Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / G / Roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Bonska
Lähetetty: 23.01.2015
23:29
Otsikko: Roolipeli
Audrey yritti salata pettymyksensä mikä oli nopeasti ehtinyt vallata hänet, hän puristi Christianilta saamansa nenäliinan sormiensa väliin, ei hän sitä ollut tahtonut…
”Christian”, Audrey henkäisi yllättyneenä ennen kuin kadotti itsensä suudelmaan. Hän voihkaisi hiljaa Christianin huulia vasten toisen syleilyssä.
”Mmm, huomattavasti”, tummaverikkö hymähti silkkisesti hymy leikitellen huulillaan. Nainen kohotti yllättyneenä kulmiaan ja piteli sanattomana käsiinsä samaa rasiaa.
”Et olisi saanut”, Audrey sanoi ja pudisti ihmetellen päätään hento hymy vieläkin huulillaan. Hän kuljetti toista kättään rasian sileällä pinnalla muttei suostunut aukaisemaan sitä.
”Tätäkö sinä olet piilotellut koko tämän ajan taskussasi?” Audrey kysyi naurahtaen ja painoi hetkeksi rasian rintakehäänsä vasten kämmeniensä suojiin.
”Tiedät etten voi ottaa tätä vastaan, tämä on liian paljon”, nainen totesi vähän surumielisestikin ja painautui miehen vartaloa vasten toivoen toisen ottavan hänet takaisin syleilyynsä. Audrey lepuutti päätään Christianin olkapäätä vasten ja tunsi kevyen, lämpimän tuulen keinuttavan letistä karanneita hiussortuvia. ”Mitä minä teen sinun kanssasi?” Audrey henkäisi hiljaa. Hän oli niin sekaisin sillä hetkellä sisältä.
_

Deidre säpsähti kuullessaan Clarencen äänen asunnon sisältä. Vaaleaverikkö kohotti päätään ja pyyhki nopeasti kämmensyrjällään märkiä poskiaan. Hän ei itkenyt varsinaisesti enää aiemmin tapahtunutta välikohtausta sillä kamalla sivukadulla, vaan sitä että sen myötä hänelle oli iskenyt ihan jäätävä koti-ikävä mikä ei meinannut helpottaa millään. Kotiin päästyään hän oli mennyt suoraan suihkuun, laittanut veden niin kuumalle että se oli lähes polttanut ja hangannut ihoaan pesusienellä niin kauan kunnes se oli ollut punertava ja siihen oli alkanut sattua. Sen jälkeen hän oli istunut suihkun lattialla surkeasti nyyhkyttäen ja juoksevan veden alle pieneksi käpertyneenä seinää vasten. Totta kai hän oli järkyttynyt kun se oli viimein iskenyt tajuntaan, ei hänelle ollut koskaan käynyt mitään vastaavanlaista.
Deidre henkäisi syvään ääni väristen ja kuivasi yllään olevan hupparitakin hihansuuhun vielä silmiään, nähdessään oikean käden ranteensa ympärille muodostuneet rumat mustelmat, hän veti inhoten hihan niiden peitoksi ja rutisti pehmeää, mustaa kangasta nyrkkinsä sisällä. Vaaleaverikkö sammutti vapisevin sormin toisessa kädessään olevan tupakan tuhkakuppiin ja asteli makuuhuoneen puolelle parvekkeen lasiovesta. Parveke oli koko asunnon mittainen, sinne pääsi niin olohuoneesta kuin makuuhuoneesta.
”Tulen ihan pian”, hän huikkasi makuuhuoneesta ja kiiruhti peilin luokse, hän suki nopeasti hiuksiaan siistimmiksi korviensa taakse ja yritti räpytellä silmiään vähemmän itkuisemman näköiseksi. Hän nipisti kalpeita poskiaan saadakseen niihin väriä. Vilkaisten uudemman kerran peiliin hän näytti jo vähän paremmalta tai ehkä siedettävältä… ei niin itkuiselta. Siniset silmät katsoivat peilin kautta sängylle missä hänen matkalaukkunsa olivat levällään ja vaatteita nakattu osittain niiden sisään, osittain lattialle. Hänellä oli suihkun jälkeen napsahtanut hieman ja hän oli päättänyt lähteä koko vitun maasta takaisin Englantiin, kunnes oli tajunnut senkin aikomuksen ihan järjettömäksi.
”Miten kokous meni?” Deidre kysyi ja yritti hymyillä sulkiessaan makuuhuoneen oven perässään, hän järjestelisi kaiken paikoilleen myöhemmin. Nähdessään Clarencen Deidre kiiruhti nopeasti miehen luokse ja suoraan toisen syliin istumaan selittämättä sen kummemmin kummallista käytöstään, ehkä toinen ajatteli hänen vain ikävöineen todella paljon. Deidre kietoi tiukasti käsivartensa Clarencen niskan taakse ja hautasi kasvonsa toisen hartiaa vasten. ”Onneksi olet kotona”, hän mumahti hiljaa eikä tahtonut päästää irti.
"Clar... minä tahdon lähteä kotiin", Deidre valitti surkeana nyyhkäisten koti-ikävän vyöryessä takaisin hänen mieleensä.
_

Gregory oli kävellyt kaikessa siinä äänettömyydessään puhelimeen höpöttävän vaimonsa selän taakse, hän kiersi naisen yllättäen kätensä toisen vyötärön ympärille samalla kun painoi huulensa suukottelemaan niskaa ja kaulaa. Toinen Gregoryn käsistä nousi nappaamaan puhelimen naisen kädestä ja nosti luurin omalle korvalleen. Siinä samalla hänen kätensä liikkui Cassandran vartalolla todella kiusoittelevasti kosketellen kaikkialta. Miehen käsi eksyi paidan avonaisesta kaula-aukosta hyväilemään toista täyteläistä rintaa.
”Valitettavasti rouva Dion on estynyt jatkamaan tätä puhelua kanssanne, sillä hänen tulee huomioida töistä kotiin tullutta aviomiestään juuri nyt. Pahoitteluni puhelun keskeytymisestä, hän soittaa toiste uudelleen. Hyvää illan jatkoa kuka ikinä olettekin”, Gregory hymähti lopuksi nauru kuultaessaan äänestään ja lopetti puhelun. Hän laski puhelimen kädestään keittiön tasolle ja palautti toisenkin kätensä vaimonsa vartalolle tekemään omaa tutkiskeluaan samalla painautuen omalla vartalollaan naisen omaa vasten.
”Hei kaunotar, oliko ikävä?” Gregory kuiski Cassandran korvaan ja jatkoi siitä mihin oli aiemmin jäänyt eli toisen kaulan ihon kartoittamiseen huulillaan. Pian jokin herkullinen tuoksu tavoitti miehen nenän, Gregory kohotti päätään ja nuuhki ilmaa.
"Mitä sinä täällä kokkailet, tuoksuu herkulliselle", hän lausahti kietoen kätensä vaimonsa vyötärön ympärille ja painoi leukansa kevyesti toisen harteille katsellessaan mitä Caz oli oli saanut aikaiseksi keittiössä.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 24.01.2015
00:07
Otsikko: Roolipeli
"Audrey", Christian aloitti ja haki naisen toisen käden omaansa. Hänen oli nyt tehtävä se, koska ei voinut enää pidätellä sitä sisällään kauemmin.
"Ota se koru vastaan", mies pyysi sitten ja kävi mielessään viisi miljoonaa eri tapaa sanoa asiansa, kunnes päätyi yhteen hetken pohtimisen jälkeen.
"Rakastan sinua. Haluan sinut itselleni. Tämä tunne ei tule helpottamaan vaikka kuinka yrittäisin, koska tekisin sen vasten tahtoani. Olet ainoa nainen, jonka kanssa haluan jakaa elämäni. Tiedän, että sinä koetat kieltää tätä kaikkea ja kuinka emme olisi hyväksi toisillemme... Se ei ole totta. Olemme tehneet aiemmin kaiken vain niin helvetin vaikeasti ja väärällä tavalla", Christian saneli aikomatta antaa Audreylle siinä välissä edes puheenvuoroa.
"Emmekö voisi yrittää vielä kerran? Tehtäisiin tällä kertaa kaikki oikein. Ei tehdä kaikesta niin vaikeaa ja keskitytään siihen mikä on tärkeintä. Meillä on ollut nytkin ihan helvetin hauskaa ja olemme nauttineet toistemme seurasta - miksi emme pystyisi sitten olemaan ihan vakavissaankin?" Mies sai lopulta sanottua jo ehkä ennalta-arvattavasta aiheesta ja katseli Audreyn kasvoja todella haavoittuva katse silmissään. Jos Audrey torjuisi hänet nyt niin hänen täytyisi lähteä naisen luota. Christian ei tahtoisi tuhlata elämäänsä ex-vaimonsa nurkissa elättelemällä turhia toiveita naisen suhteen.
"EI salaisuuksia, ei laiminlyöntiä... Meidän kuuluisi tosiaan olla ne kaikista parhaimmat ystävykset, siten se toimisi parhaiten. Jos nyt kuitenkin päätät, että et halua enää minua niin sano se. En tahdo velloa turhien toiveiden keskellä", Creider pyysi ja jäi odottamaan Audien reagoivan hänen sanoihinsa. Vain tuuli puhalsi hiljaa sen hiljaisuuden odottaessa rikkoutumistaan.
__

Clarence huomasi oitis vaimonsa olevan poissa tolaltaan. Mies nappasi Deidren lämpimään halaukseensa hylättyään olutpullo olohuoneen pöydälle. Clar suukotti naisen ohimoa ja hämmästyi toisen sanottua haluavansa lähteä kotiin, Englantiin.
"Mitä? Miksi? Kuinka pitkäksi aikaa?" Clarence ihmetteli ääneen ja joutui todellakin ryhdistäytymään aivotoimintansa kanssa jälleen kerran.
"Deidre, mitä ihmettä on tapahtunut? Kakaise ulos", hän pyysi ja nosti naisen kasvoja tuon leuasta hellästi, jotta sai katsekontaktin vaimonsa kanssa. Jokin oli nyt pahasti vinossa ja tuhannet kamalat vaihtoehdot vilahtivat Clarencen ajatuksissa. Oliko joku satuttanut hänen vaimoaan? Luoja, hän oli ihan valmis lähtemään jonkun perään ja näyttämään vähän tapoja, jos joku oli uskaltanut koskeakin hänen rakkaaseensa.
"KUinka pitkäksi aikaa haluat mennä kotiin? JA... Deidre, kerro minulle. En pysty auttamaan saatika lohduttamaan, jos et kerro minulle", hän pyysi lempeän äänensävyn tuodessa Deidrelle turvallista alustaa kertoa.
__

Cassandra nauroi hiljaa Gregoryn lopetettua hänen puhelunsa ja pystyi vain olemaan siinä aviomiehensä syleilyssä nauttien jokaisesta kosketuksesta, jonka tunsi vartalollaan. Cazin oli vaikea keskittyä sillä sekunnilla ruoanlaittoon, mutta Gregoryn hellitettyä tutkaillessaan mitä vaimorakas oli kokkaillut, hän saattoi taas pystyä sekoittamaan hieman yhdessä kattilassa kiehuvaa riisiä.
"Lihaa, riisiä ja sitten on tuollainen pippurikastike. Ja salaattiakin on, se on jääkaapissa. Ei mitään sen erikoisempaa", Cassandra kertoi illan menun irroitettuaan itsensä kaikista paistinlastoista sun muista nainen vei kätensä Gregoryn käsien päälle niiden ollessa kietoutuneina hänen ympärillään.
"Ja oli ihan kamala ikävä jo, murunen. Kai sinunkin ajatuksesi ovat edes vähän harhailleet töiden lomasta minuun?" Caz kysyi ja pienensi levyjä, jottei ruoka palaisi ihan pohjaan.
"Isä houkutteli pojat ja Lillianin luokseen jollain uudella pelillä ja leivonnaisilla, joten olen käyttänyt koko muun aikani tähän kokkaamiseen ja sinun ajattelemiseen. Paljon on ollut ajatuksia", tummaverikkö naurahti kevyesti samalla ilmoittaen, että missä lapset olivat, vaikka Gregory saattoi sen jo aavistaakin.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 24.01.2015
01:14
Otsikko: Roolipeli
”Christian, älä pyydä tätä minulta…”, Audrey pyysi kuin lamaantuen paikoilleen kuulemastaan. Hänen sormensa kietoutuivat tiukemmin Christianin käden ympärille, sillä hän pelkäsi ihan jumalattoman paljon menettävänsä toisen.
”En ole valmis… en ole valmis vielä mihinkään vakavampaan, Christian”, Audrey sanoi hiljaa ja käänsi kasvonsa sivuun tuntiessaan ilmeensä värähtävän. ”Tarvitsen enemmän aikaa”, nainen pyysi ja veti väristen henkeä. Hän kääntyi takaisin Christianin puoleen ja nosti molemmat kätensä miehen olkapäille.
”Pyydän, ymmärrä minua…”, Audrey aneli ja tunsi epätoivon kyyneleiden polttelevan silmissään aurinkolasiensa takaa. Hän raotti huuliaan käyden raivoisaa taistelua mielessään. Jokin työnsi niitä sanoja koko ajan kauemmas, mutta vielä kipeämmin hän tahtoi pystyä sanomaan ne Christianille. Ihan aidosti niitä tarkoittaen, mutta sisimmissään tuntien ettei ollut vielä valmis sanomaan niitä ääneen. Hän rakasti Christiania, se tunne oli aina ollut vaikka hän oli kuinka kieltänyt. Hän ei vain saanut kakistettua niitä ulos suustaan, vaikka tiesi toisen tahtovan kuulla juuri ne sanat. Audrey puristi leukansa tiukasti yhteen ja nieleskeli kyyneliään samalla kuin painoi ohimonsa Christianin rintakehää vasten.
”Älä jätä minua”, hän pyysi kuten oli pyytänyt monet kerrat aiemminkin. Hän piteli käsiään yhä miehen olkapäillä paidan kangas puristuen tärisevien sormiensa väliin. ”Tiedän, että meidän välillämme on jotain sellaista mikä on kaiken yläpuolella… minä tarvitsen sinua enemmän kuin mitään elämässäni. Sinä tahdot minun sanovan asiat sinulle niin kuin haluan ei niin kuin toivoisit minun sinulle sanovan”, Audrey kuiskasi ja kohotti kasvonsa ylös, ”… Meidän on hyvä näin, kiirehtimällä pelkään kaiken pilaantuvan taas. Anna minulle enemmän aikaa”, hän pyysi ja tiesi jo nyt ettei kestäisi jos Christian ei suostuisi siihen. Minä rakastan sinua. Minä rakastan sinua enemmän kuin mitään. Miksei hän voinut sanoa sitä mitä tunsi syvällä sydämessään? "Katso minua, Christian, sinä näet mitä minua sinua kohtaan todella tunnen."

// siel biitsil tuuli hiuksis tää on aika bueno biisi soimaa taustalle oh my.... ;_;♥ https://www.youtube.com/watch?v=4nVJ4WhYVWA
_

”En minä tiedä, enkä oikein tiedä miksi itkenkään…”, Deidre vastasi totuudenmukaisesti ja pyyhkäisi poskelleen vierähtäneen yksinäisen kyyneleen pois. Ei hän ollut edes varma halusiko oikeasti lähteä minnekään, kai hän oli vain niin pelästynyt ensimmäistä ”ikävää” kokemustaan Amerikkaan tultuaan. Siksi hän kaipasi niin kipeästi takaisin tuttuun ja turvalliseen, mutta erkaantuminen edes hetkeksi Clarencesta raastoi häntä sisältä.
Deidre puristi silmänsä kiinni yrittäen hillitä itkuaan, miksi häntä itketti kahta kauheammin kun toinen välitti niin paljon hänestä? Vaaleaverikkö pudisti päätään Clarencen pidellessä hänen leuastaan kiinni, naisen alahuuli väpätti.
”Ei… sinä suutut siitä ihan kamalasti”, Deidre kuiskasi ja räpytteli kosteita silmäripsiään ennen kuin painoi katseensa alas.
”En minä halua lähteä… se oli ihan omaa syytäni, juoksin tajuamattani liian kauas tutuilta kulmilta ja eksyin”, nainen sopersi ja painautui takaisin Clarencen rintakehää vasten lohtua ja lämpöä hakien.
”Sinun pitää luvata ettet suutu liikaa ja tee jotain ajattelematonta”, Deidre pyysi hiljaa ja veti sitten hupparin hihaa ylöspäin näyttäen rumien mustelmien peittämän ranteensa, se näytti juuri siltä kuin joku olisi käynyt häneen käsiksi. Hän oli ollut ihan mieli maassa ajateltuaan möhlineensä mahdollisuuden lähteä enää huomisiin juhliinkaan sillä ne olivat juuri sen näköiset, että joku oli satuttanut ja aina joku keksi laittaa ilkeän, valheellisen juorun liikkeelle. Sitten hän oli muistanut leveän kullanvärisen rannekorunsa, mikä peittäisi mustelmat kokonaan alleen. Deidre veti hihansuun nopeasti takaisin ranteensa ja kätensä peitoksi ennen kuin käpertyi pienempään kerään aviomiehensä syliin näyttäen sillä hetkellä lähellä pieneltä pelästyneeltä keijukaiselta siniset silmät loistaen suurina kyyneleiden kirkastamina ja enkelimäiset kiharat kehystäessä kalpeita kasvoja. Hän kertoi koko jutun aina eksymisestään siihen hetkeen kun päällekävijä oli rynnännyt karkuun ennen kuin kaikkein pahin olisi tapahtunut ja kuinka hän oli huomannut taksin ja rynnännyt sen kyytiin.
”Hän säikähti kun sanoin sinun nimesi… hän kavahti kauemmas minusta ja väitti minun valehtelevan ennen kuin ryntäsi pois paikalta. Anteeksi… en saisi huudella noin sinun nimeäsi. Olin vain kamalan peloissani”, Deidre sanoi ääni hiipuen kuiskaustakin hiljaisemmaksi ja painoi katseensa entistäkin alemmas. Hän oli siinä välissä liikkunut istumaan jalkojensa päälle Clarencen viereen sohvalle.
”Hän yritti viedä minun sormuksenikin, mutta tappelin vastaan”, vaaleaverikkö huokaisi ja pyöritteli vasemmassa nimettömässään olevaa timanttisormusta sitä samalla katsoen, sillä ei uskaltanut katsoa ylös Clarencenkaan silmiin. Mies oli ollut niin kamalan hiljaa koko sen ajan, mutta mitä hän toisen jännittyneestä, kireästä olemuksesta saattoi tulkita, toinen ei ollut pitänyt kuulemastaan.
_

Gregory hymähti hiljaa ja liikahti Cassandran vierelle nojailemaan lanteillaan keittiön tasoa vasten, hän risti käsivartensa rennosti keskenään vino hymy leikitellen charmikkailla kasvoillaan.
”Vähän vain?... Kulta, ja paljon. Minun oli todella vaikea keskittyä välillä kuuntelemaan veljesi puhetta niistä kaikista luvuista kun mielessäni pyöri vain monta nappia sinun mekossasi oli ja kuinka monta vaatekappaletta sinulla oli ylläsi siellä autoradalla”, Gregory naurahti pehmeästi ja pudisteli hymyillen hivenen päätään ennen kuin kohotti sitä uudelleen ja katsahti vaimonsa puoleen ripsiensä lomasta.
”Onko tämä ruoka siis rakkaudella tehtyä?” Gregory kysyi virnistäen ja katsahti ruuan puoleen. ”Jessus, en edes tajunnut miten nälkä minulla olikaan… sinä saat minut nälkäiseksi. Nälkäiseksi jostain ihan muusta kuin ruuasta”, Gregory mutisi painautuneena jo takaisin Cassandran vartaloa vasten ja suudellessaan ahnaasti vaimonsa kaulaa. Hänen kätensä kiertyivät omistavasti naisen ympärille, hänen toinen kätensä pysytteli yläselällä, mutta toinen hakeutui naisen takamukselle, jota hän puristi lujaa, muttei liian. Hän veti toista niin lähemmäs vartaloaan.
”Sinulla on nykyään hurjan hyvä takamus… Oli sinulla aiemminkin toki todella hyvä takamus, mutta nyt se on mainio”, Gregory pohdiskeli ja suuteli vaimonsa huulia ennen kuin alkoi kuikailla vaimonsa olkapään ylitse toisen takamusta. ”Huhhuh… kuka on antanut sinulle luvan laittaa näin niukat housut jalkaasi? Tiedätkö mitä ne tekevät minun keskittymiskyvylleni?” Gregory tuumaili ja väläytti rakkaalleen hurmurinomaisen virnistyksensä.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 24.01.2015
02:09
Otsikko: Roolipeli
Christian sulki silmänsä kuultuaan sen mitä ei ollut toivonut kuulevansa. Hän arvosti todella Audreyn rehellisyyttä ja ymmärsikin naisen pointin asioissa, mutta hän ei tahtonut hukata elämästään vuosia ja saada sitten näpeilleen jälleen, kuten Deidre oli sen hänelle joulun tohinassa kuvaillut. Miehellä meni hetki kasata ajatuksensa siinä kuunneltuaan Audreyn puheet aiheen tiimoilta. Ei hän voinut vaatia toiselta sellaista, jonka tiesi olevan vielä paikka naiselle. Christian huokaisi raskaasti, josta saattoi kuulemankin perusteella jo arvata, että aihe ei ollut miehellekään se kaikista kevyin ja helpoin. Hän rakasti niin paljon Audreyta, että ei voisi edes kuvitella elävänsä ilman häntä.
"En tahdo havahtua vuosien päästä siihen, että olen edelleen vain kämppiksesi ja olen heittänyt vuosia elämästäni hukkaan. En kuitenkaan halua painostaa sinua ja annan sinulle kaiken sen ajan, jonka tarvitset, mutta älä anna minun olettaa mitään sellaista mitä ei koskaan tule tapahtumaan. Minä olen tässä koko sydämelläni mukana. Menetän järkeni ja kaiken, jos menettäisin sinut", Christian sanoi hiljaa ja puri hetken hampaitaan yhteen pitäen siten itsensä taas kasassa hetken ajan.
"Anteeksi, jos sinusta tuntuu siltä, että ahdistin sinut nyt nurkkaan. Se ei ollut tarkoitukseni", Christian pahoitteli vilpittömästi ja veti Audreyn kunnolla halaukseensa.
"Niin kauan, kun sinä et ole valmis ja minä odotan ja annan aikaa, on minun vedettävä raja siihen, että emme tee mitään halausta enempää. Okei?"
__

Clarence nousi sohvalta ylös ja lähti kulkemaan olohuoneessa edes takaisin todella levottomana. Osa hänestä tahtoi lähteä heti kadulle etsimään se porukka, joka lymysi siellä kadunnurkilla pimeämmillä seuduilla. Clar tiesi kyllä, että mistä porukoista Deidre puhui, sillä oli itse usein lenkillä nähnyt vanhoja tuttujaan niillä seuduin kuitenkaan ajautumatta mihinkään tekemisiin heidän kanssaan. Clarencen mieli oli tummunut, silmät olivat todella synkät ja koko hänen olemuksensa oli todella arvaamaton sillä hetkellä. Mies tunsi joutuneensa aikakoneen kautta menneeseen ja siihen vihantunteen syövereihin, jota hän oli voimakkaimmillaan tuntenut silloin, kun oli hakannut sen herra Walzin. Hän ei ollut Deidrelle vihainen ja sen kyllä huomasi miehestä, sillä Clarence koetti peitellä sitä tunnetilaansa vaimoltaan sillä hetkellä.
"Deidre, en tahdo, että näet minua tällaisena. Menen hetkeksi parvekkeelle", Clar ilmoitti painuen sitten parvekkeelle ja nojautui parvekkeen kaidetta vasten laskien numeroita yhdestä kymmeneen ja takaperin tuntematta minkäänlaista helpotusta. Lopulta hänen oli pakko käydä istumaan parvekkeelle ja koetettava karistaa se kaikki mielestään. Se oli hänelle todellinen tulikoe sen osalta, että ja pärjäisikö hän sellaisen tilanteen kanssa enää vankilasta päästyään vai ajautuisiko hän vanhoille raiteilleen. Kuvat hakatusta pikkusiskostaan ja Deidren mustelmilla olevista ranteista välähtelivät hänen verkkokalvoillaan ja tunne alkoi ottaa todella suurta yliotetta. Clarence ei tiennyt kuka hänet voisi sillä hetkellä rauhoittaa, mutta jos hän ei keksisi kohta muuta niin hän ei pystyisi enää vastustamaan itseään ja aivan varmasti lähtisin sen hirviön perään pimeämmille kulmille. Kukaan ei saisi vahingoittaa hänelle rakkaita ihmisiä ilman seuraamuksia.
__

Cassandra nauroi hiljaa kaikille niille Gregoryn puheille ollen kovin otettu saamistaan kehuista. Nainen nappasi miehen leuan etusormen ja peukalonsa väliin ja katseli Gregoryn silmiä arvioivana.
"Mihin sen murusen sitten pitää niin kovin keskittyä tällä hetkellä? Paitsi toki ruokailuun, koska ruoka on valmista", nainen muistutti koittaen saada aviomiehensä takaisin maanpinnalle, vaikka toisaalta Cazista olisi ollut erittäinkin mukavaa viedä mies syvemmälle siihen suohon, jossa tuo jo velloi.
"Nyt syödään", Cassandra ohjeisti ja kuljetti Gregoryn sitten pöydän ääreen istumaan ja toi tuolle sen jälkeen sitten lautaselle kootun aterian salaatteine päivineen.
"Ja nyt syöt niin voit saada jälkkäriä", nainen kuiskasi miehen korvaan ja näykkäsi kevyesti toisen korvanlehteä ennen kuin lähti hakemaan itselleen myös ruokaa, palaten lautanen käsissään istumaan Gregoryn vastapäätä olevalle paikalle.
"Olette erittäin seksikäs mies, Gregory", Cassandra aloitti kuin minkä tahansa pöytäkeskustelun ja haarukoi ruokaa suuhunsa hitaasti jääden makustelemaan sen makua ehkä ylimääräistäkin päästäen jonkin sortin nautintoa kuvaavan lyhyen voihkaisun merkkinä siitä, että piti maistamastaan. Se oli nyt pelin henki. Toisen piti jaksaa odottaa jälkiruokaansa saakka.
"Hyvää ruokaa", Caz ilmoitti hymyssä suin.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 24.01.2015
03:03
Otsikko: Roolipeli
Audrey henkäisi hiljaa Christianin vetäessä hänet halaukseensa.
”Et tehnyt niin, pelkäsin vain pyytäväni sinulta taas liikaa. Sinä vain merkitset minulle niin paljon”, Audrey kuiskasi pää leväten korpinmustine hiuksineen miehen olkapäätä vasten. Miljoonat ajatukset risteilivät hänen mielessään, mutta kaikkein päällimmäisen kuitenkin oli se, että Christian oli vielä siinä. Nyt kun toinen jäi, hän tekisi kaikkensa saadakseen itsensä emotionaalisestikin kuntoon. Jos hän ei kykenisi siihen, hän ei voisi tehdä toiselle sitä että vaatisi Christiania odottamaan jotain sellaista mitä hän ei pystyisi koskaan antamaan toiselle.
”Minä ymmärrän, niin on parasta”, Audrey myötäili ja kohotti kasvojaan voidakseen väläyttää miehelle hennon hymyn, vaikka samaan aikaan hänen sisällään kyti pieni pelko siitä kaikesta. Hän ei halunnut enää särkyä uudelleen eikä rikkoa toista. Audrey nosti kädessään yhä pitelemän rasian takaisin esiin ja siveli uudelleen sormenpäillään sen pintaa. ”Ehkä voin nyt ottaa tämän vastaan…”, hän naurahti hiljaa raottaen rasian kantta hitaasti ennen kuin poimi varovasti korun käteensä sormiensa ympärille.
”Minä toivoisin-…”, Audrey rypisti hivenen kulmiaan keskeyttäen lauseensa. ”Minkänäköinen se on”, hän pyysi Christiania kertomaan ja kallisteli hitaasti korua puolelta toiselle näkemättä miten kauniisti se säihkyi ilta-auringossa kuin merenpinta. ”Sen täytyy olla kaunis.”
_

Deidre nojautui sohvan selkänojaa ja piteli kaksin vapisevin käsin suutaan ettei olisi päästänyt huuliltaan pihaustakaan. Hänen silmiään kihelmöi, hän puristi silmänsä tiukasti kiinni Clarencen ilmoittaessa menevänsä parvekkeelle. Olohuoneeseen lankesi raskas, yksinäinen hiljaisuus. Se tuntui pieneltä ikuisuudelta minkä hän oli ihan paikoillaan siinä. Deidre veti väristen syvään henkeä ja pyyhkäisi vielä varoiksi poskiaan kämmenillään ettei niillä ollut varmasti yhtään kyyneltäkään. Vaaleaverikkö vilkaisi olkapäänsä ylitse olohuoneen ikkunoihin joista näki parvekkeelle. Deidre puri epäröiden alahuultaan ennen kuin suoristautui hitaasti sohvalta ylös ja asteli varovaisin askelin lähemmäs parveketta. Hän ei ollut koskaan nähnyt Clarencea sellaisena.
Deidre seisahtui oviaukolle ja katseli rakastamaansa ihmistä, hän saattoi tuntea sinne asti miten synkkä toinen oli sillä hetkellä. Deidre kävi oven eteen polvilleen parvekkeen lattialle ja katsoi anovasti hieman kauempana istuvaan Clarenceen.
”Karhu, kiltti”, hän pyysi varovasti sanoen yhden käyttämistään lempinimistä ja näperteli sormillaan toista hupparinsa hihansuuta. ”Minun on paljon parempi nyt kun olet kotona.. ja tiedän ettei minulle tapahdu enää mitään tuollaista, tiedät sen itsekin”, hän sanoi vakavana ja katseli sinisillä, hämmentyneillä silmillään aviomiestään. Hän viittasi siihen miten se inhotus oli reagoinut kun hän oli sanonut Clarencen nimen, toinen varmasti ymmärsi mitä hän tarkoitti.
”Eivät he kahta kertaa samaa virhettä tee”, Deidre naurahti heikosti ja levitti neuvottomasti käsiään. Hän olisi niin palavasti mennä Clarencen luokse ja silittää toisen hiuksia toivoen toisen rauhoittuvan. Nainen kaivoi hupparinsa taskusta savukeaskin ja sytkärin, hän katseli niitä hetken käsissään, kunnes päätti liikkua ja lähestyi hitaasti miestä. Deidre istahti Clarencen vierelle ja poimi yhden savukkeista askista. Hän sytytti sen kämmenensä suojissa ja veti yhdet henkoset, hän sulki hetkeksi silmänsä raukeasti sillä se rauhoitti joka kerta oloa. Vaaleaverikkö puhalsi savut hitaasti ulos raollaan olevien huuliensa välistä ja ojensi savuketta miestä kohti. Hän heilautti kevyesti sitä miehen kasvojen edessä kuin sen merkiksi että toisen pitäisi ottaa se huulilleen. ”Ota se, auttoi minunkin hermoihini aiemmin”, Deidre hymähti hiljaa ja henkäisi syvään heti perään katsellessaan Clarencea. Lopulta hän kuitenkin laski katseensa syliinsä ajatellen ettei toinen tahtonut hänen vieläkään katsovan.
_

Gregory kohautti hivenen kulmiaan, mutta tyytyi istumaan kiltisti paikoillaan pöydän ääressä saadessaan vielä ruuankin tarjoiltuna suoraan pöytään.
”Mistäs minua näin hemmotellaan, kun palvellaankin oikein?” hän kysyi pehmeästi naurahtaen ja poimi servetin sisään käärityt ruoka-aterimet rullaten ne liinan välistä esiin. Gregoryn huulet raottuivat toisen kuiskiessa hänen korvaansa, miehen oli pakko nielaista kun toinen leikittelikin vielä hänen korvallaan. Gregory koitti kovasti keskittyä sen hetkiseen tekemiseensä, hän poimi aterimet käsiinsä ja alkoi pilkkoa pihviä. Miehen katse nytkähti kuitenkin pöydän toisella puolen istuvan naisen kasvoihin, hän siristi hymyillen hieman silmiään Cassandran puhuessa jälleen. Gregoryn suu loksahti hieman auki, jestas tuo nainen härnäsi häntä ihan toden teolla.
”Nyt lopetat tai saat vielä jättää pihvisi siihen, sillä minä kannan sinut ihan kohta yläkertaan suoraan sänkyyn ja nautin jälkiruokani ensimmäiseksi”, Gregory huomautti silmät pilkehtien, mutta jatkoi kuitenkin itsekin syömistään. Hän leikkasi palan pihvistään ja nosti sen suuhunsa. Hetken pureskeltuaan hän nyökytteli päätään kuin todeten itsekin sen olevan hyvää.
”Kerrohan rakkaani, millaiset alushousut sinulla on noiden härnäävien pikkushortsiesi alla?” Gregory tiedusteli kuin puhuen mitä arkisimmasta asiasta siinä samalla kun leikkasi uuden palan pihvistään. Hän keihästi sen seuraksi haarukkaansa myös salaattia ja suupalan laitettuaan suuhun hän julkesi virnistää pirullisesti vaimolleen.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 24.01.2015
03:49
Otsikko: Roolipeli
CHristian kuvaili tarkoin rannekorun kauneutta ja kuljetti Audreyn sormia korun pinnalla kuvaillessaan niitä muotoja sun muita.
"Se kimmeltää kuin kutsuva meri tässä ilta-auringossa. Se rauhoittaa katsojansa hetkessä ja unohduttaa tärkeisiin hetkiin. Vailla kiirettä mihinkään", CHristian kuvaili edelleen korua, mutta tuli samalla oikeastaan kuvailleeksi sipauksen verran heidänkin tilannettaan. Mies otti korun ja laittoi sen Audreyn ranteen ympärille, siihen se kuuluikin.
"Se on hyvin paljon juuri sellainen koru, jonka minkä voin sinulle ostaa", hän naurahti hiljaa ja tarkoitti sanoillaan sitä, että hänellä oli tapana ostaa aina tietynlaisia koruja, jotka oliva tunnistettaviksi häneltä saatuihin. Ihan kuten Christian pystyi liki sokkona kertomaan Audreyn koruista, että mitkä tuon isoveli oli antanut. Se oli helppoa kuin heinänteko. Christian otti Audreyn kädestä kiinni ja lähti kulkemaan naisen kanssa sitten pitkin ilta-auringon valottamaa rantakatua. Ihmiset rannallakin näyttivät jo rauhoittuneen hurjemmista aktiviteeteistaan ja nauttivan siitä huumaavasta maisemasta, jonka ilta-aurinko kaikille tarjosi sinä iltana.
"Haluatko kuulla salaisuuden? Ihan oikean sellaisen", Christian kysyi vaihtaen aihetta ja toivoen samalla vähän ehkä elävöittävänsäkin heidän kahden välistä tunnelmaa. Ei niin hieno päivä voinut lässähtää täysin kasaan yhden keskustelun vaikutuksesta.
__

Clarence otti savukkeen Deidren tarjottua sitä ja veti parit hermosauhut ennen kuin jäi oikeastaan itsekseen jopa polttelemaan sitä savuketta. Kai hän yhden voisi polttaa silloin tällöin, kunhan siitä ei muodostuisi tapa.
"En tahdo sinun näkevän minua tällaisena. Minun on vaikea hillitä itseäni, kun näen tällaisina hetkinä pelkkää mustaa. Näen kaiken mistä ikinä olen suuttunut, hermostunut.. Minkä vuoksi ikinä vaan olen menettänyt hallinnan. Se on hirveä tunne. Enkä tahdo sinun näkevän minua silloin, koska en tahdo säikyttää sinua pois", CLarence selitteli huokaisten raskaasti ja lepuuttaen silmiään hetken nojatessaan päänsä parvekekaidetta vasten.
"Minun elämäni tärkeimmät naiset olet sinä sekä pikkusiskoni. En voi sallia sitä, että joku satuttaa teitä. En kertonut silloin, mutta... Kun kuulin mitä se Jamie teki siskolleni niin menimme silloin oitis ojentamaan sitä miestä. Jos Gregory ja Christian ei olisi ollut siellä mukanani niin olisin tehnyt siitä miehestä selvää. En ole väkivaltainen, en satuttaisi ikinä ketään ellei kyseessä ole joku, joka on satuttanut minun läheisiäni. Ymmärräthän?" Clarence koetti selittää ja tuli kertoneeksi jotain mitä he olivat miesten kesken vannottaneet silloin tapahtumattomaksi. Ei kenenkään tarvinnut siitä tietää.
"Älä kuitenkaan ikinä pelkää kertoa minulle siitä, jos joku satuttaa sinua. Lupaathan jatkossakin kertoa?"
__

Cassandra pureskeli ruokaa suussaan Gregoryn lähdettyä mukaan leikkiin. Suupalan nielaistuaan Caz laski aterimet lautaselleen ja noukki vesilasin käteensä. Gregorylle hän oli tarjoillut viiniä.
"Vaaleanpunaiset pitsiset ja melko niukat. Et ole aiemmin nähnyt niitä. Ne ovat uudet", Cassandra jatkoi samaa linjaa ja joi lasistaan vettä muka sitten "kömpelönä" juoden ohi suunsa, jolloin vettä valui hänen paljaalle iholle rintakehälleen.
"Oho", nainen tokaisi kuin olisi vahingossa vettä päälleen saanut ja nappasi servettinsä alkaen piinaavan hitaasti kuivaamaan dekolteetaan. Lopulta Cassandra poimi aterimet jälleen käsiinsä ja jatkoi ruokailuaan. Nainen loi viehkeän katseen aviomieheensä ennen kuin haarukoi ruokaa suuhunsa.
"Mitä pidät paidastani?" Cassandra päätti kysyä sitten jalallaan siveli pöydän alla jo muka puolihuomamattomasti Gregoryn säären ja pohkeen sivua.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 24.01.2015
04:32
Otsikko: Roolipeli
siveli hymyillen korua sormillaan Christianin laitettua sen hänen ranteeseensa. Hän naurahti miehen kommentoidessa sen olevan juuri sellainen koru, jonka toinen saattoi hänelle antaa.
”Voin uskoa sen, kiitos”, Audrey hymähti ja joutui miltei nipistämään hampaillaan kieltään ettei olisi sanonut mitään hellittelynimeä perään. Tummaverikkö laittoi korurasian käsilaukkuunsa ja lähti paljon kevyimmin mielin ja askelin kulkemaan taas katua pitkin Christianin kädestä kiinni pitäen. Audreyn teki jostain syystä hieman tanssahdella, hän keinutti kävellessään lanteitaan ja pyörähti nauraen Christianin käden varassa löytäen sen äskeisen hyvän tuulensa. Hänen käteensä tarttui seuraavaksi valopylväs minkä ympäri hän pyörähti kauniin sulavaliikkeisesti yhden jalan varassa. Hän palasi pian takaisin pitelemään Christiania kädestä vielä.
”Kysytkin vielä, totta kai tahdon aina kuulla jonkun sinun salaisuuksistasi”, Audrey huomautti kujeellinen hymy huulillaan. Hän kohensi hieman silmillään olevien aurinkolasien asentoa ja nautti mereltä kantautuvan tuulen hivelystä ihollaan. Se tuntui raikkaalta ja puhtaalta. Audrey irrotti hetkeksi kätensä Christianin omasta ja purki lettinsä, hän hulmautti hiukset vapaiksi kampauksesta alakautta päätään pyöräyttäen ja pörrötti pikaisesti letin jäljiltä laineikkaita hiuksiaan ennen kuin tarttui taas Christiania kädestä.
_

Deidre kuunteli murheellinen katse vaihtuen silmissään Clarencea. Hän nyökytteli hiljaisena päätään, hän oli niin pahoillaan kun aina joutui niin paskoihin tilanteisiin ja aiheutti jatkuvasti päänvaivaa Clarencelle. Deidre nosti katseensa käsistään takaisin miehen silmiin ja hymyili kevyesti, vaikkei kovinkaan hilpeän tuntuisesti. Mutta kuin viestittäen ettei hänellä ollut enää mitään hätää.
”Lupaan, Clarence”, vaaleaverikkö lupasi hengähtäen ja nousi kyykkyyn antaen miehelle omaa tilaa ajatella asioita ja rauhoitella mieltään. Hän jätti savukeaskin sytkäreineen toiselle jos mieli teki polttaa lisääkin. Deidre kumartui hetken epäröinnin jälkeen painamaan hellän suukon Clarencen ohimolle sekä sipaisemaan kevyesti toisen tummia, pehmeitä hiuksia ennen kuin nousi kokonaan takaisin seisomaan täyteen pituuteensa.
”Minä menen lepäilemään vähän”, hän ilmoitti ja sipaisi kasvoilleen vierähtäneet hiussortuvan korvansa taakse ennen kuin palasi takaisin olohuoneeseen. Hän poimi matkalla ulos säntäävän Cocon syliinsä ja asteli kissanpentu poskeaan vasten makuuhuoneen puolelle. Deidre seisahtui oven suulle ja katseli aiheuttamaansa sotkua siellä aina raollaan olevaa vaatekaappia myöten. Hän huokaisi hiljaa, laski kissanpennun sängylle tepastelemaan ja riisui hupparitakkinsa yltään. Hän kasasi nopeasti vaatteitaan summamutikassa matkalaukkuihin ja tiputti ne lattialle. Hän työnsi avonaiset laukut sängyn alle tahtomatta setviä niitä sen enempää enää sinä iltana. Loput vaatteet hän keräsi syliinsä ja tunki vaatekaappiin oven sulkien perässään kiinni. Vaaleaverikkö pujahti viileiden lakanoiden väliin ja jäi katselemaan mietteliäänä eteensä. Coco tepasteli hänen päällään kunnes löysi oman paikkansa omistajansa pään yläpuolelta tyynyn ja sängynpäädyn välistä.
_

Gregory poimi vastavuoroiset viinilasin käteensä ja joi siitä hitaasti kulauksen kunnes laski lasin takaisin pöydälle, hänen sormensa jäivät kuitenkin pyörittelemään lasia paikoillaan. Hän seuraili ja kuunteli hetken vaimonsa enemmän tai vähemmän hävyttömiä tempauksia. Gregory pudisteli nuhtelevasti päätään.
”Rouva Dion, te olette erittäin tuhma”, hän lausahti ja vei viinilasinsa jälleen huulilleen naamioidakseen sen taakse huvittuneen, leveän virnistyksensä.
”Näkisin mielelläni sen enemmän märkänä tai kokonaan poissa yltäsi”, Gregory totesi ja yritti pysyä viileänrauhallisena Cassandran tehdessä todella häiritseviä juttuja jalallaan pöydän alla.
”Pidättekö tikkareista, rouva Dion?” Gregory kysyi silmät aavistuksen tummempina ja vilkaisi pöydän toisella puolen istuvaan kaunottareen ennen kuin jatkoi rauhallisesti syömistään.
”Tiedättekö, ne mitä yleensä imetään kovaa ja pitkään toivoen mahdollisimman pian päästä käsiksi sen sisältöön… itselläni ei ole kokemusta, en voisi sanoa etteikö sen katsominen olisi melko … sanoisinko… nautinnollista”, Gregory puheli yhä sillä samalla äänensävyllä kuin olisi edelleenkin puhunut arkipäiväisistä asioista ja laittoi jälleen palan pihviä suuhunsa.


Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 24.01.2015
05:13
Otsikko: Roolipeli
"Se ei oikeastaan ole minun salaisuuteni, mutta ne voi pitää tätä enää sisälläni. Lupaat sitten, että et hiisku kenellekään, koska minä saan kärsiä muuten", Christian varoitteli jo etukäteen Audreyta ja toivoi tuon todellakin pitävän hänen kertomasa sitten omana tietonaan, jotta kaikki säästyisivät turhalta draamalta.
"Deidre on jo rouva Creider. He ovat jo Clarencen kanssa naimisissa", Christian kertoi ja katseli Audreyta hymyillen. Ei hän ollut ihan varma oliko Deidre kertonut Audielle, mutta mies epäili vähän, sillä niin kiinnijääneen oloinen se veljen vaimo silloin oli, että he eivät varmastikaan olleet kenellekään sitä tietoa jakaneet.
"Tiesitkö siitä? Tai siis he eivät kertoneet kai kellekään ja Deidre kutsui vahingossa Clarencea minun seurassani aviomiehekseen, jolloin he jäivät kiinni ja heidän oli pakko tunnustaa minulle kaikki", Christian virnuili ja asteli eteenpäin hyväntuulinen hymy kasvoillaan. Tunnelma oli ottanut paremman vaihteen hetkessä.
"Onkos sinulla minulle salaisuuksia jaettavana?" Mies uteli toivoen pientä vastakertomusta hänen omalleen.
__

Cassandra silmäili Gregorya toisen haastaessa häntä jälleen enemmän siihen leikkiin mukaan, mihin hän oli täysin valmis. Olihan hän itse "kehittänyt" sen pelin illallisen ajaksi tarkoituksenaan härnätä Greggietä äärimmilleen. Ei Caz voinut kuitenkaan itse väittää, etteikö olisi ollut melkein itse yhtä härnääntynyt tilanteessa. Harvemmin Cassandra kuitenkaan ihan niin rivoksi heittäytyi suustaan, joten sen täytyi olla spesiaalia herkkua Gregorylle sinä iltana. Normaalisti Cazin posket olisivat jo hehkuneet punaisina niiden kaikkien juttujen vuoksi.
"Rakastan niitä. Varsinkin yhdestä on tullut ehdoton suosikkimakuni. En ole pitkään aikaan tikkaria saanut nauttiakaan, mutta uskon, että kun se hetki koittaa niin imen tikkaria kuin en olisi koskaan ennen sellaista suussani pitänyt. Tykkään myös leikitellä kielelläni jonkin verran enkä voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun olet päässyt ihan siihen ytimeen", Cassandra vastasi liki viattomasti ja nappasi aterimistaan veitsen, jonka kuljetti suuhunsa siten saaden pippurikastikkeen rippeet suuhunsa. Tummaverikkö veti veitsen hitaasti viivytellen ulos suustaan ja sormellaan pyyhkäisi suupieltään kuin sinetiksi. Intensiivinen katse palautui Gregoryn puoleen samalla kun naisen jalka oli jo löytänyt reittinsä miehen sisäreittä sivelemään.
"Haluaisitko päästä katsomaan, kun imen tikkaria?" Cassandra kallisti päätään.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 25.01.2015
22:50
Otsikko: Roolipeli
”Mitä? Ihan oikeastiko?” Audrey äimisteli ja kohotti kulmiaan, hän jopa seisahtui paikoilleen ja jäi ihmettelemään kuulemaansa. Ei hän todellakaan ollut tiennyt, sen piti sitten olla oikeasti suurempikin salaisuus kun pirpana ei ollut hänelle kertonut! Hemmetti hänhän oli Gabin kanssa toisen kaasoja.
Audrey kohotti ihmetellen vielä kätensä ohimolleen ja jatkoi kävelyä miettien juuri kuulemaansa.
”No oli kyllä todellakin salaisuus! Wow, kertoivatko he syyksi miksi ovat nyt jo naimisissa? Miksi he järjestävät häät jälkikäteen”, Audrey kysyi naurahtaen ja pudisteli hivenen päätään. Deidre oli Creider. Tummaverikköä alkoi hymyilyttää, hän oli niin iloinen pikkuserkkunsa puolesta sillä tiesi miten paljon toinen rakasti Clarencea. Eikä pirpana koskaan ollut ollut mikään helposti rakastuva ihminen, joten Clarencessa piti oikeasti olla sitä ”jotain”, kun Deidre oli miehen pauloihin joutunut. Eikä selvästi halunnut siitä pois, jos naimisissakin jo olivat.
”Lupaan pitää salaisuuden”, Audrey sanoi sitten virnistäen. Hän kohotti hivenen toista kulmaansa Christianin kysyessä oliko hänellä salaisuuksia.
”Minä taidan olla yksi ratkeamaton salaisuus koko ihminen”, hän huomautti naurahtaen.
”En tiedä onko minulla sinulle nyt mitään salaisuutta kerrottavani”, Audrey hymähti ja alkoi kertoa siitä miten oli Maximilianilta kuullut mahdollisuudesta saada osittain näkönsä takaisin. Mitä se käytännössä se tarkoitti ja sen, että hän olisi siihen lähtiessään ensimmäisiä ihmisiä joilla koko juttua kokeiltaisiin.
”Minua pelottaa se, että menetän vielä kuulonikin jos siinä menee jokin pieleen. Minulta on jo yksi aisti pois, jos vielä kuulokin…. miten minä enää kommunikoin ihmisten kanssa”, Audrey huokaisi ja pudisteli päätään, ”mutta olisi mukava nähdä taas… edes jotenkin. En tahdo olla niin riippuvainen muiden avusta.” Audrey väläytti Christianille vaisun hymyn ja kohautti harteitaan. Hän oli luvannut miettiä asiaa, jos hän lähtisi siihen, toimenpide tehtäisiin alkuvuodesta. ”Pitäisikö minun suostua?”
_

Gregory oli tukehtua viiniinsä, hän joutui painamaan nyrkkinsä suutaan vasten ja yskähtämään muutaman kerran saadakseen punaisen nesteen nielustaan alas ja henkensä taas kulkemaan. Hän oli ollut lähes varma, että leikittely olisi mennyt jo yli niiden rajojen jotta Cassandra olisi tohtinut enää jatkaa pidemmälle. Nainen oli kuitenkin yllättänyt hänet ja pysynyt leikissä mukana. Se alkoi jo osua suoraan miehen omaan nilkkaan. Tai tässä tapauksessa ehkä jalkoväliin. Gregory virnuili kätensä takana.
”Yllätit minut. Olin varma että saisin sinut jo kainostelemaan puheillani”, hän naurahti ja nojasi kyynärpäällään pöytää vasten ja peitti kädellään silmänsä samalla ääneen nauraen päivitellen koko sitä touhua sillä ei myöskään voinut enää katsella vaimonsa viettelyitä pöydän toisella puolen.
”On jo todella lähellä etten nappaa sinua kuin luolamies olalleni ja kiikuta suoraan yläkertaan makkarin puolelle jatkamaan tätä varsin mielenkiintoista keskustelua.”
Ovikello soi, Gregory kohotti päätään kulmiaan hivenen kurtistaen ennen kuin suoristautui ylös pöydän äärestä. Hän pyyhkäisi suupieliään nopeasti lautasliinaan. Näitä iltaisin oven taakse ilmestyviä yllätysvieraita on alkanut tulla heille viime aikoina nähtävästi enemmänkin.
”Menen katsomaan mistä on kysymys”, mies tokaisi ja asteli keittiöstä ulos. Eteiseen päästyään hän näki ikkunoiden eteen vedettyjen verhojen takaa välkkyvät sinipunaiset valot. Mitä helvettiä, poliisi? Hetken häntä kylmäsi todella paljon, sillä väistämättä hän pelästyi jo asian liittyvän lapsiin. Oliko Jon-Jon mennyt ajamaan kolarin uudella autollaan? Gregory nielaisi kurkkuun juuttuneen palan alas ja veti ulko-oven salvan auki ennen kuin aukaisi oven.
”Gregory Dion?”
”Kyllä”, mies vastasi käsi ovenkahvalla leväten ja katsahti ovella seisovasta poliisimiehestä tuon takana olevan poliisiauton puoleen. Sen kyydistä nousi toinen poliisi mikä kääntyi aukaisemaan takaovea. Gregory ei nähnyt mitä siellä tapahtui, joten hän palautti katseensa takaisin edessään olevaan poliisiin.
”Mistä on kysymys?”
”Onko Javier di San Tibaldo veljenne?”
”On”, Gregory vastasi ja yritti pysyä rauhallisena ajatusten kieppuessa tuskallisesti hänen mielessään. Oliko Javierille käynyt jotain?
”Hän ilmoitti tämän osoitteen ja sanoi tahtovansa kyydin tänne. Vaihtoehtona olisi muutoin ollut putka. Noukimme hänet kyytiin erään baarin edestä ja hän puhalsi melko huimat lukemat”, poliisi selitti ja sanoi myös, että he olivat baaritappelun tällä kertaa katsoneet Javierin kohdalla vähän läpi sormien ja kokeneet paremmaksi tuoda nuoren miehen kotiaan. Gregory kurtisti kulmiaan ja katseli miten toinen poliisimies saattoi autolta vahvasti humaltuneen pikkuveljen, joka jaksoi hädin tuskin omilla jaloillaan seisoa.
”Voi jumalauta, mitä sinulle on tapahtunut?” Gregory älähti ja asteli nopeasti veljensä puoleen nähtyään toisen puolet naamasta olevan veressä, samoin paidan etumus. Javier nosti laiskasti päätään.
”En tahtonut isän… näkevän… en keksinyt muutakaan...”
”Kiitos avustanne”, Gregory tokaisi ja nappasi Javierin kainaloonsa lähtien taluttamaan toista sisälle. Poliisit hyvästelivät ja toivoivat etteivät näissä merkeissä enää tapaisi.
”Caz, tuo jotain millä pyyhkiä tämä veri pois, jokin pyyhe ja vettä”, Gregory pyysi ja talutti hoipertelevan veljensä olohuoneeseen. Toinen rojahti sohvalle ja oli likimain sammumaisillaan.
”Kenen kanssa sinä olet tapellut? Eikö tämä ryyppääminen ala jo riittämään”, Gregory mutisi ja tutki veljensä naamaa, toisen kulma oli auki ja nenästä se suurin osa verestä oli lähtöisin. Javier huitaisi tuhahtaen hänen kätensä pois.
”Heitin vain ihan asiallisen kommentin ja kävivät päälle… helvetti…”, toinen mumahti ja yritti pitää silmiään auki. Gregory huokaisi raskaasti ja auttoi veljeltään takin pois, sillä toisella oli suuria vaikeuksia saada se omineen pois.
”Todella asiallinen varmasti olikin kun turpaan sen vuoksi sait.”
_

Deidre raotti hitaasti silmiään. Hän oli hetken pihalla siitä mikä aika vuorokaudesta oli ja mitä kello oli. Hän siristi silmiään ja katsoi yöpöydällä olevasta kellosta aikaa, se oli aamuyötä. Hän haukotteli hiljaa ja räpytteli hieman arastavia silmiään. Vaaleaverikkö ynähti ja piteli kivistää päätään samalla suoristautuen ylös istumaan sängyllä.
”Mitä sinä olet vielä täällä?” hän kysyi hiljaa peiton alta kömpivältä kissanpennulta, mikä kipusi selvästi unisena hänen syliinsä ja jatkoi uniaan samalla hiljaa pöristen. Deidre hymyili hennosti ja sipaisi kissanpennun pehmeää päälakea. Hän katsahti vierelleen sängyn toiselle puolen miettien miksei Clarence ollut antanut Cocolle lähtöpasseja makkarista, mutta nähdessään sängyn olevan toiselta puolen koskematon, hän säikähti todella paljon. Missä Clarence oli? Deidre laski kissan nopeasti sylistään ja suoristautui sängystä miltei peittoon ja lakanoihin sotkeentuen sekä kaatuen lattialle. Hyvä jumala, eihän Clarence vain ollut lähtenyt…
Deidre ryntäsi makuuhuoneesta ulos ja oli jo menossa etsimään puhelintaan soittaakseen aviomiehelleen mielessään samalla rukoillen ettei toinen ollut tehnyt mitään peruuttamatonta äkkipikaisuuden puuskassaan. Hän ei halunnut Clarencen joutuvan vaikeuksiin takiaan. Naisen matka seisahtui kuitenkin kesken, televisio oli olohuoneessa päällä äänet vaimennettuina. Hän katseli hämmentyneenä sohvapöydällä olevia olutpulloja mutta helpottui silmin nähden nähdessään tutun miehen nukahtaneen sohvalle. Luojan kiitos.
Deidre laski puhelimen kädestään ja etsi kaukosäätimen sammuttaakseen television. Hän napsautti pienen pöytävalon päälle muuten pimeässä huoneessa ja keräsi kaikki pullot syliinsä, hän hivutti varovasti Clarencen kädessä olevan pullon pois ja kiikutti ne kaikki keittiöön allaskaappiin pois näkyvistä. Hän veisi ne myöhemmin pois. Deidre palasi takaisin olohuoneeseen ja polvistui sohvan vierelle. Hän katseli nukkuvaa hymyillen, toinen näytti niin levolliselta unessa. Clarence nukkui aina vähän toinen silmä auki niin sanotusti, joten oli rauhoittavaa nähdä miehen kerrankin nukkuvan ihan sikeästikin. Yleensä toinen olisi jo herännyt hänen liikuskeluunsa huoneessa. Deidre naurahti ääneti ja uskaltautui silittämään kevyesti muutaman kerran Clarencen etuhiuksia. ”Clar… rakas, tule minun viereeni sänkyyn nukkumaan”, hän pyysi samalla herätellen toista ja katseli odottaen sinisillä, kirkkailla silmillään aviomiestään. Toivottavasti toinen oli ollut koko sen ajan mitä hän itse oli nukkunut kotona eikä käynyt siinä välissä missään.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 25.01.2015
23:35
Otsikko: Roolipeli
"Niitä maahanmuuttojuttuja. Ymmärsin niin, että Clarence oli kosinut ja sitten samoihin aikoihin Deidre saanut kuulla siitä, että hänen viisuminsa menisi umpeen... Ja he olivat sitten päättäneet avioitua jo välttääkseen sen, ettei Deidren tarvitsisi tässä välissä enää lähteä kotipuoleen ja käydä sitä helvetinmoista rumbaa lävitse kaikkien viranomaisten kanssa uusiksi. Ja he halusivat kuitenkin ne niin sanonut oikeat, kunnon häät, joten sen takia he pitävät häät tälleen jälkikäteen niin kuin kaiken kuuluisi oikeasti mennä", Christian antoi salaisuuden laulaa ja kertoi sen kaikkine yksityiskohtineen Audreylle, vaikka olikin luvannut veljelleen ja tuon vaimolle pitävän suunsa kiinni. CHristianissa oli kuitenkin vähän juoruakan vikaa toisinaan - olihan se koko juristina toimimiseen kuuluva vaitiolovelvollisuus pakko tasapainottaa jollain lipsautuksilla toisinaan. Kuultuaan vihdoin Audreylta salaisuuden, josta oli toki saanut jo vihiä Deidreiltä aiemmin, Christian tyytyi hiljentymään hetkeksi pohtiessaan asiaa.
"Mutta olihan siinä aiemmassakin operaatiossa kaikki riskinsä?" Christian muisteli ja henkäisi syvään. Oli vaikea edes kuvitella omalle kohdalle, että millaista olisi olla ilman yhtäkään aistia.
"Tulisitko katumaan jälkikäteen, jos et suostu siihen? En voi sanoa puolestasi pitäisikö sinun suostua, mutta toivon sinun tekevän sellaisen ratkaisun, johon itse olet tyytyväinen", mies jatkoi haroen hiuksiaan ollen edelleen melko mietteliäs itsekin Audreyn kertoman jälkeen.
__

Cassandra kuuli eteisestä kantautuvan todella virallinen puheensorina ja tunnistikin sen poliisiksi sitten ollen hetken ihan hämillään mitä ihmettä oli oikein tapahtunut. Lopulta Gregoryn pyydettyä tarpeita ruhjeiden puhdistamiseen nainen toimi nopeasti ja haki kaiken tarvittavan ennen kuin asteli olohuoneeseen Gregoryn ja Javierin luokse. Caz tutkaili hetken ajan todella humalassa olevaa Javieria ennen kuin asteli vähän lähemmäksi pystyäkseen
auttamaan oman osansa siinä. Yksi Javierin kasvoissa olevista ruhjeista kaipasi puhdistusainetta selvästikin. Tummaverikkö viittoi Gregorylle, että toisen tulisi pitää veljensä käsistä nyt kiinni sillä ei kukaan varmastikaan tahtonut saada kasvoihinsa yhtä hienoja jälkiä kuin Javierilla sillä hetkellä oli.
"Hei, Javier. Tämä saattaa vähän kirpaista, mutta kestät kyllä", Cassandra ilmoitti ja suihkautti puhdistusainetta sitä kaivanneeseen paikkaan ja rupesi puhdistamaan sitä verta sitten muutoinkin pois nuoren miehen kasvoilta. Gregory sai siinä isoveljenä hoitaa sitten sen saarnaamisen ja keskustelun.
"Äläkä nyt käännä sitä päätä pois", Cassandra ohjeisti ja käänsi Javierin kasvot itseensä voidakseen vielä puhdistaa viimeisetkin verenrippeet nuoren miekkosen kasvoilta. Ainakin toinen näytti jo vähän paremmalta, vaikka ei niillä ruhjeilla ihan missikisoja voitettaisi.
__

Clarence heräsi häkeltyneenä ollen hetken ihan tiedottomana missä oli, sillä ei ollut herännyt omasta sängystään. Mies nousi istumaan ja hieroi hieman unisia silmiään. Olihan ne oluet ruvenneet vähän nostattamaan väsymystä, sillä Clarencella oli ollut rankka päivä takana sen työrupeaman ja muun draaman vuoksi. Clar koetti vääntää kasvoilleen jonkin sortin hymyn katsellessaan Deidreä, joka oli hänet tullut herättämään sohvalta.
"En tiedä ihan ansaitsenko sitä", Clarence ilmoitti käyden sitten hetkeksi takaisin selälleen sohvalle makaamaan. Hän tuijotti hetken mitään sanomatta olohuoneen kattoa, kunnes sitten huokaisi raskaasti.
"En pystynyt estämään itseäni. Yhtäkkiä vain tajusin olevani siellä ja... Älä huoli, se mies on edelleen elossa vaikka luultavasti ei ansaitsisikaan. Jos jotain hyvää pitää repiä tästä niin ainakin osasin lopettaa ajoissa", Clarence kertoi selkeästi kuitenkin pettyneenä itseensä ja siihen miten oli toiminut.
"Sen jälkeen kävin sitten ostamassa olutta ja tulin takas tänne hirveä katumus päällä sen vuoksi, että olin taas langennut", hän kertoi ja katseli Deidreä toivoen, ettei nainen vetäisi mitään kauhean isoja pultteja asiasta. Näkihän kuitenkin Clarencen oikean käden rystysistä, että jonkinlaista neuvonpitoa oltiin käyty.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 Credion - suntuubi.com