Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / G / Roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Bonska
Lähetetty: 04.02.2015
01:26
Otsikko: Roolipeli
Audrey tunnusteli lattiaa käsillään ja jäi miettimään miksi maton päällä oli erikseen viltti, oliko se joku piknik sisällä vai mistä oli kyse? Audrey kohotti ihmetellen kulmiaan.
”Mitä te oikein taputatte?” tummaverikkö kysyi naurahtaen tyttäriltään, Faye pyysi häntä vain odottamaan vielä hetkisen. Audrey pudisti vieläkin ihmetellen hivenen päätään, kunnes suoristi ryhtinsä ja jäi odottamaan kädet sylissään leväten.
”Tällainen… millainen siis?” Audrey ennätti kysyä, kunnes hän tunsi jotain pehmeää kömpivän käsiensä päälle syliinsä. Hänen silmänsä laajenivat yllätyksestä ja täyteläiset huulet muodostivat oon.
”Onko se... todella…?” hän äimisteli ja naurahti hiljaa haltioituneena tuntiessaan pienen nuuskutuksen kämmentään vasten.
”Otitteko te meille uuden koiranpennun!” Audrey hihkaisi innostus loistaen kasvoillaan ja kiersi kätensä varovasti pennun etujalkojen taakse kainaloon. Hän nosti sen pienen karvapallon ylös olkapäätään vasten ja painoi hymyillen poskensa sen pehmeää turkkia vasten. Pentu nuuskutti uteliaana hänen hiuksiaan ja kasvot tavoittaessaan se yritti kovin antaa märkiä suukkojaan Audreyn poskelle. Nainen nauroi ja yritti hieman päästä pakoon, mutta antoi lopulta pennun suukotella.
”Se on ihana ja niin lutunen!” Audrey myhäili ja halaili ihan rakastuneena uutta perheenjäsentä. Voi luoja miten paljon hän rakastikaan eläimiä, koiranpennut olivat ihan erityisen ihania.
”Onko se saman rotuinen kuin Mini? … Minusta tuntuu vähän siltä”, Audrey naurahti tunnustellessaan kädellään pennun lyhyitä jalkoja, isoja korvia ja kuonoa sekä ruumiinrakennetta muutenkin.
”Äiti tykkää”, Faye totesi leveä virnistys huulillaan vilkaistessaan isäpuolensa puoleen ennen kuin kääntyi hänkin silittämään muutaman kerran äitinsä sylissä olevaa koiranpentua.
”Meidänhän pitää keksiä sille nimi”, Audrey sanoi voimatta lopettaa hymyilemistään ja painoi uudelleen poskensa vasten pennun pehmeää kylkeä suukoteltuaan muutaman kerran ensin sen päälakea. Ei hän raaskisi päästää sitä enää sylistään ollenkaan pois.
"Minulle tuli ensimmäiseksi mieleen Arlo... jotenkin se on ihan sen oloinen vain", Audrey naurahti heittäen ensimmäisenä yhden nimiehdotuksen ilmaan.
_

Gregory ei voinut olla virnistämättä katsellessaan miltei alastoman, todella hyvännäköisen vaimonsa astelua makuuhuoneessa aina siihen asti kun tummaverikkö kömpi hänen päälleen. Mies nosti kätensä Cassandran reisille tullen samalla vilkaisseeksi oikeassa pikkusormessaan olevaa Dionien suvun vaakunasormusta kun vasemman käden nimettömässä kiilsi vihkisormus. Gregory palautti katseensa takaisin Cassandran silmiin.
Gregory hymähti hiljaa.
”Huomasin jo kyllä aiemmin viedessäni veljesi antamat laskelmat työpöydälleni. En ole vihainen, minun pitäisi muistaa lukita työhuoneeni ovi tai vähintäänkin jemmata paperini piiloon… Tuttua ennestään. Voit vain kuvitella Jonathanin pikkuisena, helvetti en kerinnyt yhtään mitenkään reagoimaan kun väriliitu oli käynyt jo joka paikassa”, Gregory kertoi pehmeästi nauraen muistaessaan ohimennen sitä aikaa kun oli yksinään ollut Jonathanin ja Benjaminin kanssa kun pojat olivat olleet ihan pikkuisia. Ajoittain se oli ollut kieltämättä todella rankkaa ja voimat vievää.
”Lillianin mustasukkaisuus pitäisi kyllä jotenkin saada rauhoittumaan. Ei auta vaikka kuinka kerron ja selitän hänelle kerta toisensa jälkeen, ettei Emmylou ole korvannut häntä, pienempi kaipaa vain alkuun enemmän huomiota sillä on meistä täysin riippuvainen”, Gregory huohahti ja kurtisti mietteliäänä hivenen kulmiaan. Vasta sinä aamuna viimeksi Lillian oli ”suloisesti” hyvästellyt isänsä tämän lähdössä töihin kiljaisemalla isän olevan tyhmä ja tallatessa tytön omasta mielestä todella kovaa ja kipeästi isänsä varpaiden päälle ennen kuin juoksi karkuun. Gregory havahtui ajatuksistaan Cassandran suukottaessa hänen huuliaan. Gregory naurahti.
”Oletko unohtanut millaista elämää vietän? Kaikki on julkista ja vaikka kuinka yritän varjella omaa ja perheeni yksityisyyttä, aina siitä pääsee murusia julkisuuteen. En jaksaisi järkyttyä, olisin ehkä vähän pahoillani, mutta minkäs sille voisi”, mies vastasi ja kohautti vähäeleisesti harteitaan.


Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 04.02.2015
02:14
Otsikko: Roolipeli
Christianin ei ehtinyt edes ajatella vastauksia Audreyn esittämiin kysymyksiin, kun Rosey oli ehtinyt jo kertomaan, että vauvakoira oli ihan kuin Mini, mutta eri värinen vaan ja pienempi. Honey Rose silitteli myös innokkaana äitinsä sylissä nuuskuttelevaa karvapalloa, joka oli uuden nimin juuri saanut.
"Allo!" Tyttö yritti tavata ja nyökkäili hyväksyvänä nimelle. Christian naurahti esikoiselleen ja vilkaisi Fayeakin ollen tyytyväinen siitä, että sai nähdä kaikki perheen naiset yhtä aikaa niin onnellisina.
"Arlo on hyvä nimi. Saa nähdä mitä koiraherra Dante pitää Arlosta..", Christian naureskeli ja pudisteli päätään. Dante oli vähän kuin oma persoonansa ja kuin yksi lapsista, jonka metkuista ei aina ihan tiennyt. Danten nimen jo kuultuaan Rosey nousi ylös aloiltaan ja lähti portaikkoon huutamaan Dantea "tanttena", johon se koiraherra oli reagoinut ja tullut tytön luokse. Rosey talutti Danten kaulapannasta muka niin ammattimaisesti olohuoneeseen uuden perheenjäsenen luokse ja jäi katsomaan miten se reagoi. Christian silitti Arloa ohimennen ja hymyili hänkin. Oli mies oppinut myöskin pitämään eläimistä Audreyn kanssa yhdessä eläessään, vaikkakin niitä välillä tuntui olevan vähän liikaakin siinä talossa.
"Ainakin meille jää tänne vähän ihmeteltävää hetkeksi", CHristian sanoi Audielle lähinnä tyttöjen kuulematta tarkoittaen sanoillaan sitä, että koiranpentu toimi hyvänä harhautuksenakin Audreyn poissaololle, ettei esimerkiksi Faye huolehtisi äidistään jatkuvasti, kun ei se lapselle kuulunut sellainen huolehtiminen.
__

Cassandra hymähti ja siirtyi sen verran Gregoryn sylistä, että kävi tuon vierelle ihan lähelle makaamaan jättäen kuitenkin taas jalkansa koukistettuna miehen ylle.
"Lillian on päivällä hyväntuulinen aina sen aikaa, kun katsomme jotain piirrettyjä, mutta heti kun otan Emmyloun syliini joko imettääkseni tai nukuttaakseni niin ihan kuin jokin musta pilvi tulisi hänen aurinkonsa eteen", Cassandra pohti ääneen ja antoi toisen kätensä levätä Gregoryn rintakehällä. Naisen ajatukset jäivät tyttöihinsä ja pieni ikävä alkoi jo kalvaa mieltä. Caz oli Emmyloun syntymän jälkeen kiintynyt lapsiinsa entisestään ja lähestulkoon omistautunut lapsien saataville aina kellon ympäri. Tummaverikkö koetti karistaa ajatukset toisaalle ja nosti päätään taas sen verran, että tavoitti rakkaansa kasvot katsellaan.
"Voitaisiinko me tulla tyttöjen kanssa käymään tässä joku päivä moikkaamassa sinua töissä? Jos se vaikuttaisi jotenkin positiivisesti Lillyyn", Cassandra kohautti olkiaan miettiessään onnistumatta siis viemään ajatuksiaan toisaalle lapsista. Nainen nojasi leuallaan miehen rintakehää vasten katsellessaan tuota.
"Nyt täytyy jo puhua jostain muusta, koska rupean kohta vollottamaan ikävääni lasten perään", Cassandra ilmoitti sitten naureskellen.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 04.02.2015
03:06
Otsikko: Roolipeli
roolasin vaan nyt yhellä koska marvin grey ja kaikki muut varmaa koisii XDD tai en tiiä, Alexa ja Christopher on varmaa tehny taas vähä mokkispaloi ja pelaa yön pimeillä tunneilla wiillä yhes tennistä :DDD holtittomin pariskunta ikinä!

__________

Vaatehuoneen puolelta kurottautui käsi pientä kaukosäädintä pidellen laittamaan musiikin soimaan, ei liian lujalle sillä oli yö ja lapset olivat nukkumassa, mutta kuitenkin sen verta, että se loi tunnelmaa taustalle. Oikeasti hän oli ihan vitsillä ja pilke silmäkulmassa laittanut sen nimenomaisen kutubiisin soimaan, koska ei tahtonut viettää sinä iltana yhtään hetkeä murehtien tulevaa reissua Seattleen. Eikä yötäkään. Audrey virnisti ilkikurisesti enemmän tai vähemmän tuhmille ajatuksilleen miltei legendaarisen biisin ensitahtien alkaessa soimaan. Ennen kuin hän astui kokonaan esille, hän ojensi solakan jalksansa näytille ovensuuhun ja koukisteli sitä muutaman kerran hitaasti nilkka ojennettuna. Eiköhän sängylle makoilemaan mennyt Christian ollut jo hänen touhuihinsa huomionsa kiinnittäenyt. Audrey astui kokonaan esiin kaikissa seksikkäissä, hennosti kimmeltävissä aluisvaatteissaan, joiden päälle hän oli kuitenkin vielä hetkeksi ainakin vetänyt päälle läpikuultavan aamutakin. Hän oli pujottanut jalkoihinsa alusvaatteiden kanssa sävy sävyyn, polvien yläpuolelle yltävät sukkahousut ja laittanut kauniit safiirikorvakorut korviinsa. Hän ojensi kätensä ovenkarmia vasten ylös toinen käsi lanteillaan ja vartalo kaareutuen yhden jalan painon varaan. Hän ei voinut olla virnistämättä vielä kertaalleen ja naurahtamatta hiljaa pehmeällä äänellä, sillä oikeasti se musiikki… Audrey lähti astelemaan hitaasti tanssahtelevin askelin parivuodetta ja aviopuolisoaan kohti, muttei kuitenkaan kiirehtinyt. Hän hyräili hiljaa musiikin mukana mukamas niin kovin Marvin Greyn niin viettelevää, soulmaista ääntä fiilistellen ja jammaili lanteitaan hitaasti keinutellen.
”Minusta täällä alkaa olla jo vähän kuuma…”, Audrey myhäili ja pyörähti tanssahdellen kerran ympäri, hän koukisti toista jalkaansa varpaidensa varaan ja kohotti toista kulmaansa virnistäessään Christianille ennen kuin siirsi aamutakin kangasta sivuun hetkeksi. Hän lipaisi kielenkärjellään sormenpäätään ja kosketti sormella toista pakaraansa sihisten, ihan kuin se olisi ollut niin kuuma että sormi olisi sihissyt. Audrey nauroi huvittuneena ja jatkoi tanssahteluaan, mikä oli ihan tarkoituksella vähän tuhmaa, viettelevää ja sensuellia siitä musiikista huolimattakin. Ja eikö se nimenomaan houkutellut sellaiseen…?
Tummaverikkö tarttui kädellään vyötärönsä ympärille kietomaansa leveään satiininauhaan vetäen sen rusetin auki ja heilauttaen sen huolettomasti lattialle jalkojensa juureen, nyt hänen yllään olevat alusvaatteet näkyivät kunnolla ja pääsivät oikeuksiinsa.
”Tämä musiikkihan saa ihan sille tuulelle…”, Audrey huomautti virnistäen ja puri kiusoittelevasti täyteläistä alahuultaan päästäen sen hitaasti hampaidensa otteesta. Hän pöyrähti uudelleen ja ja liu’utti samalla ohuen takin yltään antaen senkin tippua lattialle unohdettuna.
”Oikeasti voisiko enää tämä imelämpää biisiä olla”, nainen naurahti huvittuneena ja pörrötti kädellä tuuheita, hennosti kihartuvia hiuksiaan, kunnes laskeutui sängyn jalkopäähän polvilleenm hän lähti hitaasti kuin vaaniva kissaeläin hiipimään kontaten lähemmäs Christiania. Hän ennätti melkein kivuta jo avopuolisonsa syliin, kunnes miltei koko yläkerran lävistävä surkea, lohduton parku tavoitti hänen korvansa. Audrey pää tippui alas, hän huokaisi raskaasti ja suoristautui ylös.
”Minä jo hetkeksi unohdin olevani äiti”, Audrey naurahti pahoitteleva ilme kasvoilleen, leikki jäi nyt vähän kesken, mutta jompikumpi kaksospojista kaipasi ihan selvästi sillä hetkellä lohduttavaa vanhempaa luokseen. Ja pian saisi mennäkin tai toinenkin vielä hermostuisi ja alkaisi huutamaan ja silloin viimestään koko talo oli taas hereillä.
”Pysy täällä, käyn äkkiä tuolla…”, Audrey ilmoitti ja viittoili makkarin ovea kohti samalla kömpien sängystä pois, hän tepasteli nopeasti varpasillaan aamutakkinsa luokse vetäen sen ylleen. Hän solmi vielä nauhankin takaisin pitelemään takkia kiinni. ”… ja tulen sitten takaisin”, hän totesi virnistäen ja kiiruhti katsomaan mikä oli hätänä. Hitsiläinen. Pahus. Ennemmin hän olisi sillä hetkellä halunut seksiä.

// http://aijaa.com/yz5Stl & http://aijaa.com/tO5Rp4
*
”No en minä ihan tätä suunnitellut laittaessani kutubiisin soimaan”, Audrey totesi hiljaa naurahtaen ja laski päänsä lepäämään sängyn päätyä vasten nojailevan Christianin olkapäälle. Hän majaili miehen kainalossa. Aud heilutti hieman pientä kättä, mikä piteli tiukasti kiinni kuin turvana ja varmistuksena hänen etusormestaan. Jos hän yritti laskea hetkeksikään Noahin sylistään esimerkiksi viedäkseen tuon takaisin omaan petiinsä, niin poika havahtui heti puoliunestaan ja alkoi äännellä itkuisenkuuloisesti ja lopenharmistuneena. Suellen oli sanonut pojalla olevan vähän kuumetta muttei muuta kipeäksi tulemisen oireita, joten taloudenhoitaja oli veikannut taaimmaisten hampaiden puhkeavan ja sen nostattaneen kuumeen, mikä oli normaalia. Ja sen vuoksi poitsu olikin varmaan nähnyt vähän pahaa unta ja haki nyt lohtua äidistään. Audrey hymyili kevyesti ja suukotti hellästi sormensa ympärlllä olevaa pientä kättä. Noah mutisi jotain miltei nukahtaneena ja haukotteli pienesti, mutta Audrey ei uskaltanut ottaa riskiä ja liikkua sen enempää, sillä se aiheuttaisi vain uuden itkukohtauksen.
”Raasu pieni… äiti kun olisi halunnut vähän viettää kahden keskistä aikaa isin kanssa”, Audrey kuiski sivellen hiljalleen peukalollaan Noahin kättä. Tummaverikkö käänsi päätään sen verta, että saattoi suukottaa ohimennen miehen poskea.
”Kohta saan tyytyä vain kainalossasi olemiseen ja poitsu nukkuu yön meidän välissä”, Audrey hymähti ja suukotteli muutaman kerran Christianin leuankaarta ja kaulaa. Hänen ajatuksensa meinasivat todenteolla karata ihan muihin maailmoihin, mutta kuin ilmoittaen olemassa olostaan, Noah ynähti ja kurtisteli kulmiaan tyytymättömästi silmiään kiinni pidellen.
”Ai nyt en saa enää antaa suukkojakaan isille? Olet vaativa. Pidät todellakin huolen ettei uusia vauvoja tule vahingossakaan”, Audrey naurahti hiljaa osoittaen sanansa sylissään torkkuvalle pojalleen ja pudisti hivenen päätään. Mokoma ihana rakas häiriötekijä.


Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 04.02.2015
03:08
Otsikko: Roolipeli
nakkeli sentää, gaye piti kirjottaa!*

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 04.02.2015
04:18
Otsikko: Roolipeli
Christian katseli kiukuttelevaa Noahia hieman säälivänäkin. Raasu oli tullut hieman kipeäksi ja nyt sitten itki kurjaa oloaan samalla häiriten vanhempiensa lemmenhetkeä, joka ei ollut oikeastaan ottanut edes alkaakseen. Ehkä hyväkin niin, että Christian ei ollut vielä virittäytynyt tunnelmaan kunnolla, sillä vauvan itku oli pysäyttänyt koko kohtauksen melkolailla.
"Ehkä me emme hetkeen tarvitse uusia tällaisia...", Christian muistutti naurahtaen ja sipaisi sormellaan ensin Noahin nenänpäätä ennen kuin haki suukon Audreyn huulilta. Ei heidän tulisi vielä kiirehtiä suuntaan eikä toiseen missään asiassa. Oli hyvä antaa asioiden mennä ihan omalla painollaan, kuten Audrey oli alunperin toivonutkin. Kyllä Christiankin halusi asioiden menevän niin, vaikka olisikin ollut valmis jo suurempaan harppaukseen suhteessa. Hän oli päättänyt kuitenkin olla kärsivällinen kaiken tapahtuvan kanssa ja antaa nyt ensiksi Audien käydä ne vaativat toimenpiteet lävitse palauttaakseen näkönsä takaisin.
"Minua ei kyllä haittaa, vaikka tämä yö menisi näin. Jäänpähän ainakin odottelemaan jotain ihan kuola valuen", Christian virnuili ja kuljetti etusormeaan pitkin Audreyn rintakehää aina tuon rintojen väliin, kunnes kiinnitti huomionsa taas kitisevään poikavauvaan.
"Anna isin nyt vähän edes leperrellä äidille", Christian nauroi hiljaa ja kumartui suukottamaan Noahin otsaa. Pojalla taisi todenteolla olla huono olla sinä yönä.
"Mitenhän pärjään näiden kaikkien lasten kanssa täällä..", mies vitsaili naureskellen. Kyllähän hän pärjäisi, vaikka kädet aika täynnä olisivatkin.
__

Gisele oli pohtinut koko elämäänsä sen illan juoden viiniä itsekseen kotona ollessaan. Oli jo aika myöhä, kun hän oli lähtenyt taksilla kohti tuttua osoitetta ja löytänyt itsensä tutun oven takaa. Ei hän täydessä humalassa ollut, mutta hyvässä hiprakassa kuitenkin. Ehkä sen turvin hän uskalsikin edes tulla siihen osoitteeseen niin ilmoittamatta. Saattoihan Maynorilla olla joku häntä paljon nuorempi ja kauniimpi hupakko siellä vieraanaan, mutta sen riskin vaaleaverikkö oli kuitenkin oli ottanut sinne tullessaan. Gisele soitti ovikelloa parisen kertaa melko levottomana ja vilkaisi ympärilleen jo etsiessään mahdollista pakenemisreittiä sieltä. Ei hän kuitenkaan voinut lähteä, sillä oli tullut sinne hoitamaan parikin asiaa. Siinä missä Maynor oli ennen uutta vuotta tullut hänen luokseen pyytämään armahdusta siitä riivauksesta, oli Gisele nyt puolestaan melkein samoissa asemissa siellä saksalaismiehen oven takana. Hän ei ollut koskaan ollut missään parisuhteessa kenenkään kanssa. Giselen pisin suhde oli se lyhyt kesäromanssi Maximilianin kanssa, jolloin Elfriede oli saanut alkunsa. Maynorin kanssa hänen suhteensa oli vähän toisenlainen ja todella hämmentävä muutenkin.
Oven avautuessa Gisele katseli komeaa ilmestystä mietteliäänä hymähtäen.
"Oletko yksin?" Gis kysyi kulmiaan kohottaen ja oli valmis jo lähtemään sieltä samantien koko hiprakkaisen olemuksensa kanssa.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 04.02.2015
12:47
Otsikko: Roolipeli
Audrey virnisti ilkikurisesti ja hengähti syvään nautinnollinen äännähdys purkautuen huuliltaan Christianin sormen seikkaillessa hänen rintakehällään. Nainen räpäytti silmänsä auki ja suoristi kallellaan olevan päänsä Noahin protestoidessa jälleen.
”Et nyt selvästi saa kuten en minäkään sinulle”, Audrey hymähti ja paijaili hellästi Noahin pehmeitä hiussortuvia. Hän liikkui poika sylissään hitaasti ja varoen häiritsemästä liikaa pojan nukahtamisyrityksiä alemmas sängyllä. Hän siirsi peittoa sivuun ja pujahti sen alle Noahin kanssa. Hän laski pojan heidän väliinsä ja kääntyi itse olemaan kyljellään Noahia ja Christiania kohti. Audrey koukisti toisen käsivartensa päänsä alle ja vei kätensä silittelemään hiljalleen Noahin hiussortuvia jälleen. Toinen oli meinannut jo hermostua jouduttuaan pois äitinsä sylistä mutta tuntiessaan Audreyn kasvot päänsä lähellä ja silittelemisen, Noah rentoutui ja rauhoittui.
”Pärjäät hyvin. Ihan varmasti. Ja sinulla on Su apunasi”, Audrey puheli hymy tanssien kasvoillaan aiempaan palaten, hän suukotti muutaman kerran hennosti Noahin päänsivustaa. Silloin kun hän oli saanut pojat hän oli tahtonut todella usein nukkua molemmat vieressään sängyllä ja lähinnä hän oli vain katsellut ja valvonut kaksikon unta. Se oli ollut sitä aikaa kun he olivat olleet Christianin kanssa jälleen sukset ristissä ja erossa. Tummaverikkö hengähti hiljaa ja vei kätensä Christianin käden päälle, hän kietoi sormensa miehen käden ympärille.
”Rakastan sinua”, Audrey kuiskasi. Hän ei enää ikinä tahtoisi palata siihen yksinäisyyden tunteeseen.
"Ja pitää meissä jotain hyvää selvästi olla yhdessäkin, kun saamme tällaista aikaiseksi", hän lisäsi hiljaa naurahtaen ja suukotti uudelleen heidän poikansa hiushaituvia.
_

Kuullessaan ovikellon soivan Maynor kohotti katseensa ylös ja huokaisi raskaasti keskeytyksen johdosta. Helvetti. Silloin kun hänellä oli luovuusvimma päällä, hän tahtoi olla omineen ja saattoi hyvinkin olla vaikka viikonkin täysin yksinään kotonaan korkeintaan vain kaupassa käyden eikä kukaan tuttu nähnyt hänestä vilaustakaan. Naisseikkailutkin hän jätti väliin sillä aikaa. Ovikellon soidessa uudelleen, mies kurtisti kulmiaan ja mietti kuka siellä oli samalla hiljentäen levysoittimensa volyymia. Hän harvoin toi ketään vieraita kotiin ja vain läheisimmät tiesivät hänen nykyisen, tosin väliaikaisen osoitteen Los Angelesissa. Mies oli palaamassa muutaman kuukauden sisään takaisin Saksaan. Tai niin hän oli ainakin suunnitellut, sillä oli tullut Jenkkeihin lähinnä vain viettämään aikaa isoveljensä ja tuon perheen kanssa. Toki siinä oli vähän muuta sivutoimintaa ollut ohella. Mies hymähti itsekseen ja vilkaisi pienellä pöytätasolla siveltimien ja maalien keskellä olevan, äänettömällä olevan puhelimensa puoleen, muttei kukaan ollut soittanut tai tekstaillut sitten viimeiseen puoleen tuntiin. Ennen sitä hän oli saanut joitakin viestejä muutamilta naisystäviltään jotka kerjäsivät häntä yöksi luokseen, mutta hän ei ollut vaivautunut edes vastaamaan. Maynor nakkasi käsissään olleen siveltimen vesikuppiin ja suoristautui puiselta jakkaralta ylös. Hän nappasi pienen käsipyyhkeen ja pyyhki käsiään siihen samalla kävellen asunnon poikki aina eteiseen ja ovelle. Hän aukaisi oven turvalukon varaan ja katsoi ovenraosta kuka häntä oli tullut häiritsemään.
”Gis”, Maynor tokaisi ehkä hieman yllättyenkin nähdessään naisen siihen aikaa ovensa takana. Mies sulki hetkeksi oven uudelleen ja veti turvalukon paikoiltaan ennen kuin aukaisi oven uudelleen.
”Mitä teet täällä?” mies tiedusteli rento hymy huulillaan sivuuttaen naisen kysymyksen ja nojasi kyljellään ovenkarmia vasten. Hän pyyhki yhä maalia pois käsistään. Muutama maalitahra oli osunut hänen paljaalle rintakehälleenkin, sillä hänellä ei ollut yllään kuin väljät vaaleat, kuluneet farkut mitkä roikkuivat härnäävästi hänen lanteillaan. Hän oli jopa paljasjalkaisinkin.
”Onko sillä väliä olenko yksin täällä vai en?” Maynor kysyi naurahtaen ja katseli tummilla silmillään vaaleaverikköä edessään. Hän huomasi heti toisen juoneen. Ei hän ollut Giseleäkään nähnyt pariin päivään sillä oli tosissaan vain maalaillut. Ei hän kovin mielessään ollut siitä, että häntä häirittiin, mutta mistäs nainen olisi voinut tietää, että hän tahtoi olla yksin. Sitä paitsi mitä enemmän hän katseli mietteliäänä vaaleaverikköä, huomasi hän oikeastaan olevan ihan mielissään nähdessään toisen.
”Olen yksin, tahdotko tulla hetkeksi sisään?” saksalaismies kysyi sitten ja väistyi ovelta sivuun kuin sen merkiksi että toinen voisi tulla peremmälle halutessaan.
”Voisitko rentoutua, näytät kamalan hermostuneelta ja se saa minutkin jo levottomaksi”, Maynor naurahti suljettuaan oven ja astellessaan rentona naisen ohitse. Hän kävi vetämässä maitolasista tehdyn liukuoven kiinni jättäen sen taakse piiloon huoneen, mitä käytti siellä ateljeenaan. Se oli hänen yksityisaluettaan minne hän ei päästänyt muita. Silloin kun hänellä oli se vaihe päällä että hän loi taidetta, se vei kaiken hänen huomionsa, häntä ei silloin edes kiinnostanut päätyä sänkyyn naisten kanssa, mikä oli melko yllättävä ja odottamatokin puoli hänestä. Hän oli hyvinkin erilainen normaaliin minäänsä verrattuna, hän oli ihan eri tavalla rento ja paljon vastaanottavaisempi ja ehkä ystävällisempikin. Kiltti suorastaan, mihin Gabrielle sanoi aina sanoi nauraen, että se oli miltei pelottava piirre Maynorissa. Mies oli oikeasti kiltti ja mukava ilman taka-ajatuksia!
”Otatko lasillisen jotain juotavaa? Viiniä, olutta… vettä?” Maynor kyseli kävellessään takaisin Giselen luokse ja virnisti poikamaisesti. Toinen ei ollut vieläkään avautunut siitä miksi oli päättänyt ilmestyä siihen aikaa yöstä hänen ovensa taakse.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 04.02.2015
13:51
Otsikko: Roolipeli
"Mehän olemme täydellisiä yhdessä", CHristian virnisti ja kallisti hieman päätään katsellessaan Audreyta rakastava katse leväten silmissään.
"Minäkin rakastan sinua. Ja koko meidän perhettämme ihan liikaa", mies hymähti ja haki kunnon makuuasennon käytyään peiton alle kunnolla makaamaan. Noah oli nähtävästi päättänyt, että oli hänen oikeutensa nyt jäädä sinne vanhempien uuteen pehmeään sänkyyn lepäämään, koska äitikin oli ihan niin lähellä. Christian seuraili aikansa äidin ja pojan pientä hetkeä ja hymyili estottomasti katsellessaan sitä näkyä. Siinä oli jotain niin herkkää, suloista ja lempeää, että se näky olisi pistänyt melkein kenet tahansa hymyilemään.
"Audrey, olet todella hyvä äiti. Paras mahdollinen lapsillemme", Christian sanoi tuntiessaan niiden sanojen tultava sanotuksi. EIkä hän valehdellut vain antaakseen Audien kuulla ne sanat jotka ehkä jokainen äiti tahtoi kuulla vaan oli todella tosissaan. Christian ei olisi voinut toivoakaan parempaa äitiä lapsilleen, sillä Audrey oli todella tehnyt lasten eteen aina kaikkensa vain suojellakseen pienokaisia - vaikka ei itse olisi kyennyt olemaan täysin läsnä, oli nainen huolehtinut, että lapsilla olisi sillä välin joku, joka varmasti piti huolta.
"Olen ihan varma, että tällä kertaa me onnistumme tässä. Emme voi tyriä tätä mahdollisuutta enää", Christian hymähti tyytyväinen hymy kasvoillaan ja katseli Noahia, joka oli avannut silmänsä ja alkoi pälyillä ympärilleen lähinnä äitiään, jonka kasvoja oli pikkuruisilla käsillään tunnustellut.
__

Mitä peremmälle hän asuntoon asteli, sitä vähemmän hän enää muisti tulonsa syytä. Gisele ei tosiaankaan enää ollut varma miksi oli tullut Maynorin luokse sinä yönä. Ehkä miehen koko olemus oli hämmentänyt häntä, koska Gisele ei oikein osannut muuta kuin katsella toista ja koittaa rentoutua toisen pyynnöstä. He tuntuivat molemmat olevan vähän irrottautuneen siitä normaalista roolistaan eivätkä olleet ihan sellaisia mitä normaalisti olisivat olleet. Vaaleaverikkö riisui takkinsa yltään ja nyökkäili juomapyynnölle sitten.
"Viini kelpaa", Gisele vastasi mietteliäänä ja silmäili ympärilleen asunnossa. Hän oli ollut siellä aiemminkin ja oli kokenut salaa pientä voitonriemua siitä, että oli päässyt sinne vaikka Maynorilla ei ollut tapana sinne ketään "naisystäväänsä" tuoda.
"Voisitko ikinä viedä minua ulos? Niin kuin syömään tai jotain sellaista", Gisele kysyi mietteliäänä ja asteli asunnossa vähän tutkivana ympärilleen korkojen käydessä vasten lattiaa. Alakerran naapuri ei välttämättä pitäisi siitä, mutta juuri sillä hetkellä saksalaisnaista ei paljoakaan alakerran naapurin tunteet kiinnostaneet.
"Sanoit myös silloin ennen uutta vuotta, että en saisi riivata muita miehiä. Koskeeko se vain minua, että tarkoititko että minun pitää olla täysin sinua varten, mutta sinä sitten liihottelet muidenkin kanssa miten tahdot?" Gisele pyysi vastauksia sen illan ajatuksiinsa ja naisen olemuksesta saattoi todella päätellä sen, että tuo oli kumonnut viiniä niitä ajatellessaan ja kerännyt todella rohkeutta tullakseen puhumaan niistä ajatuksistaan sitten suoraan Maynorille. Kyllä Gisele tiesi millainen Maynor oli, mutta halusi silti vastauksia.

gipan vaatteetttttt

http://aijaa.com/L5I2P4

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 05.02.2015
07:45
Otsikko: Roolipeli
Merkitsi paljon, että Christian oli sanonut niin hänelle ja sen huomasikin naisesta.
”En ole aina ollut, olen tehnyt elämässäni paljon huonoja valintoja… Mutta kuten sinäkin olet joskus sanonut, nykyhetkellä on merkitystä. Voin olla paras mahdollinen äiti heille jatkossa. Enkä muuta tahdokaan”, Audrey hymähti hiljaa ja hieraisi hellästi nenänpäätään Noahin hiuksia ja korvantaustaa vasten. Poika naurahti hiljaa ja kiemurteli, sillä se oli kutittanut. Audrey henkäisi syvään ja käpertyi paremmin peiton alle ja juoksutti sormiaan kevyesti Noahin vatsan päällä. Toisella oli taas yksi niistä ihan tavattoman suloisista eläinyöpuvuista päällään, missä oli aina huppu korvineen ja se näky sai ihan todenteolla heltymään. Vielä kun poikia oli kaksi ja molemmilla oli suuret, säihkyvät silmät ja veitikkamainen hymy kasvoillaan. Audrey naurahti äänettömästi Christianin sanoille.
”Ainakin meillä on jo pari yritystä takana, luulisi, että oltaisiin jo opittu virheistämme”, tummaverikkö huomautti hyväntuulinen virnistys huulillaan ja Noahin hapuillessa pienellä kädellään hänen kasvojaan, Audrey nappasi leikillään pojan sormet hampaidensa väliin. Poika sorti naureksimaan uudelleen, sillä se varmasti kutitti jälleen. Audrey nappasi hymyillen poikansa halaukseensa ja nuuskutti tuon kaulaa ja hiuksia, Noah kihersi naurusta.
”Senkus siinä naureskelet… minä pusuttelen ja halin teitä nyt mahdollisimman paljon kun olette pieniä, koska teille tulee jossain vaiheessa se kausi kun se on ihan kamalaa ja noloa jos äiti hellii…”, Audrey suputti pojan korvana ja painoi hellän suukon poikansa pehmeälle poskelle. Hänen ei kannattanut liikaa innostaa Noahia tai poika tulisi olemaan siitä vielä monta tuntia virkeänä ja kun vanhemmat haluaisivat nukkua, poika tulisi hölisemään omia juttujaan siinä heidän välissään ties miten pitkään ja välillä varmasti naureksien kiusaamaan vanhempiaan. Audrey ei ainakaan osaisi nukkua jos poika olisi kovinkin hereillä, sillä hänen olisi pakko vahtia ettei toinen keksisi vielä tippua sängyltä.
”On kieltämättä vähän kyseenalaista ja koomista leperrellä tässä alle kaksivuotiaalle pojalleen tällaiset viettelijättären vermeet päällä… Ilman tätä aamutakkia Noahillakin on enemmän kangasta yllään kuin minulla tällä hetkellä…”, Audrey huomautti nauruaan pidätellen ja pudisteli päätään. Ei hän kyllä jaksaisi enää mennä vaatteita vaihtamaan. Sitä paitsi tuskin Noah edes kiinnitti huomiota äitinsä vaatetukseen saati oli siitä edes kiinnostunut. Nytkin poika vain tutki hyvin tarkasti sormissaan olevaa äitinsä hiuskiehkuraa.
_

Maynor meni tyylikkääseen ja moderniin keittiöön. Hän otti viinipullon ja kaksi jalallista viinilasia asettaen ne sitten eteensä avonaiselle baaritiskille. Mies aukaisi tottuneesti viinipullon ja kaatoi juotavaa molempiin lasiinsa. Maynor siirsi toisen viinilaseista baaritiskin toiselle puolen Giselen ulottuville.
”Oletko tosissasi?” Maynor nauroi huvittuneena ja pudisteli päätään, ”voi elämä…”, hän päivitteli yhä nauraen hieman vaivautuneena ja haroi kädellään tummia, sekalaisia hiussortuviaan.
”Minulle on aivan sama monta miesystävää sinulla on, Gis. Muotoilin silloin ehkä sanani vähän väärin, mutta toki levitä siipesi ja kokeile onneasi parisuhteen ihmeellisessä maailmassa, sieltä et minua kuitenkaan löydä. Tai voithan sinä kokeilla samanlaista elämäntyyliä kuin minulla, en suosittele, mutta sopii minulle”, mies virnuili saksaksi puhuen, miksi puhua murtaen englantia, kun molemmat saksalaisia kuitenkin olivat. Maynor hymähti ääneti ja nosti oman viilasillisen huulilleen nojaillessaan toisella kädellään rennosti tiskiä vasten. Mies laski lasin kädestään ja katseli tummilla, palavilla silmillään baaritiskin toisella puolen olevaa vaaleaverikköä.
”Hyväksy se ettei minusta ole sinulle kuin huviksi, rattopojaksi. Ehkä sinun olisikin hyvä etsiä joku kunnollinen, rakastava mies”, Maynor aloitti huvittuneisuus kuultaen äänestän, hänen silmänsä tummuivat, ”… jota voit sitten kanssani pettää meidän riettaassa, kiihkeässä seksisuhteessa, kultaseni.” Hän vinkkasi toista silmäänsä kunnes vakavoitui ja oikaisi ryhtinsä.
”Voin viedä sinut syömään ja tehdä sitä kaikkea muutakin parisuhdepaskaa mitä te naiset niin mielellä miestenne kanssa teette, mutta sinun pitää muistaa ettei se tarkoita mitään muuta kuin hauskanpitoa. Sitten homma toimii”, mies totesi rehellisesti ja kohautti välinpitämättömästi harteitaan. Hän oli niin tapoihinsa juurtunut ja elämäänsä niillä saroilla tyytyväinen, ettei osannut kaivata saati halunnut mitään muuta.
”Sitä paitsi olen lähdössä täältä muutenkin takaisin Saksaan kuukauden tai kahden sisään”, Maynor huokaisi ja pahoitteli sitten puheitaan. Ei hän tahtonut naista loukata. Jollakin tasolla hän välitti toisesta ihan erilailla kuin oli kenestäkään muusta koskaan välittänyt.
”Anteeksi, en vain odottanut tänne vähään aikaan ketään”, mies hymähti ja hieraisi kädellään jäykiltä tuntuvia niskojaan. Hän ei ollut edes tajunnut kipeyttäneensä ne. Maynor vilkaisi Giselen puoleen.
"Näytät kauniilta", mies totesi silmät välähtäen ja hymyili naiselle kevyesti.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 05.02.2015
08:49
Otsikko: Roolipeli
"Ehkä pienokaista ei kiinnostaisi vaikka olisit siinä toppatakissa...", Christian naureskeli ja katseli Audreyta virnistäen aikoessaan jatkaa lausettaan.
"...Mutta minä sen sijaan nautin näystä oikein paljon", mies myhäili tyytyväisenä ja vilkaisi heidän välissään nauravaa pientä poikaa. Nähtävästi Noahia ei nukkuminenkaan sillä hetkellä sen suuremmin kiinnostanut. Ei Christianiakaan sen suuremmin väsyttänyt, mutta olisihan se kai ollut hyvä nukkua kunnon yöunet ennen koittavaa päivää, kun koko se lapsikatras olisi hänen vastuullaan kaikkien niiden lemmikkien kera. Hetken mies ajattelikin jo, että oliko hyvä idea sittenkään hankkia sitä uutta koiranpentua, mutta tiesi sen kuitenkin olleen täydellinen ajoitus uudelle lemmikille.
"Tuli eläimistä mieleen... Oletko sinä kuullut siitä Cassandran käärmetapauksesta? Luoja mahtaakohan siskoparka enää meillekään kohta tulla kylään, kun tämä talo täyttyy lemmikeistä. Toisaalta minua ei haittaa yhtään, onpahan ainakin yksi turvapaikka, johon hän ei tule nalkuttamaan", Christian myhäili ja sulki hetkeksi silmänsäkin vain todetakseen, ettei häntä väsyttänyt edelleenkään. Hän paransi asentoaan siinä kyljellään maatessaan ja hieraisi ohimennen niskaansakin.
"Lähteekö Gregory mukaasi sinne Seattleen? Vai vainko ainoastaan äitisi?" Christian ei ollut aiemmin siitä kysynyt, mutta se oli juolahtanut mieleen hänen siskonsa kautta. Mies tunsi pienen käden paljaalla hauiksellaan ja naurahti hiljaa katsellessaan poikaansa.
"Mitä se kokeilee isin hauista? Kuule sinä saat samanlaiset, kun vaan treenaat ja sitten kaikki naiset ovat sulaa vahaa käsissäsi", hän puheli pojalle kuin antaen parhaimpia iskuvinkkejä rikostoverilleen konsanaan.
__

Gisele katseli Maynoria aika mitäänsanomaton ilme kasvoillaan. Se ei tullut hänelle yllätyksenä, että mies ei tahtonut mitään muuta kuin seksisuhteen hänen kanssaan, se nyt oli ollut tiedossa jo ihan alusta asti. Silti Giselen ajatukset, tunteet ja lähinnä ehkä se viini oli sekoittanut hänen päänsä. Ja se, että Maynor kertoi aikeistaan lähteä takaisin Saksaan kolahti vaaleaverikön mieleen melko kovalla kolauksella. Gisele piteli viinilasia kädessään ja pyöritteli sen sisältöä mietteliäänä nojautuessaan kevyesti baaritiskiä vasten. Saksalaismiehen kehuttua hänen ulkonäköään Gisele naurahti lähes ilottomasti ja irroitti katseensa viinilasista Maynoriin hetkeksi. Nainen joi lasistaan reippaan siemauksen viiniä ja hymähti sen maulle kuin hyväksyen sen. Se oli hyvää, suorastaan loisteliasta Giselen mielestä. Vaaleaverikköä oli varmasti vaikea tulkita sillä hetkellä, sillä hän oli niin keskittynyt miettimään mitä sanoisi ja järjesteli kaikkia niitä ajatuksia mielessään sillä hetkellä. SIlti hän rekisteröi sen kaiken koko ajan mitä hänelle sanottiin.
"Jäätkö sitten pysyvästi Saksaan?" Gisele kysyi lopulta ja piilotti osan kasvoistaan viinilasin taakse kunnes hetken kuluttua vei lasin huulilleen ja joi sen tyhjäksi näyttäen Maynorille, että toinen saisi luvan kaataa lisää sitä hyvää juotavaa hänen lasiinsa.
"Helvetti sentään, Maynor", blondi tuskaili haroen toisella kädellään hiuksiaan. Giselestä selkeästi näki kuinka ajatukset vain risteilivät hänen päässään edestakaisin.
"En minä tiedä mitä haluan. En tiedä mitään mistään parisuhdepaskasta, koska en ole koskaan ollut yhdessäkään sellaisessa. Kukaan ei ole koskaan vienyt minua ulos tai mitään muutakaan, joten aika vaikea näistä lähtökohdista edes haaveilla mistään rakastavasta miehestä. Jotenkin ajattelin, että ehkä minulla ei niin kiire olisikaan, mutta....", Gisele pudisti päätään siniset silmät baaritiskiä tuijottaen.
"Nyt sinä kerrot lähteväsi takaisin Saksaan ja Elfriede tahtoisi muuttaa isänsä luokse. Ehkä minusta tulee sitten sellainen hullu kissanainen, joka mätänee yksin kissojensa keskelle", Gisele sanoi ja sortui nauramaan lopulta huvittuneena sille mielikuvalleen. Vaaleaverikkö joi taas siemauksen viiniä Maynorin täytettyä hänen lasinsa. Gis ei ollut sitä tiedostanut vielä pari päivää sitten, mutta nyt hän oli huomannut olevansa todella epätoivoisessa tilanteessa. Hän oli aiemmin istunut yhdessä kuppilassa ja muutamakin mies oli tullut juttelemaan hänelle, mutta kuultuaan Giselellä olevan 16-vuotias tytär, oli kaikki ne miehet nostaneet kytkintä.
"Anteeksi. Minun ongelmani eivät ole sinun ongelmiasi. Mutta kyllä minun tulee rattopoikaani ikävä, jos hän aikoo pysyvästi jäädä Saksaan", Gisele hymähti varovainen hymy kasvoillaan ja katseli jälleen sitä komeaa ilmestystä silmiensä edessä.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 05.02.2015
15:08
Otsikko: Roolipeli
”Noh, noh, älä ole ilkeä. Kivahan se on kun siskosi käy kylässä”, Audrey myhäili ja tuuppasi lempeästi kädellään Christiania olkapäästä kuin toruakseen. ”Mutta kuulin kyllä, Gregory kertoi ja oli kamalan ärtynyt heidän naapuristaan”, Audrey vastasi vielä kepeän naurahduksen kera, hän juoksutti muutaman kerran sormiaan pitkien, tummien hiussortuvien lomasta saadakseen ne pois kasvoiltaan. Noah oli kuitenkin ennättänyt tarrautua uudelleen käsissään olleeseen hiuskiehkuraan mistä poika piti tiukasti kiinni, Audreyn pää nytkähti takaisin päin ja hän torui nauraen poikaansa. ”Au, tuo sattui senkin riiviö…”, Audrey nuhteli hymyssä suin ja kuunteli Noahin suloista, kihertävää naurua. Hän joutui kutittamaan poikaa kyljestä, että toinen viimeinkin malttoi päästää irti hänen hiuksistaan.
”Äiti vain, Gregoryn pitää olla töissä isän kanssa. Tai niin minä käskin. Bobby on vähentänyt roimasti työtuntejaan ja suunnittelee osa-aikaeläkkeelle siirtymistä. Emme tahdo, että se vanha hupsu rasittaa itseään liikaa, hän on jo työnsä tehnyt”, Audrey hymähti ja ajatteli hetken isosetäänsä, joka oli palannut töihin auttamaan häntä, kun hän oli hiljaisen osakkaan roolista siirtynyt työelämään ja DNE:n johtoportaaseen. Bobby oli ollut silloin korvaamaton. Vanhaherra oli nähnyt suojattinsa potentiaalin ja opettanut Audreyn käyttämään sitä. Nyt Audrey Dion oli osa DNE:tä siinä missä oli isoveljensäkin. Hänellä oli ikävä työntekoa, muttei siinä elämän vaiheessa kokenut olevansa valmis palaamaan täysipäiväisesti työhön. Audrey havahtui ajatuksistaan Christianin puhellessa Noahille. Naista hymyilytti paljon toisen vinkit pojalleen. Audrey virnisti ja kumartui Noahin puoleen.
”Oh, kaikki tytsyt tulee olemaan ihan veteliä Noahin ja Rion edessä. Pikkuhurmureita jo nyt! Olin yhtenä päivänä Suellenin mukana kaupassa, meillä oli kaksoset mukana… joku minun ikäinen nainen tuli lepertelemään rattaissa oleville kaksosille ja luuli kai Suellenia heidän mummokseen. Kuulin kun hän oli että ”ooo ihanat, komeat pikkumiehet! mistä tuollaisia saa, ei noin kauniita lapsia olekaan olemassakaan!”, Audrey imitoi virnuillen muttaen ääntään asteen korkeammaksi ja huiskutteli käsiään, mikä nauratti tavattomasti pientä poikaa heidän välissään, ”Suellen oli viittoillut minuun ja sen naisen ilme oli kuulemma valahtanut ihan ja hän oli tuijottanut minua silmät suurina… hän oli todennut ”niinpä tietenkin”, en tiedä olisiko minun pitänyt olla imarreltu vai ottaa itseeni siitä”, Audrey nauroi ja muisteli tapausta. Hän oli jäänyt vähän äimissään appelsiinit käsissään naisen kiiruhtaessa hänen ohitseen. Sitten hän oli revennyt nauramaan. Herttinen pussiko päässä hänen pitäisi kävellä kaupungilla ettei kellekään tulisi vain paha mieli?
”Olisi varmaan pitänyt huutaa hänen peräänsä etten ole täydellinen, olen sokea! Jos se olisi vähän tasoittanut tilannetta”, Audrey huikkasi virnistäen ja vaipui takaisin makoilemaan pää tyynylle painautuen.
_

Maynor laski pullon takaisin tasolle kaadettuaan kuuliaisesti lisää viiniä yllätysvieraalleen, mutta hänen kätensä unohtui sen kaulalle, kun hän katseli vähän ihmetellen Giseleä. Nainen käyttäytyi vähän kummallisesti, mutta naiset olivatkin aina olleet hyvin erikoisia tapauksia.
”Todennäköisesti en pitkäksi aikaa. Tarkoitukseni on siis mennä tapaamaan vanhempiani ja minulle tulee yleensä parissa viikossa kiintiö täyteen kotona ja lähden sitten varmaan laskettelemaan Alpeille, sillä en ole vähään aikaan käynyt”, Maynor selitti suunnitelmiaan ja kohautti harteitaan. Hän liikkui paljon ja viihtyi harvoin kovin kauaa yhdessä paikassa. Levoton luonne monessakin mielessä siis.
Maynor kohotti hieman kulmiaan ja pyyhkäisi peukalonkärjellään alahuultaan laskiessaan päätään hetkeksi alemmas, hän yritti naamioida nauruaan ja huvittunutta ilmettään. Jotenkin se Giselen tuskailu vain huvitti häntä, sillä se oli ihan turhaa. Miksi toinen oikein enää pidätteli itseään?
”Jos Elfriedekin muuttaisi todella Maxin luokse, sanotaan vaikka pariksi kuukaudeksi näin alkuun… niin mikä estää sinua sitten olematta lähtemästä? Sinä olet kuusitoista vuotta jo antanut elämästäsi täysin sille tytölle, hän on miltei aikuinen joten eikö olisi sinun vuorosi nauttia elämästäsi omilla ehdoillasi? Matkustele, tapaa ihmisiä, hulluttele ja pidä hauskaa ilman että mietit huomista. Olet ansainnut sen. Älä rajoita itseäsi enää kun sinun ei tarvitse. Mätäne niiden kissojesi kanssa sitten joskus toiste”, Maynor hymähti ja ihmetteli mielessään miksi edes vaivautui kuuntelemaan sekä keskustelemaan aiheesta. Ehkä hän tahtoi Giselen alkavan nauttia elämästään. Hän ymmärsi sen ettei toisen elämä ollut ollut ennen helppoa, mutta se oli nyt mennyttä. Mutta oli varmasti alkuun vaikea irrottaa itsensä entisestä.
”Eiköhän me vielä tässä elämässä törmätä toisiimme, Gis”, Maynor huomautti rento hymy huulillaan ja katseli tummat silmät tuikkien vaaleaverikköä.
”Okei, koska olet minun henkilökohtainen riivaajani ja helvettini, mitä niin kovin mielelläni tykkään aina panna, niin miten olisi jos sen kunniaksi veisin sinut syömään hienoon ravintolaan ja tanssimaan? Ja keksitään sen lisäksi vielä jotain… elokuviin, musikaali ehkä? Jokainen nainen ansaitsee joskus kokeilla sellaista parisuhdepaskaa eikä minua haittaa olla sinun seuralaisesi sinä iltana”, Maynor sanoi virnistäen valloittavasti. ”Se ei ole uhraus, mielellänihän minä, kun sinä olet kyseessä. Sano vain mikä päivä, niin olen sinun.” Hän ei voinut vastustaa kiusausta olla vinkkaamatta silmäänsä vaaleaverikölle.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 Credion - suntuubi.com