Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / G / Roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Bonska
Lähetetty: 20.01.2015
01:08
Otsikko: Roolipeli
this is the end hold your breath and count to ten lalalaaa.....

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 20.01.2015
01:12
Otsikko: Roolipeli
"Toivottavasti Gabrielle tajuaa pian, ettei mikään ole sen lisäksi muuttunut kuin se, että teidän elämäänne on tullut uusi ihana ihminen, josta sinä jo välität ihan silmittömän paljon. Mutta kuten sanoit, ehkä hänen tulee vain pohtia asioita itsekseen", Caz saneli ja hymyili kuunnellessaan Maxin kertoessa hänen uuden lempinimensä sairaalan henkilökunnan keskuudessa.
"Monstermom? Voi luoja mitä olen oikein tehnyt...", nainen manasi lähinnä itsekseen puolihuvittunut hymy kasvoillaan pysyen, jonka jälkeen vakavoitui kuuntelemaan sen kaiken mitä Maximilian hänelle kertoi. Oli vaikea kuvitella, että Maximilianilla ja Gabriellella olisi mennyt niinkin kuivasti ja huonostikin joskus, sillä Cassandra oli aina nähnyt sen kaksikon juuri yhtenä sellaisista pareista, jotka ovat aina yhdessä ilman mitään sen suurempia ongelmia.
"Gregorylle on vaikea puhua aiheesta. En tahdo jatkuvasti muistuttaa siitä mitä kävi, sillä tiedän sen satuttavan Gregoryakin. Enkä tahtoisi olla niin heikko hänen silmissään. Ja koska en osaa puhua hänelle aiheesta niin päädyn tekemään itsestäni ihan pellen ehdotteluillani", Cassandra aloitti ja katseli kättään, josta Max piti kiinni. Caz tunsi jälleen sen polttelevan tunteen silmissään ajatellessaan koko aihetta.
"Jamie on se, joka viimeksi on minuun koskenut. Olen senkin takia ehkä tämän koko seksijutun suhteen todella epätoivoinen, sillä haluaisin todella unohtaa sen kaiken ja tuntea taas kosketusta niin kuin sitä kuuluukin tuntea eikä siten, että minut pakotetaan johonkin mitä en halua ja saan turpaani, jos en tottele", tummaverikkö saneli ja pyyhki kyyneleitään viereiseltä pöydältä nappaamaansa nenäliinaan. Kyyneleiden seasta erkani ironinen naurahdus Maximilianin sanoille koskien viettelyä.
"Kiitos, Max. Taas kerran", nainen ryhdistäytyi hivenen ja katseli lääkärimiestä hymyillen kiitollisena.
"Kerro minulle, että kuinka paljon te miehet oikein jaatte seksijuttuja tai ylipäätään parisuhteistanne keskenänne? Olen aina halunnut tietää! Piristä minua, kiltti, ja kerro!" Cassandra pyysi innostunut virne kasvoillaan.
__

Maailmanlopunodotusjuhlat. Todellakin. Christian ei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, kun Audrey vaikutti jokseenkin niin... Ei mies osannut edes kuvailla sitä - ehkä surullinen olisi lähin sana kuvaamaan naista siten millaisena Christian toisen sillä hetkellä näki. Mies ei voinut olla varma, mutta uskoi Audreylla olevan jotakin mielensä päällä. Luultavasti se silmäjuttu, josta Deidre oli maininnut ohimennen.
Christian kuulosteli Audreyn liikkumista talossa ja lähti raskaan huokauksen jälkeen auttamaan toista sen pullon kanssa, jota neiti ei itse saanut auki syystä tai toisesta. Avattuaan pullon Christian laittoi sen takaisin baaritiskille ja jäi sitten kuulostelemaan hetkeksi musiikkia, jonka Audie oli laittanut soimaan.
"Ei kiitos, minä olen kohta menossa nukkumaan eikä minun tee mieli juoda. Suosittelisin sinullekin ihan samaa, mutta olet itsenäinen nainen ja teet omat päätöksesi itsesi suhteen, joten en ole mikään neuvomaan sinua", Christian vastasi kämppikselleen ja jäi uteliaana seuraamaan, että mitä nainen keksisi seuraavaksi. EHkä hän halusi myös huolehtia toisesta, vaikka Christian oli päättänyt, että ei sillä kertaa aikoisi tehdä sitä.
"Tarvitsetko vielä apua jossain?" Mies kysyi ja jäi odottelemaan vastausta nojautuen seinää vasten.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 20.01.2015
02:00
Otsikko: Roolipeli
”Sinä vain kaipaat häntä”, Max sanoi myötätuntoinen katse silmissään nähdessään Cassandran silmiin kohoavat kyyneleet. Hän osui varmaan aika kohdalleen sanoissaan. Vaikka toinen olisi vierellä, voisi välimatka, kuilu ihmisten välillä, olla valtava. Saksalaismies puristi kevyesti Cassandran kättä kuin antaen omasta voimastaan vähän naiselle. Että toinen jaksaisi vielä yrittää.
”Kyllä te pystytte siihen. Te kuulutte toisillenne, muistuta häntä siitä. Teillä on niin paljon kaikkea hyvää, että se syrjäyttää kaiken pahan. Minä voin läimäistä parasta ystävääni takaraivoon, jos hänellä alkaisi sitten se järki taas juosta vähän nopeammin päässä”, Max sanoi yrittäen piristää vielä hieman lisää Cassandraa. Toinen oli kokenut niin kamalia asioita, kaikkein vähiten Cazin kuului enää tuntea epäonnistuvansa avioliitossanne.
”Sitä varten ystävät ovat”, mies lausahti vastaten naisen hymyyn. Max purskahti nauramaan ja nosti kätensä nauraen silmilleen kuin olisi nolostunut koko puheenaiheesta.
”Sen verran kuin parhaat ystävät toisilleen kertovat. Olemme todistaneet monet toistemme naisseikkailut, mutta sinä olet kyllä ehdottomasti kaikkein mielenkiintoisin Gregorylla. Hän osaa olla varsin kekseliäs välillä eikö vain?” Max kysyi virnistäen ja vinkkasi toista silmäänsä sen merkiksi että kyllä oli kuullut juttuja jos minkälaista, muttei kaveri kaveriaan paljasta.
”Voin sanoa, että monta pullollista on mennyt hyvää alkoholia siinä kun olemme puhuneet ihan vain naisistamme. Olette niin saamarin monimutkaisia otuksia”, Max naurahti katsoen silmät pilkehtien huvittuneena Cassandraan. Hän rypisti yllättäen epäluuloisesti kulmiaan ajatuksen tullessa mieleensä.
"Hetkinen, entäs te naiset sitten? Valitatte kun tulemme sänkyyn sukat jalassa vai?" Vino, huvittunut hymy käväisi miehen huulilla.
_

”Kiitän”, Audrey hymähti ja poimi yläpuolellaan olevasta lasivitriinistä uuden lasin itselleen, hän ei ollut varma minne sen edellisen oli edes jättänyt. Tosin hetken heiluteltuaan korkeajalkaista lasia sormiensa välissä, hän hylkäsi sen nenäänsä hivenen nyrpistäen ja nappasi pullon käteensä.
”No, enemmän minulle”, hän tokaisi ja joi pitkän kulauksen viinistä. Nähtävästi valkoista tällä kertaa.
”Hyvä huomio, sinun käskyttelysi, ei kun anteeksi, korjaan”, Audrey sanoi ja kohotti sormensa ylös kuin vaatien lupaa vielä jatkaa, ”… suosittelusi ei koskaan oikein mennyt tajuntaani avioliittomme aikanakaan, joten tuskin nytkään.” Tummaverikkö hymyili ivallisesti katkeransuloisille muistoilleen ja joi viinistään uudelleen. Unohda. Unohda kaikkl. Hän kaipasi unohdusta. Audrey kohotti kasvonsa ylös silmäluomet suljettuina ja keinahteli musiikin tahdissa. Hän alkoi nauraa katkeroituneena kuullessaan Christianin äänen. Hän oli kai kuvitellut miehen lähteneen ja jättäneen hänet sinne. Hän tarvitsisi apua kaikessa mitä ikinä päättikään.
”Tässä laulussa on hyvä pointti. Minulla niitä syntejä riittäisikin ja paljon syytä anella armoa jumalalta”, tummaverikkö hymähti ja käännähti selin Christianiin. Hän käveli baarinurkkauksen päähän ja laski kätensä kylmälle, harmahtavalle betonitasolle. Hän painoi kynsiään sen kovaa pintaa vasten ja huitaisi kättään voimalla. Hän heitti kaikki juomalasit, karahvit hopeatarjottimineen sekä tasolla olleet muutamat taide-esineet lattialle. Ne pirstoutuivat sirpaleiksi vasten kaakeloitua lattiaa, ne välähtelivät hämärässä valoissa ja levisivät kauttaalleen. Audrey nojautui horjahtaen tasoa vasten ja hautasi kasvonsa kämmeniään vasten. Hän valui kaappeja pitkin lattialle polvilleen. Hän huusi kämmeniään vasten nyyhkyttäen. Hän tunsi Anatolen hengityksen niskassaan polttavana.
”Minä en tahdo tätä lasta… minä en tahdo tätä lasta… se tappaa minut”, hän vaikeroi ja pudisteli raivoisasti päätään. Laulun sanat tunkeutuivat hänen mieleensä, hän ei jaksanut kuunnella. Hän ei halunnut kenenkään laulavan aamenta.
”Kuka minä olen päättämään kuka saa elää ja kuka ei, en pysty olemaan osallinen enää yhdenkään ihmisraukan kuolemaan… luojani, auta minua.” Humalassa ollessaan hän sääli itseään todella paljon ja painautui käsivarret ympärillään jalkojaan vasten.
”Mene pois. Mene pois, olen kuvottava, en tahdo sinun näkevän.” Audrey pyyhki mustien viivojen viiroittamia poskiaan ja kohotti kasvonsa ylös. Hän oli yhä selin Christianiin.
"Sinähän olet ystäväni, etkö olekin? Ja rakastan minua vielä edes hitusen... Tee päätös minun puolestani. Christian, käske minua kerrankin. Käske minua pelastamaan itseni."

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 20.01.2015
02:47
Otsikko: Roolipeli
Cassandra virnuili kuullessaan Maximilian kertoman. Hän oli aavistellutkin, että Gregory oli puhunut parhaan ystävänsä kanssa niistä asioista.
"Hän on hyvin, hyvin kekseliäs", Caz nauroi ja asetteli peittoa jalkojensa ylle, sillä huoneessa oli hieman viileä kuten sairaalahuoneissa yleensäkin oli.
"Me naisetko muka monimutkaisia?" Tummaverikkö esitti yllättynyttä, mutta hänen ilmeensä suli takaisin siihen huvittuneeseen virneeseen. Kyllä jokainen nainen varmasti osasi olla osaltaan hankala aina silloin tällöin, mutta kyllä ne miehetkin sen osasivat.
"Kuules nyt, herra tohtori. Miten oletat, että me naiset vain valitamme teistä kaiken aikamme? Ei sitä tarvitse valittaa, jos mies osaa hoitaa hommansa mallikkaasti. Kyllähän sitä on itsekin tullut kuultua mitä se herra von Hartog on puuhaillut", Caz kertoi kohottaen vihjailevasti kulmakarvojaan katsellessaan Maximiliania.
"Itselläni ei ole niin suurta etuoikeutta kertoa osaani keskusteluissa, koska lähinnä kaikki naispuoliset ystäväni ovat Gregorylle sukua. Gabrielle on välillä suostunut kuuntelemaan", Cassandra hymyili kallistaen hieman päätään katsellessaan saksalaismiestä. Hänellä oli huomattavasti parempi fiilis jo aiempaan verrattuna.
"Veljesi on muuten aika mäntti. Ensiksi hän pitää Giseleä kuin kukkaa kämmenellä, mutta nyt näiden uutisten jälkeen Maynor uskoo, ettei voi enää tavata Giseleä. Tai mitä ikinä he sitten tekivätkään. Gisele oli aika huonona asiasta, kun soitteli minulle ja kertoi tästä. Ajattele, hän ensimmäistä kertaa täällä jenkeissä taas kokeili siipiään miesten suhteen ja hyppäsi sitten Maynorin kelkkaan. Ja se kelkka on juuri ajanut puuta päin, saanen sanoa", Cassandra päivitteli ja hymähti mietteliäänä.
"Jokin teissä von Hartogeissa taitaa olla, kun Gisele ei pääse teistä eroon", nainen virnuili.
"Mutta huomaatko? Oma mieheni hoitaa hommansa niin hyvin, että minun täytyy valittaa kaikista muista miehistä?" Cassandra nauroi taas.
__

Se uutinen todella yllätti Christianin. Audrey odotti lasta Anatolelle, joka oli ollut Christianille kuin arkkivihollinen vähintäänkin hänen omissa ajatuksissaan.
"Kuulehan, Audrey. Minusta vahvasti näyttää, että olet tehnyt jo päätöksesi asian suhteen siinä vaiheessa, kun olet kitannut viiniä alas kurkustasi ensimmäisen kerran tänään", Christian sanoi Audreylle ja kävi tuon viereen istumaan jääden katselemaan ex-vaimonsa romahtanutta olemusta. Nainen osasi olla todella säälissä rämpivä aina juovuksissa ollessaan, mutta Christian oli niin tottunut siihen ja osasi jo käsitellä Audreyta omasta mielestään ihan mallikkaasti.
"Kuten sanoit, minun käskyttäminen ei kantaudu korviisi, Audrey", Christian ohjeisti ja hymähti hiljaa.
"Et voi aina käyttää tekosyynä Audrey sitä, että minä rakastan sinua vielä. Miksi et voi myöntää itse, että sinä rakastat vielä minua, ja haluat sen takia kuulla mielipiteeni? En jaksa kauaa tällaista paskaa ottaa niskaani, että leikit kanssani. Minulle on tullut rajat itseni suhteen ja voin kertoa, että ne lähestyvät. Ja nyt olen se, joka sanoo sinulle, että tee niin kuin oikeaksi näet. Ajattele kuitenkin kaikkia neljää lasta, jotka jäisivät ilman äitiä, jos nyt riskeeraisit henkesi sellaisen asian vuoksi, jota et halua", Christian neuvoi Audieta ja silitti tuon selkää hellästi sitten lohduttaakseen naisen surumieltä.
"Pistä elämäsi järjestykseen, Audie. Hoida terveytesi ja lapsesi, äläkä leiki. Älä heittäydy kaikkeen turhaan paskaan ja itke niitä kuinka jokin asia on huonosti", Christian nousi ylös ja jäi vielä katsomaan tummaverikköä, joka oli lattialla polvillaan.
"Ei tuo viinin kittaaminen mikään ratkaisu ole. On aika olla se aikuinen nainen ja ryhdistäytyä. Jos haluat, voin auttaa siinä, ja se tarkoittaa sitä, että todella yrität ja olet itsellesi rehellinen. Miten on?"

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 20.01.2015
03:27
Otsikko: Roolipeli
Maximilian virnisti pahoittelevasti ja osasi vain kohauttaa harteitaan.
”En voi sanoa veljelleni mitä hänen tulee olla ja mitä ei. Hän ei ole sitoutuvaa tyyppiä, hän osaa olla hurmaava ja joka anopin unelmavävy, mutta hänestä ei silti ole siihen. Hän oli liian levoton luonne. Maynor ei ole koskaan viihtynyt yhdessä paikassa tai yhdessä suhteessa kovin pitkään. Kyllä Gisele tiesi sen kuvion jo ennen kuin meni Maynorin sänkyyn”, mies selitti ja huokaisi perään.
”En kehtaa edes sanoa miten monen pikkuveljeni naisystävän lohduttavaksi olkapääksi olen joutunut tahtomattanikin, kun he tulevat itkien ja vihaisina minun luokseni ja käskevät minua laittaa veljeni ruotuun. En voi tehdä sellaista”, Max sanoi ja pudisteli päätään.” Olen pahoillani, että hän on aiheuttanut Giselelle mielipahaa. Maynor ei ole minulle hänestä paljoa puhunut, vaikka yleensä olen varsin perillä hänen naisseikkailuistaan. Hän oli kummallisen vaisu tänään kun näimme… En tiedä, ehkä kyseinen saksalainen blondi olisi kolahtanutkin häneen vähän enemmän kuin kukaan muu aiemmin.” Piippari alkoi hälyttää, Max nappasi sen käsiinsä ja luki lyhyen viestin sen pieneltä näytöltä.
”On tapahtunut paha onnettomuus, helikopteri tuo puolen tunnin sisään kriittisessä tilassa olevan potilaan… minun pitää alkaa valmistautua”, mies sanoi pahoitteleva hymy huulillaan ennen kuin suoristautui tuolilta ja nosti sen takaisin aikaisemmalle paikalleen.
”Propsit G:lle”, Max naurahti ja suukotti Cassandran poskea hyvästiksi. Hän asteli oven suulle, mutta kääntyi vielä katsomaan Cassandraan.
”Lääkärin määräys: et ajattele ikäviä vaan käyt nukkumaan, sillä sinun on oikeasti hyvä vielä levätä. Jos haluat, voin pyytää hoitajaa tuomaa sinulle lievän annostuksen unilääkettä. Hyvää yötä”, hän sanoi ensin vakavana, mutta hymy ilmestyi kuitenkin vielä miehen huulille. Hän todella välitti ystävästään
_

Tummaverikkö piti kasvojaan alas painuneina ja pyyhki hiljaisena kasvojaan ja silmäkulmiaan kuiviksi. Hänellä oli huono olo ja häntä väsytti kamalan paljon. Oli sanomattakin selvää, että hänellä tulisi olemaan jäätävä päänsärky huomenna kiusanaan. Hän henkäisi hiljaa ääni väristen kuunneltuaan mitä Christian sanoi hänelle. Se kuulosti siltä, että nyt tai koskaan. Miehellä alkoi olla mitta täynnä hänen temppujensa kanssa, miksi hän työnsi vieläkin Christiania kauemmas itsestään, muttei kestänyt ajatusta siitäkään ettei toinen olisi enää siinä. Hänen oli vain vaikea antaa itselleen anteeksi sitä mitä hän oli tehnyt Christianille, miten hän oli jättänyt toisen. Vaikka toinen olikin antanut sen anteeksi, se ei ollut sama asia. Tummaverikkö oli aina ollut itse pahin vihollisensa.
”…Hyvä on. Teen niin kuten sanot. Kunhan et jätä minua. Tarvitsen sinua, olen vain puolikas ilman sinua, en tahdo sinun lähtevän, mitä tahdot minun vielä sanovat, Christian?” hän kysyi epätoivoinen vire äänessään. Hän pelkäsi. Mitä jos kaikki menisi taas päin vittua? Hän oli mestari sotkemaan elämänsä.
”Puin tämän typerän mekonkin sinun vuoksesi. Halusin näyttää hyvältä kun tulet kotiin... Näyttää ettet voi löytää ketään parempaa kuin minut, vaikka suurin piirtein kaikki ovat parempi kuin minä. Haluan vain tuntea olevani vielä tavoittelemisen arvoinen… Vaikken myöntänytkään sitä itselleni ennen kuin vasta nyt. Olen vähän säälittävä”, hän naurahti sitten heikosti ja kuivasi vielä kämmensyrjällään silmäkulmiaan, ”Tosin näin meikit poskilla ja laskuhumalan kanssa minulle ei ole kovin hehkeä olo.” Ennemminkin häntä puistatti oma itsesäälissä rypemisensä.
_

Deidre nojasi ohimoaan makuuhuoneen ovea vasten ja kuunteli alahuultaan purren oven toiselta puolen kuuluvaa surkeaa kissanpennun maukumista. Se varmaan itki.
”Ei… en minä pysty, Clarence”, blondi valitti surkeana ja katsoi sängyllä makaavan aviomiehensä puoleen alahuuli työntyen ulospäin.
”Olen nyt puoli tuntia kuunnellut tuota itkua, minun sydämeni ei kestä pidempään”, Deidre sanoi ja katsoi anovasti mieheen. Hän oli luvannut kokeilla sitä, että Coco nukkuisi muualla kuin makuuhuoneessa heidän kanssaan. Deidre aukaisi oven ja pieni valkoinen siimahäntä sipsutti hänen jalkoihinsa ja istahti niiden väliin vieläkin naukuen ja maukuen ihan kuin se olisi jotain vailla. Deidre hymähti hiljaa ja poimi kissanpennun kädelleen, hän painoi sen vasten poskeaan ja kääntyi uudemman kerran Clarencen puoleen.
”Häädätkö meidät sohvalle nukkumaan vai saadaanko me tulla sinne? Coco nukkuisi minun puolellani” vaaleaverikkö lupasi toiveikkaasti silmäripsiään räpytellen ja loihti kasvoilleen vähintäänkin yhtä reppanan ilmeen kuin mitä kissanpennulla oli hetki sitten ollut. Nyt se puski tyytyväisenä päätään Deidren poskea vasten ja pöristen kehräsi niin pieneksi kissaksi valtavan lujaa, ihan kuin joku moottori.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 20.01.2015
03:50
Otsikko: Roolipeli
Ei Cassandra tarkoittanutkaan, että Maximilianin olisi täytynyt veljeään ojentaa. Kuten toinen oli sanonutkin niin Gisele oli varmasti tiennyt mihin ryhtyi mukaan.
"Kiitos vielä kerran, Max", Caz kiitti ja nyökkäili sitten hymyssä suin lääkärin ohjeistettua hänet unten maille. Cassandraa ei kyllä väsyttänyt tippaakaan, mutta pakko se oli kai edes väkisin saada unta. Maximilianin mentyä tärkeämpiin työtehtäviin, Caz kävi peiton alle kunnolla ja nappasi vielä kännykkänsä pöydältä käsiinsä jääden mietteliäänä katsomaan sen näyttöä. Gregory olisi vielä varmasti hereillä siihen aikaan, ainakin Cassandra uskalsi olettaa niin miehen aiemmista puheista päätellen. "Olen pahoillani aiemmasta. Olin turhan päällekäyvä. Äläkä valvo liian myöhään." Cassandra näppäili tekstiviestin aviomiehelleen ja jäi odottavana katselemaan puhelimensa näyttöä.
__
"Audrey, teet sen taas. Minä en tahdo sinun sanovan mitään. Asia on niin, että sinun täytyy tahtoa sanoa ne asiasi minulle. En minä voi neuvoa sinulle mitä sinun täytyy sanoa. Ei tämä toimi ikinä, jos aina tahdot sanoa mitä minä haluaisin kuulla", Christian älähti pudistellen päätään. Miehen ilme kuitenkin pehmeni hetkessä.
"En jätä sinua, mutta se tarkoittaa sitä, että nyt ryhdistäydyt ja kannat vastuun itsestäsi ja huolehdit myös itsestäsi", Creider hymähti ja auttoi Audreyn sitten lattialta ylös omille jaloilleen. Oli aika aloittaa ryhdistäytyminen.
"Olen miljoona kertaa sanonut rakastavani sinua, mutta olet vain leikkinyt kanssani. Mittani on miltein jo täynnä, mutta nyt vielä tämän kerran hellyn tässä asiassa. Ja nyt on sinunkin aikasi mennä nukkumaan. Autan sinut yläkertaan, mutta loput hoidat itse", mies ohjeisti ja lähti sitten kuljettamaan Audieta mukanaan kohti yläkertaa. He kulkivat hiljaisen matkan aina naisen makuuhuoneeseen saakka, joka aikoinaan oli ollut myös Christianinkin makuuhuone.
"Olet tavoittelemisen arvoinen, kun nyt kunnostaudut takaisin omaksi itseksesi. Sitä ennen olet minulle edelleen vain kämppis. Okei?" Christian saneli ja henkäisi syvään. Kerrankin hänestä tuntui, että oli saanut sanoa sanottavansa.
___

"Deidre, olin ihan tosissani. Se kissa tottuu olemaan siellä. Jos nyt hellyt niin ei se koskaan opi", Clarence sanoi pitäen kantansa, mutta kun Deidre päästi kissan makuuhuoneen puolelle, Clar tunsi olonsa tallotuksi. Vaikka miten pikkutytöltä Deidre yrittikin näyttää koittaessaan saada tahtoaan läpi, Clarence ei taipunut. Niin monta kertaa hän oli antanut naisen suhteen periksi, että tässä asiassa hän piti puolensa. Mies nousi sängystä ja otti oman peittonsa ja tyynyn syliinsä.
"Voit nukkua kissan kanssa täällä. Minä nukun olohuoneessa. Ja ei, älä nyt sano mitään enää, sillä sinä juuri asetit tuon kissan minun edelleni. Tiedät, että se oli yksi ehto että edes hankkisimme sen", Clar ilmoitti ennen kuin poistui makuuhuoneesta mennen olohuoneen sohvalle peittoineen päivineen. Hänen huono tuulensa johtui sekä siitä kissaepisodista sekä siitä, kun hänen mieltään askarrutti ne monet muutkin asiat.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 20.01.2015
05:12
Otsikko: Roolipeli
skipedi nekst mörning:

”Minun on pakko mennä tuonne. He syövät hänet elävältä”, Alexa sanoi kärsimättömänä ja liikahti kohti koroketta. Miehen käsi kuitenkin pysäytti hänen liikkumisensa. Alexa katsahti turhautuen käteen joka piteli hänen kyynärpäästään kiinni.
”Ei, Alexa, hän pärjää kyllä”, Beau sanoi ja katsahti entisen vaimonsa puoleen.
”Jestas sentään, Bobby, sano nyt sinäkin jotain. Tätä ei olisi pitänyt järjestää. Ei ole hänelle hyväksi tulla vielä lehdistönkin tallomaksi!”, Alexa kivahti hiljaa ja vilkaisi taas korokkeen puolelle minne Audrey Dion oli hetki sitten noussut pitääkseen lyhyen, paljon puhutun lehdistötilaisuutensa. Koko salin ääriään myöten täyttävä lehdistö oli noussut välittömästi seisomaan hänet nähdessään, salamavalot räpsähtivät tauotta ja toimittajat huusivat kilpaa hänelle toivoen kysymysvuoroa itselleen tai Audreylta jotain naiselle niin ominaista nokkelaa lausahdusta. Audrey oli aina osannut käsitellä heitä, saada heidät hullaantumaan itseensä kerta toisensa jälkeen. Nyt nainen kuitenkin seisoi täysin hiljaa aloillaan kädet leväten pienen tason päällä ja näyttäen jäävän ihan pian sen mediapyörremyrskyn alle. Alexa oli hänestä todella huolissaan.
”Olen samaa mieltä veljenpoikani kanssa, Alexa hyvä. Odota vain, anna hänelle hetki aikaa. Audrey osaa tämän homman. Hän oli DNE:n kuningatar jo kauan ennen teidän takaisin tulemista. Hänen on aika ottaa se paikka takaisin haltuunsa”, Bobby lausahti ja hymyili ylpeänä katsoessaan Audreyhin. He seisoivat taka-alalla kuin tukena. Vanha mies tosin tiesi sisimmissään ettei se oikeasti ollut tarpeen.
”Alexa”, Beau toppuutteli ja joutui nappaamaan uudestaan äidinsuojeluvaistonsa kanssa taistelevan naisen käsivarresta kiinni. Sillä samaisella hetkellä koko sali hiljeni täysin. Audrey oli kohottanut kätensä ylös. Alexan suu loksahti auki hämmästyksestä, Beau virnisti leveästi ja Bobby nauroi hiljaa pehmeän miellyttävää matalaa nauruaan. Audrey vitsaili omalla kustannuksellaan, hän antoi muutamien omien suosikkitoimittajiensa piinata itseään mitä inhottavimmilla kysymyksillä liittyen aina niin sokeuttaan kuin töistä poisvetäytymistä myöten, joihin hän osasi vastata rentona, omana hurmaavana ja viehättävänä itseään takaisin. Hetkeksi hän oli kuitenkin vakavoitunut ja sanonut kunnioittavansa Anatole Vernierin muistoa aina sydämessään ja ikävöivänsä miestä ystävänä. Hän korosti etteivät olleet loppuvaiheessa enää muuta. Hän toivoi, että se asia haudattaisiin lopullisesti. Audrey kohensi lopuksi hieman vielä mikin asentoa ja kumartui sen puoleen viekas, huvittunut hymy huulillaan. Toimittajat kärkkyivät kynä kiinni papereissa tahtoen kuulla ja tietää lisää. Salamavalot välähtivät tauotta. Audreyn punatuille huulille lipusi virnistys, mikä paljasti valkoiset, virheettömät hampaat. Bobby kääntyi vieressään olevan nuoren miehen puoleen ja laski aurinkolaseja silmiltään. Hän taputti toista kiitollisena olkapäälle.
”Kiitän sinua, tämän on pakko olla sinun ansiotasi. Olet tehnyt tai sanonut jotain, että hän on palannut takaisin omana itseään. Uskomatonta tyttö on palannut”, Bobby päivitteli onnellisena ja vilkaisi Audreyn puoleen. Toinen oli sinä aamuna suostunut lehdistötilaisuuteen ja se oli järjestetty välittömästi. Tummaverikkö oli tullut paikalle Christianin kanssa, jonka oli kuulemma vaatinut sinne turvaverkokseen.
”Tiedän teidän ikävöineenne minua, mutta älkää huoliko, en ole lähdössä minnekään. Olen palannut teidän iloksenne tuomaan teille taas jotain mielenkiintoista jutunjuurta kirjoitettavaksenne. Alkoi käydä vähän tylsäksi ilman minua, eikö vain, uhum?” Audrey kysyi kulmiaan kohottaen ja sai yleisönsä nauramaan.
”Nyt valitettavasti minulla ei ole enempää aikaa teille, kiitän kuitenkin teitä kaikkia, että olette tulleet tänne tänään. Thompson, se edellisen juttusi yhteydessä oleva kuva minusta oli ihan perseestä, petraa tai en anna sinun enää kuvata minua”, Audrey naurahti vitsaillen ja osoitti etualalla olevaan vanhaan toimittajatuttuunsa. Mies napautti kynällään hattunsa lippaa kuin sopimuksen merkiksi leveä hymy huulillaan. Audrey nappasi käsilaukkunsa sekä kävelykeppinsä mukaansa ja asteli korokkeelta alas lähetettyään vielä tutunomaisen lentosuukkonsa.
”Selvisin siitä ihme ja kyllä, mut en olisi ilman sinua”, hän naurahti ihan tarkoittaenkin sanojaan hakeutuessaan ensimmäiseksi Christianin luokse hieman varovaisen näköisenä, ihan kuin hän olisi ollut vielä mikin ääressä. Yhtäkkiä alkoi kuulua taputusta, ensin yhdeltä suunnalta, sitten se levisi koko saliin. Hän kuuli taputusta ihan viereltään, hänen vanhempansa ja Bobbykin taputtivat hänelle. Hän oli todellakin onnistunut siinä paremmin kuin hyvin.
_

Gregory hurrasi mielessään kuunneltuaan korvakuulokkeen kautta pikkusiskonsa lehdistötilaisuutta. Se oli mennyt loistavasti eikä hän voinut olla yhtään enemmän ylpeämpi Audreysta, toinen näytti vihdoin kunnollisia toipumisenmerkkejä. Syy, mikä moisen mielenkohotuksen oli toisessa saanut aikaan, oli pakko olla jokin merkittävä. Gregory sulki puhelimensa ja riisui kuulokkeen korvastaan kuullen vieläkin ne raikuvat aplodit taustalla, Audrey sillä hetkellä yhtä kuin joku rocktähti. Gregory naurahti hyvillään ja asteli miltei vihellellen sairaalan käytäviä pitkin. Kaiken kruunasi se, että hän sai tänään vaimonsa ja Emmyloun kotiin. Hänellä olikin heitä varten iso yllätys kotonaan valmiina. Hän koputti kevyesti tutun sairaalanhuoneen ovenkylkeen ennen kuin veti sen auki ja astui sisälle.
”Hei, ollaanko täällä valmiina?” hän kysyi leveä hymy huulillaan ja asteli ensimmäiseksi vauvanpedissään pötköttelevän tyttärensä luokse. Hän nosti Emmyloun syliinsä ja suukotti hellästi vauvan otsaa.
”Oletko saanut kaiken pakatuksi?” hän kyseli vaimoltaan nähdessään sängyllä avonaisen matkalaukun, Gregory siirtyi Cassandran luokse ja suuteli tervehdykseksi rakastaan pitkään ja hartaudella. Hän oli liian hyvällä tuulella tehdäkseen sen mitenkään toisin.
”Kai poistit sen kuvan, siinä on raskauttava todistusaineisto minua vastaan”, Gregory naurahti huvittunut pilke silmissään ja istahti sängyn reunalle vauva sylissään seuraamaan vaimonsa tekemisiä. Hän oli tullut hieman etuajassa kuin mitä oli aiemmin sovittu. Hän oli saanut Cassandran viime öisen viestin ja vastannut tietenkin siihen. Hän oli tahtonut tuoda toiselle hyvän mielen ja lähettänyt hölmön kuvan itsestään. Hän oli nakannut kaikki Cassandran lukemattoman monet rintaliivit sun muut alusvaatteet sängylle, vetänyt yhdet sukkahousut ohimolleen ja asetellut joululahjaksi antamansa timanttiliivit paljaan rintakehänsä päälle maatessaan niiden kaikkien päällä hupsu ilme kasvoillaan. ”Täällä minä sinua ja tuoksuasi ikävöin- G.” oli ollut teksti viestin yhteydessä.
_

Deidre kohdisti kaukosäädintä taulutelevisiota kohti ja hiljensi ääntä lehdistötilaisuuden loputtua. Se oli lähetetty suorana yhdeltä DNE:n omistamalta tv-kanavalta ja nyt ruudussa alkoi pyöriä suosittu aamushow missä ohjelman kaksi juontajaa ja jonkun julkisuuden henkilöiden tekemisiä kommentoivan bloggarin keskustelu aiheesta, joku heistä ylisti Audrey Dionin yllä ollutta mekkoa. Se oli ollut hyvin chic toisen mielestä.
Deidre hymähti hiljaa ja mietti äskeistä. Audrey oli näyttänyt niin hyvältä ja ollut niin sukkela suustaan. ihan kuin toinen olisi saanut jostain ihan uutta virtaa kääntää uuden sivun elämässään. Deidre poimi edessään ruokapöydällä olevalta lautaselta aamupalaksi tekemänsä voileivän haukatakseen siitä palasen. Sitä syödessään ja juodessaan teensä loppuun, vaaleaverikkö vilkuili vähän väliä Clarencen puoleen, jonka kasvot olivat sanomalehden toisella puolen piilossa. Deidre nielaisi hiljaa ja mutristi kevyesti huuliaan. Hänen katseensa käväisi ohimennen lattialla kilisevän lelupallon kanssa riehuvassa kissanpennussa, jolla oli ollut koko aamuksi tekemistä sen pallon kanssa. Deidre käänsi katseensa takaisin Clarenceen, tai no, oikeastaan sanomalehteen ja huokaisi ääneti. Hän nosti kätensä sanomalehden sivujen ylle ja painoi ne alas pöytää vasten nähdäkseen Clarencen kasvot. He olivat vaihtaneet tuskin sanaakaan sitten viime öisen pikku riitansa vuoksi. Clar oli nukkunut sohvalla ja Deidre oli nukkunut tuskin laisinkaan maatessaan parisängyssä kattoa tapittaen loppuyön. Hän ei osannut nukkua siinä ilman miestä.
”En aseta kissaa sinun ohitsesi. Minä vain olen ihan kamalan eläinrakas ja kun pieni kissa vinkuu ensimmäistä yötään vieraassa paikassa, minä hellyn tahtomattakin. En kuitenkaan halua nukkua enää koskaan niin, että sinä olet sohvalla ja minä olen yksin sängyssä. Tiedätkö miten kamalan isolta se tuntuu ilman sinua? Ja kylmältä”, Deidre aloitti ja hymyili varovasti katsoessaan sinisillä, anteeksipyytävillä silmillään aviomiestään silmiin.
”Ei Cocon tarvitse olla sängyssä, en ole missään vaiheessa tahtonut sitä väen vängällä. Minusta on vain hölmöä rajoittaa sen liikkumista sulkemalla ovia, mutta koska rakastan sinua ja tahdon oman nallekarhuni viereeni nukkumaan öisin, niin sitten suostun vaikka siihenkin ettei kissa pääse öisin makkariin. Kyllähän se siihen aikanaan tottuu, kissat viihtyvät omineenkin. Ethän mökötä enää?” vaaleaverikkö naurahti pidellen molempia käsiään Clarencen käsivarren päällä.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 20.01.2015
06:10
Otsikko: Roolipeli
Christian seurasi ylpeänä Audreyn suorituksen lehdistötilaisuudessa ja tuli väläyttäneeksi Bobbyllekin vain mysteerisen virnistyksen toisen aavistellessa muutoksen ehkä olevan osittain hänenkin "syytään". Mies oli onnellinen, että edes osa hänen puheestaan oli mennyt Audreyn kuulotaajuudelle ja nainen todenteolla oli ryhdistäytynyt. SE lehdistötilaisuus oli menestys, yleisö oli täysin villinä Audien vuoksi. Christiankin taputti tummaverikölle muiden mukaan ja soi rakastamalleen naiselle lempeän hymyn.
"Siinä oli jotain tavoittelemisen arvoista, Audrey", CHristian sanoi hymyssä suin ja onnellisuus, suoranainen tyytyväisyys kuultaen äänestään. Audrey Dion oli tullut takaisin ja näyttänyt koko maailmalle olevansa edelleen yhtä upea ilmestys kuin aina ennenkin. Ja sitähän ne toimittajat rakastivat.
"Se meni hienosti. Älä laita kunniaa muille kuin itsellesi. Sinä olit se rocktähti äsken tuolla mikrofonin äärellä. Sinä teit sen työn", mies kehui edelleen Audreyta ja kaappasi tuon sitten kohteliaaseen halaukseensa, sillä heidän ympärillään oli kuitenkin muitakin ihmisiä. Eiväthän he vielä olleet määritelleet suhdettaan toiseksi, he olivat edelleen kämppiksiä ainakin muiden silmissä. Luultavasti tosin lehdistö ihmetteli, että mitä Christian edelleen kuppasi Audreyn taustajoukoissa.
___

Cassandra katseli huoneeseen tullutta Gregorya hetken ajan ihmeissään. Toinen oli yllättävänkin hyväntuulinen eikä Cazilla mennyt kauaakaan, kun hän muisti Audreyn lehdistötilaisuuden olleen sinä aamuna. Nähtävästi se oli mennyt hyvin. Nainen vastasi saamaansa pitkään suudelmaan ennen kuin siitä erkaannuttuaan jatkoi pakkaamistaan.
"En tietenkään poistanut. Ajattelin postata sen suoraan kaikille juorulehdille ja kertoa todellisesta luonteestasi", Cassandra vitsaili laittaessaan tavaroitaan matkalaukkuun samalla vilkaisten Gregorya toinen kulma koholla ja kevyt hymy kasvoillaan. Se kuva oli todellakin piristänyt hänen mieltään entisestään eikä hänellä ollut ollut yöllä enää niin inhottava olla.
"Olemme valmiita lähtemään", Caz ilmoitti sulkiessaan laukun ja jäi hetkeksi katselemaan isää ja tytärtä hymy sulaen kasvoilleen.
"Kävimme tänään kunnon äiti-tytär keskustelun siitä, että kuinka isi joutuu hankkimaan äidille uudet rinnat, jos hän aikoo ruokailla joka kerta viiden ruokalajin edestä", Cassandra kertoi naureskellen samalla kun taputti kantokoppaa merkkinä siitä, että Gregory voisi nyt sen suursyömärin laittaa kantokoppaan.
__
"En ole mököttänyt, olen vain ollut hiljaa", Clarence hymähti ja soi katseen Deidren kasvoihin. Hän oli ollut hivenen loukkaantunut yöllä, mutta hän ei yksinkertaisesti kestänyt sitä ajatusta, että hänen ylitse käveltiin sillä lailla. Clar ei tykännyt olla siinä asemassa, että hänen mielipidettään ei kunnioitettu.
"En pidä ajatuksesta, että makuuhuoneessamme on jokin eläin. Kun tuo kasvaa, se loikkaa sängylle ja ihan oikeasti, jos herään yöllä siihen, että jokin tassuttelee päälläni niin en voi taata, että löytyykö se kissa seinästä vaiko mistä. Se saa olla päivällä makuuhuoneessa, mutta yöllä kun minäkin nukun tuolla, en halua, että siellä on meidän lisäksemme muita ihmisiä tai eläimiäkään", Clarence koetti selittää vaimolleen ja katseli naisen kasvoja toivoen, että toinen ymmärtäisi mitä hän haki takaa. Kaikki se johti juurensa hänen menneisyyteen, kun mies vielä asui pienenä poikana äitinsä luona ja siellä eläimiä oli ihan liikaa eikä koskaan tiennyt minkä keskeltä saattoi herätä. Hän oli muutenkin vankilassa oltuaan tottunut siihen, että nukkui yksin. Jos jokin liikkui huoneessa sillä välin kun hän nukkui niin vankilassa se ei tiennyt hyvää ja siitä johtuen hän ei tahtonut ylimääräsiä liikkujia hänen makuuhuoneeseen vankilan ulkopuolellakaan.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 20.01.2015
07:26
Otsikko: Roolipeli
Audrey hymyili leveästi, hän jopa naurahti kevyesti ollessaan niin hyvillään Christianin sanoista. Eikä hänestä ollut mikään ihanampaa kuin painautui edes hetkeksi miehen vartaloa vasten halaukseen. Todellakin se eilinen ihmissurkimus joka oli itkenyt polvillaan lattialla, oli jossain todella kaukana. Eikä hän ihan helpolla tahtoisi enää koskaan palata. Sillä hetkellä hänellä oli todella hyvä olla, häntä ei ahdistanut, mikään paha ei muistuttanut häntä olemassaolostaan mielen perukoilla. Turvamiehet tulivat saattamaan heidät sivu-ovelle mitä kautta he pääsivät poistumaan rauhassa paikalta. Lehdistötilaisuus oli järjestetty yhdessä The Peninsula-hotellissa Beverly Hillssissä. Audrey kietoi kätensä Christianin käsivarren ympärille vähän kuin turvaa hakien, he kulkivat niin nopeassa tahdissa käytävillä ettei hän luottanut täysin itseensä ja korkeisiin korkoihinsa. Hän ei tahtonut kompuroi.
”Kerrohan Christian, milloin sinulla on seuraavaksi taas otteluita pelattavanasi? Ajattelin kunnostautua jääkiekon seuraajana... Eikä minua kiinnosta mikään niin paljon kuin päästä seuraamaan paikan päälle kaikkien aikojen suosikki jääkiekkoilijani pelaamista”, tummaverikkö puheli virnistys ilmestyen huulilleen. Olisi oikeasti ihan mukava mennä todella pitkästä aikaa katsomaan pienellä porukalla Christianin otteluita. Hän oli tehnyt sitä niin julkean vähän heidän ollessa vielä yhdessä ja katui sitä jälkikäteen. Hänen olisi pitänyt tukea enemmän Christianin jääkiekkoilijan uraa. Hän ei voinut tehdä niin enää vaimona, mutta ystävänä hänellä oli siihen ainakin vielä mahdollisuus. Audrey kohensi ohimennen aurinkolasiensa asentoa ja huomasi heidän olevan jo ulkona rakennuksesta. Liikenteet äänet kovenivat, tuuli keinutti hänen pitkiä, suoristettuja hiuksiaan ja hotellin ulkopuolella päivystäneet paparazzit alkoivat ottamaan heistä kuvia ja huutelemaan kysymyksiään. Joku kysyi olivatko he taas yhdessä. Audrey opastettiin ensimmäisenä limusiinin kyytiin tummennettujen ikkunoiden taakse, mutta hän kuuli silti vielä ulkoa kantautuvat äänet, mitkä onneksi vaimenivat oven sulkeutuessa.
”Onko sinulla menoa? Lähtisitkö kanssani lounaalle?” Audrey kysyi varovainen hymy huulillaan ja kallisti hiven päätään.. Hän ei halunnut liikaa tökkiä kepillä jäätä, hänen pitäisi vain niellä se, jos Christian tahtoi tehdä omia juttujaan eikä viettää kaikkea vapaa-aikaansa ex-vaimonsa kanssa. Olihan se ymmärrettävää. Audrey vain kaipasi vähän tukea ja tuttua, luotettavaa ihmistä vierelleen liikkuessaan taas enemmän julkisilla paikoilla. Ei hän vieläkään ollut täysin tottunut olemaan jälleen sokea, häntä hermostutti kun hän ei tiennyt enää niin tarkasti ympärillään tapahtuvista asioista. Hän ei pystynyt näkemään niitä. Eikä hän voinut liikkua yksinään, jos ei muuten, hänellä oli aina turvamiehensä mukana varmistamassa hänen selustansa. Nytkin tuo istui kuljettajan vieressä etupenkillä.
_

”Ethän kurki”, Gregory pyysi naurahtaen laitettuaan kätensä Cassandran silmien peitoksi. Hän seisoi vaimonsa takana ja opasti toista kulkemaan käytävää pitkin peremmälle kohti lasi-ikkunallisia pariovia, jotka veivät Emmyloun hoitohuoneeseen. Hän oli laittanut sen valmiiksi viimeisen päälle, samoin hän oli uudistanut melko lailla Lillianinkin huoneen sisustusta, minkä yhteydessä oli myös iso leikkihuonekin perheen pienemmille. Lillian oli tietenkin ollut päättämässä oman huoneensa sisustuksesta ja Gregorylla oli ollut todella huvittavia ja mahdottomiakin hetkiä tarkan maun omaavan pikkuneidin kanssa.
”Yritin tehdä siitä mahdollisimman mieleisesi ja juuri oikeanlaisen pikkuisellemme”, Gregory sanoi ja suukotti ohimennen vaimonsa poskea. ”Pidä silmäsi vielä hetken suljettuna”, hän pyysi ja laski kätensä alas avatakseen huoneeseen vievät ovet. Jonathan kulki Emmylou sylissään heidän takanaan Benjamin ja Lilly perässään. Se oli vähän kuin koko perheen yllätys äidille ja vauvalle. Huoneessa oli ilmapalloja ja lahjoja sekä iso lasten tekemä kyltti missä toivotettiin Cassandra ja vauva kotiin.
”Saat avata silmäsi”, Gregory hymähti ja astui sivuun. Huone kylpi valossa, siellä oli kauniit värit, jotka toimivat soinnukkaasti keskenään. Hän oli laitattanut huoneen yhteydessä olevan kylpyhuoneenkin uusiksi, nyt siellä Cassandran olisi helppo hoitaa ja kylvettää pikkuista. Hän antoi Cassandran katsella rauhassa huoneessa ja antaa huoneen yksinkertaisesti puhua itse. Naisella olisi sen lisäksi vielä nähtävänään Lillianin uudistettu huone sekä leikkihuone. Emmyloun huoneeseen Gregory oli muun muassa hankkinut ihan oikean pienen karusellin Cassandralle lahjaksi antamansa soittorasian innoittamana. Kyseinen soittorasia oli Emmyloun pedin vieressä lipaston päällä. Siellä oli toinenkin vauvan sänky, sellainen minkä yläpuolella oli kupolimainen katos ja ympärillä kauniit valkoiset verhot. Gregory nojautui ovenkarmia vasten ja katseli hymyillen huoneessa tepastelevaa vaimoaan. ”Mitä olet mieltä?” mies tiedusteli.
_

Deidre laski katseensa alas Clarencen silmistä ja veti lopulta epäröivänä kätensäkin takaisin syliinsä. Hänestä tuntui, että kärpäsestä oli tullut härkänen. Hän tyytyi nyökyttelemään päätään ja samat ajatukset riipivät taas hänen mieltään. Jotenkin hänestä tuntui taas ettei hän tuntenut tarpeeksi aviomiestään. Jos hän olisi tuntenut, hän olisi paremmin tiennyt Clarencen suhtautumisesta kissa ja makuuhuone-asiaan. Deidre puri hieman alahuultaan.
”Sovittu”, hän myöntyi henkäisten ja kohautti harteitaan pieni hymy käväisten ohimennen kasvoillaan. Hän vilkaisi kertaalleen vielä Clarenceen. ”Ei väitellä enää asiasta, okei? Ymmärrän kantasi, minun olisi pitänyt olla ajattelevaisempi eikä sellainen hölmö viime yönä. Anteeksi.” Deidre nousi tuoliltaan painaakseen nopean suukon Clarencen poskelle Hän korjasi aiemmin alas ryttäämänsä lehden takaisin pystyyn miehen käteen ennen kuin nousi kokonaan pöydän äärestä poimien käsiinsä teekuppinsa ja lautasensa viedäkseen ne keittiöön.
”Veljesikin pääsi televisioon. Näinkin hänet vilaukselta jo aiemmin televisiossa Audien lehdistötilaisuudessa”, Deidre huomautti ohimennen ja jäi hetkeksi katselemaan auki olevaa televisiota. Siinä näytettiin toisintoa tilaisuudesta, kamera zoomasi taka-alalla olevaan Christianiin ja juontaja asteli kuvan edustalle pähkäillen miksi Christian Creider oli ollut paikalla. Olivatko tiedettävästi eronneet Christian Creider ja Audrey Dion mahdollisesti palaamassa tai palanneet jo yhteen? Samalla puhuttiin Christianin menestyksestä jääkiekon saralla ja miehen joukkueelle povattiin hyvää kautta. Deidre hymähti itsekseen aiheen vaihtuessa jonkun teinipopparin viime öisiin törttöilyihin jossain yökerhon edustalla. Tuntui vieläkin hassulta nähdä sukulaisiaan mediassa. Deidre käveli keittiön puolelle, Coco kiiruhti hänen peräänsä valkoinen häntä pörröisenä ja alkoi kiehnätä hänen jaloissaan selvästi ruuan perässä.
”Vastahan minä annoin sinulle ruokaa”, Deidre naurahti ja kumartui poimimaan kissanpennun syliinsä. Hän suukotti salavaivihkaa sitä päälaelle ja antoi lasipurkkiin laittamiaan makupaloja muutaman Cocolle.
”Minun pitää lähteä ostamaan sinulle oma peti ja raapimispuu tänään. Onko väritoiveita?” hän höpötti hymyillen kissalle silitellen samalla sen pieniä korvia.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 20.01.2015
08:31
Otsikko: Roolipeli
"Vasta tammikuun puolella", Christian kertoi peliaikatauluistaan ja oli jokseenkin yllättynyt siitä, että Audrey oli niin kiinnostunut tulemaan hänen peleihinsä. Olihan siitä kuitenkin melkoisesti jo aikaakin kun nainen oli viimeksi hänen peliään käynyt katsomassa. Ehkä Audie saisi Gregoryn pojat seurakseen ja miksi ei muitakin, joita vain kiinnosti lähteä mukaan. Christian oli hyvillään lounaspyynnöstä ja hymyilikin hurmurihymyään hetken ennen kuin ehti vastaamaan mitään.
"Voin lähteä lounaalle kanssasi, ei minulla muuta tekemistä tähän hätään ole. Ellen nyt keksisi jotain hätäistä tekosyytä", mies nauroi hiljaa ja katseli kuvankaunista ex-vaimoaan hetken sanomatta mitään.
"Minne ajattelit minut viedä syömään?" Hän kysyi asetellessaan puvuntakkinsa hihoja paremmin.
___

Cassandra ei tiennyt mitä sanoa. Se huone oli upea. Juuri sellainen kuin hän oli toivonut, ja enemmän kuin oli uskaltanut haaveilla. Caz tunnusteli pedissä olevia petivaatteita. Ne tuntuivat niin ylellisen pehmeiltä. Gregory oli todella ylittänyt itsensä kaikella sillä. Nainen kulki huoneessa verkkaisin askelin ihaillen huoneen jokaista osaa. Gregoryn lopulta kysyttyä mitä mieltä hän oli huoneesta, Cassandra ei voinut muuta kuin astella aviomiehensä luokse ja halata tuota.
"Tämä on enemmän kuin toivoin. Kiitos", nainen sai sanottua liikutukseltaan ja henkäisi syvään uudemman kerran irtaantuessa halauksesta.
"Kaikki on niin täydellistä täällä. Rakastan teitä kaikkia niin hirmuisesti", nainen sanoi tarkoittaen jokaista sanaansa. Se kotiinpaluu oli ollut todella miellyttävä kaikin puolin.
"Minulla on maailman paras perhe. Mitä ihanin aviomies ja saan huolehtia ja hoivata neljää maailman suloisinta ja minulle rakkaita lapsia", Caz sanoi luoden katsauksen kaikkiin perheenjäseniinsä.
"Emmylou tulee viihtymään täällä hyvin."
___

"Deidre." Clarence asteli keittiöön naisen perässä hetkisen kuluttua ja jäi katselemaan rakastaan joka leikki kissan kanssa.
"En halua vaikuttaa täysin ehdottomalta asian suhteen. Minun on vain totuttava tähän kaikkeen. On asioita jotka vaikuttavat minuun vieläkin ja suurin osa niistä on tapahtunut vankilassa. Ja sitä aikaa ja niitä muistoja en tahdo muistella. Siksi kerron niin vähän", Clar koetti selventää sitä mistä kantansa kanssa oli kotoisin. Totta kai kissaa tuli kohdella hyvin ja muuta, mutta sen nukkumapaikka ei toistaiseksi ainakaan ollut vielä makuuhuoneessa.
"ei väitellä enää, en pidä siitä kun minusta tulee aika ehdoton silloin", mies naurahti heikosti ja istahti keittiön pöydän ääreen vilkaisten ohimennen kelloa.
"Minun pitää käydä töissä tänään jossain vaiheessa. Oletko sinä suunnitellut jotakin menoa tälle päivälle?"

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 Credion - suntuubi.com