain pelkää sen tuovan sinulle ikäviä asioita mieleen ja huomaat kesken kaiken ettet tahtoisikaan sen kaltaista kosketusta… Hän kunnioittaa sinua, mieltäsi ja kehoasi. Olen yrittänyt kyllä toitottaa hänelle ettei hän ole Anderson vaan sinun aviomiehesi, kenen kanssa sinä haluat olla. Ikävää, että tunnet noin”, Max sanoi ja nojasi kyynärpäillään polviaan vasten. Hän poimi Cassandran käden omaansa. ”Lääkärin määräys on, että potilas Dionin tulee istuttaa aviomiehensä pöydän ääreen ja keskustella aiheesta. Liian suora toiminta voi ehkä olla hieman liikaa, mutta sellainen hidas lähestyminen voisi toimia. Olet kaunis, huikea nainen Caz. Kenen tahansa miehen on hävittävä vastusteluista huolimatta itselleen, jos otat hänet viettelysi kohteeksi. Gregory tajuaa kyllä varmasti, että sinä ihan oikeasti haluat hänestä enemmän kuin aamukahvin seuraksi”, Max piristi ja hymyili ystävälleen.
”Meillä oli aikoinaan Gabriellen kanssa lapsettomuuden ja sen kaiken testeissä ja hoidossa juoksemisen vuoksi kuiva kausi… Olimme vuoden ilman seksiä. Hyvä että edes suutelimme toisiamme tai katsoimme silmiin ilman, että olimme pettyneitä itsemme ja toisiimme. Avioliittomme oli kuivunut miltei kasaan, vaikka rakastimme toisiamme. Yhtenä iltana lennätin hänet Pariisiin syömään ja kulkemaan katuja pitkin rakkauden kaupungissa. Puhuimme koko yön ja seuraavana aamuna… voi pojat. Olikohan se koskaan tuntunut niin hyvältä ”, Max muisteli ja pudisteli ohimennen päätään kevyt hymy huulillaan. ”Tarkoitan vain, ettei se tapahdu ainoastaan teidän kohdallanne, sinun on turha hakea yksinään vikoja itsestäsi. Mikään avioliito ei ole koskaan koko aikaa täydellinen ja ihana, se vaati työtä ja puhumista, välillä riitojakin ja mököttämistä. Mutta se sopiminen siinä kaikkein parasta juuri onkin.” Max vinkkasi Cassandralle luottavaisesti silmäänsä.
_

Audrey naurahti hiljaa lasin reuna huulillaan. Hän joi viinistään ennen kuin levitti käsiään ja heilautti toista niistä edessään.
”Etkö näe? Minulla on omat maailmalopunodotusjuhlat”, hän sanoi kujeellisesti ja ojensi jalkansa sulavaliikkeisesti alas nojatuolin käsinojalta. Hän poimi viinipullon käsiinsä ja ravisti sitä kevyesti.
”Mutta juotavani on loppumaisillaan”, hän huomautti ja mutristi kevyesti huuliaan. Tummaverikkö suoristautui ylös ja lähti etsimään itselleen lisää juotavaa. Hän haroi kädellään osittain ylös kiinni laitettuja hiuksiaan toiselle olkapäälleen. Piikkikoroillakin hänen askeleensa oli höyhenenkevyt, lähes äänetön. Tummaverikkö asteli portaat alas allashuoneeseen ja otti itsekseen naurahtaen tukea seinästä horjahtaessaan hieman. Sokeus ja humala saattoivat olla vaarallinen yhdistelmä. Ehkä hän pärjäisi, hän oli kuitenkin tutulla maaperällä. Audrey joi pullon suusta suoraan kaataen viimeiset pisarat kalliista ranskalaisesta punaviinistä nieluunsa. Anatole toi hänelle aina parhaimmat juotavat. Nyt hän sai kitata niitä rauhassa yksinään. Audrey istahti valkoisen, tyylikkään nahkadivaanin päätyyn ja alkoi riisua korkokenkiä jaloistaan. Hän veti rusetit auki sääriensä ympäriltä ja ravisteli satiininauhat auki saadakseen kengät pois. Paljasjaloin hän sipsutteli huoneen yhdessä kulmassa olevan pienen baarinurkkauksen luokse ja kumartui nappaamaan satunnaisen pullon uutta viiniä viinihyllystä.
”Vittu…”, hän mutisi ja kolautti pullon baaritiskille. Hän ei saanut sitä auki sillä ei jaksanut alkaa tutkiskelemaan tarkemmin millainen korkki siinä oli ja mitä kaikkea korkin päällä oli ennen kuin siihen pääsi käsiksi.
”Christian…? Tarvitsen apuasi…. Jos olet ihana ja kiltti ja tulet aukaisemaan tämän hemmetin pullon minulle, niin voit saada halutessasi lasillisen tästä!” Audrey huhuili portaikkoa kohti toivoen, että hänen äänensä kantautui olohuoneeseen asti.
”Christiaaaaaaaaann, juhuu….” Audrey virnuili itsekseen ja juoksutti avaamaton viinipullo ja viinipullonavaaja käsissään sormiaan seinää pitkin ennen kuin löysi siihen upotetun hyllykön. Hyllyllä oli soitin ja hetkin etsittyään hän löysi oikean napin mistä musiikki alkoi soida.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 Credion - suntuubi.com