Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / G / Roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Bonska
Lähetetty: 26.01.2015
00:49
Otsikko: Roolipeli
”Oli”, Audrey hymähti ja pyyhkäisi sormillaan tuulen kasvoillaan heilauttaman pitkän hiussortuvan sivuun.
”Se oli niin ihmeellistä… olin nähnyt viimeksi kuusivuotiaana ja kun ne laput otettiin toipumisajan jälkeen pois silmiltäni…”, Audrey henkäisi ja pudisteli päätään, ”minulle todella aukesi ihan uusi maailma. Näin kaikki rakkaat ihmiset, kuinka he olivat muuttuneet sitten viime näkemän… näin sinut ensimmäistä kertaa, vaikka sisimmissäni olin tiennyt koko ajan miltä näyttäisit jos olisin voinut nähdä sinut. En koskaan unohda sitä hetkeä”, Audrey sanoi ja hymyili hetken jopa hieman surullisen näköisenä. Vaikkei hän ollutkaan kellekään sitä tuntemusta kertonut, tavallaan hänestä tuntui kuin hän olisi ansainnut kaikkien tekemiensä virheiden ja tekojen myötä sen, että oli menettänyt näkönsä. Se tuntui rangaistukselta. Todennäköisesti hän ei tulisi enää koskaan näkemään uudelleen.
”Varmaan, mutta en tahdo pettyä. Enkä menettää sitä mitä minulla nyt on”, Audrey vastasi ja riisui hetkeksi silmälasinsa pyyhkäistäkseen kämmensyrjällään nopeasti silmiään. Ei hän itkenyt, hänen silmiinsä vain kihelmöi. Audrey huokaisi ääneti ja nosti aurinkolasit silmilleen. ”Onneksi minulla on aikaa vielä miettiä päätöstäni. Tahdoin vain sinunkin tietävän, sinun kuuluu tietää, koska oli lopputulos siitä mikä tahansa, se vaikuttaa kaikkeen.” Audrey käänsi kasvonsa rantaa kohti ja kohotti hivenen leukaansa tuulen hivellessä lempeästi hänen kasvojaan. ”Ikävöin auringonlaskuja”, hän lausahti ja piteli hulmuavista hiuksistaan kiinni.
_

Saatuaan Javierin olemuksen edes vähän siistimmäksi, Gregory pyysi Cassandraa hakemaan hänen jonkun puhtaan t-paidan veljelleen sillä nykyinen oli eittämättä piloilla.
”Tiedät itsekin miten helvetin typerää käytöstä tällainen on”, Gregory huomautti ja paikkasi sekä suojasi sen minkä pystyi pikkuveljensä kulman. Javier valui alemmas sohvalla ja heitti käsivartensa silmiensä päälle, laskuhumala teki vauhdilla tuloaan ja hänen olonsa oli hirveä.
”Et ole edes kahtaviittä ja olet tuossa jamassa, J”, Gregory tokaisi päätään pudistellen ja istui veljeään vastapäätä.
”Tiedän, tiedän. Kai minäkin nyt joskus saan ottaa.”
”Joskus? Sinua näkee nykyään useammin kännissä kuin selvinpäin. Miksi teet tällaista itsellesi?” Totta kai hän oli ihan helvetin huolissaan veljestään. Niin olivat kaikki muutkin, mutta Javier ei antanut auttaa itseään eikä tehnyt sen eteen itsekään mitään.
”Miksi?” Gregory kysyi uudelleen tahtoen todella kuulla vastauksen. Javier pudisteli tuskastuneena päätään.
”Sirine…”, hän ynähti lopulta ja näytti olevansa romahtamaisillaan. Gregoryn ilme heltyi, hän huokaisi ja oli pahoillaan veljensä puolesta. Toinen oli ollut onnellisesti kihloissa ja menossa rakastamansa naisen kanssa kihloihin, kunnes pilvilinnat olivat romahtaneet ja Sirine oli palannut takaisin Eurooppaan. Ero ja naisen lähtö oli selvästi ottanut koville ja Javierin alamäki oli lähtenyt siitä.
”Olen pahoillani puolestasi, se mitä tapahtui satutti varmasti sinua, mutta tämä ei ole ratkaisu siihen. Ensi kerralla se ei jää vain siihen, että saat vähän turpaasi ja sinut kerätään talteen ennen kuin on liian myöhäistä. Mieti miten satutat käytöksellä äitiäsi ja isää. Sinun pitää päästä ylitse hänestä, J”, Gregory sanoi myötätuntoisena. Javier pudisteli vain vieläkin päätään ja veti syvään henkeä. Hänellä oli niin valtava syyllisyyden taakka harteillaan eikä hän voinut puhua edes siitä. Ei hän pystynyt kertomaan mitä Sirine oli isälle tehnyt, hänen olisi pitänyt tajuta se paljon aiemmin.
”Sinun pitää kertoa mikä aiheuttaa tämän pahan olon, muuten emme voi auttaa sinua”, Gregory pyysi ja toivoi toisen avautuvan. Javier oli ollut niin saavuttamattomissa heiltä kaikilta. Kylmä ja välinpitämätön.
”En voi.”
”Mikset?”
”En vaan voi, okei?” Javier äyskähti ja piteli valittaen päätään.
”Haen sinulle päänsärkylääkkeen ja lasin vetta”, Gregory totesi jäykästi ja suoristautui ylös. Javier katseli harmistuneena isoveljensä perään ja sätti itseään paskamaisesta käytöksestään, vaikka toiset olivat antaneet hänen tulla kotiinsa siinä jamassa ja auttaneetkin vielä.
_

Deidre suoristautui kuin kovan sähköiskun saaneena ylös lattialta ja kavahti kauemmas Clarencesta. Naisen kasvoilla loisti järkytys. Hän oli pelännyt niin tapahtuneen, mutta löytäessään toisen sohvalta nukkumasta, hän oli ehtinyt jo toivoa…
”Et sinä voinut…!”, Deidre älähti vetäen terävästi henkeä ja nappasi nopeasti miehen oikeasta kädestä kiinni. Hän nykäisi sitä lähemmäs ja tuijotti epäuskoisena rystysen ruhjeita. Hän ei ollut koskaan aiemmin tehnyt niin, sillä oli niitä ihmisiä jotka eivät voineet tehdä kärpäsellekään pahaa, mutta hän oli sillä hetkellä niin sieluttoman pettynyt aviomieheensä, ettei itsekään pystynyt enää pidätellä mitään. Kyyneleet kohosivat Deidren silmiin ja ennen kuin hän ehti tajuta, hän oli läväyttänyt avokämmenellä Clarencea poskelle. Tosin ei hän lujaa pystynyt lyömään, ei Clarencen kasvot kääntynyt kuin vähän sivuun iskun voimasta. Deidre kohotti kauhistuneena omasta reagoinnistaan kätensä huulilleen ja pyysi nyyhkäisten anteeksi.
”Etkö tajua etten halua menettää sinua! Jos minulla ei ole sinua, minulla ei ole mitään mikä estäisi minua enää lähtemästä täältä seuraavalla lennolla takaisin Englantiin! Et voi mennä joka kerta hakkaamaan ihmisiä tuonne jos kuulet heidän tehneen jotain mikä ei ole sinun mieleesi, en uskalla kohta enää kertoa sinulle mitään, koska vielä joku kerta joudut vaikeuksiin ja joudut kantamaan seuraukset. Pahimmassa tapauksessa sinut viskaistaan takaisin vankilaan!” Deidre huusi ja pudisteli päätään kieltäen koko ajatuksen mielestään. Hän kääntyi selin Clarenceen vapisten kauttaaltaan. Hän katui sitä että oli läpsäissyt toista, vaikka tiesi toisen ansainneen sen. Eikä hän ollut varsinaisesti vihainen siitä että mies oli todella mennyt hakkaamaan sen inhotuksen, vaan siitä että tekemällä niin Clar riskeerasi kaiken. Hän ei voisi olla miehen kanssa, jos toinen palaisi vanhoihin tapoihin, sillä ei halunnut elää pelossa. Mutta pelkäsi hän nytkin että tulisi vielä menettämään toisen. Deidre pyyhki raivoisasti kyyneleitä kasvoiltaan ja yritti saada itsensä rauhoittumaan. Hänen kättään kihelmöi inhottavasti ja kun se oli vielä sama käsi minkä ranne oli kipeä, se tuntui kahta kamalammalta. Vaaleaverikkö valahti istumaan sohvan toisen päähän ja nojasi käsillään polviaan vasten.
”Anna anteeksi, en ole koskaan... en tarkoittanut-…” hän ei pystynyt edes sanomaan sitä, niin järkyttynyt hän oli omastakin käytöksestään.
”Tiedän että tämä on vaikeaa, mutta minä toivoin sinun olevan muuttunut." Hän joutui taas lohduttomana pyyhkimään valtoimenaan valua kyyneleitään kykenemättä sillä hetkellä edes katsomaan Clarencea silmiin. Hän ei halunnut ikinä satuttaa toista. Hän vain rakasti liikaa.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 26.01.2015
01:51
Otsikko: Roolipeli
"Kuten sanoit, sinulla on aikaa miettiä. Oletko kysynyt vanhempiesi mielipiteitä? Tai Gregoryn?" Christian kysyi uteliaana, sillä varmasti omat perheenjäsenet olisivat ne parhaimmat antamaan neuvoa ja kannustamaan asiassa, jos niinkseen parhaaksi näkisivät. Varsinkin, kun Gregory ja heidän vanhempansa olivat eläneet sitä aikaa, kun Audrey oli pikkutyttönä ollut sokeana ja saattoi vain haaveilla näkevänsä uudestaan.
"En ole koskaan kysynyt, mutta tunnetko sinä esimerkiksi sen, että auringonlasku häämöttää edessämme tai aurinkoisena päivänä, jos aurinko menee pilveen?" Christian päätti kysyä ystävällisesti ollen todella kiinnostunut siitä aiheesta. Olihan hän joskus heidän seurustelun alkutaipaleella kysynyt Audreylta sitä, että miltä hän naisen mielestä näytti, mutta silloin Audie ei ollut sitä kertonut - vasta myöhemmin.
"En tiedä olenko koskaan kertonut, mutta meidän äitimme menehtyi sen vuoksi, että hän ei tahtonut mennä lääkäriin. Hän jahkaili päätöksiä todella paljon ja lopulta hän vain päätti, että antaa periksi, kun olo alkoi olla jo niin huono. Isä joutui sen silloin hyväksymään ja minäkin olen sen hyväksynyt, mutta kuten olet saattanut ehkä aavistaakin niin Cassandra ei suostu myöntämään, että äiti olisi tahtonut lähteä tästä maailmasta tuonpuoleiseen", Christian kertoili. Hän ei usein oikeastaan kertonut sellaisista asioista tai tahtonut hirveästi niistä avautua, mutta koki sen nyt tarpeelliseksi keskustelun ollessa terveydessä sun muissa jutuissa.
"Sen takia minulle on hyvin tärkeää, että sinä huolehdit terveydestäsi, ja että kaikki muutkin minulle tärkeät ihmiset huolehtivat", mies jatkoi hymyillen lempeästi. Hän oli monet kerrat ehkä vaikuttanut lapsienkin suhteen ylihuolehtivalta, mutta sellaisia yleensäkin jotkut vanhemmat olivat.

__

Cassandra lähti hakemaan Javierille t-paitaa yläkerrasta Gregoryn vaatteiden seasta. Caz lähti astelemaan takaisin alakertaan ja matkalla kuuli Emmyloun alkavan itkemään ensimmäistä kertaa sen illan aikana. He olivat Gregoryn kanssa onnekkaita, että olivat saaneet käydä sen mitä viattomimman pöytäkeskustelun niinkin keskeytyksettä. Viimeiseksi Cassandra oli uskonut Javierin olevan se, joka heidän iltansa keskeyttäisi. Nainen laski t-paidan sivuun tytön sänkyyn ja nosti pikkuruisen syliinsä kysellen toiselta hentoisella äänellä mikä Emmylouta niin harmitti, mutta liekö vain itkun ilosta itkenyt. Caz sai hetken kuluttua tytön taas unten maille ja pääsi lähtemään takaisin alakertaan olohuoneeseen, johon tultuaan ojensi Javierille yhden Gregoryn t-paidoista. Joku perus harmaa t-paita se oli, ei mikään erikoinen. Sai luvan kelvata sillä kertaa. Nainen meni sitten keittiön puoleen ja alkoi siivota illallistarpeita pois, koska ei varmastikaan jaksaisi enää aamulla sitä rumbaa suorittaa. Laitettuaan kaikki tiskit astianpesukoneeseen ja siistittyään muutenkin keittiön ja ruokapöydän, Cassandra nappasi keittiön tasolta puhelimensa ja luki siihen tulleen viestin. Lähettäjänä oli Gisele.
"Taitaa Gregorykin tahtoa naida sinua melko lujaa tänään." Cassandra valahti miltein punaiseksi luettuaan sen viestin, sillä ei todellakaan ollut tottunut puhumaan tai kirjoittamaan niinkään rohkeasti, varsinkin kun aiempi rohkeus oli jo kaikonnut tipotiehensä. Gisele tiesi kyllä ystävänsä olevan melko kainostelija sellaisissa jutuissa aina toisinaan, jos oli selvinpäin, joten naisesta oli hauskaa vähän kiusoitella Cassandraa. Oikeasti tummaverikkö oli torunut puhelun alkumetreillä Giseleä jo siitä, ettei tahtoisi kuulla mitään yksityiskohtaista Maynorista tai sen miehen sanoista, mutta oli sitten kuullut. Miten Cassandra ikinä voisi katsoa naama peruslukemilla enää Maynoria, kun hänen mielessään ei pyörisi muuta kuin se, että Maynor tahtoisi laittaa hänen parasta ystäväänsä armotta. Gisele oli kertonut ihan kaiken hänelle vaikka Caz yritti lallatella tuon puheiden päälle aina välillä.
"Menen yläkertaan jo. Hyvää yötä, Javier", Cassandra sanoi voimatta katsoa kumpaankaan mieheen sillä hetkellä, sillä oli edelleen todella hehkuvan punainen poskistaan. Nainen kiirehti makuuhuoneeseen ja vaihtoi mukavampaa ylleen, kävi huuhtelemassa kasvonsa ja kävi sitten vuoteeseen aikeinaan vastata Giselen viestiin.
"En voi enää ikinä keskustella sinun, Maynorin ja Gregoryn kanssa samassa seurueessa. Olet julma nainen!" Cassandra näppäili viestin ja piilotti puolet kasvoistaan hetkeksi peiton varjoon Gregoryn tultua makuuhuoneeseen. Nähtävästi toinen oli saanut Javierin jo unten maille.
"Saitko hänet jo nukkumaan?" Caz päätti kysyä pitäen peittoa edelleen niin, että peitto oli puoliksi hänen kasvoillaan.


// Cazzz
http://aijaa.com/gqSZnC
__

Clarence katsoi hämmästyneenä Deidreä. Toinen oli todella läpsäyttänyt häntä kasvoihin. Ei hän siitä suuttunut tai ollut pahoillaan, koska tiesi ansainneensa sen. Clar ei itsekään tahtonut enää vankilaan ja oli tietoinen siitä, ettei hänen sen illan toimet olleet ihan sitä tahtoa kunnioittaneet.
"Anteeksi, Deidre", Clarence pyysi lopulta anteeksi todella sitä tarkoittaen.
"Olen todella pettynyt itseenikin. Ei minulle tuosta seuraamuksia tule, sen tiedän, mutta jos vielä samalla tavalla teen niin jossain vaiheessa tulee seurauksia. Olen todella muuttunut, toivon sinun tietävän sen", mies koetti selitellä vaimolleen ja katseli tuota epätoivo paistaen silmistään.
"En ole ikinä ollut varmaan näin kauaa "kuivilla" menneisyydestäni ja tänään oli kai minun ratkeamiseni sitten. Lupaan ryhdistäytyä. Jos todella tahdot lähteä hetkeksi luotani niin saat tehdä sen, minä annan sinulle tilaa, mutta kunhan lupaat vain tulla takaisin", Clarence huokaisi toivottomana anteeksipyyntö suunnilleen lukien hänen otsassaan.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 26.01.2015
02:58
Otsikko: Roolipeli
Kyllä hän puhuisi siitä vielä varmaan muillekin kunhan löytäisi sopivan hetken. Audrey veti syvään henkeä ja tunnusteli oloaan. Hänen huulilleen nousi hetkeksi levollinen hymy.
”Minun muut aistini ovat normaalia herkemmät kuin muilla, tunnen kun saan auringosta energiaa. Ja kun se painuu alas tai menee varjoon, tunnen miten ilma viilenee. Vaikka ihan vähänkin, vaikkei muut sitä huomaisikaan. Vaikea selittää, mutta vastaus kysymykseesi on että tunnen”, Audreyn naurahti ja käänsi kasvojaan sen verran, että väläytti Christianille virnistyksen. ”Kaipaan vain sen näkemistä.”
Audrey oli pahoillaan kuulemastaan, mutta samalla kiitollinen siitä että Christian avautui hänelle. Se oli yksi asia mikä heidän pitäisi oppia tekemään toisilleen. Tai ennemminkin hänen pitäisi opetella, sillä oli hänen paha tapansa pitää kaikki aina sisällä eikä koskaan kertoa mitään.
”Oli varmasti hänelle vaikeaa silloin kun Alexa palasi. Se oli sitä jo minullekin, minäkin kasvoin ilman äitiä perheessä missä oli lähinnä miehiä. Bobbyn vaimo Marlene kuoli ennen kuin ehdin hädin tuskin kasvaa teiniksi. Minulla ei ollut roolimallia. Ja kun äiti tuli takaisin, syytin alkuun häntä siitä miten vaikeaa minulla oli ollut”, Audrey selitti ja kohautti harteitaan. Ei hänellä ollut enää mitään kaunoja vanhempiaan kohtaan, lähinnä hän nykyään kiitti luojaansa joka päivä siitä että oli saanut nämä takaisin sillä aina oli parempi myöhään kuin ei koskaan.
”Gregory ei varmaan oikein tajunnut sitä, hän oli liian onnellinen siitä että Alexa palasi, äiti oli hänelle kaikkein tärkein ihminen. Cassandralla ei ollut varmaan helppoa katsoa sitä vierestä tietäen ettei oma äiti palaisi koskaan”, Audrey sanoi pieni, vino hymy käväisten huulillaan. Hän käänsi kasvonsa vielä hetkeksi aurinkoa kohti tuntien miten se oli parin sekunnin päästä poissa.
”Minusta tuntuu ettei minun tarvitse enää miettiä. Suostun siihen. Te kaikki olette minun tukenani, kävi miten kävi.” Audrey tiukensi hieman otettaan Christianin kädestä ja siirtyi takaisin miehen vierelle.
”Lähdetään kotiin”, hän pyysi hymyillen ja nojautui hieman toisen käsivartta vasten.
_

Gregory liikkui makuuhuoneessa ajatuksiinsa vaipuneena, hän ei huomannut edes ihmetellä vaimonsa hieman kummallista käytöstä ja piilottelua peiton alla. Mies rypisti hivenen kulmiaan ja havahtui ajatuksistaan.
”Kai hän kohta käy nukkumaan. Enemmän hän kaipasi omaa aikaa miettiä asioita”, Gregory vastasi ja huokaisi ääneti perään. Hän veti kauluspaidan housuista ja alkoi napittaa sitä auki samalla astellen vaatehuoneen puolelle. Hän riisuutui heittäen yllään olleet vaatteet huoneessa olevalle nojatuolille jaksamatta tehdä niille enää siinä vaiheessa mitään ja vaihtoi ylleen väljät pyjamanhousut ja yksinkertaisen valkoisen, v-kauluksisen lyhythihaisen. Gregory napsautti valot pois ja käveli takaisin makuuhuoneeseen. Hän rojahti makaamaan omalle puolelleen sänkyä ja heitti käsivarren silmiensä peitoksi näyttäen selvästi että jokin painoi hänen mieltään. Hetken päästä hän siirsi käden sivuun ja katseli hienoja, koristeellisia kattolaattoja, mitkä oli asennettu makuuhuoneen kattoon.
”Muistatko sen kun isä käänsi yhtäkkiä selkänsä minulle ja Aydrelle, sen miten hän otti kaiken meiltä pois ja miltei tuhosi meidän elämämme? Ja nyt hän kuin eri ihminen saatuaan sen kohtauksen. Sain vihdoin tietää kaikkeen syyn”, Gregory aloitti rikkoen hiljaisuuden yhä katsellen kattoa yläpuolellaan. Javier oli kertonut hänelle lopulta kaiken ja luoja, miten hänen kävi sääliksi veljensä kohtaloa ja sitä taakkaa mitä toinen tarpeettomasti harteillaan kantoi.
”Sirine myrkytti isää siitä lähtien kun tulivat Amerikkaan ja manipuloi hänen mieltään, isän meitä vastaan. Myrkky tuhosi hitaasti isän elimistöä vaikuttaen muun muassa hermostoon. Sen takia hän oli niin pitkään pyörätuolissakin ja heikkona ennen kuin toipui... Helvetti. Olen samaa aikaan hemmetin hämmentynyt ja surullinen ja minun tekisi mieli etsiä se ämmä käsiini ja kuristaa elävältä. Sirine tahtoi kaiken itselleen ja Javierille”, Gregory selitti ja huokaisten raskaasti hieroi ohimoaan käsillään. Siinä oli ollut paljon kuunneltavaa ja sisäistämistä.
”Javier sai hänet kiinni itse teossa ennen kuin oli liian myöhäistä. Hän antoi Sirinen mennä sillä ehdolla ettei toinen koskaan palaisi. Ja nyt Javier juo ja sekoilee sen myötä kestääkseen syyllisyydentuntonsa… Hänen ei pitäisi tuntea syyllisyyttä, yhtä lailla hänkin oli tietämätön Sirinen puuhista”, Gregory sanoi vielä eikä jaksanut sillä kertaa kertoa ihan kaikkea yksityiskohtineen, vain sen tärkeimmän ja oleellisimman. Hän käänsi tummat silmänsä vaimoonsa ja hymyili toiselle vaisusti.
”Miksi sinä lymyilet siellä peiton alla?” mies tiedusteli ja kohotti kulmiaan.
_

Deidre henkäisi syvään ja pyyhki vielä kertaalleen poskiaan tuntiessaan pahimman tunneryöpyn kyyneleineen laantuvan. Hänen ei olisi pitänyt enää nousta sängystä, ehkä hän ei olisi sitten koskaan kuullutkaan äskeistä ja ollut onnellisen tietämätön kaikesta. Sillä hän ei jaksanut käsitellä sillä hetkellä omaa pettymystään ja harmistusta siitä kaikesta. Vaaleaverikkö niiskaisi hiljaa ja kasvojaan verhoavien vaaleiden hiussortuvien välistä Clarenceen. Hän ei osannut kuin hetkeen vain katsoa hiljaisena miestä ja nähdä että toinen oli yhä se sama ihminen kehen hän oli rakastunut.
”Jos et pysty ryhdistäytymään… minä en voi olla sinun kanssasi. Minusta ei ole kestämään tällaista, se vetää minunkin pahat puoleni esiin”, Deidre sanoi hiljaa ja käänsi katseensa eteensä jääden tuijottamaan television isoa mustaa ruutua mistä heidän kuvajaisensa heijastuivat epäselvästi. Nainen laski katseensa alas.
”Lähden ensimmäisenä päivänä uuden vuoden juhlien jälkeen, en halua jättää niitä väliin, se herättäisi vain turhia epäilyjä. Englannissa vanhempieni luona mietin sitten asioita”, Deidre huokaisi ja nyppi olematonta nukkaa sohvan sileältä kankaalta. Hän tulisi varmaankin takaisin sitten häihin. Äidin kanssa niitä oli muutenkin yhdessä helpompi järjestellä.
”Voidaanko mennä nyt takaisin nukkumaan? Minua väsyttää ihan hirveästi”, hän sanoi ja käänsi punaiset, arastavat silmänsä Clarenceen.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 26.01.2015
03:29
Otsikko: Roolipeli
"Cassandra ei ole edes puhunut Alexalle kahden kesken vielä lainkaan. Kukaan ei ole tainnut huomata sitä minun ja isäni lisäksi. Valehtelisin, jos väittäisin että se kaikki oli Cazille helppoa, kun Gregory oli niin onnellinen äitinsä paluusta..", Christian vahvisti Audreyn aatokset ja henkäisi sitten syvään ennen kuin oli itsekin jo sitä mieltä, että olisi hyvä aika mennä kotiin.
"Älä kiirehdi tuon päätöksen kanssa kuitenkaan. Pohdit sitä ihan rauhassa", hän vielä toppuutteli kämppistään ja lähti kuljettamaan tuota pois rantatieltä, jotta he voisivat ottaa taksin kotiin - sen hienompaa kyytiä he eivät tarvinneet sillä kertaa.
"Onkohan Suellen jo pistänyt siellä kotona tuulemaan?" Christian pohti huvittunut sävy äänessään. Luultavasti heidän uusi sänky olisi jo paikoillaan heidän mennessä kotiin, koska miksi nyt heidän täytyisi sen enempää vaivautua kuin vain ilmoituksen verran kertoa kodinhoitajalle, että uusi sänky oli tulossa ja vanha lähdössä.
"Paljasta minulle jotain huomisesta asustasi", Christian pyysi virne kasvoillaan.
__

Cassandra oli järkyttynyt kuulemastaan ja siitä, että mitä Javier oli joutunut käymään lävitse. Ei se nuori miesparka ansainnut sellaista! Caz kuunteli Gregoryn kaiken vuodatuksen ja kommentoi väliin aina myötätuntoisia hymähdyksiä.
"Ehkä Javier kohtasi nyt sellaisen seinämän, että tämä saa hänet nyt yrittämään uuden kerran puhtaalta pöydältä", Cassandra sanoi toiveikkaana ja vilkaisi yöpöydällä värissyttä puhelintaan ja luki siihen tulleen viestin. Sekin viesti oli Giseleltä ja heti sen luettuaan Caz vain palautti puhelimen takaisin yöpöydälleen ja kääntyi Gregorya kohden toisen esitettyä kysymyksen hänen lymyilystään.
"En mitään", Caz vastasi turhankin hätäisesti ja hakeutui sitten aviomiehensä lähelle painaen kasvonsa miestä vasten, jotta toinen ei näkisi ihan kaikkea hänen kasvoiltaan sillä hetkellä.
"Gisele laittaa hävyttömiä viestejä ja tiedän ihan liikaa Maynorista. Jotain sellaista mitä en olisi halunnut tietää ja sen lisäksi vielä tajusin äsken vasta itsekin, että mitä kaikkea sitä tuli sinulle sanottua", nainen kertoi ja alkoi lopulta nauramaan pystymättä peittämään sitä pientä häveliäisyyttä kasvoiltaan. Cassandra nosti kasvonsa katsoakseen Greggien kasvoja, mutta peitti sitten silmänsä hetkeksi kädellään.
"Et tainnut sinäkään ihan odottaa sellaista..", nainen nauroi taas ajatellessaan koko sitä illallista.
__

Clarence nyökkäili ja siirtyi olohuoneesta makuuhuoneeseen käyden miltein heti omalle puoliskolleen makaamaan. Hän ei saanut mielestään sitä, että Deidre tosissaan tahtoi lähteä hänen luotaan hetkeksi. Kaikki ne sanat, jotka vaaleaverikkö oli sanonut, olivat kolahtaneet miehen tuntoon todenteolla. Clar ei tahtoisi menettää Deidreä.
"Ymmärrän sinun kantasi. Kai minun pitäisi hakea jotain apuakin, mutta tiedän ettei minusta ole siihenkään. En pysty puhumaan ulkopuolisille näistä asioista vaikka olisi minkälainen vaitiolovelvollisuus tahansa", mies sanoi vielä huokaisten ja veti peittoa paremmin ylleen katsellen Deidreä sitten mietteliäänä.
"Mutta täytyy kuitenkin sanoa, että sinäkin käytit nimeäni siinä yhteydessä, kun he kävivät kiinni. Siitä asti se mies odotti minun tulevan häntä tapaamaan. En syytä sinua mistään, se ei oikeuttanut tekoani, mutta sinäkään et voi huudella nimeäni siellä, mistä koitan irtaantua kovin", Clarence mutisi ja ummisti hetkeksi silmänsä ollen todella uupunut siitä kaikesta.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 26.01.2015
04:02
Otsikko: Roolipeli
Audreyta alkoi naurattaa Christianin kommentti ja hän kulki sen kummempia miettimättä sinne minne toinen hänet vain kuljettaisikaan.
”Todennäköisesti. Tuskin tunnista koko huonetta enää entisekseen. Törmäilen joka paikkaan enkä löydä enää mistään mitään”, Audrey hymähti vino hymy huulillaan toivoen mielessään Suellen edes malttaneen vähän olla laittelematta paikkoja uusiksi, sillä se merkitsi aina sitä, että hän saisi opetella liikkumaan siellä uusiksi. Ja hän piti vanhasta makuuhuoneestaan, hän oli tahtonut sinne vain uuden sängyn.
Audrey virnisti ja kohotti toista kulmaansa.
”Miksi paljastaisin? Menee kiva yllätys piloille”, Audrey tuumaili kiusoittelevasti.
”Se on ihonmyötäinen”, hän kertoi sitten ja yritti olla nauramatta. Jestas, hänen kaikki vaatteensa olivat ihonmyötäisiä, joten sanomalla noin hän ei kertonut itse asiassa vielä mitään.
”Ja se on koko valkoinen… vähän erilaisempi kuin mitä yleensä käytän. Näytän kuulemma hemmetin hyvältä se päällä”, Audrey paljasteli ja virnisteli huvittuneena. Oh, hän näyttäisi perunasäkissäkin hemmetin hyvältä.
”Ennemminkin sinun pitää huomenna kertoa minulle miltä se näyttää ylläni. En minä näe”, Audrey hymähti ja kuuli kuinka taksi kaarsi heidän vierelleen. Hän nousi ensimmäisenä taksin kyytiin Christianin aukaistua ovi.

_

Gregoryn oli vaikea uskoa, että Javier ryhdistyisi sen illan tapahtumien jälkeen. Toisella ei ollut mitään mielenkiintoa edes yrittää saada elämäänsä takaisin raiteilleen. Oli vain helvetin iso sääli että nuori ihminen viskasi elämänsä ja kaiken työn minkä oli tehnyt opiskeluidensa eteen hukkaan. Jos toista yrittäisi auttaa väkisin, Javier työntäisi heidät kaikki vain entistä kauemmas. Gregory huokaisi ääneti ja hieraisi kädellään ohimoaan sekä haroi hiuksiaan. Javier tarvitsi jotain uutta elämäänsä, jotain mikä saisi unohtamaan Sirinen ja naisen petollisuuden.
Gregory käänsi katseensa vaimoonsa. Hän kasasi tyynynsä sängynpäätyä vasten ennen kuin kohottautui puolittain istuvaan, puolittain makaavaan asentoon tyynyjen päälle. Hän hymähti hiljaa ja kietoi kätensä löyhästi Cassandran ympärille juoksuttaen muutaman kerran sormiaan naisen pitkien hiuksien lomasta.
Gregorya alkoi naurattaa, mikä oli hyvä vain sillä hän sai hetkeksi pikkuveljensä murheineen pois mielestään. Se mitä toinen sanoi Maynorista, ei ollut mitään uutta hänelle, sillä hän tiesi kyllä millainen nuorempi von Hartog oli miehiään. Eiköhän jokainen tiennyt, niin railakas maine toisella oli. Tosin moni mies oli siitä myös helvetin kateellinen. Maynor kaatoi sänkyynsä kenet tahansa vain halusi ja virnuili aina sitä että jos Englannin kuningatar olisi vain nuorempi, hän kellistäisi tuonkin sänkyynsä.
”Kieltämättä, olin ällikällä lyöty. Mietin mikä sinuun on mennyt”, Gregory naureskeli ja pudisteli huvittuneena päätään. ”Olin yhdessä vaiheessa kaikkien härnäämisiesi vuoksi niin kovana, että olin varma katkeavani kohta”, mies lisäsi virnuillen ja kumartui sen verran että saattoi suukottaa vaimoaan ohimennen huulille.
_

Deidre nappasi kissanpennun torkkumasta omasta jalkopäästään ja vei sen olohuoneen puolelle, mitenhän se jaksaisi pitkän lentomatkan aina Englantiin asti? Vaaleaverikkö hymyili apeasti ja rapsutti Cocon päälakea. Kai he pärjäisivät. Hän palasi takaisin makuuhuoneeseen sulkien oven hitaasti perässään kiinni ja hakeutui omalle puolelleen sänkyä käpertyen lähelle reunaa selin Clarenceen. Hän oli väsynyt, mutta epäili saisiko unta, hänen ajatuksensa kieppuivat liikaa. Deidre katsahti mustelmaiseen ranteeseensa, työnsi sen nopeasti tyynyn alle ja puristi silmänsä kiinni. Hänen olisi pakko yrittää levätä. Muuten niitä tummia varjoja silmien alta ei taikoisi meikillä tai millään muullakaan kukaan piiloon eikä hän halunnut näyttää surkealta juhlissa.
Deidre räpäytti silmänsä auki. Eihän toinen sitä tarkoittanut, mutta kyllä hän silti tunsi sen syytöksenä itseään kohtaan. Jos toinen kehtasi väittää sen olevan edes osittainkaan hänen syytään että toinen oli mennyt mukiloimaan sen kurjan paskiaisen… Naisen koko olemus jännittyi ja muuttui kireäksi. Koko juttu tuntui kokonaisuudessaan niin epäreilulta, kaikkein eniten hän olisi vain halunnut unohtaa sen kaiken.
”Minä pyysin sitä jo anteeksi. Hän ilkkui minulle ettei minulla olisi siellä ketään auttamassa ja minä pelkäsin, en ajatellut mitä suustani päästin... Minuun ei ole kukaan käynyt käsiksi niin”, Deidre sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja räpäytti silmiään. Mitä enemmän se muistui takaisin hänen mieleensä, sitä enemmän hän tunsi olonsa taas loukatuksi ja tahrituksi. Häntä inhotti se miten se mies oli kosketellut hänen vartaloaan kaikkialta ja sitä kipeämmin hänen teki mieli taas mennä suihkuun saadakseen sen tunteen irti itsestään.
”Nyt kun lähden pois, niin sinun ei tarvitse enää miettiä, että mokailen ja huutelen tuolla pilaamassa uutta kiiltokuvaasi”, Deidre tuhahti ja käpertyi pienemmäksi peiton alla.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 26.01.2015
04:45
Otsikko: Roolipeli
"Uuuuu, ihonmyötäinen", Christian virnuili ihan kuin se olisi ollut jokin suurempikin yllätys hänelle. Audrey näytti aina hyvältä ja käytti aina hyvinkin topakasti istuvia vaatteita yllään.
"Ja hei hyvä juttu. Olemme ainakin väreissä", mies paljasti sen verran omasta puvustaan istuttuaan taksin kyytiin naisen perässä. Christian kertoi taksikuskille osoitteen, johon tuon tulisi heidät kuskata ennen kuin käänsi täyden huomionsa taas kämppikseensä.
"Huomenna meiltä kysytään meidän tilannetta kuitenkin, kun siellä on niitä pirun toimittajia kuitenkin. Mitä me kerromme heille? Pitää laatia sotasuunnitelma jo hyvissä ajoin. He eivät meinaan syö sitä kämppisjuttua kuitenkaan", mies pohti ääneen ja toivoi Audien kertovan heille hyvän suunnitelman, sillä toinenhan sai aina lehdistön ja muun median syömään kädestään, kun vain niin halusi.
"Vai pistetäänkö me kunnon huhut kiertämään?"
__

Cassandra virnuili saatuaan suukon Gregorylta ja sulki hetkeksi silmänsä koittaessaan pyyhkiä sitä virnettä kasvoiltaan, jonka mies oli hänen kasvoilleen saanut puheillaan jälleen.
"Tykkään kyllä, kun sinä puhut minulle sellaisia, mutta jostain syystä minun on ihan hirveän vaikeaa sanoa mitään takaisin, koska lähinnä vain aina nostatat typerän virneen kasvoilleni", Cassandra hymähti ja painoi pari suukkoa miehen leualle sekä suupieleen.
"Mutta...", nainen intoutui sitten vielä ja siirtyi sitten niin, että oli Gregoryn sylissä hajareisin istumassa. Caz katseli aviomiehensä kasvoja hetken arvioivana.
"Jos pidit aiemmasta niin minun tulisi varmaan useamminkin heittää ranttaliksi... Myös aiemmin mainitsemasi katkeamisen tunne ja tikkarista nauttiminen kiinnostaa minua", Cassandra sanoi ja kumartui sen verran, että pystyi suukottamaan Greggien huulia.
"Haluatko käydä jo nukkumaan, kenties?" Cassandra kysyi kulmiaan hivenen kohottaen. Sillä kertaa hän ei tahtoisi jäädä varomatta rannalle ruikuttamaan niin sanotusti.
__

"Älä viitsi, en tarkoittanut sitä niin", Clarence huokaisi ja pudisti päätään epäuskoisena siitä mihin tilanteeseen hän oli heidät saattanut tekemisillään.
"Teit kyllä ihan oikein, kerta se oli viimeinen ja ainoa keinosi. Et voinut tietää heidän tuntevan minua. Mutta kun lähdet Englantiin niin olemmeko me riidoissa vai sovussa?" Clarence kysyi ja toivoi heidän saavan jonkinlaisen sovun aikaiseksi ennen kuin Deidre lähtisi vanhempiensa luokse toiselle puolelle maapalloa. Mies ei jaksaisi riidellä tai olla huonoissa väleissä vaimonsa kanssa, sillä ei hän yksinkertaisesti vain ollut niitä ihmisiä, jotka jaksoivat vääntää asioista pidemmän ajan. Clarencen päässä vilahti vielä kuvia siitä aiemmasta tilanteesta, kun hän oli ollut siellä pimeillä kujilla. Deidre luultavasti luuli, että se mies ei enää omin jaloin kävelisi siellä.
"Löin häntä kerran. Hänen nenästään tuli verta, mutta kävelee ihan itse ja puhuukin. Se on edistystä jo minulle, että pystyin tuohon. Jos et kestä minua tällaisena, että yritän parantaa tapani ja saatan töppäillä niin en tiedä onko tässä enää mitään järkeä muutenkaan", Clarence lausahti ja tuijotti kattoa mietteliäänä. Jos Deidre ei kestäisi hänen menneisyyttään ja sen tuomia vaikeuksia, olisi naisen lähdettävä hänen luotaan.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 26.01.2015
06:19
Otsikko: Roolipeli
Audrey kääntyi sivuttain penkillä, hän nojasi selällään penkin ja oven kulmaukseen ja nosti jalkansa menemään Christianin reiden yli miehen jalkojen väliin. Tummaverikkö virnisti leveästi, juuri sen näköisenä kuin hänellä olisi jotain mielessään. Tosin eikö Audrey Dionilla ollut aina jotain mielessään? Nainen nappasi yhden hiuskiehkuran sormiensa väliin ja alkoi pyörittää sitä yhden sormensa ympärillä.
”Ah, rakastan kunnon huhuja”, hän huomautti kepeän naurahduksen kera, ”Pointti onkin siinä millaisia juoruja me tahdolle laittaa meistä liikkeelle… olemmeko totuuden mukaisia vai pistämmekö vähän väriä lisää.” Audrey kohautti nopeasti kulmiaan hymy yhä leikitellen täyteläisillä huulillaan. Hän nuolaisi niitä kielellään ja lepuutti päätään nahkaista penkkiä vasten.
”Tosin sinun naispuoliset fanisi eivät tule taas yhtään tykkäämään kun kuulevat minun tavoittelevan sinua takaisin itselleni…”, Audrey hymähti ja riisui aurinkolasit silmiltään. ”Olen varma heidän itkeneen katkerasti kuultuaan sinun menneen naimisiin silloin kanssasi. Siihen asti heillä oli kuitenkin ainakin periaatteessa mahdollisuus saada sinut itselleen. Ja nyt min murskaan heidän unelmansa uudelleen.” Nainen vinkkasi leikkisästi silmäänsä ex-miehelleen.
”Joten… saanko sanoa heille sinun olevan minun vai en? Yksityiskohdista meidän suhteessa heidän ei tarvitse vielä tietää mitään.” Audrey heilautti huolettomasti hiussortuvan pois sormistaan.
_

Gregory kohotti hymyillen jälleen kulmiaan ja siirsi kätensä pois tieltä Cassandran kivutessa hänen syliinsä. No nythän se kävi jo mielenkiintoiseksi. Gregory virnisti ja naurahti hiljaa vaimonsa huulia vasten suudelman lomasta.
”Se olisi varmasti viisainta, vaimo hyvä”, Gregory huomautti hymy poistumatta kasvoiltaan samalla siitellen Cassandran lanteita molemmin puolin.
”Etkö anna minun käydä nukkumaan?” Gregory tiedusteli huvittunut pilke silmissään ja nojasi päätään sängyn päätyä vasten. Hänen hieman kylmät kätensä pujahtivat naisen yömekon alle tutkimaan kaunista, virheetöntä ihoa. Gregory nojautui eteenpäin ja painoi muutaman suukon Cassandran rintojen yläpuolelle.
”Minä olen jo vanha mies, tarvitsen yöunet”, mies hymähti ja painautui takaisin nojailemaan tyynyjä ja sängynpäätyä vasten.
”Sinä kiusaat minua taas noilla vaateillasi”, Gregory huomautti ja antoi katseensa kulkea härnäävän ja huomattavan hitaasti vaimonsa vartalolla.
Hän nappasi mekon edessä olevan koristenauhan sormiensa väliin.
_

Deidre nousi ylös istumaan järkyttyneenä. Se alkoi olla jo ihan liikaa. Hän ei halunnut kuulla enää yhtään sanakaan, oli uskomatonta edes ajatella että kaikki oli ollut enemmän kuin hyvin vielä iltapäivästä ja nyt kaikki meni päin helvettiä niin nopeasti ettei mukana enää pysynyt.
Deidre kääntyi katsomaan vierellään makaava miestä silmät siristyen uhmakkaasti. Deidre naurahti ivallisesti ja pudisteli päätään.
”Oikeasti mitä helvettiä täällä tapahtuu? Toisin sanoen sinä tulet aina olemaan vähän paha poika ja minun kannattaa lähteä nyt kun vielä voin? Harmi, että tajuttiin tämä vasta nyt. Onneksi ei erehdytty menemään kahta kertaa naimisiin”, blondi tokaisi silmät lyöden sinistä tulta. Hän oli liikkunut silmänräpäyksessä Clarencen päälle istumaan hajareisin ja kumartunut uhmakkaasti ihan toisen kasvojen eteen. Hän katseli hitaasti miehen kasvoja ja väläytti ilottoman hymyn rakastamalleen miehelle.
”Mihin sinä luulit minun kiinnostuneen ensimmäiseksi sinussa, Clar? Hm? Herttaiseen luonteeseesi kenties? Omistatkohan sinä edes sellaista, senkin ketale”, Deidre hymähti ja siveli kynnenkärjellään hieman raollaan olevia miehen huulia. Nainen suoristautui ylemmäs ja nykäisi ainoana ylävartaloaan peittäneen topin yltään. Hän heilautti paidan sivuun ja ravisti hieman päätään saadakseen hiuksiinsa lisää eloa ja volyymia. Hän kumartui hivenen alemmas ja nojasi käsillään sänkyä vasten Clarencen pään molemmin puolin.
”Mikään minua ei häiritse tässä kuin se, että petit luottamukseni. Haluat että kerron sinulle jos minulle sattuu jotain, mutta jumalauta, jos joku nappaa minulta taksin nenäni edestä, etsitkö senkin ihmisen käsiisi ja käyt huitaisemassa turpaan? Senkus töppäilet ihan niin paljon kuin haluat, virheistäsihän sinä opit mutta olisi hauska että muistaisit myös niiden tekojesi heijastuvan ja vaikuttavan myös minuun.” Hän liikkui taas nopeasti ja ennen kuin toinen kerkesi suutaan aukaista hän oli painanut polvensa miehen sukukalleuksien päälle. Nainen painoi polveaan varoittavasti alaspäin, mitä enemmän hän painoi, no totta kai sitä hemmetin paljon enemmän se sattui. Hänellä oli hoikat ja terävät polvet, joten se ei voinut tuntua mukavalta. Nainen kohotti kulmiaan omahyväisenä nähdessään miehensä silmien muljahtavan.
”Joten… haista vittu, Clar”, Deidre tuhahti ja väläytti miehelle leveän, ilkeän hymyn, vaikka hänen tummuneissa silmissään olikin jotain ihan muuta. Hän kumartui uudelleen ihan toisen kasvojen luokse niin, että heidän nenänsä koskettivat toisiaan, ”Jos vihjailet minulle vielä kerrankin tuollaista, niin minä lähden. Mutta muista myös se etten tule enää takaisinkaan. Olisiko minulle parempi lähteä pysyvästi pois luotasi, nallekarhu?” Deidre porasi terävät kyntensä Clarencen harteille ja kaulan ihoon, hän halusi rankaista toista, sillä toinen oli ollut ihan idiootti koko sen ajan. Blonditar ryöväsi raivoissaan vaativan, kiihkeän ja nälkäisen suudelman miehen huulilta, se oli enemmänkin taistelua jota kumpikaan ei tahtonut hävitä kuin lempeitä, rakastavaisia suukotteluja. Sen muututtua jo astetta syvemmäksi ja himokkaammaksi, Deidre veti kielensä pois ja puraisi Clarencen alahuulta venyttäen sitä hieman hampaillaan ennen kuin vapautti sen otteestaan.
”Tiedätkö sinä miten vaimoa lepytellään, Clar? Sillä noilla typerillä puheillasi sinä sait minut todella vihaiselle päälle. ”


Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 26.01.2015
06:59
Otsikko: Roolipeli
Christian nauroi antautuneesti ja pudisteli päätään taltuttaakseen sen naurun mahdollisimman nopeasti. Naispuoliset fanit? Ihailijat? Christian ei oikeastaan sen suuremmin koskaan ollut kuvitellut olevansa kenenkään tuntemattoman ihmisen ihailema. Hänestä suorastaan tuntui oudolta välillä kuulla, kun joku tuntematon kertoi pitävänsä julistetta hänestä seinällään. Kai Christian oli vain nauttinut suurimmaksi osaksi itse jääkiekon pelaamisesta kuin kaikesta oheissählingistä.
"Kuule, saat murskata kaikkien unelmat, koska silloinhan minusta periaatteessa tulee vielä halutumpi, kun minua ei voi saada", Christian virnuili päätellessään miehen logiikalla asian käänteisesti. Kai ne naiset oikeasti aina ajattelivat omaavansa jonkin sortin mahdollisuuden saada hänet itselleen, kun hän oli sinkkuna. Totuus oli aina kuitenkin jotain ihan muuta.
"Annetaan niille kunnolla tekemistä. Heidän täytyy kaivaa totuus esiin meistä", CHristian ehdotti kulmakarvojaan kohottaen keksittyään mielestään hyvän idean. Tylsäähän se olisi antaa kaikki vastaukset suoraan avokämmenellä.
"Oikeasti sinä tahdot murskata kaikkien unelmat minusta, eikö niin?" Mies kysyi ilkikurinen virne kasvoillaan majaillen.
__

Cassandra nauroi hiljaa myhäillen ja vei kasvonsa uudemman kerran lähelle Gregoryn kasvoja.
"Et provosoituisi niin helposti vaatteistani... En usko, että haluaisit minun nukkuvan sellaisissa nilkkoihin asti ulottuvissa ruusukuvioiduissa paituleissa", nainen myhäili edelleen ja katseli Gregoryn silmiä ihan lähietäisyydeltä. Hetken siinä katseltuaan Cassandra pudisti vain päätään.
"SInä se jaksat aina torjua minut, ukkoparka. Vaimo ihan himoissaan tässä ehdottelee kaikkea niin juuri silloin uni maittaisi "vanhaa" miestä, kun muutoin kyllä valvoisit kellon ympäri ihan mielelläsi", Cassandra sanoi huvittuneena, sillä olihan se aika koomista, ettei Caz liki kertaakaan ollut itsesaanut vieteltyä miestä. Naisen äänensävy sanoissaan ei ollut millään lailla loukkaantunut, lähinnä vain koominen vivahde pilkehti pienen totuuden välistä. Cassandra painoi päänsä Gregoryn hartialle niin, että pystyi painamaan kevyen suukon jos toisenkin miehen kaulan iholle.
"Kuule... Huomenna siellä juhlissa... Kun ne kaikki valokuvaavat meitä niin voisitko sinä ensimmäistä kertaa varmaan koskaan suudella minua julkisesti? Ei mitään mautonta, mutta pistettäisiin sekaisin se valtakunta siellä. He ovat odottaneet jo kauan sen tapahtuvan. Lisäksi olisi kiva, että meidät ikuistettaisiin suutelemassa niin, että olemme vielä hyvännäköisiä eikä vasta silloin, kun minun rintani riippuvat ja kuljemme kilpaa rollaattoreilla, jolloinka se suudelma näyttäisi lähinnä kuvottavalta lehtien sivuilla", Cassandra esitteli pienen pyyntönsä aviomiehelleen eikä voinut estää nauruaan siinä rakkaansa päällä maatessaan.
"Onko se ihan liikaa pyydetty?" Cassandra nosti päätään, jotta pystyi näkemään miehen kasvot.
__

Clarence ei oikein ollut ihan varma, että yrittikö Deidre pahoinpidellä hänet vai kuvitteliko nainen, että se kaikki kiihottaisi häntä. SIllä kiihottunut hän ei ollut sillä hetkellä, kun nainen oli väkivalloin hänen sukukalleuksiaan polvellaan survonut ja raapinut kynsillään hänen ihoaan.
"Deidre", Clarence keskeytti vaimonsa touhut hetkeksi ja haki katsekontaktin tuon kanssa.
"Älä tee sellaisia päätelmiä, joita en ole sanonut olevani tai tekeväni. Saat minut kuulostamaan väkivaltaiselta törpöltä, joka hakkaa kaikki eteen tulevat", Clar naurahti ja katseli Deidreä virnuillen.
"Ja älä ole niin herkkä. Tiedät kenen kanssa olet tähän leikkiin ryhtynyt", Clarence virnisti ja uppoutui sitten jälleen siihen vaimon lepyttämiseen suudelman muodossa käsien tutkiessa hyvää vauhtia vaaleaverikön vartaloa. Miehen vasen käsi hakeutui toiselle Deidren paljaista rinnoista ja hyväili sitä, kun samanaikaisesti toinen käsi oli hakeutunut vaaleiden hiusten sekaan. Clar saattoi kevyesti tukistaa Deidreä, jolloinka vei himokkaat huulensa tuon kaulan ihoa tapailemaan.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 26.01.2015
07:30
Otsikko: Roolipeli

Audrey virnisti voitonriemuisesti, mutta alkoi nauraa toisen miehen logiikan vuoksi.
”Sovittu. Olemme uuden vuoden suurin mysteeri”, Audrey myhäili kujeellisesti ollen ihan mukana juonessa. Ja olivathan he oikeasti vähän mysteeri vielä itselleenkin. Audrey nosti toisen aurinkolasiensa sangan hampaidensa väliin ja näytteli kovin viatonta ymmärtämättä yhtään mistä Christian puhui.
”Mitä, minäkö? En kai nyt sentään, mistä sinä tuollaista keksit”, Audrey hämmästeli kättään sydänalallaan pitäen ja räpytteli silmiään. Hän hymähti ja pudisteli huvittuneena päätään ennen kuin taputti ohimennen Christianin rintakehää.
”Minä vain olen tarkka siitä mikä on minun”, hän naurahti hiljaa. ”Tai ethän sinä ole varsinaisesti minun. Vielä”, Audrey tokaisi ja väläytti nopean virnistyksen ex-miehelleen. Oli hetkiä kun hänen oli todella vaikea päästää ketään lähelleen, mutta myös niitä kun hän oli oma kiusoitteleva ja härnäävä itsensä. Niinä hetkinä hän toivoi aina olevansa Christianin kanssa kuten nytkin. Hän jäi miettimään hetkeksi tulevia juhlia. Yllättäen hän kurtisti hivenen kulmiaan.
"Christian... ethän jätä minua sitten yksin siellä hetkeksikään. Siellä on todella monta sellaista ihmistä jotka todistaisivat enemmän kuin mielellään minun hermoromahdukseni enkä tahtoisi sitä heille antaa", Audrey naurahti heikosti ja pudisteli hivenen päätään. Ennen hän oli aina juhlissa ja useimmiten niiden keskipistekin, mutta nyt häntä hermostutti vähän. Ei hän ollut ihan kaikkea itsevarmuuttaan vielä takaisin saanut.
_

Gregory tyytyi vain hymyilemään ja kiertämään käsivartensa takaisin vaimonsa ympärille toisen laskettua päänsä hänen hartialle. Mies katsahti alaspäin.
”Rohkenen epäillä, että minä rollaattorilla olisin kovin kuvottava näky lehdissä”, Gregory huomautti naurahtaen, ”olen pahoillani jos et ole huomannut, mutta vuosilla on tapana kohdella hyvin meitä Dionin miehiä. Ainakin mikä on isään ja Bobbyyn katsominen.” Hän sipaisi hymyillen sormenpäällään vaimonsa nenänpäätä.
”Minä olen vetänyt aika tarkat rajat siihen mitä näytän julkisuudessa ja mitä en… minulla on harvoin täydellistä yksityisyyttä tai mitään mikä ei jollain tapaa leviäisi julkisuuteen, joten pidän mielelläni kiinni niistä asioista jotka eivät ole suurennuslasin alla… ne tuntuvat vain täysin minun omiltani. Kuten meidän suhteemme, en ole kokenut tarpeelliseksi antaa median mässäillä sen kustannuksella”, Gregory hymähti ja silitteli hiljalleen vaimonsa käsivartta.
”Mutta lupaan harkita. Ehkä innostunkin… uuden vuoden kunniaksi”, mies naurahti hiljaa ja toisen nostettua kasvonsa hän varasti nopean suukon rakkaansa huulilta. ”Ja sinä olet aina hyvännäköinen, kulta.”
_

Deidre voihkaisi äänekkäästi ja painautui halukkaasti lähemmäs Clarencea nauttien miehen kosketuksesta vartalollaan ja suudelmista kaulallaan.
”Ei…”, hän ynähti yllättäen ja rimpuili Clarencen otteesta, vaikka oli itse koko homman aloittanut. Deidre kierähti sängylle makoilemaan kyljelleen ja peitti paljaat rintansa käsivarrellaan. ”Minähän sanoin, että sinä tuot minun huonot puoleni esiin. Minä en harrasta seksiä näin”, hän huokaisi ja räpytteli ripsiään tajuamatta mikä hänelle oli äsken tullut. Vaaleaverikkö puri hetken huultaan kunnes pudisti pienesti päätään lähinnä itselleen ja ailahtelevalle käytökselleen. Hän kääntyi hitaasti makaamaan selälleen ja vei toisen kätensä sormet hiuksiensa sekaan.
”En tiedä pitääkö minun näytellä kovempaa että voin olla sinun kanssani. Mutta sitä minä en ole. Ja minä olen herkkähipiäinen. Enkä pitänyt yhtään siitä mitä aiemmin sanoit. Minulle tuli olo ettet tahdo enää olla kanssani. Siinä vaiheessa melkein toivon että olisin tullut raiskatuksi, niin ymmärtäisinkin ehkä mikset halua minua enää”, hän sanoi sitä mukaan kun mieleen tuli ja mutristi harmistuneena huuliaan. Deidre käänsi katseensa Clarenceen.
”Mutta kyllä minä survaisin polvellani sitäkin miestä siellä kadulla ja sain irti minusta… minulla on harvinaisen ilkeä polvi”, Deidre naurahti yrittäen siten saada itseään vähän pirteämmälle tuulelle.
”Minä vain haluan olla sinun kanssasi. Ja että pidät minusta tällaisena kuin olen. Pirpana, kuten serkkuni sanovat aina.” Hän pyöräytti omalle lempinimelleen silmiään.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 26.01.2015
08:27
Otsikko: Roolipeli
"En tietenkään jätä sinua yksin. Sinun pitää roikkua sitten käsipuolessani koko ajan etten myöskään vahingossakaan unohda asiaa, koska siellä voi olla muutamia häiriötekijöitä siellä juhlissa. Tiedät kyllä, jään isommissa juhlissa aina toljottamaan sitä menoa ja unohdun suunnilleen keskelle salia pälyilemään toisten tekemisiä", Christian vitsaili itsestään ja huomasi taksin tulleen heidän kotipihaansa. Mies maksoi heidän matkansa ja antoi tippiäkin taksikuskille, joka vaikutti erittäin otetulta moisesta eleestä. Christian auttoi Audreyn ulos taksista ja lähti naisen kanssa sitten kohti kotiovea.
"Jos se koiraherra on jo siellä uudessa sängyssä niin siltä evätään kaikki oikeudet päästä sänkyyn enää", mies muisti jälleen, vaikka uskoi kyllä Suellenin huolehtineen siitä, että Dante oli pysynyt kaukana uudesta sängystä.
"Jos en sitten siellä juhlissa jossain vaiheessa tahdo kuin pälyillä ympärilleni niin kiinnitän sinut veljesi käsipuoleen siinä tapauksessa", mies vitsaili vielä.
__

Cassandra nauroi Gregoryn kaulaa vasten toisen puhuessa niin itsevarmana siitä, kuinka vuodet kohtelisivat häntäkin hyvin kuten muitakin sukulaismiehiä.
"Aina niin itsevarma", Caz virnuili jääden sitten kuuntelemaan Gregoryn kertoessa omasta yksityisyydestään, jota kovin halusi varjella. Kyllä Cassandra sen tiesi.
"Ymmärrän kyllä. Ja en vaadi sinulta sitä suudelmaa, jos et sitä itse halua. Se on ihan okei", tummaverikkö lupasi rakkaalleen ja nautti miehen läheisyydestä, joka rauhoitti häntä kovin. Cassandra oli hyvillään saamastaan suukosta jälleen. Sellainen oleminen Gregoryn lähellä niin vapaana tuntui todella hyvältä pitkästä aikaa. Käynti Cazin leikkikentällä oli muuttanut pelinhengen jälleen lähemmäksi normaalia.
"Onko sinulla minkäänlaisia fantasioita?" Cassandra kysyi yllättäen, sillä ei ollut muistaakseen koskaan sellaista rakkaaltaan edes kysynyt. Hänen sormensa piirtelivät pieniä kuvioita Gregoryn rintakehälle.
__

Clarence jäi katselemaan Deidreä hämmentyneenä.
"En tiedä mitä sinä nyt oikein touhuat, Deidre. Minä tahdon olla kanssasi ja ei, sinun ei tarvitse olla muuta kuin oma itsesi. Tuntuu kuitenkin välillä, että sinä unohdat täysin sen, että kenen kanssa olet naimisissa. Olet tiedostanut sen koko ajan, että olen melko vaikea tapaus menneisyyteni vuoksi. Toivoisin, että et ahdistaisi minua nurkkaan, sillä siinä vaiheessa minä sulkeudun enkä päästä helposti lähelleni", Clarence sanoi ja katseli Deidreä ilme entisestään koventuen.
"Ja ihanko sinulla on helvetti pokkaa sanoa jotain tuollaista? Juuri aiemmin kerroin kuinka menetin malttini, kun se saatanan Anderson raiskasi siskoni. Ja sinäkö melkein toivoit, että sinutkin oltaisiin raiskattu sen takia, että riitamme aikana et tuntenut oloasi mukavaksi. Voi jumalauta. Tuo loukkasi oikeasti, todella. Jos sinut raiskattaisiin, se joka sen teki ei todellakaan selviäisi yhdellä lyönnillä. Enkä minä sinua halveksuisi. Voidaan huomenna juhlissa sitten kysyä vaikka Cassandralta ja Audielta, että hei miltä tuntui tulla raiskatuksi, eikö olekin ihan kokemuksen arvoista", Clarence älähti ja pudisteli päätään nousematta kuitenkaan sängystä ylös. Hän ei todellakaan jaksanut kuunnella sellaista paskaa. Se aihe oli liian arka paikka hänellekin.
"En voi sille mitään, että puolustaudun, jos läheisiäni satutetaan. Tai jos minut ahdistetaan nurkkaan. Minusta silloin on parempi, että jos uhataan lähteä toiseen maahan ja ottaa etäisyyttä, että sitten myös tehdään niin. Ja nyt täytyy kyllä sanoa, että tuon raiskaustoiveesi jälkeen ehkä parempikin, että välillemme tulee hetkellisesti muutama kilometri", Clar huokaisi ja sulki silmänsä hetkeksi toivoen, että Deidre jo ymmärtäisi häntäkin asiassa eikä vaan voivottelisi omaa selustaansa.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 Credion - suntuubi.com