Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / G / Roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Bonska
Lähetetty: 21.01.2015
08:12
Otsikko: Roolipeli
Audrey pyöritteli oikean kätensä keskisormessa olevaa sormusta laskeutuessaan portaita pitkin alakertaan. Häntä ei ollut paljon liiemmin näkynyt pariin päivään muuten kuin huoneessaan. Joskus hän oli käynyt alakerrassa muiden seurassa syömässä ja leikkimässä hetken lasten kanssa tai sitten iltamyöhäsellä katsonut ehkä uutiset Christianin kanssa. Sitten hän oli kuitenkin palannut takaisin pimeään huoneeseen nukkumaan. Nukkunut hän oli suurimman osan ajasta niinä päivinä. Abortti oli tehty toissapäivänä, Audrey oli mennyt lääkäriin äitinsä seuranaan. Alexa oli ollut hänen tukenaan koko sen ajan, kotiin tyttärensä tuotuaan hän oli loikoillut Audreyn seurana sängyllä ja antanut toisen itkeä omantunnontuskansa pois rauhassa ja pidellyt toista sylissään kun toinen oli nukahtanut uuvuksissa ja operaatiosta hieman hellänä ja kivuliaana. Niinä hetkinä kun Audrey oli ollut hereillä ja rauhallinen, Alexa oli kertonut tyttärelleen muun muassa omista uuden vuoden suunnitelmistaan, siitä kuinka hän oli jo suunnitellut yllättävänsä Christopherin lastenlasten mentyä nukkumaan. Vaikkei hän mikään kokki todellakaan ollut, oli hän päättänyt uhkarohkeasti tehdä itse ruokaa miehelle ja toivoi toisen tanssivan vuoden vaihteessa hänen kanssaan jonkun romanttisen höpöhöpömusiikin tahdissa kynttilänloisteessa. Audreysta hän oli puheillaan saanut jopa pienen naurun irti. Siitä seuraavan päivän Audrey oli nukkunut miltei kokonaan ja hänen oli annettu olla vain rauhassa. Ei siitä koko jutusta muut oikein tienneetkään kuin Suellen, Alexa ja Christian.
Sinä päivänä Gregory oli käynyt moikkaamassa pikkusiskoaan aamusta ja tuonut Emmylounkin mukanaan siskolleen viimeinkin näytille. Hieman hän oli ihmetellyt miksi Audrey oli liikuttunut pidellessään uutta veljentyttöään sylissään, mutta Audrey ollut kertonut syytä, hän oli vain vedonnut siihen, että oli vain niin hienoa, että hänen veljellään ja Cassandralla oli oma yhteinen pikkutyttö. Sen jälkeen hän oli käynyt pienellä kävelyllä koirien kanssa ja mennyt sitten takaisin nukkumaan. Nukkunut aina iltapäivään asti. Audrey asteli olohuoneeseen ja kuuli television olevan päällä. Hän laahusti tohvelit jaloissaan sohvan puolelle ja oikaisi itsensä sohvalle aina Christianin vierelle makoilemaan. Naisella oli jo paljon parempi olla, häneen ei enää koskenut, mutta väsynyt hän siltikin oli vielä. Mutta silti hän odotti jo huomisen juhlia joihin oli lupautunut mennä Christianin kanssa. Audrey käpertyi kiinni Christianin vartaloa vasten ollessaan kasvot miestä kohti. Hän näytti miltei nukahtavan siihenkin.
”Suellen kertoi aiemmin lääkärin soittaneen sinulle. Liittyikö se siihen jälkitarkastukseen? Onhan kaikki kunnossa, olet terve eikä mikään ole uusiutunut?” Audrey kysyi hiljaisella äänellä ja painoi poskensa Christianin rintakehää vasten kietoessaan toisen kätensä miehen ympärille. Tuskin toinen pahastui sitä, että hän oli siinä, vaikka he edelleenkin ihan kämppistasolla olivatkin.

// dino :) sen hiukset on unen jälilt vähä sekasin :D<3 ja sillä on tarkotuksella vain toisessa korvassa tommoin statement-korvakorun tyyppinen ja se on toisella puolen kuin sillä mille puolelle se on letittänyt hiuksensa... :D http://aijaa.com/6BXVIJ
_

”Tässä, ole hyvä”, stylisti tokaisi hymyillen ja ojensi toisen käsissään olevista valkoisista kahvikupeista työtiloihinsa sijoitetulla modernilla, valtavan pitkällä sohvalla istuvalle miehelle. Gregory kiitti ja katseli sivusilmällä kuin Jaxin uuden vuoden alla avukseen palkkaamat apulaiset kiiruhtivat sinne sun tänne milloin mitäkin käsissään kantaen. Vuodenvaihteessa Jaxilla oli kädet täynnä töitä ja kosolti merkittäviä asiakkaita puettavanaan, mutta Gregoryn soittaessa pikkusiskonsa luottovaatettajalle likenisikö toiselta aikaa heillekin päivää ennen uuden vuoden juhlia, Jaxin ei olisi tullut mieleenkään sanoa ei. Oli hän vaatettanut usein Gregoryakin, jos kyseessä oli jokin sellainen tilaisuus mikä vaati vähän erikoisempaa vaatetta. Kuten juuri uuden vuoden juhlat, Gregory oli Jaxin kautta löytänyt itselleen näyttävän kultaisen puvuntakin sekä kullanhohtoiset kengät. Toisen kautta sai uusimmat huippusuunnittelijoidenkin puvut käyttöönsä ennen kuin ne olivat tulleet edes varsinaisesti myyntiin. Jaxilla oli suhteita muotimaailman vaikuttajiin ja edelläkäviöihin, se oli ihan selvää. Toinen oli heidän tapaamistaan varten koonnut Cassandran sovitettavaksi kymmeniä erilaisia valkoisen ja kultaisen väreissä loistavia iltapukuja monilta eri suunnittelijoita aina Alexander McQuuenista Givenchyyn myöten. Cassandra saisi itse valita puvut joita tahtoi sovittaa ja he etsisivät vaikka maan rakoon asti sitä yhtä täydellistä pukua juhlia varten.
Jax istahti sohvalle Gregoryn viereen ja puhalsi kevyesti vastakeitettyyn kahviinsa ennen kuin joi siitä hieman.
”Hulinaa on riittänyt. Toissapäivänä etsin serkkusi, Deidren kanssa puvun hänelle juhliin, samoin Gabrielle ja Maximilian kääntyivät minun puoleeni parisen viikkoa sitten, heidän pukunsa pitäisi toimittaa heille vielä tänään… Vaatetin jopa juhlien emännänkin. Sekä huomenna minun pitää vielä mennä ennen niitä juhlia vaatettamaan Audrey hänen luokseen ja katsoa meikki sekä hiukset kohdilleen. Jossain välissä tämän kaiken keskellä minun pitäisi laittaa itsenikin valmiiksi juhlia varten”, mies selitti naurahtaen kuitenkaan valittamatta yhtään. Hän rakasti työtään.
”Cassandra?” Jax kysyi hymy huulillaan ja kohotti kuulostellen kulmiaan, ”Tämä on nyt mekko numero neljä, alkaako yhtään tuntua oikealta?” Hän oli näyttänyt ennen pukujen sovittamista kaikki muotimaailman jipot ja pienet avut joilla kropan sai näyttämään puvussa kuin puvussa sellaiselta kuin halusi.
_

”Onkohan tämä hyvä ajatus sittenkään?” Gabrielle sanoi yllättäen tuskastuneena ja seisahtui epäröivänä hissin edustalle Anyanna sylissään. Hän piteli tyttöä ihan lähellään, heidän poskensa olivat vastakkain. Max käännähti ympäri ja katsoi vaimoonsa. Gabrielle oli tullut eilen kotiin ja he olivat puhuneet. Gabi oli miettinyt asioita ja kannustanut miestään tutustumaan tyttäreensä. Hän pyysi itselleen vain aikaa tottua siihen ajatukseen, että Maxilla oli teini-ikäinen tytär. Oli hän kuitenkin lähtenyt mukaan tapaamaan Giseleä ja Elfriede, tahtoihan hänkin tietenkin tavata tytön. Niin oleellisesti toinen kuitenkin kuuluisi Maxin elämään jatkossa ja sitä myötä hänenkin ja Anyannan.
”Miksei olisi?”
”En tahdo tuppaantua”, Gabrielle sanoi ja näytti mietteliäältä. Max hymähti ääneti ja käveli vaimonsa luokse, hän suukotti hellästi rakastaan ohimolle.
”Et sinä hupsu tuppaannu. Minusta on ihan tavattoman hienoa, että lähdit tänne mukaani. Tahdon teidän tapaavan”, Max puheli hymyillen ja tarttui vaimoaan rohkaisevasti kädestä. Hän lähti kuljettamaan perhettään kohti tuttua asunnon ovea. He olivat Ritzissä, siellä missä Gisele ja Elfriede asuivat sillä hetkellä asunnossa, minkä Max oli antanut kaksikon käyttöön. Se ei ollut haitannut yhtään Gabrielleä, hänestä vain tuntui sillä hetkellä todella ulkopuoliselta koko siinä kuviossa, mutta hän yritti parhaansa mukaan peitellä tunteitaan Maxilta ja olla kannustava, sillä ei tahtonut olla ilonpilaaja tai huolestuttaa miestä turhaan. Max soitti ovikelloa, olihan hänellä tietenkin avain asuntoon, mutta hän koki kohteliaammaksi soittaa ennemmin ovikelloa vaikka toiset tiesivätkin heidän olevan tulossa. Toisessa kädessään mies roikotti valkoista vaatepussia, missä piilsi yllätys Elfriedelle.
”Hyvin se menee”, Max sanoi vaimolleen nähdessään toisen sisällä kytevän hermostuneisuuden.
”Mitä jos hän ei pidä minusta?”
”Kuka sinusta nyt ei pitäisi, rakas. Älä hermoile. Hän on vähän kuin minä, joten hänen on miltei pakko tykätä sinusta”, Max naurahti toivoen, että hänen vaimonsa rentoutuisi ja lopettaisi hermoilemisen.
”Sinä tapaat kohta isosiskosi, Anna”, Max sanoi hymyillen äitinsä sylissä olevalle tummaihoiselle tytölle.
_

Deidre piti peukalonsa kynttä hampaidensa välissä, mutta veti sen hätkähtäen nopeasti pois muistaessaan ettei ollut ehkä järkevää tehdä niin. Hän oli käynyt vasta laitattamassa kynnet viimeisen päälle huomisia juhlia varten, joten olisi ollut typerää pilata ne. Vaaleaverikkö risti käsivartensa keskenään ja katseli vierashuoneen kaapin ovessa roikkuvaa iltapukua, jonka oli valinnut puettavakseen uuden vuoden juhliin. Hieman hän epäröi valintansa suhteen, sillä mekko oli melko huomiota herättävä. Tahtoiko hän herättää huomiota? Hän oli alunperinkin yllättynyt saadessaan kutsun juhliin, mutta puhuttuaan Gabyn kanssa puhelimessa hän oli saanut kuulla, että ollessaan sukua Dionille, siitä oli usein yllättäviäkin seurauksia. Kuin se että pääsi kävelemään vain suoraan seurapiirielämään. Uuden vuoden mekon vieressä oli vaaleanpunartava, muhkea vaatepussi mikä piti sisällään hänen hääpukunsa. Clarencella oli tavallaan vähän pääsy kielletty sillä hetkellä sinne huoneeseen, sillä siellä oli paljon muitakin salaisuuksia häitä ajatellen, mitkä hän tahtoi pitää vielä salassa aviomieheltään. Deidre myönsi olevansa hieman taikauskoinen. Saskia ja William olivat lähteneet uudeksi vuodeksi takaisin Englantiin ja Deidre huomasi ikävöivänsä vanhempiaan, mutta toisaalta oli mukava saada oman kodin ”rauha” takaisin. Ja näkisihän hän vanhempansa pian taas sitten häissään. Deidre hymähti itsekseen ja asteli vierashuoneessa olevan sängyn luokse. Coco torkkui sen jalkopäässä, mutta huomatessaan omistajansa liikkumisen huoneessa, se raotti tarkkaavaisesti vihreitä silmiään ja Deidren istuutuessa sängylle, se kömpi suoraan toisen syliin.
Deidre paijasi kädellään hellästi sylissään olevaa kissanpentua ja nosti päiväpeitteellä olevan läppärinsä kannen ylös. Hänellä oli jäänyt aiemmin matkailusivustojen selaaminen kesken. Deidre kumartui läppäriä kohti ja luki lyhyttä kuvausta jostain uudesta matkailukohteesta, mikä oli saari välimerellä eikä vielä niin iso turistirysäpaikka kuin jotkut. Heillä kuitenkin oli Clarencen kanssa keksittävä jotain käyttöä Williamin antamalle häämatkarahastolle. Coco kömpi pois hänen sylistään ja alkoi saalistaa naisen jaloissa olevia puputossuja, mitkä olivat ihan ehdottomasti Deidren suosikit kotioloissa. Ne olivat söpöt ja vähän koomiset, mutta silti ihan parhaat jalassa eikä häntä haitannut vaikka Clar joskus saattoikin niille nauraa.
”Coco, älä…” Deidre torjui naurahtaen ja nappasi pupunkorvien kimpussa olevan kissanpennun takaisin syliinsä. Hän lähti kissanpennun kanssa etsimään Clarencea ja löysi miehen lopulta keittiöstä.
”Millaiselle häämatkalle tahtoisit lähteä? Oletko lomaillessa enemmän sellainen elämysmatkailija seikkailujen perässä vai rannalla aurinkotuolissa löhöävä? Kaupunki- vai rantaloma? Katselin äsken netissä eri vaihtoehtoja, mutta niitä on ihan kamalan paljon. Miten niistä osaa kukaan valita?” Deidre hymähti valottaen miksi kyseli sellaisia.

// http://aijaa.com/rs1n5g

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 21.01.2015
10:45
Otsikko: Roolipeli
Christian oli antanut Audreylle tuon tarvitsemaa tilaa eikä tahtonut millään tavalla painostaa naista aborttiasian suhteen. Mies oli vain ilmoittanut kämppikselleen, että hän olisi valmiina kuuntelemaan ja lohduttamaan, jos siltä tuntui. Sittemmin hän oli vain puuhaillut omia juttujaan. Hänellä oli uudenvuoden vaihteessa enemmän vapaa-aikaa jääkiekosta ja myös lakijutuista, joita hän ei ollut hetkeen taas tehnyt. Christian oli lähinnä tutkinut sitä herra Walzin juttua sen verran, että he olisivat valmiita esittelemään sen asian jossain muodossa DNE:n lakimiehille sitten, kun Cassandra olisi valmis. He olivat luvanneet siskolleen, että he Clarencen kanssa hoitavat kaikki muodollisuudet, ettei vastasynnyttäneen tarvitsisi ottaa sellaista stressiä itselleen ja joutua takaisin menneisyytensä eteen. Christian oli myös saanut soiton lääkäriltään, joka kertoi jälkitarkastuksen tuloksista ja oli pyytänyt miestä vielä tulemaan käymään vuodenvaihteen jälkeen, jotta he saavat vielä otettua jotkin näytteet, joihin uusi lääkäriharjoittelija oli hänet unohtanut määrätä hänen oman lääkärinsä puolesta. Lääkäri oli pahoitellut hänelle sitä sekaannusta, että kyseessä oli todella vilpitön unohdus ja Christian oli ihan okei sen kanssa, sillä eihän siinä mitään vahinkoa ollut tapahtunut. Varsinkin, kun hän jo siihen mennessä sen jälkitarkistuksen puitteissa näytti voivan hyvin eikä merkkejä uusiutumisesta ollut, vaikka toki vielä pitäisi ne jäljellä olevat näytteet ottaa ja tutkia.
"Liittyi. Ja kaikki on kunnossa. Joudun vielä menemään vuodenvaihteen jälkeen antamaan jotkin näytteet mitkä nyt oltiin unohdettu ottaa - siellä oli lääkäriharjoittelija vähän unohtanut lukea lappujaan kunnolla, ei mitään vakavaa siis", CHristian kertoi ja otti Audreyn sitten lähelleen totta kai silitellen lempeästi toisen selkää.
"Joko tänään päivä rupee hieman paistamaan?" Mies kysyi totta kai viitaten koko aborttikuvioon. Jossain vaiheessahan kaiken pitäisi kirkastua ja tuntua paremmalta.
__

Cassandra ei ollut aiemmin tavannutkaan koko Jaxia, joka näytti kuitenkin osaavan työnsä todella hyvin. Hän oli ensimmäisen mekon kohdalla miltein heti riisunut mekon yltään nähtyään itsensä peilistä. Caz näki ne kaikki vikakohdat vartalossaan liian selkeinä ja tahtoi jo sen ensimmäisen mekon kohdalla suunnilleen lähteä kotiin ja unohtaa koko homman, mutta jollain ihmeen kaupalla hän vielä jäi sinne. Kai Jax oli nähnyt hänessä sen pienen epätoivon ja itseinhon ja saanut Cazin haluamaan sovittamaan vielä toista ja senkin jälkeen vielä uusia mekkoja.
"Mekko numero neljä ei tahdo tulla näytille", Cassandra vastasi ja riisui jälleen sen mekon ennen kuin ehti edes näyttäytyä siinä muille. Se ei vain tuntunut oikealta mekolta lainkaan ja tuntui korostavan juuri vääriä kohtia hänen vartalostaan. Vasta viides mekko, jonka Cassandra puki ylleen alkoi näyttää siltä, että hän kehtaisi näyttää sen ylläänkin. Hän katseli ensin arvioivasti itseään peilistä ja asetteli mekkoa keskivartalon kohdalta paremmin, joka oli suurin ongelmakohta. Muualle hänelle ei oikein ollut liiemmin edes kertynyt ylimääräistä. Mikä oli edes vähän lohduttavaa siinä hetkessä, sillä mekossa oli sen verran avonainen halkio, että olisi ollut ikävää esitellä todella paksua reittään ja säärtä muille. Pieni huvittunut hymy kävi naisen kasvoilla hänen ajatellessaan itselleen sitä lihonutta reittä. Caz asetteli vielä rintavarustuksensa mekkoon. Hetken hän ihmetteli poveaan peilistä ja toivoi, ettei se ihan kokonaan katoaisi häneltä sitten, kun Emmylou olisi kaiken ruokansa syönyt niin sanotusti. Se, että hänellä oli reittä ja säärtä näkyvissä vei hieman huomiota toisaalle niistä naista häiritsevistä epäkohdista. Cassandra asteli lopulta sitten kultaisen kimalteleva mekko yllään Gregoryn ja Jaxin eteen.
"Tämä tuntuu jo oikealta", Caz ilmoitti sitten uskaltautuen jo hymyilemäänkin hieman vapautuneemmin, sillä se mekko todella tuntui hyvältä päällä. Cassandra oli niin sen viikon aikana jo tottunut olemaan löysissä kotihousuissaan ja rennoissa suuremmissa paidoissa, koska niillä ei ollut väliä olivatko ne vauvan puklussa, ja hän oli tuntenut olonsa niissä vaatteissa paljon paremmalta.
"Mitäs sanot? Kehtaatko viedä vaimosi näytille tässä?" Cassandra virnisti Gregorya katsellessaan.
__

Gisele oli saanut seurata sivusta Elfrieden yli-innokasta valmistautumista isänsä perheen tapaamiseen. Toinen oli jopa leiponut, mutta Gisele oli joutunut siivoamaan tytön aiheuttaman sotkun, sillä ei se leipominen aina ihan mitään siisteintä puuhaa ollut. Giseleäkin jännitti hieman se tapaaminen. Oli hän Gabriellen aiemmin nähnyt Gregoryn ja Cassandran häissä, mutta ei juurikaan jutellut eikä edes tutustunut siihen naiseen. Elfriede oli niin kovin valmistautunut siihen kaikkeen, että ovikellon soidessa tyttö oli täysin unohtunut omaan huoneeseensa huudattamaan musiikkia. Gisele ei jaksanut enää huomauttaa volumen kovuudesta vaan tyytyi osaansa olohuoneen sohvalla lukiessaan jotakin hömppälehteä. Kuitenkin ovikellon soidessa hän jätti lehtensä sikseen ja meni avaamaan oven Maximilianille ja tuon perheelle.
"Hei ja tervetuloa", Gisele toivotti vieraat tervetulleeksi ja pahoitteli sitä pientä melua, joka sen teinin takia asunnossa oli sillä hetkellä.
"Odottakaa hetki", Gisele naurahti ja lähti sitten Elfrieden huoneen luokse ilmoittaen toisen oven takana, että heidän odottamat vieraansa olivat saapuneet. Valehtelematta ei mennyt varmaan viittä sekuntia pidempään, kun musiikki oli lakannut ja tummahiuksinen tyttö oli rynnännyt huoneestaan aina isänsä luokse halaamaan tuota tervehdykseksi. Gisele seurasi tyttöään hitain askelin ja tervehti sitten Gabriellea esitellen itsensä tuolle.
"Kiva, että tulitte", Elfriede sanoi saksaksi vielä isälleen ennen kuin kääntyi äitinsä tapaan Gabrielle puoleen.
"Hei", hän tervehti toista jo vaihtaen kieltä sitten englantiin.
"SInä olet varmasti Gabrielle. Ja sinä taidat olla pikkusiskoni - Anyanna? Hauska tavata", Elfriede toivotti hymyssä suin ennen kuin toivotti toiset tervetulleeksi keittiön puoleen kahvipöydän ääeen.
"Leivoin Zwetschgenkuchenia. Saksalaista luumukakkua siis", Elfriede selitti englanti aina välillä hieman haparoiden.

//Zwetschgenkuchen on ainoo saksalainen leivos minkä tiesin ilman tutkimista :''DDDD
ainii ja teini on tässä XD
http://aijaa.com/Savn9c
__
Clarence kohautti olkiaan matkakysymyksen tultua niin nopeasti. EI hän ollut koskaan juurikaan matkustanut Yhdysvaltojen rajojen ulkopuolella, joten hänen oli vaikea kertoa millainen lomailija oli. Oli hän kertonut kyllä Deidrelle asiasta, mutta liekö vaimo sitä muistanut.
"Minulle kelpaa kaikki. En ehkä kuitenkaan ole niin innokas aikatauluttamaan kaikkea, jos olen lomalla. Että rantaloma kai? En tedä", Clarence naurahti irroitettuaan huomionsa keittiön pöydällä olevista työpapereista Deidreen. Hänen piti vielä sen päivän aikana tehdä vähän töitäkin, sillä oli luvannut tehdä vähän ekstraa sen suhteen, että yksi sopimuksista saataisiin vauhditettua eteenpäin laskelmien ollessa valmiita.
"Oliko sinulla jotain mielessäsi? Koska minä olen avoin ihan kaikelle. Kannattaa ehdottaa nyt niin en ole liian vaativa", Clar virnisti ja joi sitten kulauksen pöydällä olevasta kahvikupistaan. Pieni tauko numeroista ja kaiken maailman luvuista teki ihan hyvää sillä hetkellä.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 21.01.2015
23:50
Otsikko: Roolipeli
”Hyvä”, Audrey totesi henkäisten ja oli helpottunut kuullessaan kaiken olevan Christianin syövän kohdalla kunnossa. Toinen oli hänelle vain yksinkertaisesti ihan liian tärkeä.
Christianin läheisyys tuntui lohdulliselta ja rauhoittavalta. Tummaverikkö sai tapella nukahtamista vastaan. Hän ei voinut olla naurahtamatta miehen kysymykselle. Kyllä se pimeässä huoneessa lymyäminen alkoi olla jo ohitse.
”Voin ihan hyvin. Tuntuu kuin minut olisi vapautettu… nyt kun pääsin asiasta ylitse. Se on mennyttä”, Audrey sanoi ja nosti hieman kasvojaan, hän painoi höyhenenkevyen suukon Christianin leukaan kevyt hymy käväisten huulillaan.
”Minua väsyttää vain ihan jäätävän paljon koko ajan, en meinaa millään saada kestämään itseäni alle kahta tuntia pidempään”, hän lisäsi heikosti naurahtaen ja käpertyi takaisin Christianiin kiinni.
Suellen käveli sattumalta olohuoneen ohitse pyykkikori toisen käden varassa lantiota vasten tuettuna, vapaalla kädellään hän käveli käsikkäin Honey Rosen kanssa ja oli viemässä juuri puhtaita lastenvaatteita yläkertaan. Hän kuitenkin pysähtyi nähdessään sen mukavan näyn ja laski korin hetkeksi alas. Hän kävi heilauttamassa pehmeän viltin Christianin ja Audreyn ylle. Taloudenhoitaja taputti ääneti sohvan selkänojaa hymy huulillaan, hän oli mielissään koska siinä talossa vallitsi sillä hetkellä rauha. Suellen jätti kaksikon takaisin omaan rauhaansa ja käveli portailla odottavan Honey Rosen luokse poimien tytön käden omaansa sekä nostaen pyykkikorin takaisin syliinsä lähtien sitten yläkertaan pikkuinen vierellään.
_

Jax puhkesi tyytyväisen näköisenä hymyilemään leveästi, hän laski kahvikupin nopeasti kädestään ja suoristautui sohvalta ylös.
”Astuhan tähän korokkeelle, sinä jumalatar, cheez, tämä on todella taas näitä hetkiä kun voin taputella itseäni olkapäälle ja todeta osaavani hommani”, Jax puheli ja auttoi Cassandran korokkeelle.
”Älä säikähdä, livahdan hetkeksi mekkosi alle”, stylisti naurahti eikä oikeasti nyt ihan niin tehnyt, hän vain kiersi naisen ympäri ja paransi helman asentoa sen alta vielä täydellisyyteen. Hän heilautti säihkyvän mekon helmaa vielä lopuksi ilmassa ja antoi sen kuin itsestään asettua paikoilleen. Hän kiersi Cassandran ympärillä katsellen ja arvioiden nyökytellen samalla päätään. Jax laski kätensä leukansa alta ja levitti käsiään ilmassa.
”Se on likimain täydellinen, enää vain oikeita asusteita vailla. Kuin tehty sinulle”, hän totesi ja katsahti Gregoryn puoleen, joka oli ollut ihan hiljaa sen hetken.
”Vedit miehesi sanattomaksi”, Jax huomautti virnuillen ja katseli huvittuneena Cassandraa tapittavaa miestä.
”Vau.” Ainoa sana mikä pääsi hetkeen Gregory Dionin huulilta.
”Caz… vau. Olen ihan sanaton, olet henkeäsalpaava”, mies totesi kuin yrittäen ravistella itseään hypnoosista, lumosta mihin oli kadonnut nähdessään vaimonsa. Gregory suoristautui sohvalta leveä virnistys huulillaan ja käveli vaimonsa luokse. Hän tarttui vaimoaan kädestä ja pyöräytti toisen kerran ympäri, mekko säihkyi ja sen helma liikkui kauniisti.
”Kysytkin vielä, sinusta ei saa katsetta irti. Olen minä vain ihan helvetin onnekas”, mies päivitteli naurahtaen ja nousi korokkeelle antamaan yllättäen suukon vaimolleen, vaikka siellä oli miten paljon muitakin ihmisiä.
_

Max nauroi pehmeänkarheaa, ilahtunutta nauruaan ja saadessaan tyttärensä halaukseen, hän pyöräytti Elfriedeä kerran ympäri ilmassa toisen kätensä varassa. Miehellä oli voimaa vartalossaan, hän ei ollut varsinaisesti koskaan treenannut lihaksiaan, ne olivat tulleet kuin puolihuomaamatta heidän ollessaan Afrikassa. He olivat välillä olleet siellä melko kovissa oloissa, Gabriellekin oli kiitos niiden aikojen todella urheilullisen ja elovoimaisen näköinen.
Max siirtyi sivuun ja näytti selkänsä takana olleen perheensä. Gabrielle hymyili kevyesti, ehkä hieman hermostuneesti ja tervehti takaisin.
”Hauska tutustua viimeinkin, olen kuullut sinusta paljon”, hän hymähti ja katsahti sylissään olevan Anyannan puoleen, joka katseli ihmetellen pähkinänruskeilla, suurilla silmillään nuorta naisen alkua, joka oli hänen isosiskonsa.
”Hän on Elfriede”, Gabrielle kertoi tyttärelleen kuin muistutukseksi vielä ja vilkaisi hymyssä suin vielä teinitytön puoleen. Toinen muistutti jollakin tapaa hyvin paljon Maximiliania, oliko se ulkonäössä vai luonteessa, mutta kuitenkin. Ajatus siitä rauhoitti hieman hänen levotonta mieltään. Jos tyttö oli kuin Max, he varmasti tulisivat toimeen, eikö vain…? Gabrielle tervehti ohimennen myös kunnolla Giseleäkin ja kysyi, että olihan asunto vastannut toisten tarpeita ja ollut siihen asti mieleinen.
”Oletko sinä kokkikin vielä? Oletpas moniosaava, friidu”, Max naurahti ja veti tyttärensä kainaloonsa, ”se on yksi suosikeistani. Minua pitää toppuutella tai syön sen vielä kokonaan yksinäni”, mies lisäsi vitsaillen ja lähti kulkemaan keittiötä kohti Elfrieden kanssa. Gabrielle katsahti pikaisesti eteiseen kanssaan jääneeseen Giseleen ennen kuin lähti kulkemaan miehensä perässä peremmälle asuntoon.
”Minulle on sinulle jotain”, mies ilmoitti hymyillen ja laski olallaan pitelemänsä vaatepussin tyttärensä eteen. ”Kutsuisin Gabin kanssa sinut ja äitisi kanssamme viettämään uutta vuotta eräisiin isoihin juhliin”, hän ilmoitti ja vilkaisi vaimonsa puoleen. Gabrielle palautti hymyn huulilleen ja nyökytteli päätään. Hän oli ollut ihan kauhuissaan aluksi kuultuaan paljon se mekko oli kaiken kaikkiaan maksanut, mutta Max oli Max. Miehellä oli rahaa enemmän kuin yli tarpeen, joten hän ei ollut sanonut mitään. Antoi miehen nyt hemmotella tytärtään.
”Niiden juhlien teemavärit ovat kultainen ja valkoinen. Se on Zac Posenia, toivottavasti pidät. Avaa vain pussi”, Max kehotti hymyillen pidellen avuliaasti vaatepussia ylhäällä. Hän kaivoi takkinsa taskusta samalla kullanhohtoisen kuoren, minkä sisällä oli kutsu juhliin Giselelle ja Elfriedelle.

// 8) http://dep.com.vn/Uploaded/linhnv/2013_06_17/tumblr_mliwoe6O9r1qicox1o1_1280.jpg
_

Deidre hymyili vinoa hymyä ja kallisti hivenen päätään katsellessaan miehensä puoleen. Hän laski kissanpennun sylistään riehumaan lattialla olevan pienen leluhiiren kanssa, Coco oli huomannut sen jo hänen sylissään ja kuikaillut vähän väliä lattialle sen perään. Pentu heitteli hiirtä ilmassa kierien ja tehden voltteja sen ympärillä aina välillä potkuttaen sitä takajaloillaan. Deidre joutui huvittuneesti naurahtaen jo siirtymään pois altakin kissan kieriessä hiiren ympärille kietoutuneena hänen jalkojaan päin.
”Aijaa”, vaaleaverikkö lausahti kulmiaan kohauttaen ja käveli Clarencen luokse. Hän otti vapaudekseen istahtaa hetkeksi sivuttain aviomiehensä syliin ja kietaista kädet miehen niskan taakse. Deidre painoi lyhyen suudelman miehen huulille.
”Olisi kyllä kiva loikoilla rannalla valkoisella hiekalla palmujen alla”, hän tuumaili hymyillen katsellessaan sinisillä silmillään Clarencen kasvoja. ”En osaa sanoa vielä. Tutkailen vaihtoehtoja, tulin vain kysymään sinulta jos olisin vaikka sen myötä osannut rajata vähän vaihtoehtoja pois”, vaaleaverikkö kertoili ja vilkaisi sitten pöydällä olevien paperien puoleen. ”Aiotko olla koko loppupäivän nenä kiinni papereissa? Onko sinulla paljon vielä tehtävää”, hän kysyi ja mutristi hieman huuliaan miettiessään, ettei miehestä olisi hänelle illalla seuraksi, jos toisen piti tehdä töitä.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 22.01.2015
01:05
Otsikko: Roolipeli
"Voit siinä tapauksessa nukkua siinä, sillä minä en aio tästä hetkeen mihinkään liikkua", Christian ilmoitti ja soi sitten hymyn Suellenille, joka näytti olevan varsin mielissään nähdessään entisen avioparin niin rauhallisissa merkeissä. Olivat he sitä jo olleet tovin, mutta nyt he olivat myös silminnähden lähentyneet, vaikka kämppiskategoriaan itsensä vielä laskivatkin.
"Mutta jos et tahdo nukkua niin voit kuunnella minun typeriä juttujani ja murheitani, jotka eivät kyllä kovinkaan suuria ole. Mutta joka tapauksessa", Christian selitteli ja antoi kätensä edelleen liikkua huolehtivaisesti silittäen Audreyn selällä. Mies odotti jo niin vuoden vaihtumista, kun kaikki voisi alkaa taas puhtaalta pöydältä.
"Kai olet valmis juhlimaan huomenna?" Christian kysyi hymyillen ja painoi suukon Audreyn hiusten sekaan. Juhliin oli tulossa paljon porukkaa. Jopa Caz tahtoi tulla paikalle, josta Christian oli melko yllättynyt, sillä oli aluksi luullut, ettei Audieta tai siskoaan näkyisi uudenvuoden vietossa.
__
Cassandra katseli aviomiestään hymyillen onnellisena. Juuri sellainen reaktio, jonka hän oli salaa toivonutkin saavansa Gregorylta. Muiden mielipiteillä ei oikeastaan ollut niinkään väliä, sillä hän tahtoi vain näyttää rakkaansa silmissä hyvältä ja edustuskelpoiselta vaimolta. Cassandra oli yllättynyt saadessaan niinkin monen ihmisen läsnäollessa Gregorylta suukon, mikä piristi naisen mieltä entisestään.
"Kiitos. Niin olen minäkin", Caz kiitti ja jäi hetkeksi vain katselemaan aviomiestään, kunnes havahtui siitä hetkestä itsekin tajutessaan, että missä he olivat, ja että stylisti edelleenkin odotti siinä ihan vieressä.
"Aivan. Kiitos, Jax", Cassandra kiitteli vielä stylistiä hymyillen tyytyväisenä.
**
Cassandra oli saanut asusteetkin valittua Jaxin kanssa ja mies oli antanut hänelle vielä viimeisimpiä vinkkejä juhliin valmistautumiseen ennen kuin he olivat Gregoryn kanssa valmiita lähtemään. Kun he olivat astelleet Jaxin toimistotiloista pois, Cassandra otti Gregorya kädestä kiinni ja vilkaisi miehen kasvoja.
"Pitääkö sinun mennä jonnekin vai voinko viedä sinut yhteen paikkaan?" Caz kysyi tarkoittaen kysymyksellään, että pitikö Gregoryn käydä esimerkiksi töissä tai muualla vai vieläkö he viettäisivät aikaa kahden. Christopher oli hoitamassa lapsia sillä välin heidän kotonaan poikkeuksellisesti, jotta Emmylouta ei tarvinut raahata edestakaisin koko aikaa.
__

"En minä mikään kokki ole. Luumupiiras on ainoa, jonka osaan tehdä ilman, että käräytän koko keittiötä", Elfriede naureskeli ja vilkaisi sitten isäänsä epäilevänä toisen pyydettyä häntä avaamaan sen vaatepussin. Tyttö osasi aavistella sen olevan jo jokin todella hieno luomus suunnittelijan kuultuaan ja avasi sitten lopulta sen pussin jääden tuijottamaan isäänsä liki järkyttyneenä.
"En minä voi ottaa tätä!" Elfriede kailotti ja käski äitinsä katsomaan sitä mekkoa. Gisele oli vähintäänkin yhtä yllättynyt siitä kuin tyttärensäkin.
"Maximilian ollut taas vauhdissa, nähtävästi", Gisele kommentoi vilkaisten Gabriellea lähinnä luodakseen jonkinlaista keskusteluyhteyttä naisen kanssa.
"En ole ikinä pitänyt mitään tällaista ylläni. Tätä ei ole ihan arkikäyttöön tarkoitettukaan. Se saattaisi olla vähän outoa..", Elfriede naureskeli innoissaan kuvitellessaan itsensä ruokaostoksille se mekko yllään. Ei, ei todellakaan sellaiseen tarkoitukseen.
"Kiitos, isä. Saat nyt ihan luvan kanssa sitten syödä kaiken luumupiiraan", tyttö virnisti ja halasi vielä isäänsä ollen todella kiitollinen saamastaan mekosta. Elfriede vei mekon hetken sitä ihailtuaan toisaalle keittiöstä, jotta se ei likaantuisi vahingossakaan. Palattuaan takaisin keittiöön tyttö istahti alas kahvipöytään ja pälyili hetken ajan ympärilleen, kun kukaan ei oikein sanonut mitään. Hänkin tahtoisi luoda jotain keskustelua Gabriellenkin kanssa.
"Cassandra kävi täällä eilen ja kehui jo etukäteen sinua, Gabrielle. Jännitin aika paljon tätä. Hän kuitenkin sanoi, että olet ihan huipputyyppi, ettei minun kannata stressata tätä kaikkea. Kuulemma suurempi stressinaihe tässä tapaamisessa olisi se, että isä ahtaisi itsensä täyteen tarjoiltavista leivonnaisista - sinulla on siihen kuulemma jonkinlainen tapa?" Elfriede puheli ja kiusoitteli isäänsä virnuillen. Totta kai Cassandra oli kertonut tytölle pelkästään hyvää Gabista.
__

"Saat päättää häämatkakohteen. Kunhan ei mitään kamalaa patikointia päivästä toiseen, sen voin antaa rajaukseksi", Clarence naurahti ja taputti Deidren reittä pariin kertaan naisen istahdettua hänen syliinsä.
"Minun on pakko saada tämä homma tänään eteenpäin. Jos en rehki nyt niin joudun tekemään tätä vielä illallakin. Deadline on kuitenkin kello 20 mennessä, joten sen jälkeen olen ainakin täysin vapaa", Clarence ilmoitti hymyssä suin ja suukotti vaimonsa huulia, joka näytti olevan huolissaan yhteisestä ajasta sen päivän osalta. Clar yritti olla nopea ja huolellinen samaan aikaan, mutta välillä ne luvut tuntuivat vain toistavan itseään ja oli pakko pitää pieniä taukoja.
"En uskalla luvata mitään aikaa, että kauan tässä menee, mutta koitan olla tehokas. Enkä voisi missään nimessä myöhästyä deadlinesta, koska kaikki on ajoitettu juuri minuutilleen jonkin sopimuksen kanssa. AInakin sellaisen käsityksen sain Beaun antaessa minulle nämä numerohirviöt kiusakseni", mies kertoili töistään ja huokaisi hiljaa. Olihan se aina välillä raskasta tehdä sellaista työtä päivästä toiseen, mutta mies ei olisi voinut olla kuitenkaan enempää kiitollisempi, että oli saanut uuden mahdollisuuden ja uuden alun, kun Beau palkkasi hänet DNE:lle.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 22.01.2015
02:09
Otsikko: Roolipeli
Audrey hieraisi kevyesti ohimennen kämmenensä sivulla suljettuja silmäluomiaan ja naamioi haukotuksensa naurahduksen taakse.
”En tahdo nukkua”, tummaverikkö hymähti hiljaa pieni hymy huulillaan tarkoittaen ennemmin kuuntelevansa Christiania. Audrey siirtyi miehen viereltä toisen päälle. Hän nosti kämmenensä päällekkäin Christianin rintakehälle ja laski leukansa niiden päälle.
”Olen, on mukava päästä vähän tuulettamaan ajatuksia”, hän sanoi pehmeän naurahduksen kera ja alkoi piirtää etusormellaan pientä ympyrää Christianin paitaa vasten. Hän näytti hetkeksi vaipuvan omiin ajatuksiinsa. Nyt hän leikitteli jo sormillaan miehen paidan kauluksella välillä sivellen kevyesti sen alla olevaa paljasta ihoa.
”Christian….”, Audrey aloitti ja räpytteli pitkiä, tuuheita silmäripsiään hakiessaan sanoja mielessään.
”Tahtoisitko muuttaa takaisin päämakkariin? Tai siis… no niin, nukkumaan. Ilman taka-ajatuksia.. Minun kanssani. En jostain syystä nuku vieläkään hyvin öisin yksinäni. Unilääkkeet alkavat olla minulle lähinnä jo karkkia”, Audrey sanoi ja huokaisi ääneti.
”Onhan minulla Dante, mutta kyllähän sinä sen koiruudet tiedät. Se on alkanut käydä röyhkeäksi. Minulla on loppuyöstä ehkä kymmenen senttiä toiselta laidalta tilaa makoiltavakseni kun se sänkyrohmu valtaa koko sängyn. Löydän itteni kohta nukkumasta sen koiranpedistä koska tulen omasta sängystäni häädetyksi”, Audrey naurahti keventäen hieman pyyntöään. Hän ikävöi sitä kun oli joku ihminen vieressä öisin. Ei heidän tarvitsisi todella tehdä mitään muuta kuin nukkua. ”Ymmärrän kyllä jos pyydän liikaa.”
_

Gregory vilkaisi kädestään kiinni pitelevään Cassandraan hymyillen ja kohotti kysyvästi kulmiaan. Hän vilkaisi rannekelloonsa ohimennen ja asteli tummanharmaan urheiluauton luokse. Koska he olivat kaksin liikkeellä, he saattoivat kulkea paikasta toiseen sillä autolla. Ei tarvinnut miettiä mihin mahduttaa lapset ja kaikki tavara mikä heidän mukanaan aina kulkeutui mukana.
”Mitä sinulla sitten olisi mielessäsi?” Gregory tiedusteli ja aukaisi Cassandralle pelkääjän puolen oven valmiiksi ennen kuin itse asteli takakontin luokse. Hän laittoi Jaxin luota tulleet tavarat ja vaatteet huolellisesti konttiin varoen rypistämästä turhaan mitään ja laittoi luukun kiinni. Gregory kiersi kuskin puolelle ja istuutui ratin taakse. Hän nappasi kojelaudalla lojuneet aurinkolasinsa ja nosti ne silmilleen.
”Minun pitää käydä parin tunnin päästä töissä hoitamassa pari juttua, mutta jos juttusi on mahdollista toteuttaa tämän ajan puitteissa, en näe syytä miksemme voisi lähteä. Olen ihan sinun omasi ja käytettävissäsi vielä tämän ajan”, Gregory naurahti lepuuttaessaan käsiään ratin päällä katse pysyen vierellään istuvassa tummaverikössä. Mies käänsi avainta virtalukossa.
”Minne päin tästä?” mies kysyi vino hymy huulillaan ja vaihtoi vaihteen silmään kaartaessaan vanhalta teollisuusalueelta poispäin.
_

Max siirsi kohteliaasti tuolia vaimolleen ja auttoi toista tuolin kanssa.
Gabrielle kiitti hiljaa, istuutui Maximilianin vierelle pöytään ja antoi Anyannan kivuta tytön halutessa isänsä syliin. Nainen katseli hetken aviomiestään ja tytärtään, kunnes käänsi katseensa pöydän toisella puolen olevaan teiniin. Hän oli tuntenut olonsa hieman huteraksi kuultuaan Elfrieden kutsuvan Maxia isäkseen. Ehkei hän sittenkään ollut vielä valmis tähän, ehkä tämä kaikki oli sittenkin vielä vähän liikaa hänelle.
Häntä kuitenkin hymyilytti kuullessaan Cassandran käyneen siellä, ihan kuin toinen olisi pehmittänyt hänelle hieman tietä sinne, mistä Gabi oli kiitollinen ystävälleen. Gabrielle naurahti kuullessaan kommenttia miehensä syömisestä.
”Tuo on kyllä ihan totta. Ei muu ruoka, mutta kaikki makea. Jestas, Max syö kaiken”, Gabrielle nauroi ja vilkaisi miehensä puoleen, joka pudisteli päätään ja levitteli käsiään mukamas ymmärtämättä yhtään mistä puhuttiin. Samalla mies oli hyvillään nähdessään vaimonsa alkavan rentoutua.
”Oletko ehtinyt tutustua täällä vielä kehenkään oman ikäisiisi? Kaipaat varmaan ystäviäsi Saksassa”. Gabrielle sanoi ja käänsi katseensa takaisin Elfriedeen. ”Minä asuin nuorempana todella monessa maassa, aina kun kerkesin saada uusia ystäviä ja kiintyä heihin, äitini tahtoi seuraavana hetkenä jo pakata laukut ja lähteä toisaalle. Ollessani sinun ikäisesi se tuntui rankemmalta kuin lapsena, jolloin kaikki oli paljon helpompaa… Mutta on minulle jäänyt sellaisiakin ystäviä niiltä ajoilta joiden kanssa olen pitänyt yhteyttä vaikka olisimme toisella puolen maapalloa”, hän valoitti yrittäessään asettaa itseään hieman teinin asemaan ja kohautti kevyesti harteitaan. Hänellä oli ollut joskus vaikeuksia sopeutua alkuun aina uuteen maahan ja uuteen kaupunkiin, mutta ehkä Elfrieden oli helpompaa. Max puuttui keskusteluun.
”Höpön höpö, onhan hänellä jo uusia ystäviä. Minut!”
”Voi minusta on todella surullista jos sinä liki nelkytvuotias mies pidät itseäsi vielä jollakin tasolla kuusitoistavuotiaana”, Gabrielle naurahti ja pudisteli päätään. Max ei keksinyt muuta kuin näyttää vaimolleen kieltä heidän vitsaillessa keskenään.
"Ei tästä ole kauaakaan kun isälläsi oli vuosisadan isoin kriisi päällä, sillä hän löysi ensimmäisen harmaan hiuksen päästään", Gabrielle kertoi huvittuneena Elfriedelle nojautuen hieman pöydän yli tytön puoleen.
_

Deidre pyyhki ohimennen kämmenselällään ohimoaan, hänellä oli alkanut tulla kuuma. Niin mahdollisimman nopeasti hän yritti hävittää jäljet kalliista, valkoisesta karvamatosta, mikä oli olohuoneessa. Deidre kohottautui ylös kyyryasennostaan ja venytteli hieman selkäänsä, se pesusienellä hankaaminen ja peseminen kävi jo oikeasta työstä. Siniset silmät vilkaisivat syyttävästi sohvan käsinojalla istuskelevana kissanpentuun, joka putsasi tyytyväisen näköisenä tassuaan sen näköisenä ettei mikään sotku tai pieni onnettomuus olisi ikimaailmassa koskaan sen syytä. Deidre käytti sientä ämpärissä ja puristi suurimmat pesuvedet siitä pois. Hän oli sitä pientä episodia piilotellut keittiössä työskentelevältä Clarencelta väittäen itse kömpelyyttään kaataneensa karpalosiiderinsä pitkin olohuoneen lattiaa, koska olihan se kilinä ja kolina varmasti kuulunut keittiöönkin. Ja ideana kun oli ollut antaa miehelle työrauha. Deidre oli hermostunut virnistys huulillaan hipsinyt keittiöön täyttämään vesiämpäriä. Oikeasti hän oli vain hetkeksi kääntänyt selkänsä etsiessään television kaukosäädintä sohvan uumenista, niin johan Coco oli sillä välin ennättänyt käpötellä sivupöydälle ja jotenkin ihmeellisesti heittää lasin lattialle sisältöineen. Ihme kyllä jalallinen siiderilasi oli säilynyt ehjänä, mutta sotkua oli sitten senkin edestä.
”Clar ei ostanut tätä mattoa tänne sinut sotkettavaksesi vaan minun mielikseni, Coco”, Deidre jupisi vilkaisten vielä kissan puoleen. Se näytti kiinnostuvan naisen mainittua kutsumanimensä. Se päästi suustaan pienen miukaisun, nousi seisomaan tassuilleen ja alkoi huitoa toisella etutassullaan käsinojalta käsin Deidren lyhyen hameen kellohelmaa. Deidre huokaisi ja nappasi kissanpennun syliinsä.
”Sinun se pitäisi täällä pylly pystyssä lattioita ja mattoja kuurata eikä minun senkin tihutyöläinen”, hän mutisi kissalle suukottaessaan sen päälakea ja nostaessa kissan sen uuteen, kattoon asti yltävän raapimispuun ylätasolle. Sieltä sillä menisi ainakin hetki laskeutua alas. Deidre jatkoi kuuraamistaan vähän väliä toisella kädellään painaen hameensa helmaa alas tai allensa ollessaan polvillaan ettei nyt ihan kaikki olisi näkynyt, mutta kukapa hänen pyllistelyään sillä hetkellä oli katsomassa. Onneksi hän näytti saavan tahran kokonaan pois ennen kuin neste imeytyisi liikaa mattoon ja jättäisi sen tahmeaksi.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 22.01.2015
03:02
Otsikko: Roolipeli
Christian kohotti kulmiaan ollen todenteolla yllättynyt Audreyn esittämästä pyynnöstä. Kyllä hän osittain ymmärsi naisen syyt esittämälleen pyynnölle eikä miehen mielestä se ollut lainkaan liikaa pyytää jotain sellasta.
"Mielelläni minä sinne takaisin muutan, jos vain niin haluat", Christian vastasi ja katseli kämppiksensä kasvoja lempeä ja lämmin katse silmissään. Hänen sydäntään lämmitti ajatus jo siitä, että he tavallaan olivat jo edenneet siihen pisteeseen, että enää ei tarvinut esittää "vihaavansa" toista tai jollain tapaa kantavansa kaunaa toiselle. Mies henkäisi syvään ja suukotti sitten Audreyn otsaa.
"Ymmärrän kyllä tarpeesi moiseen. En voi itsekään väittää, ettenkö nukkuisi paremmin jonkun ihmisen vieressä kuin yksin", Christian sanoi myötätuntoa antaen päällään makaavalle naiselle. Mies kiersi kätensä Audreyn ympärille ja paransi asentoaan siinä sohvalla puolittain maatessaan jo.
"Lupaan myös olla parempitapaisempi unikaveri kuin Dante. Muista kuitenkin informoida tästä muutoksesta sitä arvon herra Dantea, ettei hän keksi lisää koiruuksia joutuessaan takaisin koiranpetiin uinumaan", Christian vitsaili virnistyksen käydessä hänen kasvoillaan. Dante oli aina ollut omalla tavallaan koominen. Kaikilel rakas karvapallo.
__

Cassandra oli ohjeistanut Gregoryn ajamaan isänsä tontille ja toisen ihmettelyistä huolimatta Caz ei ollut kertonut sen enempää. Tummaverikkö ohjasi Gregoryn ajamaan kapean metsätien halki niin pitkään kunnes he olivat todella suurella aukiolla, jossa riitti hiekkaa ja asfalttia nähtäväksi. Sivussa oli suurempi rakennus, joka selvästi näytti jonkinlaiselta autotallilta - tosin tallinovia oli siinä tallissa 15, joten ihan joka kodin autotallista ei ollut kyse ainakaan sen koon perusteella. Kun Gregory oli pysäyttänyt auton, Caz oli noussut ulos sen kyydistä ja käskenyt aviomiehensä seuraamaan häntä.
"Isä omistaa tämän asfaltti-hiekkalandian ja tämän tallinkin", Cassandra selvensi hieman epäluuloiselta näyttävälle aviomiehelleen. Nainen avasi yhden lukossa olevan oven ja asteli pieneen tallin "toimistohuoneeseen", jossa säilöttiin kaikkea tärkeää, joka liittyi tallinovien sisällä kätkettyihin. Caz nappasi muutamat avaimet ja tutut vempeleet matkaansa ennen kuin poistui siitä toimistosta takaisin Greggien luokse pihamaalle, jossa paistoi aurinko lähestulkoon pilvettömältä taivalta.
"Isä aina keskittyi todella paljon Christianiin ja jääkiekkoon meidän ollessa nuorempia. Sitten hän jossain vaiheessa äkkäsi, että minäkin tarvitsen oman leikkikenttäni, vaikka jo aikuinen kutakuinkin oli. Ja tämä on minun leikkikenttäni", Caz virnisti ja näytti juuri siltä, että oli tutun ja rakkaan asian äärellä siellä keskellä ei mitään. Cassandra otti Gregorya kädestä ja kuljetti tuon sitten niin, että he näkisivät kutakuinkin kaikki tallien ovet, jonka jälkeen Caz painoi yhdestä säätimen nappulasta, jolloin viimeisten 12 tallin ovet aukesivat samanaikaisesti paljastaen esiin 12 erilaista urheiluautoa toinen toistaan arvokkaampia ja upeampia.
"Minä laitan täällä aina välillä autoja ja ajelen. Tuolta tallin takaa lähtee kiertämään sellainen ajoreitti, joka on tarkoitettu ja tehty ihan sitä varten, että näillä autoilla saa ajaa siellä. Usein Christian tahtoi aina tulla ottamaan kuonoonsa täällä siskoltaan", Cassandra intoili ja osoitti sitten kahta vierekkäistä tallien ovia, jotka olivat vielä kiinni.
"Näissä talleissa on sellaiset autot, jotka ovat laittamista vailla. Vähän niin kuin sellainen oma korjaamonsa. Ne ovat vähän isompiakin kuin nuo muut", Caz jatkoi selostamistaan ja lähti kulkemaan sitten kohti niitä kiinni olevia ovia totta kai Gregory mukanaan.
"Isä tuo aina välillä tänne jotain rakkineita joita minun pitää laittaa kuntoon ihan itseäni varten tai sitten sitä varten, että hän myy ne eteenpäin. Kerran isä toi kaksi todella huonossa kunnossa olevaa autoa ja oli jo päättänyt vievänsä ne romuttamolle, mutta en voinut sallia sitä", brunette avasi tallien ovet ja osoitti toista niistä, jossa kyhnötti rakkine todella huonossa kunnossa. Juuri ja juuri muistutti autoa. Väriäkään ei juuri siinä peltikasassa ollut.
"Tuollaisena nämä kaksi tänne tulivat. Mutta toisen olen tässä vuosien aikana saanut pikkuhiljaa laitettua niin, että nyt se on taas ihan huippukunnossa", Cassandra kertoili antamatta vieläkään puheenvuoroa Gregorylle vaan sen sijaan asteli toiseen talleista, jossa se parempikuntoisempi auto oli pressun alle piilotettuna.
"Ja koska olet antanut minulle ties mitä lahjoja aina ja varsinkin nyt kaikki äitiyslahjat sun muut. Ajattelin, että sinuakin pitää isyyden johdosta muistaa, joten tämä on sinulle", Caz veti pressun pois, jonka alta paljastui Ford Mustang vuosimallia 1965, toki uudestaan laitettuna.
"Mitäs sanot?"

http://aijaa.com/TpGUHD
__

Elfriede nauroi seuratessaan isänsä ja Gabriellen vitsailua. Hän oli saanut Cassandralta juuri oikean kuvailun, hmm, äitipuolestaan. Kun Gabrielle kysyi hänen ystävistään, oli tytön vaikea enää olla ihan niin onnensa kukkuloilla.
"En ole ehtinyt tutustumaan. Sitten vasta, kun aloitan vuodenvaihteen jälkeen koulun täällä. Saksassa minulle ei oikein jäänyt ketään kovinkaan läheisiä ystäviä, koulututtuja vain. En pystynyt luomaan hirveän läheisiä ystävyyssuhteita kenenkään kanssa, sillä oli vähän kaikkea muuta. Riitti, että sain kouluhommat hoidettua ja sitten keskityin lähinnä siihen, että jos vain näkisin isäni joskus. EI kaikki koulukaverit jaksanut sitä onnetonta asennettani, mutta se oli minun elämääni. Lisäksi isovanhemmat pelkäsivät, että jos tutustunkin johonkuhun, jonka vanhemmat tuntevat teidän niin en saanut yleensä mennä mihinkään synttärijuhliin tai muuallekaan. Siinä jäi vähän pakostakin aina ulkopuoliseksi. Mutta minulla on yksi ystävä Internetin välityksellä. Hänen kanssaan kirjottelen aika paljon. Hän asuu täällä Amerikassa. Olen kirjotellut hänen kanssaan jo pari vuotta", Elfriede kertoili hymyillen tarmokkaasti. EI hän osannut enää olla onneton kohtalostaan ystävien suhteen, sillä tiesi syyn kaikelle eikä hän voisi enää elää niitä toisin. Gisele tarjosi kaikille kahvia ja Anyannalle totta kai mehua, jonka jälkeen istahti pöydän ääreen takaisin ja vilkaisi tytärtään ennen kuin käänsi katseensa pöydän toisella puolen olevaan pariskuntaan.
__

Clarence oli saanut juuri paperityöt tehtyä ja laittanut ne sitten omaan kansioonsa takaisin. Hänellä olisi vielä reilusti aikaa ennen kuin hänen tulisi viedä ne toimistolle, joten hän saattoi mennä kuin hiipien olohuoneeseen katsomaan, että mitä ihmeen säpinää ja supinaa sieltä kuului. Clar vislasi pitkään sille näkymälle mikä olohuoneen lattialla konttasi.
"Wou, nyt on siivousasu kohdallaan. Mitäs kissa kaatoi?" Clar kysyi virnistäen. Totta kai hän tiesi, ettei Deidre mitään ollut voinut kaataa, sillä toinen aina niin varoen kohteli sitä mattoa, jonka oli väenvängällä tahtonut olohuoneeseen ostettavan.
"Sain työni tehtyä ja minulla on vielä pari tuntia aikaa ennen kuin pitää olla toimistolla. Olen sen ajan täysin käytettävissäsi", mies ilmoitti viekkaasti hymyillen nojautuessaan seinää vasten. Katseensa hän piti visusti vaimossaan.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 22.01.2015
04:14
Otsikko: Roolipeli
Ilahtunut hymy kipusi tummaverikön huulille, hän oli hetken pelännyt ettei Christian suostuisi. Nainen hymähti hiljaa toisen suukottaessa hänen otsaansa. Audrey kuunteli hymy kasvoiltaan katoamatta Christiania ja tunsi olonsa vain niin hyväksi sillä hetkellä. Hän nosti toisen kätensä Christianin poskelle.
”Sinä annat kivempia suukkojakin kuin Dante”, Audrey kehaisi kepeästi naurahtaen ja suukotti nopeasti Christianin huulia sen verran lipsuen kämppistasolta joksikin muuksi. Melko viaton suukko se kuitenkin oli vielä ollut. Audrey kohottautui ylemmäs.
”Ehei, ei käy, minä en käy sitä keskustelua sen kanssa yksin”, Audrey tokaisi ja nousi kokonaan sohvalta Christianin päältä. Hän tarttui päättäväisesti miehen käteen ja veti toisen mukaansa.
*
Audrey napsautti valot päälle makuuhuoneeseen, hän ei niitä tarvinnut, mutta koska kaihtimet suljettu ja kaikki verhot valo-ja pimennysverhoja myöten vedetty kiinni, siellä oli varmasti todella pimeää Christianin silmille. Audrey asteli leveän pylvässängyn luokse yhä Christianin kädestä kiinni pitäen. Jo pelkästä unisesta tuhinasta kuuli, että Dante oli siellä vieläkin. Audrey tutki kädellään miten koira oikein sängyllä oli. Siinähän se karvapallo taas makasi meritähtiasennossa poikittain sängyllä. Se urahti ja haukotteli makeasti herätessään ennen kuin pyörähti kyljelleen huomatessaan ketkä sitä oli makuuhuoneeseen tulleet katsomaan.
”Murunen? Mamun ja isin pitää nyt kertoa sinulle jotain”, Audrey sanoi vakavana puhuen kuitenkin sillä ihan tietyllä omalla lepertelyäänellä, millä hän aina puhui koiralleen. Danten häntä alkoi vispata patjaa vasten, raukka ei vielä tiennyt häädön olevan edessä.
”Isi tulisi takaisin tänne nukkumaan, mikä tarkoittaa ettei me kaikki kolme mahduta samaan aikaan sänkyyn. Sinun pitäisi mennä takaisin omaan petiin nukkumaan”, Audrey selitti kuin pienelle lapselle. Dante napitti heitä mustilla silmillään, tiedäkkö sitten ymmärsikö se mitä sille puhuttiin. Audrey napsutti muutaman kerran sormiaan kuin käskyn merkiksi ja komensi koiraa lempeästi nousemaan sängystä samalla osoittaen etusormellaan lattialle. Hän teki sen vielä uudelleen, mutta sen sijaan että Dante oli tehnyt kuten käskettiin, se kaivautui sängyllä olevan viltin ja päiväpeiton alle. Sen takamus ja häntä jäivät ulkopuolelle, mutta toi se jo pointtinsa tarpeeksi hyvin esille. Se oli jo kerran päässyt sänkyyn nukkumaan eikä hevillä suostuisi paikastaan luopumaan.
”Katso nyt, minä en omista enää tätä sänkyä. Koiraherra päättää itse milloin tulee ja menee eikä minulla ole sananvaltaa ”, Audrey valitti nauraen vedoten Christiania kertomaan vuorostaan tästä uudesta nukkumajärjestelystä heidän isolle koiravauvalleen ja tekemään jotain asian eteen.
_

Tummatukkainen mies ei ollut osannut muuta kuin katsella äimistyneenä ympärilleen. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan, että Creidereillä oli sellainen paikka siellä, radat ja autot, kaikki. Audreykaan ei välttämättä tainnut niistä mitään tietää, koska ei ollut isoveljelleen koskaan siitä mitään maininnut.
Gregory nosti kätensä hiuksiensa sekaan ja pyörähti hitaasti ympärilleen. Nopeat autot ja moottoripyörät olivat lähennä hänen sydäntään, joten se paikka oli kuin suoraan jostain todella mieluisesta unesta. Hän oli todella vaikuttunut siitä, kun Cassandra kertoi miten oli kunnostanut niitä autonromuja. Tiesihän hän naisen osaavan korjailla autoja, mutta että sillä tasolla…
Miehen silmät seurasivat naista aina pressun alla olevan auton luokse. Gregory liikkui lähemmäs ja kurtisti ihmetellen kulmiaan toisen alkaessa puhua saamistaan lahjoista ja siitä miten hänenkin pitäisi saada jotain isyyden kunniaksi. Ei hän ollut osannut toivoa saavansa mitään, Emmyloun saaminen syliin oli ollut jo parasta ikinä. Mutta ei hän voinut väittää olevansa innostumatta nähdessään sen Mustangin.
”Oikeasti? Minulle?” Gregory päivitteli ja siirtyi heti lähemmäs katsomaan autoa. Cassandran ohitse kävellessään hän suukotti ohimennen vaimoaan poskelle ennen kuin kumartui katsomaan auton ikkunasta sen sisälle.
”Minulla oli Mustang ensimmäisenä autona, vähän tämän tyylinen. Muistan vieläkin miten vaihdekeppiä kohtaan piti käyttää vähän väkivaltaa, että se suostui laittamaan kolmosen silmään. Harmittaa vieläkin, että möin lopulta sen pois, sillä se oli isäni vanha auto… mutta nyt minusta tuntuu kuin olisin saanut sen takaisin”, Gregory puheli leveä hymy huulillaan ja vilkaisi olkansa ylitse Cassandraan.
”Tämä on ihan täydellinen. En voisi paremmin kuvailla sitä sanoin. Kiitos”, mies hymähti ja asteli vaimonsa luokse. Hän tarttui naista kädestä ja veti toisen nopeasti kiinni itseensä, seuraavalla hetkellä hän oli jo kallistanut vaimonsa Mustangin konepellin ylle.
”Muistatteko millaisia tuhmuuksia olette aiemminkin tehneet auton konepellin päällä, rouva Dion?” Gregory tiedusteli tummat silmät pilkehtien ilkikurisina. Hän kumartui tummaverikön ylle ja laski huulensa Cazin kaulalle painaen sen virheettömälle iholle muutamia suudelmia.

// oijoi, mä rakastan mustangeja :DDDD!! muistan ku katoin skidinä isovelin autokirjasta aina vanhoi autoi ja mustangit oli aina parhaimpii!
_

”Kerkeät vielä saada täältä ystäviä. Kunhan kotiudut ensin”, Max sanoi tyttärelleen kannustavasti hymyillen.
”Menetköhän samaan kouluun kuin Gregoryn poika Jonathan? Sittenhän sinulla olisi jo yksi tuttu siellä”, Gabrielle huomautti ja kiitti Giseleä toisen tarjoillessa heille kahvia.
”Aiotko tavata tämän nettiystäväsi? Nyt kun olette kuitenkin samassa maassakin”, Gabrielle hymähti ja nosti kahvikupin käteensä. Hän puhalsi kuumaan juotavaan kevyesti ennen kuin käytti kupin reunaa huulillaan.
Max leikkasi ensimmäisenä ja tietysti aimopalan luumukakusta lautaselleen. Hän ojensi sylissään olevalle Anyannalle oman lusikan pieniin kätösiin, he voisivat syödä yhdessä samaa kakkupalaa samalta lautaselta. Tummaihoinen tyttö virnisti pienet valkoiset hampaat loistaen ja upotti lusikan kakkupalaan. Maximilian seurasi hetken hymyssä suin sivusta nuoremman lapsensa touhuja ennen kuin suuntasi katseensa pöydän toisella puolen istuvaan Giseleen.
”Lähdettekö juhliin? Maynorkin on menossa sinne”, Max sanoi puhuen saksaa ja väläyttäen nopean virnistyksen vaaleaverikölle. Hän ei ollut saanut vielä varsinaista vastausta toiselta kutsuun liittyen. Toisaalta hänen ei olisi tehnyt mieli enää houkutella Giseleä lähtemään Maynorin perään, mutta pikkuveli oli Elfriedestä kuultuaan ollut siitä lähtien kummallinen eikä yhtään itsensä. Max oli alkanut epäillä sen johtuvan Giselestä, jotenkin tuo nainen oli onnistunut vaikuttamaan naistenmiehenä ja pelurina tunnetun Maynorin tuntoon. Ehkä nuorempi von Hartog olisi taas oma itsensä jos kaksikko puhuisi keskenään.
_

Deidre kohotti säpsähtäen lähes platinanvaaleiden kiharoiden peittämän päänsä ylös ja katsahti yllättyneenä takanaan olevaan aviomieheensä, jonka tulemista sinne ei ollut edes huomannut. Jostain syystä hän punastui ja paranteli vaistomaisesti pienen hameensa asentoa yllään. Pukiessaan sen aamulla hän ei ollut ajatellut joutuvansa siihen pisteeseen missä oli ollut. Sitten hän oli ehkä valinnutkin jotkin muut alusvaatteetkin ylleen kuin ne todella kaukana häveliäästä olevat mitkä hänellä oli nyt yllään.
”Clarence!” Deidre älähti nauraen toisen katseltua häntä salaa ja heitti hetken mielenjohteesta vasta kastellun, saippuaisen sienen miestä kohti. Se osuikin vahingossa toista osittain leukaan ja osittain kaulalle, minkä myötä vaaleaverikkö kohotti hetkeksi kauhistuen kätensä huuliensa eteen ennen kuin repesi nauramaan nähdessään miten sieni valui hetken märkänä miehen paitaa pitkin ennen kuin tippui lattialle toisen jalkojen juureen. Hups.
*
”Nyt sinä ihan oikeasti kusetat. Tämä ei ole enää reilua…” Deidre valitti viskaisten pelikortit kädestään eteensä päiväpeitteelle ennen kuin tyytyi kohtaloonsa ja nykäisi paidan yltään. Hänellä ei ollut yllään enää kuin olkaimettomat rintaliivinsä, alushousunsa ja oikeassa jalassa toinen puputohveli. Hän ei ollut ihan varma miksi oli riisunut räsypokerissa kerta toisensa jälkeen hävitessään ennemmin vyön, hameen ja paidan yltään kuin sen toisen puputohvelin.
”Älä naura, minä tiedän, että sinä huijaat”, Deidre naurahti ja nappasi kortit uudelleen käteensä heittäen niitä vastapäätään kyljellään makoilevaa aviomiestään vasten, joka vain naureskeli ja virnuili hänelle. Hän ei ollut saanut Clarencelta yltä muuta kuin toisen sukan ja paidan, minkä mies olisi muutenkin riisunut pian hänen kasteltua sen aiemmin. Deidre itse oli ehdottanut, että he pelaisivat pokeria pienellä tvistillä, mutta ei hän rehellisesti ollut uskonut niin huonosti siinä pärjäävänsä. Hän oli ennen sitä luullut olevansa hyväkin kortin peluussa! Nähtävästi hän oli nyt kohdannut vertaisensa.
”Nyt näytät minne sinä piilottelet niitä kortteja, senkin katala mies”, vaaleaverikkö käski virnistäen ja konttasi sängyn poikki aviomiehensä luokse. Hän tutki oliko kortteja toisen alla, toisen taskuissa, hiuksien seassa tai suussa, minne hän nyt vain keksikään katsoa, hänen kätensä sukelsi jopa miehen housujen sisään etumuksen puolelle. ”En suostu myöntämään, että olet parempi pokerissa kuin minä”, Deidre hymähti ja painautui Clarencea vasten samalla hakien miehen huulet omiaan vasten suudelmaan.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 22.01.2015
05:21
Otsikko: Roolipeli
Christian nauroi nähdessään Danten reaktion, kun he yrittivät Audreyn kanssa häätää koiraparan sängystä pois omalle oikealle paikalleen nukkumaan. Miten hänelläkään olisi sydäntä häätää sitä karvapalloa vuoteesta pois, kun se niin kovasti näytti pitävän paikastaan kiinni.
"Kuulehan, Dante", Christian aloitti ja nosti vilttiä ja päiväpeittoa sen verran, että sai koiran pään taas näkyviin.
"Olisi hirveän tärkeää, että isi ja äippä saisi nukkua samassa sängyssä täällä. Tiedät kyllä, että se on ollut joskus ihan alkuperäinenkin järjestely. Olisiko mitenkään mahdollista, että siirtyisit sängystä omalle paikallesi? Lupaan, että saat pari ylimääräistä herkkua aina silloin tällöin", mies yritti selittää Dantelle kuin lapselle ja lahjoa koiraa. Koira näytti siltä ihan kuin olisi kuunnellut, mutta ei vielä poistunut sängystä, vaikkakin tuli kokonaan peitteiden alta taas esiin.
"Nyt on äipän vuoro tehdä lupauksensa. Josko se sitten menisi omaan sänkyyn nukkumaan", mies naureskeli ja rapsutti Dantea ohimennen korvan takaa.
__

// mustangit<3

Cassandra oli onnessaan sen suhteen miten Gregory olikaan ilahtunut siitä lahjasta. Hän oli nähnyt paljon vaivaa sen auton laittamisen eteen, mutta se oli kannattanut. Caz oli paljon parempi autojen kanssa kuin antoi muiden olettaa. Se oli naiselle vähän niin kuin harrastus, toisinaan kuin terapiaa ja milloin mitäkin. Välillä Cassandra tuli leikkikentälleen vain puhdistaakseen vähän ajatuksiaan jostain. Se oli ollut vähän niin kuin hänen oma piilopaikkansa arjen möröiltä. Raskaana ollessaan tosin Christopher oli häneltä takavarikoinut avaimet sinne, jotta Caz ei olisi päässyt vahingossa lähellekään niitä autoja ettei mitään olisi sattunut.
Caz tuli hetkessä yllätetyksi ollessaan siinä Mustangin konepellin yllä. Vieno virne majaili naisen kasvoilla ja hän katseli Gregorya silmät halua ja intohimoa tuikkien. Oi, kyllä hän muisti sen viime kerran, kun he olivat kokeilleet auton konepeltiä.
"Miten voisin unohtaa?" Cassandra huokaisi mielihyvänaallon pyyhkäistessä koko hänen vartalonsa ylitse Gregoryn jakaessa suudelmia hänen kaulansa iholle. Cazin ollessa siinä aviomiehensä alla hän tunsi mekkonsa olevan jo liki säädyttömästi hänen yllään helman liihotellessa ties missä.
"Muistaako herra Dion, kuinka kiihottavaa se oli, kun koko ajan riskinä oli tulla yllätetyksi? Ja kuinka hyvältä se tuntui?" Caz kuiski miehen korvaan pidellessään toista kättään Gregoryn niskassa omistavasti miehen vielä suudellessa hänen kaulansa ihoa.
__

Elfriede nyökkäsi.
"Joo, menemme Jonathanin kanssa samaan kouluun. En hirveästi ehtinyt hänen kanssaan jutella, mutta ihan mukavalta pojalta hän vaikutti. Siitä Internet-tuttavuudesta en vielä tiedä, että tapaanko häntä. Suunnitteilla kyllä olisi", Elfriede kertoili ja kohautti olkiaan sen merkkinä, että mitään sen suurempia suunnitelmia ei oltu tehty.
"Muistat sitten, että mitä sovittiin. Että kerrot varmasti sitten, kun tapaat sen ystäväsi, että missä ja milloin. Ihan kaiken varalta", Gisele muistutti äidillisesti ja sai tyttäreltään osansa "Joojoo"-soopaa.
"Emmeköhän me lähde. Ja sillä tuskin on väliä, että onko hän siellä vaiko ei. Käsittääkseni hän ei tahdo olla missään tekemisissä kanssani", Gisele vastasi Maximilianille saksaa puhuen hänkin. Nainen kyllä tahtoisi nähdä sen nuoremman von Hartogin ja keskustella asiat halki tapauksen kanssa, mutta kerta miestä ei kiinnostanut niin ei hän voinut sen enempää asian eteen tehdä. Ei Gisele voinut miestä painostaa vielä tapaamaan häntä.
"Eiköhän hän ole jo uutta seuraa itselleen löytänyt", Gisele tyytyi sanomaan.
"Ja sinä väität ettetkö olisi ihastunut!" Elfriede kailotti nauraen kovaan ääneen.
__

"SInä huijaat juuri nyt, kun lopetat pelin kesken. Minun taktiikkani oli, että pelaan sinut alastomaksi ja jätän sinut odottelemaan, että palaan töistä. SIinä olisi sinullekin piinaava kokemus", Clarence virnuili vastaten sitten suudelmaan, jonka vaimoltaan sai. Hän oli haka kortinpeluussa, eritoten pokerissa. Hän harvemmin hävisi siinä, liekö sitten jatkuva onni ja tuuri hänen yllään.
"Sinä hävisit muuten taas, muista jotakin", Clar muistutti suudelman lomasta vain kiusoitellen vaimoaan voitonriemuisena. Mies todellakin oli kilpailuhenkinen aina välillä ja rakasti voittamista - ainakin siinä pelissä, jota he Deidren kanssa pelissä.
"Rouva Creider, ole hyvä ja riisu jokin vaatekappale", Clarence käski hymyillen vinoa hymyään.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 22.01.2015
08:05
Otsikko: Roolipeli
”Dante…”, Audrey aloitti naurahtaen, mutta neuvottomana. Koira haukotteli makeasti ja oli jo aikeissa käydä takaisin nukkumaan omistajistaan piittaamatta. Yhtäkkiä ovensuulta kuului terävä, lyhyt vislaisu, Danten pää pongahti välittömästi pystyyn, sen korvat olivat pystyssä ja kuulo terävöitynyt.
”Tänne sieltä”, Suellen käski ja napsutti sormiaan. Taloudenhoitaja heitti lattialle seinän viereen muhkean, ison pedin millä olisi oikeasti kelvannut ihmisenkin pötkötellä. Häntäänsä innostuneena huiskutellen Dante meni suoraan petiin. ”Hyvä poika”, Suellen sanoi ilme vakavana ja katsahti alaviistoon häntä tapittavaan koiraan suoden tuolle suloiselle näylle kuitenkin pienen hymynpoikasen. Taloudenhoitaja oli jo jatkamassa matkaansa, mutta Audrey kiiruhti hänen peräänsä.
”Suellen… miten sinä tuon teit?” Audrey äimisteli nojatessaan ovenkarmia vasten. Vanhempi nainen seisahtui ja käännähti käytävällä ympäri. Hänellä oli sylissään taas korillinen pyykkiä, hän oli koonnut kaikki käytössä olleet pyyhkeet kasaan ja laittanut tilalle uudet puhtaat. Suellen oli kuin heidän oma hotellipalvelunsa.
”Jestas sentään, missä teidän auktoriteettinne on? Teidän pitäisi olla lauman johtajia ja kertoa missä kenenkin paikka on”, Suellen huohahti ja päivitteli mielessään, sitä kuinka onnettomia Audrey ja Christian olivat Danten suhteen. Koira oli todellakin kuin vauva kaksikolle.
”Sitä paitsi olen vain pirun onnellinen, että pääsen koirankarvoista lakanoissa. Ette päästä sitä enää sänkyyn. Vaihdan lakanat ja petivaatteet, kaikki, tänään... Tamppaan varmaan patjankin”, Suellen höpötti miltei haltioituneella äänellä saadessaan itselleen taas lisää töitä. Audrey virnisti ja saattoi vain ihmetellen toisen intoilua kotitöiden suhteen. Hän huikkasi vielä kiitoksen heidän oman velhonsa perään toisen jatkaessa matkaansa ennen kuin palasi takaisin makuuhuoneen puoleen.
”Saat sinä joskus tulla”, Audrey lupasi salaa Dantelle kuiskutellen ettei Suellen vain kuullut. Audrey kääntyi kokokaan olemaan kasvokkain Christianin kanssa. Hän nosti toisen kätensä ylös ovenkarmia vasten ja toisen kätensä lanteilleen. ”No.. joten tervetuloa takaisin”, hän lausahti leveä virnistys huulillaan. Hänen oli mahdotonta pitää sitä poissa kasvoiltaan, sillä pelkkä ajatuskin Christianista hänen sängyssään… Okei, hänen piti muistuttaa itseään, että hehän vain nukkuisivat samassa sängyssä. Ei muuta. Hän ei halunnut pilata mitään hätiköimällä.

// oikeesti aina kun nään tän kuvan ni en voi olla ajattelematta miten söpö ja pörrönen toi otus on :')♥ http://aijaa.com/csy9SN
_

Huomatessaan Cassandran nauttivan kosketukseen, Gregory jatkoi naisen härnäämistä huulillaan ja kielellään. Hän painautui lähemmäs Cassandran vartaloa niin, että heidän lantionsa olivat vastakkain. Hänen kätensä kiertyi Cassandran reiden alle, hän veti naisen jalan koukkuun. Kuin tutkien kätensä alla olevaa ihoa hän liikutti hitaasti sitä reittä pitkin ylöspäin, lopulta se katosi mekon alle hyväilemään paljasta lantiota ja kylkeä.
”Muistan”, Gregory mutisi hiljaa Cassandran kaulaa vasten huomaten sisällään jonkin kauan säästöliekillä kyteneen roihahtavan ilmiliekkeihin. Hän oli niin pitkään elänyt kuin horroksessa, että nyt intohimonsa herätessä hänestä tuntui kuin hänen vartalonsa olisi ollut tulessa. Gregory siirsi päätään, hänen huulensa hakeutuivat himokkaina ja vaativina Cassandran huulille. Hänen kätensä oli eksynyt yhä syvemmälle mekon alle, hänen kätensä alkoi hyväillä hitaasti toista rintaa. Miehenä hän totta kai oli huomannut raskauden myötä vaimonsa rintojen kasvaneen ja tyytyväinen virnistys käväisi miehen huulilla suudelmien lomassa kun hän totesi saman havainnon kädellään.
”Cassandra…”, Gregory huokaisi ja pakotti itsensä lopettamaan ennen kuin hän oli ylittänyt sen rajan mistä ei olisi enää pystynyt perääntymään ja pidättelemään itseään. Hänen fyysinen kaipuunsa oli ollut välillä lähes tuskaista, mutta hän oli aina tukahduttanut sen tunteen. ”Minun pääni sisällä huutaa ääni joka estää minua jatkamasta. En tahdo loukata sinua millään tavoin”, mies sanoi hiljaa surkeana ja painoi otsansa naisen olkapäätä vasten. ”Minä vain haluan sinun nauttivan kaikesta koko sydämelläsi. Seksistäkin.”
_

Gabrielle ei voinut olla kiinnostumatta.
”Oletko sinä kiinnostunut Maynorista?” hän kysyi Giseleltä yrittämättä olla liian tuppaantuva. Maynor vain oli hänelle todella rakas ihminen ja totta kai hän oli jo vuosia muiden tavoin toivonut toisen vihdoin rauhoittuvan elämäntyylinsä kanssa ja löytävän sen paremman puoliskon vierelleen. Maynor oli käynyt eilen heidän kanssaan illallisella ja Gabriellekin oli huomannut toisen oudon olemuksen. Etenkin kun mies oli siinä perunut myöhemmäksi sopineet treffinsä ja huomattuaan Maxin ja Gabin äimistyneet tuijotukset itsessään, toinen oli vain todennut ettei häntä vain kiinnostanut mennä. Kyseessä olisi kuitenkin ollut vain yhden illan juttu. Enne Maynor ei muuta tahtonutkaan!
”Minusta tuntuu, että sinulla on joku eriskummallinen vaikutus häneen. Tai voin minä sen sanoa, sinulla on ollut vaikutus molempiin veljeksiin”, Gabrielle naurahti hiljaa ja kallisti päätään katsoessaan pöydän toisella puolen olevaan vaaleaverikköön. Mistä hän olisi ollut toiselle vihainen? Siitä, että toisella oli ollut suhde Maxin kanssa ennen kuin hän itse oli edes koskaan tulevaa aviomiestään tavannut? Se nyt kuitenkin oli varmaa, ettei hän suostuisi mitään kotileikkejä sivusta katsomaan, mutta nyt kun hän itse oli tullut katsomaan hän ei nähnyt mitään sellaista. Hän ei kokenut paikkaansa uhatuksi. Hän vain kaipasi vielä totuttelua uuteen tilanteeseen. Eiköhän he jokainen.
Gabi vilkaisi vierellään istuvan aviomiehensä puoleen ja hymyili kevyesti samalla nojautuen hieman toisen puoleen. Hän todella rakasti Maximiliania. Ja jos toinen oli onnellinen Elfriedestä, olisi hänkin. Tyttö olisi jatkossa osa heidän elämäänsä.
”Kuulin teidän olleen keikallakin. Toivottavasti Max ei ihan nolannut teitä tanssiliikkeillään. Hän osaa kyllä tanssia, mutta tahallaan tanssii aina kuin mikäkin vuosisadan suurin hömilö”, Gabrielle päivitteli nauraen.
”Hei, pilkkaat nyt minun bravuuriliikkeitäni”, Max torui itsekin nauraen.
_

Vaaleaverikön silmät välähtivät.
”Oh, tuo on jo julmaa. Et julkeaisi tehdä niin minulle!”, Deidre lausahti hymyään pidätellen ja kutitti salavaivihkaa Clarencea siitä yhdestä tietystä kohdasta kyljessä, mistä tiesi toisen kutiavan.
Deidre kohotti hivenen kulmiaan kunnes suoristautui takaisin istumaan ja risti protestoivasti hoikat, maidonvalkeat käsivartensa keskenään.
”Minä boikotoin”, hän huomautti ja kohotti uhmakkaasti leukaansa ylös. Kuitenkin hänen ylöspäin nykivät suupielensä kavalsivat vaaleaverikön. Deidre heittäytyi sängylle selälleen makaavaan.
”En taida pystyä siihen, olen halvaantunut. Sinun varmaan pitää tehdä”, blondi päivitteli ja risti sormensa keskenään litteän vatsansa päälle. Hän kuitenkin kohotti vielä päätään ja katsahti kepeä virnistys huulillaan aviomieheensä.
”Mutta puputohvelista pidän jo viimeiseen asti kiinni, sitä et minulta vie”, hän sanoi nauraen ja tiputti päänsä takaisin alas. Hänen vaaleat hiuksensa levittäytyivät hänen päänsä ympärille kuin sädekehä.



Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 22.01.2015
10:25
Otsikko: Roolipeli
// aww :3 <3
Christian jäi sille seisomalle katsomaan Suellenin perään, sillä ei ollut uskonut kodinhoitajan omaavan ihan niin vahvaa auktoriteettia kuin oli juuri näyttäneet käskiessään Dantea. Huvittunut virne palasi Creiderin kasvoille Suellenin mentyä pyykkien kanssa hoitamaan pyykinpesua loppuun. Mies palautti katseensa Audreyyn eikä voinut olla nauramatta hiljaa.
"Enää ei koirankarvoja sitten lakanoissa. Tiedä millainen auktoriteettihirviö tuossa kodinhoitajassa piilee. Minä en ainakaan halua tulla tuolla tavalla käskytetyksi pois sängystä. Se olisi julmaa", Christian nauroi voimatta hillitä sitä iloista ilmettä kasvoillaan. MIes kaappasi yllättäenkin Audien halaukseensa ja suukotteli tuon poskea muutamaan otteeseen.
"Kiitos. Olen iloinen, että saan tehdä comebackin tänne", Christian kertoi erkaantuessaan Audreysta hieman.
"Huijataanko me itseämme tällä kämppisjutulla?" Miehen oli pakko kysyä huvittunut sävy toki kysymyksessään. EI hän ollut koskaan ajatellut, että kämppiksen kanssa elettäisiin sillä tavalla ihan niin vapautuneesti.
"Koska minusta vahvasti tuntuu, että kämppikset pitävät yleensä hyvin tarkan luvun omasta reviiristään. Ja kumpikin meistä on jo luopunut sellaisesta", CHristian puheli ja kuljetti sormiaan pitkin Audreyn käsivartta.
__

Cassandra inahti epätoivoisesti Gregoryn lopetettua ja painettua päänsä hänen olkapäätään vasten. Nainen todella halusi tuntea toisen kosketuksen ilman minkäänlaista epäröintiä, ilman mitään rajoja.
"Seksi kanssasi ei ole muuta kuin koko sydämellä nauttimista. Haluan tuntea kosketuksesi, Gregory. Etkö näe, tunne tai kuule kuinka haluan sinua?" Cassandra kuiskasi Gregoryn korvaan painaen muutamia suukkoja miehen korvan seutuville sitten. Nainen ei tahtonut sen hetken katoavan, kun hän vihdoinkin tunsi olevansa taas elossa.
"Tarvitsen tätä. Haluan tätä. Minä luotan sinuun, sinä et ikinä loukkaisi minua." Caz jatkoi vielä suukkojen painamista Gregoryn paidan kauluksen alta paljastuvalle iholle ja matkasi niiden kanssa aina takaisin miehen korvan juureen uudemman kerran.
"Haluan, että kosketat minua. Haluan, että vapautat minut ja annat minun taas tuntea sen kaiken. Janoan kosketustasi, Gregory. Me molemmat kaipaamme, tarvitsemme tätä", Cassandra kuiski miehen korvaan ja haukkoi hetken ajan henkeään hillitäkseen himonsa sillä hetkellä.
"Älä lopeta, ole kiltti", Caz pyysi ja jäi sitten odottamaan Gregoryn seuraava siirtoa. Nainen itse lähinnä keskittyi siihen hetkeen ja odotti ahnaana aviomiehensä ratkaisua.
__

Gisele vilkaisi Gabriellea ja pudisteli päätään ehkä liiankin hätäisesti lähinnä paljastaen itsensä, vaikka Elfriede jo nauroikin siinä vieressä tyrmäten äitinsä vastauksen valheeksi.
"Hän valehtelee taas", Elfriede virnuili ja vilkaisi äitinsä puoleen kehottaen toista dramaattisesti kuin mikäkin Oprah vain olemaan rehellinen tunteidensa kanssa.
"Se eriskummallinen vaikutus, joka minulla on niin nähtävästi veljeksiin on nähtävästi se, että saan kummankin lähtemään luotani", Gisele naureskeli ja joi sitten kahvistaan. Niinhän se oli - Maximilian oli aikoinaan lähtenyt hänen luotaan ja nyt Maynor. Yhtä kipeää se teki kummallakin kerralla, vaikka Gisele ei sitä myöntänytkään.
"Isä oli taatusti vetrein nelikymppinen siellä vaikkakin tanssi niin kankeasti", Elfriede liki ulvoi naurusta sillä kertaa muistaessaan isänsä todella... hillittömät tanssiliikkeet. Hän näytti Gabriellelle muutamat hänen mieleensä jääneet Maximilianin esittämät tanssiliikkeet istahtaen sitten takaisin pöydän ääreen voidakseen sitten taas rauhoittua siitä naurunpuuskasta. Tyttö joutui pyyhkimään naurun tuomia vesiä silmäkulmistaan, jotta pystyi taas jatkamaan keskustelua.
"Cassandra oli oikeassa kertoessaan minulle sinusta, Gabrielle. Vaikutat todella mukavalta. Ja Caz oli myös oikeassa teidänkin suhteen. Hän sanoi teidän olevan yksi niistä pareista, joita ei vain voi nähdä erillään toisistaan ja jotka rakastavat toisiaan täysin ehdoitta", Elfriede kertoi hymyssä suin.
"Caz myös sanoi, että olette hänelle kiitoksen velkaa", Gisele lisäsi sitten virnuillen.
__

Clarence kävi sängylle polvilleen ja kumartui Deidren ylle suukottamaan tuon huulia.
"Olet surkea näyttelemään loukkaantunutta, uppiniskaista ja... halvaantunutta", mies nauroi ja tunsi naisen värähtävän allaan kosketuksestaan, kun hän suukotti naisen kaulan ihoa.
"Et taidakaan olla halvaantunut? Ihme on tapahtunut!" CLarence kuulutti kuin maailman suurin ihmeparannus olisi koettu juuri sillä hetkellä. Mies rentoutti kuitenkin hetkessä ilmeensä riisui verkkaisesti Deidren rintaliivit naisen yltä.
"Minun pitää oikeasti lähteä sinne töihin sitten, että ole varovainen leikkiesi kanssa. Jos ne vielä kestävät pidemmänkin ajan, joudut odottelemaan", Clarence huomautti kulmiaan kohottaen.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 Credion - suntuubi.com