Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / G / Roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Bonska
Lähetetty: 01.02.2015
18:39
Otsikko: Roolipeli
”Mikset sinä kuuntele minua yhtään, lapsihyvä. Tämä ei ole yhtään hyvä ajatus, tiedät mitä mieltä olen tästä”, Saskia puuskahti katsellessaan kookkaan ja jykevän hevosen selässä olevaa tytärtään. Deidre naurahti ja suki hansikoidulla kädellään hevosen paksua harjaa.
”Mama, älä ryövää tätä iloa minulta, pitkästä aikaa moneen päivään jaksan olla enemmän kuin tunnin pystyssä eikä minua pyörrytä tai väsytä tai huono olo vaivaa…. Anna minun kerrankin nauttia raittiista ilmasta ja pitää hyvä mieli edes hetken yllä”, Deidre hymähti ja kiristi hieman suitsista että hevonen malttoi olla vielä hetken paikoillaan.
Saskia huokaisi syvään ja ojensi harteillaan ollutta paksua villahartiahuivia tyttärensä puoleen.
”Kyllä siitä raittiista ilmasta olisi voinut rauhallisella kävelylläkin nauttia… Ota edes tuo syliisi jalkojasi lämmittämään. Ettet nyt vielä vilustukin”, nainen voivotteli. Deidre pyöräytti silmiään, mutta heilautti sitten viltin syliinsä asetellen sen kiltisti kunnolla äitinsä mieliksi. Saskia katseli häntä huolestuneena. Deidre ei suostunut näkemään sitä mitä he näkivät Williamin kanssa. Heidän rakas lapsensa voi todella huonosti, niin fyysisesti kuin henkisesti. Deidre oli laihtunut entisestään, hänen poskensa olivat jo kevyesti lommoilla ja silmien alla lepäsi tummat varjot. Toinen näytti kalpeammaltakin kuin yleensä ja lääkäri oli edellispäivänä todennut anemian ensioireet.
”Et mene kauas. Ja jos sinulle tulee yhtään huono olo tai heikottaa, tulet heti takaisin”, Saskia komensi lempeän äidillisesti ja hieroi käsivarsiaan, sillä hänelle tuli äkkiä kylmä ilman hartiahuiviaan. Hän taputti ohimennen Deidren satulassa olevaa jalkaa ja loi tyttärensään sen silmäyksen, että sen verta olisi syytä ainakin uskoa.
”Lupaan, mama”, Deidre hymähti ja naksutti suutaan kehottaakseen hevosen liikkeelle. Saskia katsoi lievällä kauhulla kuinka Deidre yllytti hevosen nopeasti ravin kautta laukkaan. Hän tiesi tyttärensä olevan etevä ratsastaja, mutta häntä pelotti niin paljon toisen terveyden ja vauvan vuoksi. William tööttäsi autollaan tervehdykseksi pihaan ajaessaan. Saskia katsoi sitä kaikkea kuin hidastettuna, hänen huulensa aukenivat huutoon, mutta siinä vaiheessa kun hän huusi tytärtään varomaan pellon laidalla olevaa puuta, kaikki oli jo myöhäistä. Deidre oli kääntynyt nauraen vilkaisemaan olkapäänsä ylitse tallien luokse kuultuaan auton tööttäyksen. Hän ei huomannut sitä miten nopeasti laukkaava hevonen tavoitti puun ja sen alimmat oksat. Paksu oksa tömähti suoraan häntä rintakehään ja lennätti hänet valtavalla, rajulla voimalla taaksepäin.
”DEIDRE! EI!” Saskia parahti kyyneleet silmissään ja ryntäsi juoksuun sen minkä jaloistaan pääsi. William syöksähti autosta myös ulos ja lähti järkyttyneenä juoksemaan niitylle päin. Lumi oli tuskin paljon ilmalentoa pehmentänyt, ilmassa kieppui vain kevyt puuterilumi sen kohdan yllä mihin Deidre oli mätkähtänyt kuin eloton räsynukke.
”WILLIAM, AUTA HÄNTÄ!”
_

”Käydään ihan nopeasti hakemassa ne paperit, Audie on jostain syystä laittanut veljesi palkalliselle lomalle”, Gregory naurahti ja kurtisti hieman kulmiaan muistellessaan aiempaa viestiä minkä oli saanut Clarencelta ja jossa toinen oli kertonut jutun kuvion. No toisaalta ehkä Clarence oli lomansa ansainnut, niin mallikasta työtä toinen oli ennättänyt jo siinäkin ajassa tehdä mitä oli DNE:n palkkalistoilla vasta ollut.
”Sitten vien sinut rakas vaimoni kotiin ja keplottelen sinut vuoteeseen ilman rihmankiertemää”, Gregory kuiskasi Cassandran korvaan kiusoittelevasti, vaikka he kahden sillä hetkellä hississä olivatkin. Ilta oli ollut varsin mukava ja olihan se ollut pieni sääli, että se oli lopulta päättynyt. Mutta toisaalta kun kolme siitä seurueesta joutui menemään seuraavana päivänä töihin, niin se oli ollut vähän pakkokin malttaa lopettaa jossain vaiheessa. Gregory piteli toista kättään Cassandra alaselällä ja kumartui ohimennen suukottamaan rakkaansa poskea ennen kuin hissin ovet kilahtivat sen merkiksi, että he olivat saapuneet oikeaan kerrokseen. He kävelivät oletettavasti oikean asunnon ovelle, parempi Gregory muisti mikä niistä oli Audreyn vanhan asunnon numero.
”Tämähän se oli?” Gregory varmisteli lähinnä turhaan, lukihan ovessa kuitenkin ”Creider”, ja meinasi jo koputtaa oveen ennen kuin huomasi kuitenkin ovikellon. Hän painoi siitä muutaman kerran ja jäi odottelemaan Cassandra vierellään, että Clar tulisi aukaisemaan oven.
”Luulisi hänen olevan kotona, ei hän muuten kai olisi pyytänyt niitä tämän illan aikana hakemaan”, Gregory hymähti ja vilkaisi vaimoonsa heidän odoteltuaan jo tovin. Ei hän kuitenkaan viitsinyt uudelleen ovikelloa soittaa, eiköhän toinen ollut asunnossa sen kuullut. Niin hyvin se oli kuulunut käytävänkin puolelle.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 01.02.2015
19:24
Otsikko: Roolipeli
Cassandra olisi ollut valmis jo menemään suoraan kotiin ja pääsemään aviomiehensä keploteltavaksi vuoteeseen, mutta pitihän se ne sovitut asiat hoitaa pois alta. Caz hymähti heidän odoteltua jo tovin ja päätti sitten itse vielä soittaa ovikelloa.
"Näin sitä ovikelloa kuuluu soittaa tässä osoitteessa", Cassandra virnuili ja rämppäsi ovikelloa ties kuinka monta kertaan ja koputtikin oveen muutaman kerran.
"Nyt hän tietää minun olevan mukana", nainen lisäsi naureskellen.
"CAZ!! Riittää jo!" Asunnon sisältä kuului toruminen ja se sai Cassandran vain virnistämään ilkikurisesti hänen toimittuaan kuin kuriton pikkusisko.
Pian ovi avautui ja Clarence näytti oikovan paitaansa sen verran, että Caz tiesi mistä oli kyse.
"Clarence...", Cassandra aloitti ja tunki sitten omine lupineen peremmälle asuntoon ja silmäili ympärilleen.
"Caz, malta mielesi", Clar sanoi ja tervehti siskonsa aviomiestä. Gregoryn asteltua asuntoon myöskin peremmälle Clarence haki sen laskelmakansion, johon oli taas järjestellyt paperit kaikkine selostuksineen. Mies oli jo alkamassa selittää papereista muutamaa kohtaa Greggielle, kunnes huomasi siskonsa kadonneen johonkin siitä eteisestä. Ennen kuin hän kerkesi mitään sen enempää sanoa, alkoi ääniä kuulua toisaalta.

"Kuka helvetti se sinä olet?" Liv älähti ja joutui peittelemään käsillään liki alastonta vartaloaan. Oli tuolla alusvaatteet vielä päällään sentäs.
"Kysykin uudestaan niin olen sinun pahin painajaisesi", Cassandra vastasi ja lykkäsi lattialla lojuvat naisen vaatteet tuon syliin ja hoputti pukemaan kuin olisi jo. Ulkopuolisen silmään se oli kaikin puolin melko koomisen näköistä ja kuuloista. Ajaa nyt asunnon vierashuoneesta liki alaston nainen pois. Nähtävästi Clarence ei ollut kehdannut hänen ja Deidren vuoteessa yhdenkään vieraan naisen kanssa vehdata.
"Oletko ihan mielipuoli tai jotain?" Liv ällisteli kiskoessaan mekkoa ylleen. Kun se mekko oli joten kuten naisen yllä, Cassandra lähti taluttamaan naista eteenpäin kohti eteistä. Matkalla eteiseen Cassandra nappasi Livin takin olohuoneen sohvalta lykäten sen naisen käsiin.
"Chop chop", Caz hoputti edelleen Livin laittaessa korkkareita jalkaansa. Hän ei kovinkaan paljoa antanut siinä aikaa ja oli todella ehdoton sen suhteen, että se nainen lähtisi siitä asunnosta.
"Ei kannata tulla uudestaan", Cassandra mainosti yhtä reippaasti kuin marketeissa mainostettiin tulemaan uudestaan.
"Ihan oikeasti mikä vitun hullu sinä olet?" Liv kailotti ja valahti sitten liki punaiseksi nähdessään eteisessä pomonsa. Ei Clarence ollut maininnut siitä mitään.
"Herra Dion", Liv tervehti totuttuun tapaan kuten melkein jokaisena työpäivänä, ja melkein jo vapaaehtoisesti aikoi poistua asunnosta.
"Ja minä olen sitten hänen vaimonsa, kiitos kysymästä", Caz vielä sanoi ja sai kuulla ovensuussa vielä valituksia siitä äkkinäisestä lähdöstä.
"Juu, juu. Hirveän harmillista. Heippa", tummaverikkö sulki oven ja käännähti sitten ympäri katsoakseen Gregorya ja Clarencea, josko nuo olisivat jo valmiita niiden työpapereiden kanssa.

"Oliko ihan pakko?" Clarence kysyi kulmiaan kohottaen ja katseli Cassandraa äimistyneen ja huvittuneen kirjava ilme kasvoillaan. Jos totta puhuttiin niin ei ollut ensimmäinen kerta, kun Caz ajoi hänen naisensa pois hänen luotaan. Viimeksi se oli tapahtunut vuosia sitten, mutta tämä sopi hyvänä muistutuksena siitä, että miten Cassandra suhtautui veljensä kaitapolun kulkemiseen.
"Kiität minua vielä. Mikä ihmeen loma sinulla on?" Cassandra kysyi ihmeissään ja Clar kertoi sitten pikaisesti Audien osan tarinasta ja mitä nyt tulisi sitten tapahtumaan.
"Eli..?" Caz odotti kuulevansa jo kiitoksen.
"Olet kuriton, pikkusisko", Clarence pudisteli päätään ja jäi vielä katsomaan niitä papereita Gregoryn käsissä.
"Tuo on siis se lukema, jonka mukaan tätä koko juttua käsitellään. Laitoin kyllä noita tarkennuksia sinne tänne noilla post it -lapuilla, etköhän sinä pärjää", Clarence sanoi Gregorylle ja pudisteli vielä päätään koko sille illalle. Ensin Audrey ja sitten vielä hänen siskonsa, luoja sentään.
"Saa minulle soittaa näissä asioissa, jos niinkseen tulee. Tai laittaa sähköpostia. Mutta ihan oikeasti, miten pärjäät tuon rääpäleen kanssa?" Clarence ihmetteli Gregorylle nauraen hiljaa huomatessaan siskonsa jo irvistävän hänelle.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 01.02.2015
19:48
Otsikko: Roolipeli
”Liv”, Gregory vastasi tyynesti ja nosti hetkeksi katseensa selailemistaan papereista ohitseen pyyhältävään työntekijäänsä. Naisen kasvot olivat valehtelematta punaisemmat kuin hiukset sillä hetkellä. Helvetti sentään joko taas joku DNE:n työntekijä… Gregory kohautti kulmiaan ja laski katseensa takaisin käsissään oleviin papereihin. Se pieni, vähäinen ele kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Hän ei ollut mielissään. Ei todellakaan. Mutta minkäs hän sille voi mitä työntekijät tekivät vapaa-aikanaan. Gregory nauroi mielessään Cassandran huomauttaessa olevansa hänen vaimonsa sille sukkelaan lähtevälle punapäälle. Mies itse oli päättänyt ottaa hiljaisen sivullisen linjan ja olla puuttumatta mahdollisimman vähän koko touhuun antaen vaimonsa läksyttää toista sen minkä halusi. Gregory tyytyi vain silmäilemään papereita jotka näyttivät päällisin puolin olevan kunnossa. Gregory napautti kansion kiinni ja laittoi sen kainaloonsa ennen kuin painoi kätensä rennosti mustien, suorien housujensa taskuihin. Clarencelta hän sai selityksen koko sille lomalle, Audiekin oli nähtävästi ollut jälleen kerran vauhdissa.
”Eiköhän näillä pärjätä”, Gregory hymähti.
”Loma on loma, Clarencea. Sinua ei tulla sen aikana vaivaamaan työasioilla”, Gregory totesi vino, huvittunut hymy käväisten huulillaan. ”Minulla on keinoni miten käsitellä häntä jos hän käy liian mahdottomaksi”, mies ilmoitti ja vastusti kiusausta väläyttää vaimolleen virnistystä melko hävyttömät ajatukset mielessään. Toisaalta hänen vaimonsa osasi lukea hänen silmiensä katsetta, ne pienimmätkin vivahteet, joita muut eivät huomanneet.
”Caz, me varmaan lähdemmekin tästä? Menen edeltä autolle… mukavaa lomaa, Clarence”, Gregory toivotti ja lähti edeltä. Limusiini odotti heitä pilvenpiirtäjän edustalla ja hänestä tuntui, että sisarukset ehkä tahtoivat vaihtaa vielä sanasen keskenään. Koko se juttu oli vähän vaivaannuttava, Clarence oli kuitenkin ollut hänen pikkuserkkunsa kanssa. Työasioihin se ei mitenkään vaikuttanut, mutta niiden naisseikkailujen näkemisen hän olisi mielellään jättänyt väliin.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 01.02.2015
20:39
Otsikko: Roolipeli
Christian oli järjestänyt sen illan aikana jotain spesiaalia Audreylle. Ehkä osittain senkin vuoksi, että Audie voisi menettää kuulonsakin siinä leikkauksessa, jota ei kuitenkaan ääneen enää sanottu vaan lähinnä toivottiin vain parasta mahdollista tulosta. Christian oli kyllä varma, että Audie saisi kuulonsa pitää, mutta mahdolliset riskit oli tiedettävä. SIksi hän tahtoi antaa Audreylle jotain spesiaalia, mitä ei ollut koskaan ennen naisen edessä saati kuullen tehnyt.
Christian oli istuttanut Audreyn ja alas leveälle, mukavalle sohvalle yläkerran niin sanottuun oleskeluhuoneeseen. Siellä sijaitsi myös muun muassa piano, jota Christian aina välillä soitteli joko yksin tai Fayen kanssa. Silti mies oli onnistunut olemaan aina soittamatta Audreyn kuullen. Lapsetkin olivat vielä hereillä ja lapsista Rosey ja Faye istuivat äitinsä seurana siinä sohvalla. He olivat viettäneet perheillan siinä, sillä olisihan Audie lapsistakin erossa sen muutaman päivän. Ja kaikki mahdollinen tuki, joka kotipuolesta tuli oli sinä iltana näytettävä.
Christian oli alkanut soittamaan yhtä ehdottomasti lempikappaleistaan ja sen lisäksi, että hän soitti niin hän myös lauloi. Christian ei ollut niin huono laulaja kuin oli antanut olettaa. Olihan hän opetellut sitä yhtä lailla, vaikka Cassandra oli siinä huomattavasti parempi. Asia kulki toiseen suuntaan samalla tavalla - Caz osasi laulaa helvetin hyvin, mutta pianon soittaminen sujui taas vähän huonommin kuin Christianilla. SIlti Caz osasi myös soittaa pianoa jonkin verran. Jopa Rosey oli jäänyt ihmeissään kuuntelemaan isänsä soittoa ja nautti vain kuullessaan musiikki siinä äitinsä vierellä. (kappale: https://www.youtube.com/watch?v=qkP6Tf79UrM)
Christianin mielessä kävi kaikki kuvat ja muistot sen laulun ja soittonsa aikana hänen ja Audreyn yhdessä taivaltamasta matkasta. Heillä oli tyttöjen kanssa vielä ties mitä yllätyksiä Audielle, joten tämä pieni lauluesitys ei todellakaan jäänyt ainoaksi. Olisihan se ilta täynnä liikutusta ja rakkautta, mutta eritoten lämpöä. Totta kai ne kaikki kuuluivat siihen hetkeen. Viimeiset soinnut soitettuaan Christian jäi sitten vain katselemaan odottaen Audreyn sanovan jotain. Tuntui sopivalta antaa naisen sanoa ensimmäiseksi jotakin.
__

Cassandra nyökkäili hymyillen Gregorylle ja jäi sitten vielä asunnon puolelle Greggien mentyä jo edeltä.
"Oikeasti, kokoat nyt itsesi, pakkaat kamasi ja lähdet hakemaan Deidren takaisin itsellesi. Kaikki on vielä korjattavissa varmasti", Cassandra ohjeisti isoveljeään ja halasi tuota sitten.
"Olet juonut, siskorakas", Clar naureskeli haistettuaan kevyen alkoholin tuoksahdusen halatessaan siskoaan.
"Niin olen. Oikeasti, lopetat tuon säätämisen ja käyttäydyt niin kuin sinun pitää käyttäytyä. Te rakastatte toisianne, joten käytä tämä palkallinen loma hyväksesi ja hoida parisuhteesi kuntoon", Cassandra ohjeisti hymyillen ja ilmoitti sitten naureskellen lomatoivotusten lisänä, että hän lähtisi nyt puolestaan hoitamaan omaa avioliittoaan, kunnes olikin jo häipynyt asunnosta.
*
He olivat viettäneet melko hiljaisen kotimatkan limusiinin kyydissä. Miltein sanaakaan he eivät olleet vaihtaneet. Se hiljaisuus ei johtunut kenenkään mielipahasta tai muustakaan, sillä kyllä he olivat vaihdelleet katseita keskenään sen ajomatkan aikana enemmän kuin tarpeeksi. Heidän päästyä kuitenkin kotiin, Caz jäi eteiseen ottamaan korkokenkiään pois päästämättä vielä Gregorya peremmälle taloon. Nainen kuulosteli taloa hetken varmistaakseen sen olevan tyhjillään. Pojat olivat menneet Bobbyn luokse yöksi, mutta Emmylou sekä Lillian olivat CHristopherin ja Alexan luona - ihan siitä syystä, että Bobby pääsisi helpommin itsekin töihin poikien lähdettyä kouluun. Talo oli siis täydessä hiljaisuudessaan täysin heidän omanaan. Cassandra jäi nojaamaan eteisen seinää vasten ja päästi Gregoryn ohitseen sitten kevyt virne kasvoillaan majaillen. Katseensa hän oli lukittanut miehen silmiin jälleen kerran.
"Peremmälle vain, herra Dion", Cassandra sanoi nojaillessaan seinää vasten.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 02.02.2015
11:16
Otsikko: Roolipeli
Audrey oli hämmästynyt ihan todella paljon. Hän liikuttui miltei välittömästi Christianin soittaessa pianoa ja laulaessa, hän oli muutenkin vähän herkällä päällä ollut sen illan tulevan vuoksi ja yksinkertaisesti siksi, että hänen perheensä oli ollut niin ihana hänelle koko sen illan. Audrey henkäisi syvään itkunkarheuttamalla äänellä ja risti sormensa keskenään huuliensa eteen. Ei hän ollut koskaan kuullut Christianin laulavan muutoin kun mitä he nyt joskus juovuspäissään olivat jotain hölmöjä lauluja joskus laulaneet tai miten Christian oli joskus oikein hyvällä tuulella ollessaan vihellellyt ja tapaillut siinä samalla joitakin sanoja.
Audrey pyyhkäisi ohimennen poskelleen karanneen kyyneleen pois etusormellaan ja naurahti hiljaa tuntiessaan Fayen kiertävän hetkeksi kätensä hänen ympärilleen ja painaessaan päänsä hänen käsivarttaan vasten. Nainen otti molemmat lapsensa käsivarsiensa suojaan kainaloonsa ja jäi vain kuuntelemaan Christiania. Toisen lopetettua, Audrey suoristautui sohvalta ylös ja meni suoraan miehen luokse, hän istahti toisen vierelle pianojakkaralle ja kietaisi kätensä tiukasti Christianin ympärille. Hän oli hetken hiljaa halauksessa ennen kuin sai tunnemyrskynsä sen verta laantumaan, että uskalsi jopa puhuakin taas.
”Mikset ole koskaan kertonut osaavasi laulaakin noin hyvin”, Audrey naurahti kuiskauksenhiljaisella äänellä ja pysytteli ihan toisen lähellä vielä hetken. ”Se oli ihanaa, kiitos, että teit tämän.” Hän joutui uudemman kerran kuivaamaan hieman silmäkulmiaan.
”Olet rakas, rakastan sinua ihan kamalan paljon”, hän sanoi hymyillen ja suuteli Christiania. Äskeinen oli koskettanut häntä paljon ja sen näki hänestä. Väistämättä häntä alkoi kuitenkin naurattaa liikutuksensa lomassa, sillä Rosey taputti vanhemmilleen ja isänsä esiintymiselle käsiään yhteen ja huudahti heleällä äänellään ”jee!”. Se oli ihan tavattoman suloista.
”Sinulla on jo oma fanikerho täällä pystyssä”, Audrey huomautti hymy vieläkin leikitellen kasvoillaan ja sipaisi ohimennen hennosti sormenpäillään Christianin kasvojen taustaa.
_

Gregory potki mustat, kiiltävät juhlakengät jaloistaan ja riisui tyylikkään puvuntakin yltään heilauttaen huolettomasti sen lähimmälle laskutasolle mikä vain sattui hänen silmiinsä. Hän hymyili huvittunut pilke silmissään ja nojautui toisella kädellään seinää vasten Cassandran pään viereen. Gregory veti solmukkeen auki ja napitti muutaman ylimmän napin auki paidastaan.
”Etkö tiedä, että herrasmiehet päästävät naiset aina ensin?” hän kysyi hymähtäen antaessaan suorana olleen käsivartensa koukistua, niin että hän laskeutui hitaasti lähemmäs seinää vasten nojailemaa vaimoaan. Silmänräpäyksessä mies oli painanut vartalollaan naisen vartalon tiukasti seinää vasten ja painanut halukkaat huulensa toisen huulille. Hänen toinen kätensä siveli tummaverikön reittä ennen kuin se liukui sitä pitkin ylöspäin ja karkasi mekon helman alle. Sen kummempia varoittelematta, Gregory nappasi Cassandran käsivarsilleen ja lähti nainen sylissään päättäväisesti kävelemään peremmälle hiljaiseen taloon. Hän suuteli vaimoaan vielä uudelleen ennen kuin virnisti ilkikurisesti ja alkoi ottaa juoksuaskeleita kirvoittaen Cassandran huulilta yllättynyttä naurua tämän kietoessa kai vaistomaisestikin kätensä tiukemmin hänen harteidensa ympärille. Mies ei ollut yhtään sillä tuulella että malttaisi kivuta portaat ylös yläkertaan, hänellä oli muuta mielessään.
*
Gregory rummutteli laiskasti toisen käden sormillaan paljasta rintakehäänsä vasten, toista kättään hän piteli päänsä ja sekalaisen pörröisten hiuksiensa alla. Hänen alastoman vartalonsa peitteenä oli ainoastaan varsin kiusoittelevasti jotenkin ihan alavatsan reunamille jäänyt viltti, minkä hän oli vetänyt hetki sitten itsensä ja Cassandran vartaloiden lämmikkeeksi. Tosin äskeisen jälkeen ei ollut kovin kylmä… mies virnisti itsekseen ajatuksilleen ja räpäytti silmänsä auki. Hän kääntyi katsomaan raukea, tyytyväinen hymy kasvoillaan vierellään loikoilevaa vaimoaan.
”Meidän pitäisi päättää Emmyloun ristiäisten päivä… Tahdotko pitää sen täällä kotona vai jossain muualla?” mies tiedusteli ja nosti kätensä sivelemään hiljalleen osittain vartalonsa päälle koukistettua reittä ja säärtä. Naisen iho tuntui virheettömältä ja sileältä hänen sormiensa alla. Sillä hetkellä hän ei jaksanut juurikaan liikkua mihinkään siitä takkahuoneen sohvalta. Se oli leveä ja tavattoman mukava, joten miksi siitä olisi edes kiire ollut lähteä.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 02.02.2015
12:51
Otsikko: Roolipeli
Christian piteli liikuttunutta naista lähellään ja oli itsekin pienen liikutuksen kourissa sillä hetkellä, mutta se ilmeni miehessä vain niin, ettei hän sillä hetkellä pystynyt juurikaan sanomaan mitään. Christianille oli ollut todella tärkeää, että Audie oli pitänyt siitä soitosta ja laulusta, jota hän oli ne viime päivät vielä harjotellutkin vähän.
"Kaikkea ei pidä paljastaa kerralla itsestään. ENkä minä kummoinen ole laulamaan ellen harjoittele kunnolla", Christian kertoi hymyillen ja suukotti vielä Audreyn poskea kunnes sortui itsekin nauramaan kuultuaan Roseyn suosionosoitukset sohvalta. Hän katseli tytärtään lempeä hymy kieppuen kasvoillaan, mutta vilkaisi vielä naisystävänsä puoleen, jonka selkää silitteli lohduttavana.
"Meillä on vielä tyttöjen kanssa sinulle muutamia yllätyksiä, jos vain vielä kestät kaiken tämän tunnemyrskyn jälkeen", CHristian ilmoitti ja huomasi Roseyn olevan jo siinä heidän vieressään ja antanut pienoisen paketin äitinsä syliin.
"Noh, nähtävästi Honey Rose on yhtä malttamaton kuin äitinsäkin toisinaan ja päätti jo yhden yllätyksistä antaa nyt", mies virnuili ja kurottautui sen verran, että saattoi sipaista Roseyn nenänpäätä, jonka vuoksi tyttö alkoi taas nauraa omaa kihertävää nauruaan.
"Äiti, avaa se!" Honey Rose käski malttamattomana.
"Tytöt olivat mukana valitsemassa tätä lahjaa", Christian vielä selvensi hymyssä suin.

http://aijaa.com/hC0zpg

__

Cassandra lepuutti päätään Gregorya vasten ja nautti siitä raukeuden tuomasta tunteesta, jonka hän pystyi tuntemaan jokaista soluaan myöten. Caz nosti päänsä nojaamaan kättään vasten ollen siten miltein Gregoryn kasvojen yllä. Miehen tuotua ristiäiset puheeksi tummaverikkö henkäisi syvään mietteliäänä ja punnitsi eri vaihtoja ennen kuin vastasi mitään.
"Täällä kotona on hyvä. Ja ensi viikonloppu tai sitä seuraava voisi olla mainio ajankohta", Cassandra vastasi lopulta ja vei toisen kätensä silittelemään Gregoryn hiuksia. Hän kumartui sen verran, että pystyi painamaan suukon miehen huulille, kunnes palasi takaisin omiin asemiinsa jääden kuitenkin katselemaan vielä aviomiehensä silmiä.
"Minulle soitettiin tänään yhdestä lehdestä ja he olisivat halunneet minulta haastattelun aiheena jotkut naisten oikeudet ja äitiys. Kieltäydyin siitä, koska he olisivat vaatineet lehteen minusta kuvan, jossa olisin joutunut olemaan ihan liian vähissä pukeissa", Caz hymähti kerrottuaan ja katseli edelleen Gregoryn kasvoja. Naista harmitti sinänsä muutenkin, että hän oli kiinnostava vain sukunimensä vuoksi Gregoryn vaimona, ei omana itsenään. Se hänen uutena vuotena kertomansa totuus siitä raiskauksesta oli poikinut useampiakin haastattelupyyntöjä ja muita, mutta Cassandra oli kieltäytynyt kaikista niistä sen vuoksi, että oli ollut kiireinen vauvan kanssa.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 02.02.2015
16:00
Otsikko: Roolipeli
Yritän parhaani mukaan kestää”, Audrey hymähti ja räpytteli muutaman kerran nopeammin kosteita ripsiään kuiviksi. Hän nojaili kevyesti Christiania vasten nauttien toisen suomasta läheisyydestä, sillä tulisi olemaan pari päivää ilman sitä. Audrey kohotti päätään Christianin olkapäätä nojailemasta ja suoristi lopulta kokonaan ryhtinsä.
”Mikä tämä on?” Audrey kysyi hymyillen pyöritellen hieman sitä pientä pakettia käsissään ennen kuin jo kuulikin selityksen. Häntä nauratti Christianin verratessa Honey Rosea häneen ja ihan totta toinen puhuikin. Tyttö oli kuin äitinsä monellakin tapaa ja se tulisi tulevaisuudessa vielä aiheuttamaan monet enemmän tai vähemmän tuliset kinastelut äidin ja tyttären välillä.
Audrey hengähti yllättyneenä ja yritti koota ajatuksiaan, hän oli niin hyvällä mielellä ja onnellinen koko ajan, että siinä kaikessa oli paljon sisäistämistä.
”Te hemmottelette minua liikaa, vaadin kohta aina tällaista kohtelua”, Audrey huomautti virnistäen ja poimi sitten yhä nauravan Roseyn syliinsä.
”Sinä vaadit sitä jo nyt. Et vain huomaa sitä, sillä sinulle se on ihan normaalia, äiti”, Faye vitsaili ja käveli hänkin lähemmäs muiden luokse. Tyttö jäi nojailemaan kyljellään pianoa vasten odottaen hänkin, että äiti aukaisisi paketin.
”Sitten pidän siitä jo nyt”, Audrey lausahti kuultuaan kolmikon yhdessä valinneen sen lahjan. Hän tarjosi Roseylle toisen pään silkkirusetin nauhasta ja he vetivät yhdessä sen auki. Nainen pujotti nauhan pois rasian ympäriltä ja nosti varovasti kannen pois. Hän kosketti sormillaan rasian sisältöä tunnustellen mitä siellä oli ja mistä se oli tehty. Hän poimi toisen korvakorun etusormensa ja peukalonsa varaan ja mallaili sitä hymyillen korvaansa vasten.
”Sopivatko ne minulle?” hän myhäili tietäen vastauksen, totta kai ne sopivat. Hänen rakkaimpansa tiesivät mistä hän piti.
”Kiitos, ihanat, nämä on taas ihan liikaa”, Audrey hymähti ja kääntyi suukottamaan osittain selkänsä takana olevan Christiania huulia vielä kiitokseksi. Sen jälkeen hän suukotti molempien tyttäriensä poskia kiitellen samalla lapsiaankin lahjasta.
”En ansaitse teitä”, Audrey naurahti ja äimisteli hymyillen korvakoruja, ne tuntuivat hieman painavilta, joten niiden oli pakko olla arvokkaat ja timanteista tehdyt. ”Kerrotteko te minulle minkä väriset ne on?”
_

Gregory katseli hymyillen tummat silmät kullanhohtoista lämpöä loistaen yläpuolellaan olevan rakkaansa kasvoja. Hän ei voinut vastustaa ohimennen kiusausta sipaista naisen tummia hiussortuvia ja leikitellä hetken yhdellä pitkistä hiussortuvista.
”Otetaan siitä seuraava… keretään rauhassa järjestelemään ja minusta tuntuu, että tässä tulee olemaan kaikenlaista hötäkkää näiden parin viikon aikana ja minusta ainakin olisi mukavaa, jos kaikki, ketkä kutsumme, pääsisivät paikalle”, Gregory sanoi kevyt hymy huulillaan ja sipaisi hiussortuvat naisen korvan taakse kunnes vei kätensä jälleen silittelemään hitaasti toisen paljasta reittä. Vastattuaan suukkoon mies oli jo miltei heti sen jälkeen kurtistamassa epäluuloisesti kulmiaan. Kuulosti taas ihan sellaiselta lehtien myyntijipolta, mutta silti oli vähän absurdia laittaa lehtijuttuun kuva vähäpukeisesta naisesta joka kertoisi kuitenkin niin vakavasta ja varmasti monia koskettavasta aiheesta.
”Kuulostaa hieman oudolta. Eikö se ole ristiriidassa sen haastattelun sanoman kanssa jos keikistelen sitten siinä vieressä vähissä vaatteissa. Jessus…”, Gregory päivitteli ja pudisti hivenen päätään. Hyvä että Cassandra oli kieltäytynyt, muutoin hän olisi ehkä saattanut joutua kieltämään vaimoaan menemästä mukaan sellaiseen.
”Minulla olisi ehkä ollut vähän sanomista siihen, jos olisit suostunut… ihan kaikkeen ei todellakaan tarvitse suostua”, Gregory lausahti ja kurottautui varastamaan pienen suukon vaimonsa huulilta. ”Olen omistushaluinen suhteesi. Ja tarkka”, hän selvensi virnistäen Cassandran huulia vasten ennen kuin palasi takaisin loikoilemaan selälleen.
”Lähden huomenna aamuvarhaisella saattamaan äitiä ja Audreyta lentokentälle, hän lähtee sinne operaatioon Seattleen. Tahdon näyttää hänelle tukeni”, Gregory sanoi sitten eikä voinut olla huokaisematta. Ei hän ainoa ollut joka oli huolissaan, mutta sen nyt pyrki Audreylta naamioimaan. Toinen oli jo omineen tarpeeksi hermostunut koko jutusta, joten parempi oli vain yrittää tsempata toista mahdollisimman paljon.
"Vieläkö muuten meinaat kirjoittaa sitä juttuasi salanimelläsi? Siitä on tullut valtavasti kyselyitä ja sitä ihan selvästi kaivataan. Minäkin kaipaan, oli mielenkiintoista lukea mitä sinä aina ajattelit milloinkin minusta ja meistä", Gregory virnuili vaihtaen puheenaiheen jo toiseen sen tullessa hänen mieleensä. Cassandra kun ei ollut vähään aikaan kirjoittanut lehteen mikä oli ihan ymmärrettävää jo senkin puolesta, että nainen oli keskittynyt vastasyntyneeseen vauvaansa.
"Siinä olisi sinulle taas mukavaa ajanvietettäkin", Gregory maanitteli ja toivoi Cassandran innostuvan kirjottamisesta lehteen uudelleen.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 02.02.2015
17:05
Otsikko: Roolipeli
Christian nauroi autuaasti Fayen heittämälle kommentille äitinsä vaatimasta hemmottelukohtelusta. Osittainhan se pitikin paikkansa, vaikka siinä leikkiä laskettiinkin. Mies toppuutteli nauruaan ja jäi sitten katselemaan, kun Audrey availi Roseyn kanssa pienoista pakettia. KUn Audrey mallaili korviksia korviinsa ja kyseli sopisivatko ne hänelle, Christian ei voinut olla naurahtamatta. Ihan kuin sellaista olisi edes tarvinut kysyä? Honey Rose oli ihan haltioissaan korvakorujen kimmeltäessä siinä oleskeluhuoneen valossa. Tyttö kurottelikin koskemaan äitinsä kädessä olevaan korvakoruun ja kertoi Audiellekin, kuinka se kimmeltää.
"Vihreät. Ei sellaiset tummat vaan niissä on häivähdys sellaista vedensinistäkin", Christian kuvaili korvakorujen väriä Audreyn sitä kysyttyä.
"Lapsillasi on myös hyvin kallis maku, täytyy sanoa. Valitsivat varmaan sen liikkeen kalleimmat korvakorut", mies kertoi ja virnisti Fayelle, joka jo mulkoili isäpuoltaan mukamas kieltäessään omaavansa kalliin maun. Mitä sitä turhaan kieltämään, Audreyn tytöt tulisivat varmasti olemaan hyvin paljolti samanlaisia kuin Audrey itse oli.
"Käyttekö tytöt laittamassa seuraavan yllätyksen valmiiksi?" Christian ehdotti ja Faye kuuliaisena nappasi Roseyn mukaansa ja lähti tuon kanssa alakertaan, jolloin heille jäi Audreyn kanssa hetki kahden kesken.
"Ansaitset tästä ihan kaiken. Ja tahdon antaa sinulle vielä tämän lahjan. Se on kaunis häivähdys vaaleanpunaista", CHristian kuvaili jo etukäteen ennen kuin ojensi Audielle jo samettisen rasian, joka oli tunnistettavissa sormusrasiaksi.
"Pidä sitä vain muistutuksena tästä kaikesta ihanasta mitä meillä on", mies pyysi. Sormuksella ei siis ollut mitään sen suurempia merkityksiä eli se ei ollut kihlasormus. Lahja vain.
"Minun tulee kamala ikävä sinua, kun lähdet huomenna. Ja huolehdin itseni varmasti ihan halki, poikki ja pinoon. Mutta koetan jaksaa odottaa kärsivällisesti täällä paluutasi ja annan sinulle oman rauhan toipua, jos niin toivot", Christian vielä lupasi.

http://aijaa.com/p5KqYi
__

"Sitä minäkin naureskelin, että johan puhutaan naisen oikeuksista ja arvokkuudesta, kun samalla pyydetään puolialastonta kuvaa lehteen", Cassandra kertoi itsekin ihmetellen asiaa ja hymähti sittemmin tyytyväisenä Gregoryn sanoille.
"Tiedän kyllä, että pidät tarkasti huolta siitä mikä on sinun. Ja minä olen vain ja ainoastaan sinun", Caz sanoi lähes kuiskaten miehen kaulan ihoa vasten, kun oli kumartunut painamaan muutaman suukon Gregoryn kaulalle. Naisen nostaessa kasvonsa jälleen niin, että näki miehen kasvot hän pystyi lukemaan Gregoryn silmistä sen suunnattoman huolen, jonka Audreyn tilanne oli tuonut mukanaan. Kyllä Cassandrakin oli huolissaan Audreysta ihan yhtälailla kuten varmasti moni muukin. Tummaverikkö nyökkäili ymmärtäväisenä Gregoryn kerrottua lähtevänsä aamulla jo saattamaan Audieta, mutta yllättyi sitten nopeasta aiheenvaihdoksesta, kun mies aloitti puhumaan siitä Cassandran kirjoittamisesta lehteen sillä omalla pienellä twistillään.
"Äh, en tiedä. Harkitsin kyllä tuossa yhtenä päivänä, että voisin lopettaa sen kirjoittamisen, mutta olen vielä kahden vaiheilla. Sitä paitsi sinä saat tietää minun ajatuksistani, jos vain kysyisit minulta!" Cassandra nauroi silmäili kovin huvittuneen oloisena rakasta aviomiestään. Caz hymähti silittäen jälleen Gregoryn hiuksia koettaessaan laittaa jonkinlaisen uuden jakauksen niihin. Nainen hymyili aikaansaannokselleen ja jäi katselemaan sitten miehen kasvoja virne omillaan lomaillen.
"Ehkä minä jatkan vielä. Pitää vaan saada joskus sellainen hetki päivään, että pystyn keskittymään siihen mitä kirjoitan. Kyselläänkö siitä kamalasti, että kuka sitä kirjoittaa?" Cassandra kysyi uteliaana ja toivoi, että vaikka joku olisikin kysellyt niin ettei kukaan muu hänen, Gregoryn ja Bobbyn lisäksi tiennyt totuutta kirjoittajasta. Caz tahtoi pitää sen salassa, vaikka oli outoa välillä kuulla esimerkiksi Audreyn tai Gabriellen puhuvan hänen teksteistään.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 03.02.2015
09:10
Otsikko: Roolipeli
Audrey antoi Roseyn hetken ihmetellä kädessään olevaa korvakorua ennen kuin laittoi ne takaisin rasiaan talteen. Häntä nyökytteli hymyillen päätään Christianin kuvaillessa niiden väriä, hän piti vihreästä, etenkin jalokivissä.
”Ihanko totta”, Audrey tokaisi nauraen lopen huvittuneena. Jotenkin hänestä tuntui, että kaikki hänen lapsensa tulisivat omaamaan äitinsä kalliin maun. ”He tietävät vain hyvän päälle”, Audrey huomautti kuin sovitellen. Hän siveli sormenpäillään hennosti rasiassa olevia koruja yrittäen mielessään mahdollisimman paljon hahmottaa miltä ne näyttivät. Jo pelkästään sormituntumalla hän piti niiden mallista paljon. Audrey nosti kasvonsa ylös ja kohotti hivenen kulmiaan yllättyen. Mitähän seuraavaksi oli tiedossa?
”Christian…”, Audrey hengähti yllättyneenä, ”tässähän on jo ihan todella paljon, enemmän kuin tarpeeksi”, hän toppuutteli naurahtaen, vaikka hänen kasvonsa sulivatkin jälleen hymyyn miehen laskiessa rasian hänen käteensä. Audrey tunnusteli sen samettista pintaa sormiensa alla ennen kuin nosti sen kannen auki.
”Tarvitsenko minä muistutusta siihen?” Audrey hymähti hiljaa ja nosti sormuksen rasiastaan. Hän kokeili sitä oikean käden keskisormeensa ja se oli kuin tehty siihen. Ei hän tosin ollut olettanutkaan mitään muuta, sillä liian nopeasti eteneminen ei olisi ollut heidän suhteessaan liikaa ja hätiköityä. Välillä tummaveriköstä tuntui, että hän oli sen suhteen jarruttelija, mutta hän tarvitsi todella aikaa ja mahdollisuuden edetä hitaasti. Christian soi sen hänelle ja hänellä oli niin hyvä olla toisen kanssa. Audrey veti syvään henkeä ja ihasteli lahjaansa. Hän painoi kätensä rintakehälleen ja vaali lahjaansa. Se tuntui heti omalta. Audrey kääntyi jakkaralla ollen paremmin kasvokkain Christianin kanssa. Audrey kallisti hivenen päätään kuunnellessaan miestä ennen kuin vei hymyillen kätensä Christianin poskelle.
”En tarvitse mitään toipumisaikaa, jos kaikki menee hyvin… Ehkä siinä tosin menee hetki totutella sen superkuulon kanssa”, Audrey selitti ja kurtisti hivenen kulmiaan. ”Mutta en osaa ajatella sitä vasta sitten kun se on ohi. Pyydän heitä soittamaan sieltä heti sinulle kun se toimenpide on tehty. Ja soitan sinulle, tai jos minä en pysty, niin pyydän äitiä soittamaan kun olen herännyt ja taas tolkuissani, älä huolehdi minusta liikaa”, Audrey naurahti heikosti ja liikahti lähemmäs Christiania. Hän haki miehen huulet omilleen ja suuteli toista kevyesti.
”Kiitos… tästä… kaikesta. Taas”, Audrey kuiskutti suudelman välissä.

_

Gregory kohotti päätään ylös, hän katsahti nopeasti ympärilleen ja huomasi lattialle tippuneen tyynyn, minkä nappasi sitten käsiinsä ja työnsi päänsä alle.
”No mutta sinä kerrot ne erilailla suoraan minulle kuin kirjoittaessasi ne ylös”, Gregory huomautti virnistäen. Mies katsahti yläviistoon yrittäen nähdä miten se nainen oli tehnyt hänen hiuksilleen, sen verta velmu virne Cassandralla oli. ”Ei saa… soosoo, ilkeä nainen”, Gregory torui pehmeästi naurahtaen ja pörrötti hiuksiensa takaisin seksikkään huolettomaan kampaukseen, jos niin saattoi sanoa. Kuitenkin, hän harvoin välitti pitää hiuksiaan mitenkään erityisen laitettuina tai sliipattuina jotenkin tietynlaisiksi. Yleensä ne joko oli harjattu vain taaksepäin edestä ja muutama hiussortuva saattoi joskus riippua miehen silmillä. Moni koki sen todella härnääväksi näyksi, sillä oli vaikea vastustaa kiusausta mennä sipaisemaan niitä pois tumman silmäparin edestä. Gregory hymähti hiljaa kuunnellessaan Cazin pähkäilyjä jatkamisen suhteen.
”Kysytkin vielä, keskustelu- ja kyselypalstat ovat välillä ihan täynnä spekulaatiota siitä kuka niiden kirjoitusten takana on. Sitä on kiinnostavaa ja huvittavaakin seurata, minulla kun on etuoikeus tietää kirjoittaja”, Gregory huomautti virnistäen ja pyöräytti heidät yllättäen nopeasti ympäri niin, että hän oli Cassandran yläpuolella. Mies hymyili ja kumartui hitaasti vaimonsa kasvojen puoleen.
”Olet loistava kirjoittamaan, älä heitä sitä taitoa hukkaan”, Gregory sanoi ja katseli Cassandran silmiä ilkikurinen pilke silmissään, sillä hänen kätensä oli lähtenyt jo seikkailemaan naisen vartalolla sellaisiin paikkoihin, joihin hän todellakin piti yksinoikeutenaan itseään ainoana omaavan luvan sinne mennä. Hänen huulensa laskeutuivat painelemaan pieniä suudelmia sinne tänne naisen rintakehälle, kunnes ne lähtivät hitaasti kulkemaan samaa reittiä kuin hänen kätensä vain hetki sitten.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 03.02.2015
10:24
Otsikko: Roolipeli
Christian seurasi Audreyn reaktiota tuon ihastellessa sormusta ja oli jälleen kerran todella hyvillään siitä, että nainen oli pitänyt korusta ja kaikesta siitä mitä he olivat tyttöjen kanssa järjestäneet. Christianista oli myös huojentavaa kuulla se, että häntäkin informoitaisiin tapahtumista maan toisella puolen, kun Audrey oli toimeenpiteen käynyt lävitse.
"Mutta nyt meidän pitää mennä alakertaan, koska tytöt ovat jo järjestäneet luultavasti seuraavan yllätyksen", mies ilmoitti hymyillen erkaannuttuaan siitä hellästä suudelmasta Audreyn huulilta. Christian nousi ylös pianojakkaralta ja otti Audreyta kädestä, jonka jälkeen lähti johdattelemaan naista mukanaan aina alakertaan olohuoneeseen asti. Rosey ja Faye ottivat ohjat käsiinsä ja johdattelivat äitinsä istumaan olohuoneen pehmeälle matolle, jossa ei ollut mitään muuta erikoista kuin matolle levitetty pehmeä viltti. ROsey hihitteli jo istahtaessaan äitinsä vierelle, kun Christian oli hävinnyt hetkeksi muualle olohuoneesta. Mies palasi olohuoneeseen mukanaan kookkaampi laatikko. Hän laski sen olohuoneen nurkkaan ja vilkaisi Fayea ja Honey Rosea, jotka jo melkein taputtivat käsiään yhteen innostuksesta.
"Me ajateltiin, että tällainen voisi olla ihan tarpeen meidän arkeen", Christian saneli ja nosti laatikosta pienen pehmeän lahjan, jonka sitten kantoi siihen matolle levitetylle viltille. Pehmeä pörröinen otus mönki saman tien Audreyn syliin ja nuuskutteli minkä kerkesi. Totta kai, uusi koiranpentu. Samaa rotua kuin Mini oli.

http://www.corgidogs.org/wp-content/uploads/2013/05/adorable-corgi-puppy.jpg
__

Cassandra ei voinut väittää vastaankaan Gregoryn sanoille vartalonsa jo hieman jännittyessä kosketuksesta, mutta pystyi sitten rentoutumaan hetken kuluttua janotessaan sitä mielihyväntunnetta, jota Gregory parhaillaan hänelle tuotti koko ajan suuremmissa määrin. Jos Caz olisi pystynyt sillä hetkellä jotain ajattelemaankin, hän olisi varmasti ihmetellyt sitä miten oli ikinä pärjännyt sen puoli vuotta vailla sellaista läheisyyttä aviomiehensä kanssa.
*
He olivat jo siirtyneet takkahuoneen mukavalta sohvalta sitäkin mukavampaan sänkyyn makuuhuoneen puolelle, kun uusintakierros oltiin saatu päätökseensä. Caz oli vielä tosin käynyt keittiössä juomassa vettä yllään pelkät alushousut ennen kuin oli mennyt Gregoryn perässä makuuhuoneeseen, jossa mies jo odotteli häntä. Cassandra virnuili miehelle lainkaan häpeilemättä kulkemistaan yläosattomissa siellä tietäessään, että koko talo oli heidän käytössään. Tummaverikkö kipusi vuoteeseen ja kävi vielä Gregoryn syliin hajareisin istumaan.
"Kuule, pitää kertoa yksi juttu", Caz aloitti ja haki Gregoryn harhailevan katseen silmiinsä.
"Tänään aiemmin päivällä, kun nukutin Emmylouta niin Lillian vähän hermostui siinä sitten, kun ei saanut huomiota sillä hetkellä. Löysin hänet myöhemmin vauvan nukahdettua työhuoneestasi. Hän saattoi tehdä omat puumerkkinsä joihinkin papereihisi. Olen pahoillani, en pystynyt irrottautumaan siitä Emmyloun nukuttamisesta sillä hetkellä, kun se pikkuinen vihdoinkin suostui itkemättä alkaa nukkumaan", Cassandra kertoi ja katseli miehen kasvoja pahoittelevana. Lillian oli selkeästi osoittanut mustasukkaisuuttaan erilaisin keinoin ja siitä ei tuntunut tulevan loppua millään. Caz kumartui suukottamaan Gregoryn huulia ja hymähti hiljaa.
"Muuten, siitä kirjoittamisesta. Mitä jos joku saa tietää, että kuka kirjoittaja on? Eikö sinua muka yhtään häiritse, että kaikki ne tekstit ovat kirjoitettu lähinnä sinusta ja meistä?" Cassandra tiedusteli lopulta aiemman puheenaiheen tultua takaisin hänen mieleensä.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 Credion - suntuubi.com