Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / G / Roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Bonska
Lähetetty: 23.01.2015
08:14
Otsikko: Roolipeli
Audrey virnisti naurahtaen Christianin erkaantuessa halauksesta.
”Ehdottomasti ei. Meillä on vain omanlaiset säännöt”, Audrey huomautti vino hymy huulillaan ja asteli miehen ohitse takaisin peremmälle olohuoneeseen ensin läpsäistyään leikillään kevyesti käsivarttaan silittäneen Christianin käden päälle. Hän oli heristänyt ohimennen sormeaan miehelle.
”Pidetäänhän me tarkasti luku omista reviireistämme”, tummaverikkö aloitti ja käännähti ympäri kävellen takaperin kasvot Christiania kohti. ”… Ainakin jossain mielessä”, hän lisäsi hymähtäen ja pyörähti takaisin toisinpäin lähentyessään parivuodetta. Tai niin hän ainakin oli arvioinut ja siinähän se oli suoraan hänen edessään.
”Voimme esimerkiksi vetää punaisen viivan keskelle tätä sänkyä. Kumpainenkin pysyy omilla puolillaan kiltisti ja vilunkipelistä rangaistaan peiton menetyksellä”, Audrey tuumaili kädet lanteillaan ja nyökytteli päätään ennen kuin väläytti olkapäänsä ylitse ilkikurisen virnistyksen.
”Tiedätkö, meidän pitäisi juhlia tätä sinun comebackia jotenkin. Vaikka uudella sängyllä, miten olisi? Alan olla jo aika kyllästynyt näihin pylväisiin”, Audrey sanoi ja kuljetti kättään toisella jalkopäädyn kiiltävän valkoiseksi lakatulla pylväällä. Kaupat olisivat vielä joitakin tunteja auki, he kerkeäisivät hyvin lähteä ostoksille. Jestas, milloinkohan hän oli edes ollut Christianin kanssa ostoksilla?
”Ja kuten kämppisten kuuluu, jaamme tietenkin kulut puoliksi”, Audrey lisäsi virnuillen ja nojautui pylvästä vasten selällään.
_

Gregory kohottautui ylös vetäen Cassandran kiinni vartaloonsa syliinsä ohjaten tummaverikköä kiertämään jalkansa ympärilleen ja käsivartensa niskan taa.
”En minä ihan näin kuvitellut koeajavani tätä autoa, mutta miksei…”, mies naurahti hiljaa mikä kertoi sen että hän antoi periksi. Hän halusi todella sitä enemmän kuin mitään, hänen kehonsa kaipuu Cassandraa kohtaan vei voiton kaikesta muusta. ”Et tajuakaan miten paljon haluan sinua tällä hetkellä”, mies mutisi hamuten ja suudellen huulillaan naisen kaulaa ja leuankaarta ennen kuin huulet löysivät naisen huulille joille hän painoi intohimoisen, latautuneen suudelman. Gregory veti Cassandraa vieläkin lähemmäs itseään. Hänen kätensä toimivat nopeasti, ei mennyt kuin ohikiitävä hetki, hän oli jo riisunut naisen yltä takin ja antanut käsiensä kadota takaisin mekon alle tutkimaan paljasta ihoa mikä tuntui reagoivan hänen pienempäänkin kosketukseensa. Siinä vaiheessa kun hän painoi vartalollaan Cassandran takaisin selälleen konepellille, oli mekkokin kadonnut naisen yltä. Gregoryn huulet lähtivät laskeutumaan naisen huulilta alas paljaalle dekolteelle.
”Hengitä rauhallisemmin, rakas”, hän hymähti pehmeästi ihoa vasten suukottaen sitä hellästi ennen kuin jatkoi reittiään alemmas. Cassandran rintakehä kohoili todella kiivaasti ja hän saattoi kuulla naisen sydämen takovan, mutta ehkä se oli ymmärrettävää siinä vaiheessa. Gregory veti toisen rintaliivin kupin sivuun ja härnäten juoksutti kieltään toisen nännin ylitse ja ympäri lopulta näykäten hellästi samalla kun hänen kätensä liukuivat molemmin puolin piinaavan hitaasti naisen kylkiä ja lanteita pitkin. Hän riisui alushousut Cassandra ja piteli kädellään polvitaipeen alta naisen jalkaa koukussa. Miehen huulet laskeutuivat painelemaan polttelevia suudelmiaan naisen polvelle, reiden päälle ja sisäpinnalle. Gregory kohottautui takaisin Cassandran ylle nojaten käsillään molemmin puolin vaimoaan konepeltiä vasten kasvot hyvin lähellä toisen mia. ”Pitäisköhän minun lopettaa?” Hän pohdiskeli hiljaa hymyillen ja silmät tummuneina. Ne loistivat kuin mustat timantit.
_

Mies riisui aurinkolasit silmiltään, hän seurasi taustapeilin kautta kuinka hänen isoveljensä vaimonsa ja lapsen kanssa nousivat hotellin edustalla olevaan autoon. Kun se kaarsi poispäin ja katosi liikenteeseen, mies nousi oman autonsa ratin takaa. Maynor katsoi korkea hotellirakennusta kadun toisella puolen ja sulki hitaasti kuskinpuoleisen oven kiinni. Niin miksi hän olikaan taas tullut sinne? Turhautuneesti itsekseen huokaisten ja haroessaan kädellään tummia, seksikkäästi sekaisin olevia hiussortuviaan, mies nosti aurinkolasit takaisin silmilleen ja lähti ylittämään katua. Hotellin ovenavaaja tervehti häntä kohteliaan muodollisesti, Maynor tuskin huomasi koko miestä vaan asteli suoraan sisälle prameaan eteisaulaan. Hän katseli ympärilleen vieraisiin ihmisiin ennen kuin lähti kädet farkkujensa taskuissa astelemaan hissejä kohti. Hänen ei tarvinnut kysyä vastaanotosta missä huoneistossa Gisele ja tyttö asuivat, ei ollut vaikea päätellä sitä, sillä hän tiesi Maxin vuokraamasta asunnosta. Olihan hän itsekin käynyt siellä monet kerrat.
Maynor nojautui hissin takaseinää vasten ja huomaisi hissipojan vilkuilevan hänen puoleensa hissinoven kiillotetun pinnan kautta. Maynor pyöräytti silmiään ja pyöritteli aikansa kuluksi autonavaimia sormissaan odottaessaan hissin nousevan aina ylimpiin kerroksiin asti. Jälleen kerran hän kerkesi kysyä miksi helvetissä oli siellä.
Maynor laittoi aurinkolasit nahkatakin alla olevan tummanharmaan t-paidan kaulukselle roikkumaan ja katseli mietteliäänä edessään olevan hotellihuoneen ovinumeroa. Hän empi hetken, mutta päätti kuitenkin koputtaa. Toiveikkaana hän ajatteli ettei kukaan olisi ehkä kotona, mutta samalla pieni ääni hänen mielessään totesi hänen olevan yhtä lailla pettynyt jos kukaan ei avaisikaan ovea. Hänen teki mieli juoda jotain vettä väkevämpää. Paskat.
_

Deidre raotti hitaasti huuliaan ja antoi hiljaisen voihkaisun karata niiden välistä. Hän raotti silmäluomiaan ja hymyili yläpuolelleen kumartuneelle miehelle.
”Älä kiusaa”, hän pyysi heikosti naurahtaen tuntien kuinka hänen koko kehonsa janosi Clarencen kosketusta. Se ei ollut koskaan tuntunut niin uskomattomanhyvältä joka kerta kuin toisen kanssa. Ei hänellä ennen miestä kovin montaa seksikumppania ollut ollutkaan, mutta ei hän silti ennen toista olisi ikinä osannut kuvitella tai haaveilevansa jostain sellaisesta.
”Oh… ei käy, sinulla on aviolliset velvollisuutesi hoidettavanasi. Ihan turha kuvitella, että päästän sinut lähtemään ennen kuin olet huomioinut minua ja kehoani vähän enemmän”, Deidre naurahti siniset silmät pilkehtien ja siveli hennosti valkeilla sormillaan miehen paljasta, ruskettunutta rintakehää.
*
Deidre virnisteli itsekseen, hän nojaili makuuhuoneen ovenkarmia vasten tuntien olonsa todella rentoutuneeksi ja rennoksi äskeisen jäljiltä. Hän vilkaisi ohimennen sängyn puoleen ja sen hujan hajan oleviin petivaatteisiin… hän laittaisi ne myöhemmin takaisin hyvin… tai sitten hän loikoilisi niissä nuuhkien Clarencen tuoksua toisen tyynystä ja odottaisi töistä palaavaa aviomiestään.
Deidre palautti katseensa takaisin töihin valmistautuvaan aviomieheensä ja antoi katseensa kulkea peittelemättä miehen vartalossa. Vaaleaverikkö kohotti hivenen toista kulmaansa.
”Mmm, on minun miehelläni sitten upea takamus”, hän myhäili ääneen. Hänellä itsellään oli hiuksensa ihan pörröiset ja sekalaiset petipuuhien jäljiltä eikä hän ollut jaksanut vetää ylleen kuin lyhyen kimonotyylisen silkkitakin alastoman vartalonsa peitoksi. Hän siveli hiljalleen paljaalla jalallaan toisen jalkansa ulkosäärtä.
”Osaatko sanoa yhtään kauan sinulla menee siellä?” Deidre kysyi ja kallisti hivenen päätään.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 23.01.2015
09:22
Otsikko: Roolipeli
"Se punainen viiva rangaistuksineen koskee myös sitten sinuakin, Audrey", Christian muistutti kuulostaen siltä kuin Audrey olisi ennenkin luistanut omista säännöistään. Miestä huvitti Audreyn tapa puhutella häntä aiheen äärellä eikä hän voinut muuta kuin hymyillä katsellessaan uutta huonekaveriaan.
"Uusi sänky kuulostaa loistavalta idealta. Miten olisi sellaiset pienet retkisängyt molemmille. Ei sitten neidille tulisi kiusausta ylittää minkäänlaisia rajoja", Christian kiusoitteli vuorostaan Audieta ja vei kädet farkkujensa taskuihin, mutta päätti sitten kuitenkin ristiä ne rintakehälleen rennosti. Hän ei ollut pitkiin aikoihin ollut ostoksilla eikä ostosreissu Audreyn seurassa kuulostanut lainkaan hassummalta. Siitähän voisi jopa tulla ihan hauskaakin, kun saisi viettää aikaa niinkin ihastuttavan neidin seurassa kuin Audrey oli. Christian hymähti liki huomaamattomasti ajatuksilleen ja suuntasi katseensa jälleen tummaverikköön.
"Jos neiti Dionin viikkorahat ovat sen verran tiukalla, että pitää summa puolittaa niin se sopii minulle", mies virnuili edelleen ja nauroikin hiljaa omalle vitsailulleen, sillä hänestä oli todella koomista kuulla Audreyn suusta, että toinen tahtoi puolittaa jonkin summan. Yleensähän se tosituhlari tuhlasi minkä ehti eikä ajatustakaan hintojen jakamisesta kahteen pekkaan.
"Oletko valmis shoppailuun? Tositarkoituksella?" Christian sanoi vihjailevasti puhuen toki koko ajan uuden sängyn hankkimisesta.
__

Cassandra katseli Gregorya raskaasti hengittäen voimatta sanoa juurikaan mitään. Miehen esitettyä kysymyksen lopettamisesta, Caz voihkaisi kaikessa kiihkossaan ja pudisteli päätään. Naisen oli vaikea keskittyä juuri sillä hetkellä mihinkään keskustelutuokioon, sillä hänen tunnetilansa oli ihan jossain toisessa sfäärissä sillä hetkellä. Gregory oli kuumottelevin suudelmin ja kosketuksin saanut Cassandran haluamaan toista enemmän kuin koskaan, enemmän kuin nainen oli uskonut edes voivansa haluta sillä hetkellä. Se kaikki oli herättänyt hänet eloon ja Caz saattoi tuntea, kuinka niiden kuukausien murhe, piina ja taakka hävisi pikkuhiljaa hänen harteiltaan. Hän pystyisi olemaan vapaa jälleen.
"Se ei olisi viisasta", nainen sai vastattua Gregoryn esittämään kysymykseen ja oli jo hyvää vauhtia napittanut miehen kauluspaidan auki vieden kätensä hyväilemään Gregoryn ylävartaloa. Caz nousi sen verran irti konepellistä, että pystyi heivaamaan kaiken ylimääräisen pois peittämästä rakkaansa ylävartaloa. Sen jälkeen tummaverikkö kuljetti kätensä Gregoryn vyönsoljelle ja ratkaistuaan sen arvoituksen nainen alkoi kiusoittelevan hitaasti vetää vyötä pois paikaltaan.
"Et tarvitse tätä nyt", Caz ilmoitti virnistäen ja heitti vyön sitten johonkin kohti tietämätöntä kuitenkin vahingoittamatta autoa. Kolinaa se aiheutti jossain suunnassa, mutta sillä ei ollut sen suurempaa merkitystä sillä hetkellä, että missä.
"Vieläkö herra Dion tahtoo lopettaa?" Cassandra esitti kysymyksen viekas hymy kasvoillaan ja veti Gregoryn uuteen intensiiviseen suudelmaan samalla availlen miehen housujen nappia.
___

Elfriede oli palannut omaan huoneeseensa huudattamaan musiikkia Maximilianin lähdettyä perheineen pois heidän luotaan. Koko kahvitteluhetki oli mennyt kutakuinkin nappiin, loistavasti, eikä kenellekään ollut jäänyt minkäänlaista mielipahaa - ainakin Gisele saattoi niin toivoa. Luultavasti Elfriede kyllä kertoisi tuntemuksistaan sitten, kunhan vain malttaisi lopettaa sen musiikin huudattamisen.
Ovikellon soidessa Gisele ei voinut olla ihmettelemättä, että kuka siellä voisi olla. Yleensä hänen vieraansa ilmottivat etukäteen tulostaan. Naisen mielessä kävi ajatus siitä, että Maximilian olisi unohtanut jotain. Gisele asteli ovelle ja avasi oven jääden sitten täysin ihmettelemään sitä näkyä. Eihän sen miehen pitänyt haluta häntä tavata?
"Maynor", Gisele tokaisi yllättyneenä ja pystyi vain sillä hetkellä katselemaan sitä nuorempaa von Hartogia.
"Mikä sinut tänne tuo?" Vaaleaverikkö kysyi sitten hetken häkellyksen jäljiltä ja väisti sen verran, että Maynor saattoi tulla peremmälle asuntoon niin halutessaan.
__
Clarence vilkaisi Deidreä peilin kautta naisen kehuttua hänen takamustaan. Se toi kieltämättä levensi miehen hymyä entisestään ainakin mitä peilikuvan perusteella oli sanomista. Clar napitti kauluspaitaa ylleen ja hymähti puheenaiheen vaihduttua töihin. Tosiaan, hänen pitäisi töihinkin vielä mennä.
"En osaa yhtään sanoa. Riippuu ihan miten pitkään sukulaismiehesi siellä viihtyvät. Jos Gregory on hyvällä tuulella niin voidaan päästä aiemminkin lähtemään. Yleensä, jos hän on sellaisella "pakko-olla-vihainen"-tuulella niin menee vähän pidempään", Clarence naurahti ja tunki kauluspaidan helmaa housuihinsa oikoen sitä sitten siistimmäksi. Mies vilkaisi ranteessaan olevaa kelloa ja hymähti mietteliäänä.
"Minulla on vielä jonkin verran aikaa. Sitten pitää mennä toimistolle valmistelemaan pieni esitys noista laskelmistani, jotta tärkeät herrat pystyvät sitten hoitamaan oman osansa jonkin sopimuksen eteen", Clar kertoi naureskellen ja istahti sängyn reunalle jääden katselemaan Deidreä hymyssä suin.
"Mitä sinä ajattelit tehdä sillä välin?"

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 23.01.2015
10:33
Otsikko: Roolipeli
”Ja runko on varmasti tummanharmahtava?” Audrey varmisteli ja suuntasi kasvonsa vierellään seisovaan myyjään. Toinen ei nähnyt hänen silmiään peiliheijastavien aurinkolasien takaa, mutta katsoi hieman ihmetellen tummatukkaista naista ja kurtisti kevyesti otsaansa.
”En voi nähdä”, Audrey huomautti vino hymy käväisten huulillaan kuin lukien toisen ajatukset ja laski hetkeksi aurinkolaseja silmiltään. Myyjä näytti siltä kuin olisi tahtonut läimäyttää itseään sillä hetkellä naamaan ettei ollut tajunnut moista.
”Ah, anteeksi… Siis, joo tummanharmaa, mutta värivaihtoja on muitakin, perusvaihtoehdot ovat juuri tämä harmaa, myös vaaleampana, musta, valkoinen ja ruskea. Mutta tilaustyönä muutkin värit ovat mahdollisia”, myyjä sanoi hakien vähän oikeita sanoja sanottavakseen ja raapi niskaansa kynsillään. Audreyta nauratti.
”Hei, se on ihan ok. Harva muukaan sitä tajuaa ennen kuin kerron”, hän lausahti ja taputti lohduttavasti ohimennen nuorta miestä käsivarteen. Toinen virnisti vielä pahoitellen ja hengähti rentoutuen syvään. Hänellä oli ollut varsin hauska kerta palvella asiakkaita sillä tämä kaksikko joka oli heidän liikkeeseensä tullut sänkyjä katsomaan oli todella rento ja viihdyttävä värikästä seuraa.
”Minun pitää vain varmistella näitä juttuja, kun tämä minun kaverini kusettaa minua kiusallaan ihan koko ajan ja väittää näitä sänkyjä ihan muunnäköisiksi kuin ne oikeasti ovat”, Audrey selvensi huvittunut äänenvire äänessään ja intoutui sitten äkkihyökkäyksellä kamppaamaan toisella puolen seisoneen Christianin nurin leveälle sängylle mitä he olivat siinä juuri katselleet. Tosin se osui vähän omaankin nilkkaan niin sanotusti, sillä hän lensi miehen mukana sängylle. Audrey purskahti nauramaan hulvattomasti ja vapautuneesti. Hän nappasi sängyllä olleen koristetyynyn käteensä ja muksautti sen pehmeästi Christianin naamaa vasten.
”No mitä olet mieltä, olisiko tämä hyvä…”, Audrey kysyi naureskellen ja liikahti paremmin makoilemaan sängylle ennen kuin risti kätensä kylkiensä päälle. ”Ei hassumpi. Tämä on itse asiassa varsin mukava… vähän matala vain, muttei se ehkä haittaa”, tummaverikkö pohdiskeli yrittäen pidätellä hymyä pois kasvoiltaan.
”Voin hakea teille näytekappaleita verhoilukankaasta”, myyjä ilmoitti avuliaasti ja lähti huvittuneena päätään hieman pudistellen hakemaan niitä antaen kaksikolle hetken rauhan kahdestaan katsella sänkyä. Se oli yksi uusimmista ja hienoimmista sängyista mitä heillä sillä hetkellä oli myynnissä liikkessään. Kaksikolla oli selvästi vähän kalliimpi maku. Tai nainen oli ainakin teilannut heti ne "perussängyt" ja tahtonut jotain omaperäisempää ja modernimpaa.
"Tämä olisi tarpeeksi leveäkin, niin ei tulisi lipsahdettua niin helpolla vahingossa punaisen viivan väärälle puolelle", Audrey ilmoitti naurahtaen myyjän mentyä.

// tää voi olla se sänky mitä ne nyt täl hetkel kattelee ;D ois kyl aika nami, kelpais! http://aijaa.com/qCpMFi
_

”Minne ihmeeseen sinä sen minun vyöni oikein viskasit?” Gregory tiedusteli hijaisenlempeään, raukeaaseen äänensävyyn ja kohotti laiskasi päätään ylös konepelliltä vilkaisten ympärilleen. Hän laski kuitenkin pian päänsä takaisin alas ja käänsi katseensa kainalossaan makoilevaan vaimoonsa. Gregory painoi ohimennen kevyen suukon naisen nenänpäähään ennen kuin naurahti hiljaa.
”Meidän pitäisi varmaan nousta tästä, olisi melko hävytöntä jäädä näissä asetelmissa kiinni”, hän huomautti virnistäen tekemättä kuitenkaan elettäkään huomionsa eteen. Hänen ei tehnyt juuri sillä hetkellä mieli liikkua siitä minnekään, niin uskomattoman hyvä, rentoutunut ja raukea olo hänellä sillä hetkellä oli. Mutta kosa hän oli Gregory Dion, häntä tarvittiin toisaallakin. Mies nosti vasenta rannettaan ylös ja katsahti rannekellostaan kellonajan.
”Minun pitäisi olla alle tunnin päästä töissä”, hän totesi huolettomasti ja kohotti hivenen kulmiaan.
”En jaksa liikkua, veit kaikki voimat minusta mokoma nainen”, hän naurahti heikosti ja pyyhkäisi kädellään tummia, sekalaisia hiussortuviaan kääntäen katseensa taas takaisin vaimoonsa. Hän kohottautui Cassandran ylle ja suuteli toista hitaasti ja nauttien vailla kiirettä tai järjen vievää intohimoa.
”Rakastan sinua”, hän mutisi hymyillen vaimonsa huulia vasten ja pakotti itsensä viimeinkin nousemaan ylös istumaan. Hän oli aiemmin jaksanut vetää farkkunsa ylös mutta napitti ne kiinni vasta nyt. Virnuillen hän ojensi toiselta puoleltaan vaimolleen tuon mekon ennen kuin veti itselleen kauluspaidan takaisin ylleen alkaen verkkaisella vauhdilla napittamaan sen nappeja kiinni.
_

Maynor antoi katseensa nousta hitaasti vaaleaverikön vartaloa pitkin ylöspäin, rintakehän kohdalle päästyään hän nosti tummien silmiensä katseen suoraan Giselen silmiin ja väläytti naiselle ohimennen vinon hymyn kohottaessaan leukaansa hivenen ylemmäs. Miehen silmät välähtivät salaperäisesti.
”Gisele”, mies hymähti takaisin ja asteli peremmälle asuntoon rennoin, verkkaisin askelin ja katseli hetken ympärilleen ennen kuin käännähti ympäri ollakseen kasvokkain naisen kanssa.
”Olin lähistöllä, ajattelin tulla käymään”, Maynor totesi ja katseli Giselen kasvoja mietteliäänä. Paskat, hän valehteli. Hän oli ajanut varta vasten sinne kaupungin toiselta puolen tapeltuaan ensin sen aikomuksen kanssa viikon lopulta häviten taistelun. Ja nyt hän oli siinä. Eteisessä naisen kanssa. Kun hän tajusi sen, hän oli hetkessä painanut Giselen seinää vasten ja poiminut naisen kuvankauniit, hänen mieleensä kiduttavasti syöpyneet kasvot, käsiensä väliin ja suuteli naista intohimoisesti kasvavalla kiihkolla.
”Hitto, Gis…”, hän murahti ja erkani nopeasti naisesta kauemmas. Maynor haroi turhautuneena hiuksiaan ja sadatteli mielessään omaa heikkouttaan olla vastustamatta naisen vetovoimaa. Toinen veti häntä luokseen kuin magneetti. Se ei ollut hyvä, sillä kellään naisella ei ollut koskaan ollut sellaista vaikutusta häneen. Naiset olivat hänelle vain hetken hupia, kaunista viihdykettä, johon kyllästyi nopeasti.
”Ole kiltti ja poista tämä ihme riivaus pois minkä olet langettanut minuun”, Maynor pyysi ja käänsi katseensa Giseleen, kunnes hymähti ivallisesti itselleen ja pudisteli päätään. ”Sori, minun ei olisi pitänyt tulla”, mies tokaisi ja alkoi tehdä lähtöä. Olisi riski jäädä sinne yhtään pidemmäksi aikaa.
_

Clarencen lähdettyä töihin Deidre oli hetken jaksanut olla toimettomana kotona, hän oli seissyt keskellä olohuonetta miettien vaihtaisiko järjestystä kuitenkin hyläten ajatuksen, hän oli syönyt välipalaa katsellen keittiön ikkunasta alas kadulle miettien mihin ne kaikki autolla ajavat ihmiset ja kaduilla kävelijät olivat menossa. Hän oli nauranut itsekseen keksittyä muutamille ihan todella kieroja ja uskomattomia tarinoita. Hetken hän oli mennyt katselemaan epäileväisenä huomista iltapukuaan lattialle risti-istuntaan ja jälleen miettien oliko se liian rohkea hänen puettavakseen, mutta toisaalta hän näytti hyvältä siinä ja se oli kuin niihin juhliin tehty… kerranhan sitä repäisisi. Lopulta saamatta enää kissanpentuakaan leikkimään kissan pörröhuiskulla kanssaan, Deidre oli päättänyt lähteä juoksulenkille maltettuaan olla kotona kaiken kaikkiaan mahtavat viisitoista minuuttia yksinään. Hän oli harjannut hiuksensa ylös poninhännälle, pukenut ihonmyötäiset juoksuhousut ja väljän paidan sen seuraksi sekä sujauttanut lenkkarit jalkoihinsa.
Hän oli laittanut kuulokkeet korvilleen, musiikin pauhaamaan ja antanut askeleen lähinnä mennä. Hidastaessaan vauhtia viimeinkin kävelyksi ja viimein seisahtuenkin vetämään syvään henkeä, hän ei ollut varma miten pitkälle oli juossut. Polviinsa nojaten ja tasaillen nopeutunutta hengitystään vaaleaverikkö katseli ympärilleen. Missähän pirussa hän oikein oli….? Pieni pelko eksymisestä vilisi hänen mielessään, hän osasi loppujen lopuksi liikkua omineen vielä melko suppealla alueella Losissa. Deidre suoristautui nopeasti ylös ja lähti kulkemaan takaisin siihen suuntaan mistä oli tullut toivoen näkevänsä pian jonkun tutun maamerkin mitä kohti suunnistaa. Seutu oli melko epämääräistä, autoja, sitäkin epäilyttävämmän näköisiä, kulki harvakseltaan ohitse ihmisistä puhumattakaan ja hänelle tuli yhä enemmän epämukavampi olo miettiessään, että vaikka hän soittaisi jollekulle tutulleen hakemaan hänet pois sieltä, hän ei välttämättä osaisi selittää missä oli. Puhelimen navigointikin tietenkin vittuili hänelle juuri sillä hetkellä eikä tahtonut löytää paikkaa missä hän oli.
Deidre huokaisi raskaasti ääneti ja pysähtyi vetämään uudemman kerran syvään henkeä hetkeksi silmänsä sulkien. Mitähän hänelle mukamas saattaisi siellä sattua? Käskien vilkaista mielikuvitustaan rauhoittumaan hän päätti jatkaa nopeasti matkaansa, kunhan pääsisi mahdollisimman äkkiä pois. Deidre tuli sattumalta katsoneeksi kadun toiselle puolen missä melko limanuljaskalta näyttävä vanhempi mies lähetteli lentosuukkoja häntä kohti ja kouraisi itseään haaravälistä inhottavan omahyväisesti samalla nauraen. Mies alkoi huudella hänen peräänsä kamalia rivouksia ja sitä kuinka mielellään tuollaista söpöä blondia painaisi. Deidreä puistatti, jos hän juoksisi takaisin hän olisi paljon nopeammin kotonakin ja kaukana tuollaisista ihmisistä.
”Hei, mitä vit-!”
Deidre älähti kivusta tultuaan työnnetyksi kovakouraisesti kylmänkosteaa kovaa tiiliseinää vasten.
”EI!” hän parahti ja yritti rimpuilla irti raudanlujasta otteesta, mutta tuli vain vedetyksi entistä syvemmälle kapealla sivukadulle, missä oli koko ajan yhä enemmän hämärämpää. Hän yritti potkia ja lyödä, repiä ja kynsiä sekä huutaa apua, mutta kimpussaan oleva huppupäinen henkilö ei välittänyt vaan tutki röyhkeästi käsillään hänen vartaloaan.
”Senkus huudat, kukaan ei kuule. Tai jos kuulee, ei välitä”, miesääni sanoi matalan rahisevalla äänellä yrittäen riisua häntä, mutta Deidre hangoitteli vastaan sen minkä pystyi kiemurrellessaan aloillaan.
”Päästä irti, senkin sika!” hän ärähti järkytyksen ja raivonkyyneleet poltellen silmissään, hän ei voinut uskoa sitä todeksi. Hän ei olisi ikinä uskonut että jotain sellaista tapahtuisi juuri hänelle. Häntä itketti kahta kauheammin kun hän edes toivoi epätoivoisesti Clarin olevan siellä turvanaan.
”LOPETA! Tajuatko miten paskasti sinulle käy kun mieheni kuulee tästä!” Deidre raivosi miehen lukitessa kivuliaanlujaa puristaen hänen ranteensa seinää vasten. Miesääni nauroi ivallisesti, toinen kohotti viimeinkin päätään sen verran, että Deidre saattoi nähdä hupun alta pilkottavan risuisen parransängen ja ilkeän virnistyksen, mikä paljasti huonosti hoidetut hampaat, toinen selvästi tupakoi liikaa, yksi kulmahampaista oli kultainen ja alahuulen sekä leuan läpi kulki rosoinen, jo parantunut arpi.
”Mikähän tämän sinun supermiehesi nimi on?” mies kysyi naureskellen odottamatta saavansa vastausta ja huomasi blondin vasemmassa nimettömässä olevan arvokkaan näköisen timanttisormuksen. Deidre kiljui ja raivosi puristaen samalla tiukasti kätensä nyrkkiin yrittäen kaikilla voimillaan estää toista viemästä sormusta hänen sormestaan. Mies ähki ja ärisi käskien häntä hellittämään samalla painaen kovakouraisesti naista tiiliseinää vasten miltei runnoen toisen alleen.
”Clarence Creider, senkin paska!” Deidre huusi saaden uutta puhtia hangoitella vastaan ja sai kun saikin iskettyä polvellaan voimalla miestä palleaan.
”MITÄ?! Et ole tosissasi”, mies ähkäisi kauhistuneena pidellen alavatsaansa ja erkani hänestä kauemmas kuin hänen vartaloonsa koskettaminen olisi yhtäkkiä polttanut. Toinen päivitteli kauhuissaan sitä mitä hän oli äsken sanonut ja väitti hänen valehtelevan pelonvire äänessään. Deidre katsoi mieheen silmät suurina ymmärtämättä mitä tapahtui, kun huppupäinen mies pudisti kiivaasti päätään ja ryntäsi juoksuun miltei roskaämpäriin kompastuen, Deidre valui seinää pitkin maahan lopen uupuneena sisäistämättä mitä äsken oli juuri tapahtunut. Tai meinannut tapahtua. Hänen koko vartaloonsa särki ihan jumalattoman paljon, mutta hän ei osannut erottaa oliko se henkistä vai fyysistä. Kaikkein eniten hän halusi sieltä vain pois ja takaisin kotiin. Deidre pakotti raskaalta tuntuvan kehonsa ylös seinästä tukea ottaen. Nähdessään taksin vilahtavan talojen välissä ja nähdessään jarruvalot, hän kiiruhti auton perään ja kiitti mielessään luojaansa huomatessaan taksin tiputtavan juuri jonkun kyydistään kadulle. Deidre käski taksia odottamaan ja kipusi suoraan sen takapenkille. Kuski katseli häntä kysyvästi ja kysyi oliko hän ihan kunnossa. Nainen pyysi toista vain viemään hänet sanomaansa osoitteeseen mahdollisimman nopeasti.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 23.01.2015
12:02
Otsikko: Roolipeli
Christian ei ollut ihan varma olivatko he tulleet katsomaan uutta sänkyä vaiko jonkin sortin avaruusalusta, sillä Audrey oli teilannut kaikki vähänkin normaaleilta sängyiltä muistuttaneet. Christianille se nyt oikeastaan loppujen lopuksi oli se ja sama millaisen sängyn he hankkisivat, kunhan se olisi pehmeä ja mukava nukkua. Kampatuksi tultuaan mies ei voinut olla nauramatta ja taistelematta hieman Audieta vastaan sen lyhyen tyynysodan puitteissa, kun hän oli saanut tyynystä naamalleen.
"Tämä vaikuttaa ihan avaruusalukselta, mutta tämä kyllä käy. Saat sitten leikkiä oman elämäsi avaruus-Audreyta", Christian jatkoi kiusoitteluaan, jota oli jo koko ostosreissun aikana harjoittanut. Heillä oli ollut todella mukavaa, ja he olivat kieltämättä keränneet oudoksuvia katseita sieltä sun täältä niin asiakaspalvelijoilta kuin asiakkailtakin. Kaksikko kuitenkaan vähät välitti siitä mitä muut ajattelivat - totuus oli, että he olivat tulleet katsomaan liikkeen mitä kalleimpia sänkyjä ja aikeissa ostaakin sellaisen niin heillä varmasti olikin puoliksi luvattu oikeus vähän "pelleillä" keskenään.
"Ja mikä kaveri minä sinulle olen? Ex-mies, jonka kanssa sinä jaat sänkysi nykyään", Christian virnuili myyjän mentyä hieman hämmentyneenä etsimään niitä näytekappaleita.
"Pitää sitten sellainen punainen viiva tehdä Dantellekin. Nyt sillä koiraherralla on entistäkin helpompi pääsy sänkyyn ja Suellen kynii meidät elävältä sen vuoksi vielä", mies nauroi täysin vapautuneena muistaessaan sen aiemman Suellenin auktoriteettiesityksen, josta hän kieltämättä oli vieläkin hieman hämmentynyt.
__

"Sanoin, että et tarvitse sitä enää", Caz virnuili Gregorylle kuin ei aikoisi edes etsiä mokomaa vyötä, ja vastasi sitten suudelmaan, joka veti hänet vielä hetkeksi aiemman kaltaiseen tunteeseen kaikessa kiireettömyydessään.
"Minäkin sinua, murunen", nainen vastasi hellittelynimen kera. Hän harvemmin Gregorya kutsui muulla hellittelynimellä kuin "rakas", mutta olihan se mukavaa vaihtelua välillä keksiä jotain poikkeavaa. Cassandra veti mekkonsa ylleen ja hivutti alushousunsa kunnolla aloilleen ennen kuin alkoi etsiä sitä vyötä, jonka oli aiemmin viskannut johonkin vailla määränpäätä. Nainen naureskeli itsekseen etsiessään Gregoryn vyötä ja hetken tuloksettoman etsinnän jälkeen löysi sen muutaman pinossa olleen renkaan takaa.
"Löytyipäs", Caz ilmoitti tyytyväisenä virnistäen ja asteli vyön kanssa aviomiehensä luokse alkaen sitten omatoimisesti pujottamaan vyötä omalle paikalleen, josta oli sen alunperin vetänyt poiskin.
"Älä viivyttele töissä pitkään...", nainen sanoi ripaus pyyntöä sanoissaan ja vyön paikoilleen saatuaan hän keskeytti miehen kauluspaidan napittamisen haluten itse napittaa loput siitä. Cassandra painoi muutaman suukon Gregoryn vielä paljaana olevalle rintakehälle ennen kuin napitti loputkin napit jättäen kuitenkin pari ylimmäistä napittamatta. Tummaverikkö nosti Greggien vasenta kättä nähdäkseen kellon ja hymähti tyytymättömästi todettuaan, että heillä olisi enää maksimissaan vartti ennen kuin Gregoryn pitäisi lähteä töihin.
"Mitäs se G haluaisi illalla tehdä töistä tultuaan?" Cassandra kysyi toinen kulma viekkaasti koholla. Hän harvemmin kutsui aviomiestään muulla kuin koko etunimellä, ja G:tä tuskin koskaan - ainakaan Gregoryn kuullen.
___

Gisele oli positiivisestikin häkeltynyt siitä, että oli hetkessä eksynyt intohimoiseen suudelmaan sen ovelle ilmestyneen saksalaismiehen kanssa, jonka oli salaa toivonutkin tapaavansa lähiaikoina.
"Kuulehan nyt, herra "olin lähistöllä" von Hartog. Et ole lähdössä yhtään mihinkään nyt, kun kerran satuit ilmestymään tänne", Gisele ilmoitti hymyillen toruvasti ja esti Maynorin aikeet lähtiessään määräävästi kuljettamaan miestä omaan makuuhuoneeseensa ihan aikeinaan vain jutella. Vaaleaverikkö ei tahtonut, että Elfriede tulisi paikalle ja paljastaisi hänen oikeasti olleen enemmän kuin pahoillaan siitä, kun Maynoria ei ollut näkynyt maisemissa viime aikoina. Gis sulki huoneen oven perässään ja napsautti sen vielä lukkoonkin ihan juuri sillä Elfriede-varauksella.
"Jutellaan", Gisele ilmoitti hymyillen Maynorille ja taputti miehen rintakehää ennen kuin kävi huoneessa olevalle sängylle istumaan ristien jalkansa sitten keskenään.
"Ensimmäiseksi tahdon tehdä selväksi, että monikaan nainen ei välttämättä pidä kauhean imartelevana, kun kutsut heitä riivaajiksi, mutta otan sen nyt poikkeuksellisesti kohteliaisuutena", saksalaisnainen virnuili Maynorille ja pudisteli päätään huvittuneena. Että hän oli oikeasti kaivannut sitä miestä ja paljon, vaikka ei voinut sitä kenellekään myöntää, ei edes itselleen.
"Olet kuulemma käyttäytynyt kummallisesti läheistesi seurassa. Oletko kertonut heille, että olet muutaman kuukauden ajan nainut manaajaa vai kenties jotain muuta?" Gisele aloitti keskustelua toivoen Maynorin jo kakistavan oikean asiansa ja syynsä ilmestymiselleen.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 23.01.2015
13:43
Otsikko: Roolipeli
Audrey nauroi ja joutui hetkeksi jo nostamaan aurinkolaseja pois silmiltään pyyhkiäkseen naurunkyyneleitä pois silmistään. Hän laski lasit takaisin silmilleen ja peitti toisella kädellään osittain suunsa matkien kuin huonosti kuuluvaa radiopuhelinta.
”Luke, I’m your father…”, hän matki Anakin Skywalkeria ja purskahti uudelleen nauraen samalla nousten istumaan sängyllä. ”Ei, ei tämä star wars henkisyys taida ihan onnistua”, tummaverikkö kommentoi ja väläytti virnistyksen Christianille.
”Juuri se, kuulostaa mahtavalle”, Audrey naurahti ja kömpi ylös sängystä, hän joutui korkeiden piikkikorkojensa vuoksi nousemaan pylly edellä sängystä, koska se oli niin matala, mikä vain nauratti häntä entisestään. Olihan se vähän toivottoman näköistä. ”Voi vittu oikeasti…”, hän päivitteli naurunsa lomasta saaden itsensä lopulta ylös jaloilleen. Hän oikaisi todella väljän villapaitansa asentoa yllään ja huiskautti kalanruotolettinsä toiselle olkapäälleen ennen kuin poimi sängyltä käsilaukkunsa mukaansa.
”Olet oikeassa, ja koska tahdon pitää rakkaan nahkaparkani, etsimme jonkun toisen sängyn”, Audrey tuumaili virnistäen ja viittoili kädellään ex-aviomiestään seuraamaan häntä.
Seuraavan sängyn kohdalla hän tunnusteli kaarevaa sängynpäätyä sekä sen koristeellisia, muhkeita tikkauksia samalle kysyen muutamia väriin liittyviä seikkoja Christianilta. Lopulta hän kävi käsilaukku olallaan poikittain makaamaan sängylle.
”Minusta tuntuisi tässä nukkuessa ihan mafiosonvaimolta. Ei kiitos”, hän huomautti hymähtäen hetken makoiltuaan ja suoristautui ylös.
”Ooh, miten olisi pyöreä sänky?” hän kysyi seuraavan kohdalla ja istahti valkoisen sängyn reunalle. Tunnusteltuaan kädellään hän tajusi ettei ollut vielä varsinaisesti sängyllä, hän siirtyi taaemmas ja pääsi patjalle. ”Tämä tuntuu jo luksukselta”, hän myhäili ja antoi vartaloonsa kaatua pehmeälle, ylellisen tuntuiselle patjalle, hän liikutti käsiään kuin olisi tehnyt lumienkeliä. "Ei sellaiselta imelältä pehmopornoleffan sängyltä missä on punainen sydämenmuotoinen pääty ja mikä värisee ja pyörii", Audrey heitti naurahtaen ja totesi sängyn oikein nukuttavaksi. "Tule kokeileman", hän pyysi hymyillen ja taputti paikkaa vierellään.

// sängyt, näit on niin kiva katella 8D
http://aijaa.com/8m78EG
http://aijaa.com/E7CNd7
_

Gregory koputti kuin ilmoittaen läsnäolostaan rystysillään ovenkarmia vasten. Aiemmat rennommat ja arkisemmat vaatteet olivat vaihtuneet tyylikkääseen, hyvin leikattuun pukuun sekä puhtaaseen kauluspaitaan kravatin kerta. Ja varsin hyvin se hänen kaulassaan olikin, sillä Cassandra oli itse sen hänelle laittanut ja asetellut paikoilleen. Välillä miehen ajatukset meinasivatkin karata hänen häikäisevän kauniiseen vaimoonsa joka odotti häntä kotona, mutta hänen oli pakko pysyä työasioissa väkisinkin. Tuleva kokous oli todella tärkeä.
”Onko kaikki valmista kokousta varten?” hän kysyi ja pomona koki oikeudekseen astella kutsumattakin peremmälle Clarencen työhuoneeseen. Eipä hän ollut ennenkään odottanut kutsua astua peremmälle, mutta samalla lailla hän oli aina koputtanut.
”Meillä on jo Yatsumo Corporation mukana, mutta tarvitsemme vielä Artin mukaan, sillä hän olisi merkittävä rahoittaja tulevaisuudessa. Hänet pitää vakuuttaa tässä kokouksessa”, Gregory selitti ja pyysi nähdä joitakin laskelmia.
”Art Isaacs on todella älykäs, mutta hankala ja äreä vanha mies, hänellä on yhtä kova matikkapää kuin sinulla. Hän tulee kyseenalaistamaan ja epäilemään kaiken mitä sanomme hänelle, mutta älä anna hänen hämätä sinua. Hän vain nauttii ihmisten hermojen raastamisesta omalla nokkeluudellaan. Kunhan saamme hänet kelkaamme mukaan, loppu on historiaa. Nämä on muuten todella hyvin tehty ja selvennetty”, hän huomautti ohimennen katseltuaan hetken Clarancen antamia papereita vaikuttuen ihan selvästi näkemästään.
”Art ei pidä minusta yhtään. Hän oli mukana firmamme toiminnassa silloin kun Bobby oli vielä toimitusjohtaja, mutta kun minä nousin johtoon, Art läksi pois. Saamalla hänet takaisin, todistan etten ole ihan turha mies minäkään”, Gregory virnisti ja naurahti perään vitsaillessaan omalla kustannuksellaan. Mutta olisihan se pieni voitto hänelle voittaa Art Isaacs puolelleen. Jokainen bisnesmaailmassa tunsi lähes legendan asemaan nousseen Artin. Mies oli tyhjästä luonut itselleen laajan bisnesimperiumin monilla eri aloilla ja tahkonut sillä rahaa miljoonia toisensa perään monta vuosikymmentä. Artin kautta DNE saisi valtavasti lisää uusia asiakkaita ja mielenkiintoisia yhteistyökumppaneita.
”Jos onnistut tänään, isä huomioi sen ihan varmasti. Ja olet todella sen ansainnut siinä vaiheessa”, Gregory totesi yllättävänkin ystävälliseen äänensävyyn ja ojensi kevyt hymy huulillaan laskelmat takaisin Clarencelle aikomuksenaan jättää toisen rauhassa valmistautumaan kokoukseen, mikä alkaisi puolen tunnin sisään.
_


Maynor tuijotti epäilevästi lukittua makuuhuoneen ovea ja kirosi hiljaa saksaksi. Hän painoi kätensä farkkujensa taskuihin ja näytti vähintäänkin myrtsiltä kääntäessään katseensa sängyn reunalle istahtaneeseen vaaleaverikköön. Hän harvoin ”jutteli” sen jälkeen kun vastakkaisen sukupuolen henkilö talutti hänet makuuhuoneen puolelle. Maynorin toinen suupieli nyki Giselen puheiden vuoksi. Miehen olemus rentoutui ja kuin luovuttaen tuo istahti vähän matkan päähän naisesta kampauspöydän edustalla olevalle nahkapenkille. Mies nojasi kyynärpäillään polviaan vasten ja lepuutti leukaansa käsiään vasten. Hän naureskeli ääneti nyrkkinsä takana nauttien kuunnellessaan Giselen nokkelia letkautuksia. Yleensä hänen tapaamansa naiset olivat vähän tyhjäpäisiä ja huolissaan vain siitä että näyttäisivät vielä huomennakin kauniilta ja nuorilta. Helppoja. Gisele oli kauneutensa lisäksi älykäskin, mikä oli virkistävää vaihtelua.
”Minulla on tosissaan ollut hieman päänvaivaa mielessäni pyörivästä eräästä nimeltä mainitsemattomasta vaaleaveriköstä”, Maynor totesi ja katseli tummilla silmillään haastavasti Giselen puoleen.
”En pidä liioimmin siitä että joku nainen hallinnoi minun ajatuksiani, siksi koen itseni riivatuksi”, saksalaismies lisäsi ja suoristautui ylös alkaen astella pitkin makuuhuonetta edestakaisin. Hän seisahtui nopeasti ympäri katse lukittuen jälleen Giseleen.
”En tapaile naisia joilla on lapsia. Se on vastoin periaatteitani. Kaiken lisäksi sinun lapsesi on vielä minun veljeni eikä minusta ole leikkimään kenenkään isäpuolta. Ennen kuin sanot mitään…”, mies keskeytti ja pyysi pelkällä katseella luvan jatkaa, ”tahtoisin myös välttää antamasta huonoja vaikutteita hänelle. Minä olen hyvää seuraa pieniä annoksina, en asumaan saman katon alla. Ihan näin teoreettisesti ajatellen tietenkin”, Maynor selitteli ja huokaisi raskaasti nipistäen hetkeksi nenänvartensa sormiensa väliin.
”Vaikka kuinka tappelen vastaan, en osaa silti olla pois luotasi. Joten tästä on tullut ongelma minulle. Oloani helpottaisi kummasti jos käskisit minua vain painumaan helvettiin ja olemaan tulematta koskaan takaisin”, Maynor pyysi epätoivoinen, tuskastunut katse välähtäen silmissään ja virnisti leveästi levitellen neuvottomana käsiään. Se oli todellakin ihan vierasta kaikki hänelle.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 23.01.2015
14:38
Otsikko: Roolipeli
Christian katseli epäröiden pyöreätä sänkyä ja oli jo valmis siirtymään seuraavaan.
"Ihailtavaa, että tahdot erilaisia sänkyjä, mutta pysytellään vielä ihan normaalissa sängyn muodossa, okei? Pyöreästä sängystä on vaikea löytää reunoja ja se jos jokin sekoittaa miehen kuin miehen pään", Christian tyrmäsi heti jo pyöreän sängyn vaihtoehdoista pois, ja kävi liki vastahakoisesti sängylle Audreyn viereen makaamaan sängylle kokeillakseen olisiko se lainkaan mukava. Pehmeähän sekin oli eikä yhtään sen huonompi kuin aiemmatkaan, mutta CHristian todella oli sitä pyöreää muotoa vastaan.
"En haluaisi tätä, mutta jos tämä on se minkä välttämättä haluat niin otetaan tämä sitten", mies ilmoitti hymyillen hyväntuulisena. Ehkä hänkin tottuisi sitten ajan kanssa siihen pyöreään muotoon, jos hänen olisi pakon edessä niin tehtävä. Christian kävi selälleen ja hymähti mietteliäänä.
"Miten on? Tuleeko makuuhuoneeseen tämä pyöreä makuulautta vaiko avaruusalus?" Mies kysyi lopulta odottaen jo jonkinlaista päätöstä sen suhteen, sillä he olivat viettäneet jo hyvän tovin siellä kaupassa. Eikä kaikki miehet tunnetustikaan ollut ihan niitä kaikista innokkaimpia shoppailijoita. Christian kuului juuri siihen osaan miehistä, joilla oli tietty varasto kestävyyttä shoppailuun, ja kun se oli kulutettu loppuun alkoi myös kärsivällisyys hiipua.
__

Kokous oli alkanut puolisen tuntia sitten ja oli Clarencen vuoro tuoda oma presentaationsa Art Isaacsille. Miehen mielessä pyöri jatkuvasti Gregoryn sanat siitä kuinka oli puolikas pakkokin onnistua siinä kokouksessa. Totta kai se oli Clarin päämääränäkin, sillä se oli hänellekin tietynlainen tulikoe siitä, että pärjäisikö hän siinä maailmassa. Esiteltyään luvut ja laskelmansa Artille, se vanha yrmeä mies alkoi kyseenalaistaa lukuja ja he kävivät Clarencen kanssa melkoista kilpaa siitä kumpi oli nokkelampi lukujen kanssa. Clar saattoi huomatakin jossain vaiheessa sitä kokousta, että muut olivat osittain jo pudonneet kärryiltäkin niiden desimaalien sun muiden kanssa - eritoten se kaikki tuotti vaikeuksia kokouksen kirjanpitäjälle, joka koetti epätoivosena kirjata sitä kaikkea ylös. Clarence tunsi jo olevansa melko puhki aivojensa kanssa Art Isaacsin selvästi testatessa hänen muistiaan ja kykyä laskea päässä lukuja. Hän oli kuitenkin päättänyt olemaan antamatta periksi ja odottaa, että se vanha ukko tekisi itse jonkinlaisen pienen laskuvirheen, johon hän voisi tarttua. Art Isaacs esitti kysymyksen, jossa kyseenalaisti tietynlaista laskelmaa oletetusta tuloksesta, jolla vanhan miehen mukaan ei tehtäisi luvattua voittoa, jolloinka hänen ei olisi järkevää lähteä mukaan. Isaacs luetteli kamalan pitkän litanian erilaisia lukuja ja vaikeita sanoja vielä siihen perään. Clarence hiljeni hetkeksi ja tunsi jo Dionien katseet itsessään. Kai "yleisö" pelkäsi, että hän ei osannut vastata siihen. Art Isaacs näytti jo rentoutuvan aloillaan voitonriemuisena luullessaan selättäneen Clarence Creiderin laskelmillaan.
"Ei, emme jäisi tappiolle", Clarence tyrmäsi lopulta hetken hiljaisuuden jälkeen Art Isaacsin ja sai tuon hiljentymään, kun mies oli jo melkein tekemässä lähtöä lyhyen voiton tanssinsa jälkeen. Clar ohjeisti kokouspöydässä istuvia avaamaan sivun neljä, jotta pystyisi perustelemaan itsensä.
"Jos oletettu tulos on tuo jo saatujen sijoitusten perusteella niin marginaali on selkeässä kasvusuhdanteessa. Tulos viime vuoden tulokseen verrattuna tulee olemaan jo todistetustikin isompi, sillä Yatsumo Corporation on mukana. Te teitte desimaalivirheen, se ei ole 0,23 vaan 0,023. Sen mukaan laskettuna viime vuoden tulos tullaan ylittämään vähintään 20 prosentilla, joka on ihan valtava voitto, johon kannattaa lähteä mukaan", Clarence selosti ja jäi itsevarmana katsomaan sitä vanhaa ukkoa. Hän oli onnistunut, hän tiesi sen. Osa kokouspöydässä istuvista tutkaili vielä papereita ja tyytyi nyökkäämään kuin todistaakseen Clarencen olevan oikeassa.
__

"En edes tiennyt, että joku pystyisi hallinnoimaan Maynor von Hartogin ajatuksia. Nähtävästi olet valehdellut sen suhteen. Tiesin, että sinunkin sisälläsi elää se Nutellaa lipova herkkä sielu", Gisele sanoi itsevarma hymy kasvoillaan leväten, jonka jälkeen jäi seuraamaan miehen kulkua huoneessa ja kuuntelemaan mitä toisella oli asiaa, kun Maynor vihdoinkin oli suunsa itse aiheesta avannut. Blondi kallisti päätään ja sulki hetkeksi silmänsä, jotta ei alkaisi nauramaan täysin vapautuneesti kuultuaan sen kaiken saksalaismiehen vuodatuksen ja murheenmäärän.
"Jos käskisin sinun painumaan helvettiin niin mitä se auttaisi? Sen jälkeen sinä olisit se inhottava stalkkeri ja ahdistelija, koska roikkuisit edelleen toivoa uudenlaisesta spiritismi-istunnosta kanssani", Gisele kohautti olkiaan ja henkäisi sitten syvään koettaen vakavoitua aiheen tiimoilla. Ei hän tahtonut Maynoria liioiksi kiusata.
"Jos tahtoisin Elfriedelle isäpuolen niin varmasti hakisin johonkin tosi-tv-ohjelmaan mukaan. Ei hänkään tahdo mitään isäpuolta. Elfriede on liki aikuinen jo eikä häntä oikeastaan kiinnosta minun menemiset sen enempää. Enkä minä oleta kenenkään miehen rupeavan hänen holhoojakseen. Ja mitä huonoihin vaikutteisiin tulee... Elfriede tietää jo sinun olevan ihan renttu ja naistenmies. Sen tiedon hän sai jo vanhemmiltasi. En etsi roolimallia hänelle, helvetti sentään", Gis vakavoitui hetkeksi, mutta väläytti kuitenkin pikaisen hymyn sille naistenmiehelle, joka seisoi huoneessa levitellen käsiään. Vaaleaverikkö nousi aloiltaan rauhallisesti ja asetti kätensä puuskaan katsellessaan Maynoria haastavasti.
"No, painutko helvettiin vai haluatko jatkossakin painaa itse helvettiä?" Gis kysyi koettaen pitää naamansa peruslukemilla. Oikeasti hän pidätteli sitä virnettään kaikin voimin minkä vaan pystyi.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 23.01.2015
14:45
Otsikko: Roolipeli
// roikkuisit perässäni* (giselen rooliin) :D yks sana jäi pakko lisää ku häiritsi

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 23.01.2015
14:46
Otsikko: Roolipeli
........XD ja siihen perään vielä toi toivoa nii sen pitäs olla toivoen.... :DDD

enää en korjaa mut noi oli pakko ku häiritsi liioin

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 23.01.2015
21:11
Otsikko: Roolipeli
”Minusta me onnistuimme melko hyvin uuden sängyn ostamisessa, vai mitä kämppis?” Audrey totesi virnistäen kävellessään hyväntuulisuutta hehkuen Christianin käsipuolella Los Angelesin katuja pitkin. Sen sijaan, että he olisi suunnanneet suoraan takaisin kotiin, olivat he onnistumistaan sänkyostoksilla lähteneet juhlistamaan pienelle kävelylle rantakaduille. Audrey oli tahtonut myös jäätelön, mitä hän söi varsin tyytyväisin mielin. Hän ei ollut halunnut kumpaistakaan , ei pyöreää eikä avaruusalusta, vaan normaalin neliskulmaisen, missä oli kaareva pääty ja pyöreät, kiiltävät metallijalat. Klassista ja modernia yhdessä. Sänky oli saanut kummankin hyväksynnän ja rahatukku lyömällä kouraan se hankittaisiin ja toimitettaisiin jo saman iltana kotiin sekä vanha vietäisiin pois. Helppoa kun sen osasi, hetken lirkuteltuaan mukavia liikkeen omistajan kanssa, Audrey oli saanut toisen suostumaan kaikkiin pyyntöihinsä ja kappas heille oli tulossa uudet yöpöydätkin sängyn mukana. Ei hän turhaan ole hionut kauppataitojaan kaikkia niitä vuosia.
”Odotatko jo huomisia juhlia?” Audrey kysyi hymyillen ja rikkoen hiljaisuuden heidän väliltään. Tosin hiljaisuus ei ollut koskaan ollut vaivaannuttavaa tai häiritsevää heidän välillään. Hän viihtyi loistavasti Christianin seurassa. Audrey mietti hetken, virnisti salaa ja kumarsi hieman päätään Christianin puhuessa jotain mitä rannalla tapahtui, joten miehen huomio oli toisaalla sillä hetkellä. Audrey painoi salavaivihkaa huulensa jäätelötötteröön saaden itselleen ylähuulensa päälle jäätelöviikset.
”Christian, onko minun naamassani jotain, kutittaa”, Audrey ihmetteli hiljaa naurahtaen ja heilutti hieman nenäänsä näytellen kuin häntä olisi oikeasti kutittanut jokin kasvoilla eikä hän mukamas keksinyt mikä. Eikä häntä haitannut yhtään jos Christian hoksasi hänen tehneen sen tahallaan, hän tahtoi vain suudelman mieheltä niin mukavan päivän päätteeksi.
_

”No, Art, vanha ystävä, myönnätkö jo ettei tätä tilaisuutta kannata jättää väliin?” Bobby kysyi nojautuen pöydän yli sormet eteensä papereiden päälle ristittyinä. Vanha herra Dion pyrki kovasti pidätellä hymyään pois kasvoiltaan. Isaacs istui tuttu nyreä ilme kasvoillaan pöydän toisella puolen ja pyöritteli kädessään olevaa mustekynää muistiinpanojensa päällä. Hän liikutti hitaasti tuolia sivuttain ja näytti pohdiskelevan ratkaisuaan. Gregory katsoi odottavasti mieheen, hän vilkaisi nopeasti ohimennen Clarenceenkin. Hän oli isänsä ja Bobbyn tavoin todella vaikuttunut äskeisestä presentaatiosta ja siitä miten hyvin toinen oli pystynyt vastaamaan jokaiseen kysymykseen, jokaiseen kyseenalaistamiseen.
Art kohensi ryhtiään ja veti itsensä takaisin kokouspöydän luokse, jonka ääressä istui kaiken kaikkiaan liki kaksikymmentä ihmistä. Mies veti kokouksen alussa sivuun, kuin ennakkoon mielipiteensä esiin tuoden, sopimuspaperit takaisin eteensä pöydälle ja käänsi oikean sivun kohdalle. Hän kirjoitti ensimmäiselle riville nimikirjoituksensa, käänsi sivua ja kirjoitti toiseenkin kohtaan, viimeisen sivun kääntäessään hän pysäytti kynän allekirjoitusviivan kohdalle. Gregoryn olisi tehnyt mieli käskeä toista jo helvetti soikoon viimeinkin kirjoittamaan nimensä alle, niin kauan sitä sopimusta oli väännetty ja käännelty.
”Minulla on yksi ehto, että lähden tähän mukaan”, Art aloitti ja kirjoitti paperille etunimensä, ”tästä lähtien vaadin että jokainen tehty laskelma tähän sopimukseen ja sen myötä tuleviin bisneksiin liittyen kulkee tämän miehen laskimen kautta”, mies jatkoi ja osoitti kynällään Clarencen puoleen pieni, vähäeleinen hymy käväisten huulillaan, ”silloin minun tietoni ja rahani ovat käytettävissäni.” Hän kirjoitti nopeasti koukeroisella käsialalla sukunimensä alle ja järjesti sopimuspaperit takaisin yhteen kasaan.
”Sovittu Art”, Bobby lausahti riemastunut hymy huulillaan ja kohottautui pöydän äärestä ylös kätelläkseen kuin sopimuksen sinetiksi Art Isaacsia.
”Mutta nyt minä lähden, olen saanut jo yliannostuksen teistä ja firmastanne loppuviikoksi. Hyvät herrat, rouva Yatsumoto”, Art hyvästeli päännyökkäyksellä käteltyään Bobbya ja poistui kokoushuoneesta. Art Isaacs ei ollut sosiaalinen ihminen, mies ei viihtynyt ihmisten seurassa. Mies seisahtui kuitenkin vielä ovensuulla ja kääntyi katselemaan heitä.
”Jos teillä on kaikki työntekijät noin päteviä, teillä on loistava tulevaisuus edessänne”, mies totesi vakavana viitaten päällään Clarencea kohti.
*
”Uskomatonta, se todella onnistui. Tämä tietää hienoja asioita DNE:lle”, Beau päivitteli leveä, tyytyväinen hymy huulillaan tyhjässä kokoushuoneessa. Siellä ei ollut enää kuin hän, Bobby ja muutama DNE:n oma työntekijä. Gregory palasi takaisin saateltuaan rouva Yatsumoton hisseille, hän teki pienen voitontanssin nauraen, niin mielissään hän oli sopimuksen varmistuttua.
”Tämä vaatii ehdottomasti perinteiset voiton brandylasilliset”, Bobby totesi naurahtaen lemmikinsiniset silmät tuikkien ja asteli päätyseinän edustalla olevan matalan, pitkän tason luokse. Sen yhdestä kaapista paljastui hyvää vuosikertaa oleva juoma sekä laseja joita hän otti kaapista ennen kuin asteli takaisin pöydän luokse. Hän asetti lasit riviin pöydälle ja alkoi täyttää niitä. Se oli ollut siinä firmassa traditio Dioneilla niin kauan kuin saattoi vain muistaa. Onnistuessaan tärkeän sopimuksen teossa sitä juhlistettiin aina tilkalla hienointa brandya.
”Skool, setä”, Greggie lausahti virnistäen poimiessaan yhden laseista ja kohotti sitä isosetäänsä kohti. Beau poimi pöydältä kaksi lasia ja käveli papereitaan kansioon järjestelevän Clarencen luokse. Hän laski hetkeksi lasit vielä kädestään ja taputti hymyillen nuoremmalle miehelle.
”Teit loistavaa työtä, saamme kiittää sinua sopimuksen onnistumisesta”, Beau totesi sanojaan todella tarkoittaen ja ojensi toisen laseista Clarencelle. Se, että hän otti toisen mukaan heidän traditioonsa, oli merkittävä huomionosoitus.
”DNE:lle ja loistavalle tulevaisuudelle Artia lainatakseni”, Beau lausahti naurahtaen ja kohotti omaa lasiaan Clarencea kohti. Gregory ja Bobby tekivät hänen takanaan samoin. Iso kiitos kuului Clarencelle, sitä ei voinut kukaan kieltää.
_

Maynor katseli hetken Giseleä ennen kuin suoristautui ja asteli sängyn luokse naisen eteen. Hän kumartui nopeasti naisen ylle pakottaen toisen selälleen sängylle alapuolelleen miehen nojatessa käsivarsiensa varassa patjaa vasten.
”Et arvaakaan kuin minun tekisi mieli naida tuo sinun viettelevä, viisasteleva suusi hiljaiseksi tai korkeintaan vaikeroimaan nimeäni”, mies pohdiskeli ja katseli pitkien ripsiensä lomasta alapuolellaan olevaa vaaleatukkaista kaunotarta. Miehen huulille nousi hitaasti leikittelevä hymy.
”Voi beibi, minä olen jo helvetissä. Ja aion panna sitä vielä monet kerrat ja lujaa”, hän huomautti virnistäen lähes julman näköisesti.
”Mutta en tee sitä nyt. En kun veljentyttöni on seinän toisella puolen”, hän hymähti ja katseli ilme pehmentyen Giseleä. Hän kumartui suutelemaan naista ennen kuin suoristautui ylös nahkatakkiaan oikoen yllään.
”Kun taas tapaamme, Gis. Älä riivaa muita miehiä sillä aikaa”, Maynor naurahti ja vinkkasi naiselle toista silmäänsä ennen kuin napsautti makuuhuoneen oven lukon auki ja poistui asunnosta aurinkolasit silmilleen nostaen. Hänellä oli huomattavasti keveämpi mieli. Hän ei tiennyt miksi lähti siihen leikkiin mukaan, ehkä uutuuden viehätystä? Kuitenkaan, hän ei voinut olla virnistämättä itsekseen miettiessään mitä tuleva toisi mukanaan.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 23.01.2015
22:19
Otsikko: Roolipeli
"Totta. Onnistuimme ostamaan jonkun normaalin sängyn, joka sopi molemmille", Christian hymähti ja seuraili rannalla tapahtuvia aktiviteetteja mietteliäänä vaipuen hiljaisuuteen, joka ei ollut lainkaan vaivaannuttava.
"Joo, odotan. Haluan eritoten nähdä sinun asusi, mutta on myös kiva nähdä mitä muut ovat keksineet laittaa ylleen. Kerrankin joku juhla, jossa ei tarvitse näyttää niin normaalilta. Minäkin saatan sulautua joukkoon", Christian vitsaili ja vilkaisi sitten Audreyta toisen valitellessa naamaansa kutittavan. Leveä hymy ilmestyi nuoren miehen kasvoille hänen tajutessaan sen pienen ei niin tahattoman vinkin ja pysäytti Audreyn siltä seisomalta. Hän kaivoi taskustaan käyttämättömän nenäliinan ja antoi sen naisen käteen.
"Sillä voit pyyhkiä", Christian ilmoitti koruttomasti, mutta hetken viiveellä yllätti ex-vaimonsa suutelemalla tuon huulia koittaen kovasti samalla poistaa sitä jäätelöä Audien ylähuulen yltä.
"Helpottaako yhtään?" Hän kysyi suudelman lomasta naisen huulia vasten vielä aikomustakaan liikkua mihinkään suuntaan. Christian piti käsiään Audreyn vyötäisillä ja hymähti naurua tapaillen lopulta.
"Minulla on sinulle jotain", hän ilmoitti erkaannuttuaan suudelmasta ja kaivoi takkinsa povitaskusta pitkulanmuotoisen rasian, joka piti sisällään rannekorun. Christian ojensi rasian Audreyn käsiin.

http://aijaa.com/zwCxeU
__

Clarence kohotti lasiaan kiitoksena Dionin herroille niistä saamistaan kehuista. Mies tunsi aivojensa hakkaavan tyhjää sillä hetkellä, sillä hän oli laittanut lähes kaiken niiden kapasiteetin likoon kokouksessa. Clar maistoi brandya ja mielessään totesi sen olevan yllättävänkin hyvää. Häntä väistä huvittikin se fakta, että vasta vuosia sitten hän oli tehnyt ihan jotain muuta kuin palveluksia niiden herrasmiesten eteen. Toista se oli nyt.
"Kiitos, että sain mahdollisuuden tähän. Ja ylipäätään uuden mahdollisuuden aloittaa alusta", Clarence kiitti nyökkäillen ja todella tarkoittikin sanojaan sillä hetkellä.
*
Clar oli hyvin mielin lähtenyt toimistolta vaikkakin oli ollut kovin vähäsanainen juuri sen vuoksi, että ei oikein ajatus juossut ihan kaiken mukana sillä hetkellä. Kuka tahansa muukin olisi ollut uupunut sen vanhan ukon hiillostuksen jäljiltä. Mies käänsi avainta oven lukossa ja asteli peremmälle kotiin heittäen paperikansionsa eteisen pöydälle, jonka jälkeen lähti suorinta tietä keittiöön hakemaan itselleen oluen. Clarence avasi pullon ja suuntasi askeleensa olohuoneeseen, jossa lysähti sohvalle istumaan.
"Deidre? Oletko täällä?" Mies huhuili lopulta tajuttuaan oikeastaan olevansa jo kotona ja mahdollista olevan myös sen, että vaimokultakin oli.
__

Cassandra kuunteli puhelimen välityksellä Giselen täydellistä selontekoa Maynorin vierailusta. Caz ei voinut olla nauramatta ystävälleen siinä samalla, kun itse kokkasi illallista hänelle itselleen ja Gregorylle. Pojat ja Lillian olivat menneet Christopherin luokse, ainoastaan Emmylou oli jäänyt kotiin hoidettavaksi totta kai. Ei se illallinen mikään kovin gourmet ollut, mutta kunhan vain saisi hieman kahden kesken viettää aikaa Gregoryn kanssa. Tosin ei Cassandra tiennyt monelta mies oli kotiin tulossa, joten hän oli silläkin varauksella ruokaa tehnyt, että saattaisi joutua ruokailemaan yksin. Emmyloun hän oli juuri nukuttanut ennen kuin oli keskittynyt juoruamaan Giselen kanssa puhelimessa ja kuuntelemaan toisen niin ihastunutta kertomusta.
"Ja te nyt tapaatte uudestaan?" Cassandra varmisteli vielä ja käänsi lihat pannulla ympäri siinä samalla.
"No niin minä nyt oletan. Huomenna luultavasti näemme siellä juhlissa, oletan", Gis huokaisi onnessaan ja pudisteli päätään.
"Olen toivoton. Hänen edessään muuntaudun huomaamattanikin yhdeksi kiusankappaleeksi näyttämättä lainkaan tällaista päätöntä ihastumista..", vaaleaverikkö kertoili ystävälleen naureskellen ja sääti keittiössä olevan radion volumea kovemmalle niin, ettei se kuitenkaan olisi liian kovalla Emmyloun unta ajatellen. Itkuhälytin lepäsi keittiön tasolla valmiina kuuluttamaan vauvan kutsun yläkertaan, josko sellaista tulisi. Cassandra kertoili Giselelle kokkaavansa ja samalla lihoja paistaessaan tanssahteli musiikin tahdissa kevyin liikkein.

http://aijaa.com/o99Q26

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 Credion - suntuubi.com