Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / G / Roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Bonska
Lähetetty: 26.01.2015
09:04
Otsikko: Roolipeli
Audrey kaivoi käsilaukustaan avaimiaan. Löydettyään ne hän ojensi avaimet Christianille, oli miehellä varmaan omatkin mukana, mutta hän nyt sattui kaivamaan ne esiin. Tummaverikkö seisahtui oven edustalle odottamaan, että Christian aukaisisi oven. Sen takaa kuului jo haukkumista, semmoista lyhyempää ja terävämpää, joten sen oli pakko olla Mini. Eikä hetkeäkään kun haukkumiseen liittyi jo mukaan matalampi ääni, mikä kuului Dantelle.
”No nyt se ainakin on tervehtimässä meitä oven takana”, Audrey huomautti naurahtaen ja kuullessaan oven aukeavan sekä tassujen rapinaa lattiaa vasten, hän valmistautui ottamaan koirien tervehdykset vastaan. Hirveä nuuhkiminen ainakin kuului ja Danten nuuskuttava kuono kutitti hänen jalkojaan.
”Ahaa, ex-vaimo pois häiritsemästä ja hurmurivaihde päälle, joo joo kyllä minä sinun metkusi tunnen”, Audrey virnuili kiusaten vain vitsillä Christiania ja silitteli Dantea päälaesta ennen kuin livahti koiran ohitse sisälle taloon.
”Su, toivatko he jo uuden sängyn?” Audrey huhuili kuullessaan ääniä olohuoneen suunnilta ja riisui kengät jaloistaan. Eikä hetkeäkään kun taloudenhoitaja asteli esiin pölyhuiska kourassaan.
”No toivat ja veivät vanhan pois. Kamalan sotkun jättivät jälkeensä. Jouduin kahdesti komentamaan niitä riisumaan kenkänsä etteivät sotke pitkin lattioita ja mattoja. Kuin mitkäkin luolamiehen käytöstavat”, Suellen päivitteli päätään pudistellen.
”Oo, pitääkin mennä heti testaamaan se”, Audrey naurahti eikä voinut olla lisäämättä, ”ja pöh tunnen oikein sinun silmiesi muljuttelun, Suellen. Minä menen ihan kiltisti kokeilemaan, ei mitään tuhmia taka-ajatuksia!” Oi hänellä oli ihan liian hauskaa härnätä taloudenhoitajaansa.
”Säästä minut yksityiskohdilta, lapsirakas”, Suellen huokaisi ja naamioi oman virnistyksensä pölyhuiskun taakse, koska tietenkin hänen piti pitää viileän asiallinen imagonsa.
_

”Onko minulla minkäänlaisia fantasioita?” Gregory toisti naurahtaen ja jäi miettimään hetkeksi vastausta. Hän silitteli aikansa kuluksi siinä miettiessään Cassandran käsivartta ja katseli huoneen toisella puolen olevaa maalausta. Sen taakse oli piilotettu taulutelevisio minkä sai napin painalluksessa esiin jos halusi. Muuten oli vain mukavampi katsella maalausta.
”Noh… kamalaa olenko näin vanhus jo etten fantasioi enää”, Gregory päivitteli hiljaa sillä ei saanut mieleensä mitään ihmeempää. ”Minun fantasiani ovat tainneet käydä jo melko lailla toteen…”, Gregory sanoi ja virnisti pahoittelevasti perään, ”enkä ole muistanut keksiä uusia tilalle. Ja sinä olet niin värikäs tapaus, rakas vaimoni, että todennäköisesti toteutat ne minun pienimmätkin fantasiani tietämättäsi”, Gregory huomautti hymyillen ja sipaisi hellästi kädellään Cassandran poskea.
”Mutta nyt minä käsken sinut jo nukkumaan. Jaksat olla virkeä sitten illalla muutamankin lasillisen jälkeen.” Mies väläytti vaimolleen virnistyksen ja tuli vasta sitten riisuneeksi rannekellon ranteestaan hyläten sen yöpöydälle pöytälampun viereen.
_

Deidre sulki silmänsä melkein heti sanottuaan sen ääneen. Voi luoja, oliko hän oikeasti mennyt sanomaan niin. Hän peitti kädellään silmänsä ja tiesi jo mitä oli tulossa. Ja hän ansaitsi sen, hänen ei olisi pitänyt.
”Olen pahoillani, en olisi ikinä saanut sanoa niin. Sanon jo ihan mitä sattuu ja provosoin sinua tahallani. Anteeksi, ihan oikeasti anteeksi ihan kamalasti”, Deidre sanoi hiljaa ja hivuttautui sängyn laidalle. Hän noukki lattialta sinne aiemmin heittämänsä topin ja puki sen nopeasti ylleen. Samoin hän noukki lattialle jääneet villatakin, mikä oli jäänyt siihen aiemman pakkaamiskohtauksen jäljiltä. Sängyn alta hän löysi itselleen polvisukat jalkoihinsa. Hänellä ei ollut kuin pienet shortsit jaloissaan.
”Menen ottamaan lasin vettä… Minua hävettää nyt niin paljon oma itseni etten kehtaa olla pidempää kanssasi samassa huoneessa.” Deidre nousi sängystä ja kietoi villatakin vartalonsa ympärille. Sen päivän ei olisi pitänyt vain koskaan tapahtua. Kyyneleitään pidätellen, päätettyään ettei vollottaisi kuin pieni lapsi enää yhtään, nainen käveli makuuhuoneen ovelle ja pujahti pimeän asunnon puolelle.
”Mikä minut sai sanomaan niin…”, hän kuiskasi kauhistuneena itsekseen ja pudisteli epätoivoisena päätään. Hän käveli keittiöön laittamatta valoja minnekään päälle. Surkeana hän nojasi päätään keittiön kaappia vasten juoksuttaessaan vettä kylmemmäksi altaassa ennen kuin vei tasolle sattumalta jääneen lasin hanan alle. Hän tuijotti kuinka vesi ryöppysi kuohuen lasista ja hänellä meni hetki ennen kuin hän sulki veden päältä sormiin alkaessa särkemään kylmästä.


Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 26.01.2015
18:47
Otsikko: Roolipeli
// tuli aika tönköt roolit mut joo tässä kaikkien vaatteet täs on 4 kuvaa ja eka on gipa sit caz ja sit friidu ja sitte veljekset eli clar ja kirstu :DD veljeksil samat vaatteet eri väris :D
http://aijaa.com/yTPgbl

Christian oli pukenut puvunsa päälle ja jäänyt odottelemaan Audreyta saapuvaksi alakertaan, jotta näkisi ensinnäkin tuon asukokonaisuuden, mutta toisekseen - heidän oli jo kohta lähdettävä sinne juhliin. Mies istuskeli olohuoneessa ja seuraili Roseyn leikkejä, kun toinen tarmokkaasti leikki parilla pehmolelullaan jotain omia leikkejään. Christianin huomio kiinnittyi aina välillä toisaalle Suellenin liihottaessa edes takaisin ylä- ja alakerran väliä. Mies oli yrittänyt lähinnä olla sotkematta vaatteitaan jo kotona ollessaan, sillä kaikki riskit siihenkin oli Roseyn syötyä muutaman palan suklaata omalla todella siistillä tyylillään, jolloin tarkoitus oli enemmän saada suklaanaamiota kuin nauttia sen makean mausta. Pian Christian kuuli lupaavaa ääntä yläkerran suunnasta ja toivoi todella Audien jo saapuvan. Heidän kyytinsäkin odotti totta kai kärsivällisesti jo pihan puolella valmiina lähtemään. Christian asteli eteiseen ja tarkasteli itseään vielä peilistä asettaen hiuksiaan siistimmin ennen kuin jäi katsomaan odottavana rappusiin.
"Audrey, oletko jo tulossa?" Christian huikkasi vähän kovaäänisemmin, jotta hänen äänensä varmasti kuuluisi yläkertaan asti. Mies ei jaksanut enää odottaa, hän oli jo todella innoissaan niistä juhlista ja siitä, että näkisi taas tuttuja ja ystäviä muutenkin.
__

Gisele ja Elfriede olivat todella kiireisiä sinä päivänä. Heti aamusta he olivat lähteneet häiritsemään Cassandraa, koska Caz oli luvannut antaa heille lainaan muutamia koruja ja sun muita asunosia, sillä äidillä ja tyttärellä itsellään ei hirveästi ollut aikaa valmistautua niihin juhliin eikä sen vuoksi mitään olleet kerenneet hankkia. Elfriede oli saanut sormuksen, korvakorut ja rannekorun Cassandralta sekä kengät ja Michael Korsin laukun, josta tyttö oli erityisen innoissaan. Gisele oli myöskin saanut laukun ja korvakorut lainaan. Caz oli toki sanonut, että haluaisi takaisin vain Elfriedelle lainaamat kenkänsä, että muuten hän lahjoitti kaiken ystävälleen ja tuon tyttärelle.
Kun he olivat päässeet kotiin, he olivat laittaneet toistensa hiukset ja se lakankäry heidän kotonaan oli ihan järkyttävä. Ei heillä ollut aikaa kampaajiin saatika rahaa, joten omakustanteisesti täytyi hommat hoitaa. Gisele oli ehtinyt itselleen vain mekon ostaa sinä päivänä läheisestä liikkeestä, jossa sattui olemaan melkoiset alennusmyynnit.
"Oletko ihan varma näistä ripsistä?" Elfriede naureskeli katsellessaan itseään peilistä.
"Joo, joo. Näytät todella kauniilta", Gisele hymähti ja vilkaisi itsekin itseään peilistä ennen kuin he alkoivat tekemään lähtöä. He kulkisivat taksilla juhlapaikalle.
"En ole tottunut tällaiseen...", Elfriede sanoi innostunut hymy kasvoillaan ja ihasteli käsissään olevaa laukkua heidän päästyä taksiin istumaan.
"En minäkään, mutta tällaiseen sinun tulee tottua. Olet von Hartog, joten..", Gisele virnisti tyttärelleen ja kertoi sitten kutsusta luettuaan sen osoitteen, joihin heidän tuli mennä.
__

Clarence oli hyvinkin pahoillaan vielä edellisillan ja yön väännöstä Deidren kanssa ja mies oli pohtinutkin jättävänsä ne mokomat juhlat väliin. EI hän kuitenkaan niin voinut tehdä, sillä oli jo Christianille luvannut saapuvansa paikalle. He olivat veljekset keskenään pukeutuneet samanlaisiin asuihin, mutta väri oli eri. CHristianilla oli valkoinen puku kultaisella kirjailulla, Clarencella puolestaan musta samanlaisella kirjailulla.
"Koitetaan nyt kuitenkin pitää hauska ilta, okei?" Clarence sanoi heidän ollessa jo matkalla juhlapaikalle. Hän ei jaksaisi olla naama väärinpäin juhlissa, joten toivoi sitä Deidren suunnalta myös. Okei, tulisihan muut siellä juhlissa kuitenkin näkemään sen, että heillä ei kaikki ollut ihan niin ruusuilla tanssimista sillä hetkellä.
__

Cassandra oli koko päivän liihottanut ympäri taloa valmistautuessaan iltaan ja välillä hoitaessaan Emmylouta, jonka Christopher tuli sitten hakemaan pari tuntia ennen kuin he olivat lähdössä juhiin. Caz oli painottanut isälleen, että toisen tulisi ilmoittaa ja soittaa, jos jotain tulisi ja pitäisi myös ilmoittaa, kun pikkuinen on mennyt nukkumaan yöuniaan. Cassandran oli vaikea olla yötä erossa lapsestaan, joten hän oli todella vauhkona kaiken sen suhteen, että miten isän ja Alexan täytyisi toimia Emmyloun kanssa.
Heidän jo matkatessa kohti juhlapaikkaa Caz ei voinut olla tarkastamatta laukkunsa sisältöä. Hän ei ollut yhdeksään kuukauteen voinut kuljettaa sitä niin tuttua taskumattia mukanaan, joten ajatus siitä tutusta ystävästä nostatti virneen Cassandran kasvoille. Totta kai nainen tiesi, että jos joisi se tietäisi sitä maidon pumppaamista ja Emmyloulle äidinmaidonkorviketta, mutta kyllä hän siihen nyt pariksi päiväksi suostuisi vuoden alusta, jos niinkseen tulisi. Caz seuraili ohivilahtia maisemia ja näpräili sormillaan sitä rintojensa väliin ulottuvaa korua, jossa killui pieni G-kirjain totta kai. Se toi väistämättä mieleen ne yhdet juhlat, joissa Gregory oli laittanut sen neilikan hänen povensa sekaan.
"Nämä ovat ensimmäiset tällaiset isommat juhlat, joissa olemme avioparina", Cassandra teki yllättävän huomion, sillä eihän heillä ollut ollut oikein aihetta juhlaan menneinä kuukausina. Caz nosti kaulakoruaan uudemman kerran.
"Katso", nainen virnisti esitellessään pientä hankintaansa juhlia varten.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 27.01.2015
06:58
Otsikko: Roolipeli
”Hän tulee ihan pian…”, Jax kiiruhti portaat alas liihoitellen ja laulellen hyväntuulisesti samalla nauraen. Hän hätysteli mukanaan tulleita kahta avustajaansa kampaus- ja meikkaustavaroineen pitämään kiirettä, kukaan ei saisi olla tiellä kun hänen mestariteoksensa tulisi valmiina alakertaan. Varmistettuaan avustajiensa tajunneen minne seuraavaksi lähteä, Jax sulki ulko-oven ja kiiruhti Christianin vierelle.
”Hän on upea”, stylisti totesi valmiiksi virnistäen ja paranteli kaulassaan olevien lukemattomien eripituisten kultaketjujen asentoa. Miehellä oli yllään täysin kultainen, hyvin istuva ja varsin imarteleva puku sekä sen alla yhtälailla kultainen lyhythihainen jossa oli kaiken lisäksi vielä paljettikoristeita. Mutta jollain ihmeen kaupalla mies oli onnistunut saamaan sen varsin yltäkylläisen asukokonaisuutensa näyttämään helvetin hyvältä.
”Kaiken kukkuraksi olen vähän hermona, minulla on sokkotreffit niihin juhliin. Ja vielä uutena vuotena, tsiisus mihin minä olen lupautunut…”, Jax päivitteli päätään pudistellen ja asteli malttamattomana muutaman askeleen ylemmäs portaissa. ”Aud!!”
”Olen tulossa, älä mesoa.”
Jax pyöritteli helpottunut hymy huulillaan silmiään kuullessaan huvittuneen äänen yläkerrasta, mies palasi takaisin Christianin vierelle.
”Ja ei suutelemista. Tai ettehän te kuulemma suutele tai mitään, vaikea uskoa! Kuitenkin… Audreyn huulet ovat pannassa juhlien ajan. Niitä meikattiin niin hemmetin kauan, että ne näyttäisivät sulalta kullalta joten ne eivät saa mennä piloille, mutta kun kello lyö puolta yötä ja uutta vuotta, sitten saa mennä”, Jax höpötteli virnuillen ja huiskautti kättään.
”Jax, suu kiinni tai ilkeyttäni sotken nämä heti tahallani”, Audrey hymähti portaiden yläpäässä kiinnittäen muiden huomion itseensä. Hän piteli toisella kädellään kaiteesta kiinni laskeutuessaan portaita korkeilla koroillaan, toisella kädellä hän kannatteli hieman mekon helmaa ylhäällä. Jax vinkkasi silmää Christianille. Tummaverikkö oli upea näky ja sitä katseli hyvinkin mielellään.
_

Deidre nojasi vaitonaisena limusiinin penkkiä vasten ja katseli tummennetusta ikkunasta ulos. Tunnelma siinä kyydissä oli melko kamala, hänestä tuntui kuin hän olisi istunut siellä vieraan kanssa eikä aviomiehensä kanssa menossa uuden vuoden juhliin. Audrey oli tahtonut pikkuserkkunsa tulevan tyylikkäästi limusiinilla paikanpäälle joten tummaverikkö oli lähettänyt heille toisen omista limusiineistaan ja kuljettajistaan, joka oli ollut heitä vastassa pilvenpiirtäjän edustalla autonkuljettajan tyylikkäässä puvussaan sekä samppanjaa tarjoillen. Ihmiset olivat katselleet sivusta ihastellen ja varmasti miettineet olivatko he joko julkisuuden henkilöitä vai todella rikkaita. Deidre oli painanut päänsä alas ja pujahtanut nopeasti limusiinin kyytiin. Se olisi voinut tuntua jännittävältä ehkä toisessa mielentilassa.
Deidre käänsi katseensa ensin sylissään olevaan samppanjalasiin jonka joi sitten yllättäen kerralla tyhjäksi ennen kuin vilkaisi Clarencen puoleen. Deidre väläytti miehelle nopean hymyn.
”Toki”, hän henkäisi ja käänsi katseensa takaisin ikkunaan. Ei hänen tehnyt mieli vatvoa omia ongelmiaan julkisesti, mutta oli kamalaa olla kun ei tiennyt missä jamassa heidän suhteensa oli sillä hetkellä. Jos hän lähtisi Englantiin tarkoittiko se myös silloin eroa? Hän oli sanonut yhden todella kamalan asian ajattelemattomuuttaan tilanteessa mikä oli muutenkin mennyt ihan yli ja perseestä ja tunsi, että häntä rankaistiin siitä koko loppuelämän ajan. Luoja, hän ei enää ollut edes varma rakastiko Clar häntä enää. Deidre naurahti ilottomasti ääneti ja pudisti itsekseen pienesti päätään. Hän veti takkiaan paremmin ylävartalonsa peitoksi.
”Tarvitsen enemmän juotavaa. On aina mukavampi matkustaa humalassa”, hän mutisi ja kurottautui ottamaan telineessä hopeisessa vadissa jäiden seassa olleen samppanjapullon käteensä. Hän kaatoi siitä lasiinsa lisää juotavaa ja nakkasi pullon sitten takaisin vatiin. Toivottavasti häntä ei alkaisi enää oksettamaan, sillä aamulla laittautuessaan ja käytyään läheisessä salongissa laitattamassa hiuksensa häntä oli oksettanut ihan järkyttävän paljon koko ajan. Kerran hän oli jopa joutunut kesken hiusten laiton loikkaamaan penkiltä ylös ja kiiruhtamaan vessaan yökkäilemään. Hän oli ollut varma että oli oksentanut kaiken ulos sisuskalujaan myöten. Lopulta se oli mennyt hitaasti ohi. Olikohan hän tulossa vielä kipeäksikin? Mahtavaa.
_

Gregory paransi ohimennen ranteessaan olevan kultaisen rolexin asentoa. Hän katsahti vähän väliä yläviistoon kuin yrittäen nähdä vilauksen siitä kullasta hiuksissaan. Se oli Jaxin älynväläys, toinen oli vaatinut Gregoryn suostumaan sillä lehtikulta näytti harjattuna miehen tummissa hiuksissa upealta. Ja aamulla kampaaja oli tullut Jaxin lähettämänä sen Gregorylle laittamaan. Mies oli hieman nyreänä istunut keittiön pöydän ääressä ja antanut toisen tehdä työnsä. Gregory ei sitä myöntänyt, mutta loppujen lopuksi hän oli melko tarkka hiuksistaan mutta nähtyään aikaansaannoksen se ei ollut yhtään paha, lähinnä kultainen raita etuhiuksissa. Muutoin miehellä oli yllään kultainen takki ja kengät, joiden seuraksi hän oli yllättäen tyylistään poiketen pukenut väljä kaula-aukkoisen t-paidan sekä valkoiset suorat housut. Juhlava hän oli vieläkin ja juhlissa hän halusi nyt ottaa rennosti. Eikä hän ollut nähnyt kauluspaidan oikein sopivan sen takin kanssa.
”Hyvä huomio, sitähän pitää juhlia jo ihan kahdestaankin”, Gregory totesi virnistäen katsahdettuaan kuvankauniin, kimaltelevan vaimonsa puoleen. Mies siirtyi hetkeksi limusiinin takapenkiltä toiselle penkille, mikä oli sivuttain ja vastakkain baaritiskin kanssa. Hän otti kylmästä pullon bollingeria ennen kuin ojensi kaksi korkeaa lasia vaimonsa kätösiin valmiiksi.
”Taas sinä hivelet minun egoani ja noin kotoisasti vielä rintojen välissä”, Gregory virnuili ja kehaisi vaimonsa kaulakorua loistavaksi.
”Varohan”, Gregory hymähti ja veti suojakuoren pullonkorkin päältä aukaistakseen pullon. Hän kääntyi varoiksi poispäin Cassandrasta ja poksautti tottuneesti korkin paikoiltaan. Se kimpoli hieman seinistä limon toisessa päässä. ”Säikäytin varmaan kuskin”, Gregory naurahti ja kääntyi nopeasti kuohuvan juoman kanssa Cassandran puoleen ja kaatoi kallista juotavaa nopeasti molempiin laseihin. Hän laski pullon käsistään ja otti toisen laseista naisen kädestä.
”Uudelle vuodelle”, mies sanoi hymyillen ja kilautti lasia Cassandran lasia vasten kevyesti.



Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 27.01.2015
08:00
Otsikko: Roolipeli
Christian katseli Jaxia huvittuneena toisen kieltäessä suudelmat sun muut, jotta Audreyn upeaksi luvatut huulet eivät menisi piloille. Hän ei muutenkaan tiennyt miten suhtautuisi koko Jaxiin, sillä mies vaikutti niin tuttavalliselta kuin he olisivat tunteneet jo iät ja ajat. Christian puolestaan oli niitä ihmisiä, joka tunsi sellaiset tilanteet toisinaan kiusallisiksi, kun "joutui" jäämään kahden jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa, vaikka hänen oma työnsä oli pitkälti edustamista ja hän pystyi luontevasti toimimaan niissä tilanteissa, kun piti jakaa nimikirjoituksia ja harjoittaa sitä smalltalkia faniensa kanssa.
Audreyn astellessa alakertaan Christian koetti hillitä reaktiotaan ja tyytyi vain hymyilemään tyytyväisenä naisen nähdessään. Tummaverikkö näytti upealta, sitä ei ollut kieltämistä.
"Tiesin, että tätä hetkeä kannatti odottaa. Juuri ja juuri maltoin odottaa tähän päivään", Christian naurahti ja ihaili vielä hetken Audieta, kunnes kiinnitti huomionsa Roseyyn, joka oli tulossa suklaisine käsineen tervehtimään äitiään. Onneksi Suellen seurasi tilannetta silmä tarkkana ja saapui haukkana paikalle napaten sen pienokaisen syliinsä. Jaxin ilmekin oli hetken ajaksi valahtunut lähinnä pelonsekaiseksi.
"Uskon, että olemme kai valmiita lähtemään?" Christian otaksui. Toki hän kehuisi Audreyta vielä myöhemmin, mutta ei Jaxin kuullen - kerta rakas kämppis oli tuolel sen kuvan antanut, ettei heidän välillään ollut enää mitään sen kummempaa.
__

Clarence vilkaisi Deidreä sanomatta mitään tuon kommenttiin juomisesta. Tunnelma oli liki piinaava, mutta enimmäkseen se oli sitä, että Clar istui hiljaa koettaen vain olla riitelemättä sen enempää vaimonsa kanssa. Ja vaivasi se koko Deidren raiskaus-kommentti hänen mieltään edelleen, sitä hän ei voinut sivuuttaa vielä ainakaan hetkeen, vaikka kovin yrittikin sitä koko ajan tehdä. Mies itse ei juonut kuohuvaa vaan päätti sitten juhlissa vasta ottaa jotain, jos oli ottaakseen. Kuplivat ja kuohuvat eivät olleet häntä varten, sillä ne lähinnä aiheuttivat vain pahaa oloa ihan siltä samalta siemaukselta, kun hän sellaista kurkustaan alas kaatoi. Clarence vilkaisi Deidren puoleen ja mietti voisiko sanoa tuolle jotain. Mikään muu ei ollut hänen osaltaan muuttunut kuin se, että heillä oli vain nyt pientä kinaa ja siitä oli päästävä yli. Mies ei itse ainakaan maalaillut seinille mitään kuvaa kolmannesta maailmansodasta vaan tiesi sen kaiken olevan omalta osaltaan ohimeneltään.
"Näytät kauniilta", Clarence kehaisi ja väläytti ohimenevän hymyn Deidrelle. Miehen ilme kuitenkin koveni samassa, kun hän käänsi katseensa toisaalle ikkunan puoleen, kun he saapuivat juhlapaikan edustalle.
__

"Uudelle ja paljon paremmalle vuodelle", Cassandra lisäsi ennen kuin maistoi kuohuvaa ja kehaisi sen makua, jonka jälkeen kurottautui miehen puoleen ja varasti Gregoryn huulilta vielä suukon. Nainen silmäili vielä mielissään aviomiestään ja myhähti tyytyväisenä palattuaan omalle paikalleen.
"Näytät niin upealta. Olen ollut onnekas", nainen virnisti ja nosti lasin jälleen huulilleen juoden pienen siemauksen. Cazilla oli hiuksissaan myös kimaltelevaa, kevyesti kultaista glitteriä, jolloin hänen hiuksensa olivat saaneet osan sitä samaa vivahdetta, jota mekossa oli runsaasti. Cassandra oli kyllä jo manannut koko glitteriä, ettei se olisi varmaan lähtenyt vielä ensi vuoden kesäkuussakaan hänen hiuksistaan kokonaan pois. Caz vaipui hetkeksi ajatuksiinsa katsellessaan ikkunasta ulos. Hän lähinnä mietti sitä, että hänen pitäisi muistaa juoda vettä aina välillä alkoholinkin sijasta, sillä ei tahtoisi ihan jurrissa olla ensinnäkään siksi, että seuraavana päivänä olisi hirveä olo, toisekseen siksi, että hän Giselen yllyttävän häntä typeriin juttuihin ja kolmannekseen siksi, koska Gregory ei ollut ikinä häntä nähnyt todella humalassa, ainoastaan hiprakassa. Tai olihan Greggie hänet nähnyt silloin vuosikausia sitten humalassa, mutta se nyt oli sellaista perus teinin kännäilyä silloin. Cassandra hylkäsi tyhjän lasin käsistään ja vilkaisi vielä uudemman kerran Gregorya, kun he olivat päässeet juhlapaikan edustalle.
"Rakastan sinua", Cassandra sanoi tuntiessaan niiden sanojen tultava sanotuksi siinä hetkessä.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 27.01.2015
09:00
Otsikko: Roolipeli
Audrey hymyili säteilevästi Christianille ollen mielissään siitä, että miellytti selvästi miehen silmää ulkonäöllään. Audrey pyörähti kepeästi naurahtaen ympäri esitellen kaunista mekkoaan ja täysin paljasta selkäänsä. Selässä olevaa tatuointia oli myöskin koristeltu kultaisella ja valkoisella säihkyvällä maalilla sekä muutamia pieniä timantteja oli laitettu sinne tänne hennosti säihkymään. Kiusallaan hän keinutti selin ollessaan hieman takamustaan ja nauroi kahta enemmän ennen kuin pyörähti takaisin olemaan kasvokkain muiden kanssa.
Jax taputti käsiään ja nyökytteli todella tyytyväisen oloisena päätään. Mies ei voinut olla vilkaisematta epäluuloisesti taloudenhoitajan sylissä olevaan pikkuiseen kuin varmistaen ettei pikkuneiti vain päässyt vahingossakaan Audreyn kimppuun.
”Ihan liian hyvä ollakseen edes totta… mutta nyt, minun pitää kiitää. Nähdään juhlissa, ciao!”, stylisti huikkasi ja kiirehti jatkamaan matkaansa. Audrey odotti, että ulko-ovi kävi ja eteiseen laskeutui hetken hiljaisuus. Hän näytti helpottuneelta.
”Menihän hän? Jessus, mikä helpotus, hänen touhottamisensa alkoi olla ilman alkoholia jo liikaa kestettäväksi”, Audrey päivitteli ja riisui vintagea olevat aurinkolasit vielä hetkeksi pois silmiltään. Ei hänen tarvitsisi pitää niitä silmillään kuin vasta juhlissa suojatakseen vähän edes omaa yksityisyyttään. Hän ei halunnut sokeudestaan mitään numeroa.
”Olemme, mutta odota… mitä sinulla on ylläsi…”, Audrey hymähti ja asteli lähemmäs Christiania. Hän nosti hymyillen kätensä tunnustelemaan miehen yllä olevaa puvuntakkia. Hän tunsi sen olevan hienoa kangasta ja hän kuljetti sormiaan lyhyen matkan takin kirjailuja myöten. ”Sinun täytyy näyttää hyvältä”, Audrey totesi virnistäen ja joutui vähän pakottamallakin itseään laskemaan kätensä alas Christianin rintakehältä. Hän hengähti kevyesti, mutta hymy ei kadonnut hänen kauniisti meikatuilta kasvoiltaan. ”Kyyti taitaa olla odottamassa jo?” hän tiedusteli ja kallisti hivenen päätään.
_

Deidre ei vastannut Clarencen hymyyn palauttaessaan katseensa hetkeksi takaisin mieheen. Lähinnä hänen silmänsä olivat vain surulliset ja apeat, vaikka muuten kasvot ilmeettömät olivatkin. Silmäthän olivat peili sieluun. Clarencen käsi lepäsi penkillä kuten hänenkin, vaaleaverikön teki todella paljon mieli toisen kädestä kiinni mutta sen sijaan hän nykäisi kätensä omaan syliinsä.
”Ajattelin, ettet paljoa minuun ole huomiota kiinnittänyt… mutta… kiitos, näytät hyvältä itsekin”, Deidre sanoi hiljaa ja käänsi katseensa eteensä. Häntä ahdisti sillä hetkellä todella paljon eikä hänellä ollut yhtään sellainen olo että hän olisi valmis menemään tuonne kaikkien silmien eteen. Hän tiesi, että häneltä odotettiin paljon eikä hän ollut valmiina vastaamaan niihin odotuksiin. Tukahduttaakseen tuskastuneen vaikeroinnin mikä kipusi hänen nieluaan pitkin Deidre nosti lasin huulilleen ja joi sen silmät kiinni puristuen tyhjäksi. Hän hengähti syvään ja piteli rannettaan hetken suunsa edessä. Jos eilistä ei olisi tapahtunut, hän olisi varmasti nytkin käpertyneenä Clarencen kainaloon ja vitsaili miehen kanssa jostain kevyestä. Häntä olisi ehkä vähän hermostuttanut, mutta muutama suukko aviomieheltään olisi helpottanut hänen oloaan. He olivat noin kolmen tai neljän auton päässä matolta missä noustaisiin kyydistä ulos. Ulkoa kantautuvat äänet kovenivat hetkellisesti todella paljon, Deidre liikkui vaistomaisesti toiselle puolen autoa ja katseli tummien ikkunoiden suojista ulos. Hän uskoi varmaksi nähneensä vilauksen Gregorysta ja Cassandrasta nousemassa muutaman porrasaskeleen auton luota tasanteelle ennen kuin katosivat näkyvistä. paikan päälle katsomaan tulleiden sivullisten ja paparazzien välimaastosta.
”Oh, ei ollut tarkoitus, anteeksi”, Deidre vinkaisi säikähtäen tajuttuaan viimeinkin miten olikin syöksähtänyt miltei Clarencen syliin kokonaan ja kurkotellut kadun puoleisten ikkunoiden puoleen nähdäkseen.
”Tahdoin vain nähdä mitä siellä tapahtui”, nainen huokaisi hiljaa ja käpertyi takaisin omalle puolelleen ovea vasten.
_

Gregory hymyili kevyesti saatuaan suukon. Hän kohotti hieman lasiaan vaimoaan kohti.
”Minäkö? Ehkä kohtalainen, oletko katsonut itseäsi peilistä tänään? Olet häikäisevän upea, kirjaimellisesti”, Gregory naurahti pehmeästi ja käytti itsekin juomalasiaan huulillaan. Hän joi sen muutamalla kulauksella nopeasti tyhjäksi ja laski pois käsistään, sillä heidän limonsa oli seuraavana menossa punaiselle matolle. Illan emäntä oli vaatimattomasti hankkinut sellaisen vieraidensa sisääntuloa varten, mutta kirjailuttanut siihen lisäksi kultaisella langalla koristeellisia koukeroita juhlan teema mukaillen.
Gregory palautti katseensa takaisin vaimoonsa ja poimi Cassandran käden omaansa. Hän nosti käden huulilleen ja painoi sitä vasten suukon. ”Niin minäkin sinua”, hän sanoi ja palasi takaisin aiemmalle paikalleen istumaan. Heidän autonsa liikkui taas ja pian se seisahtui maton edustalle. Ikkunasta näki sen kaiken ihmispaljouden mikä oli levittäytynyt mahtipontisen ja todella ylevän näköisen rakennuksen ympärille. Sen rikkoi aidattu käytävä punaisine mattoineen, mitkä johdattelivat kaikkien katseiden alla kultaisten lyhtyjen loisteessa rakennuksen sisäänkäynnille. Nuori mies punaisessa, vanhanaikaisessa palvelijan takissa, missä oli kahdessa rivissä koristeellisia kultanappeja, aukaisi heille auton oven ja toivotti kohteliaasti heille mukavaa iltaa sekä tarjosi apuaan. Nuorukainen viittoi valkoisella hansikkaalla verhotulla kädellään heitä kulkemaan perälle. Gregory nousi limusiinin kyydissä edeltä ja väläytti tottuneena siihen kaikkeen hymyn yleisölle ennen kuin kääntyi takaisin auton puoleen ojentaen kättään vaimonsa puoleen. Saatuaan rakkaansa käsipuoleensa Gregory lähti johdattelemaan Cassandraan vierellään mattoa pitkin.
”No miksei”, mies lausahti virnistäen ja kääntyi Cassandran puoleen. Hän vei toisen kätensä hellästi pitelemään vaimonsa poskea ja kumartui suutelemaan naista. Se oli lyhyt, lempeä suudelma mutta sekin riitti saamaan äänenvoimakkuuden singahtamaan hetkessä yläilmoihin. Ne kaikki salamavalot miltei sokaisivat.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 27.01.2015
10:32
Otsikko: Roolipeli
"Itseasiassa näytän syötävän hyvältä. Oikea namipala", Christian vitsaili omaan tuttuun tapaansa ja sai osakseen Suelleniltä silmien pyörittelyä ja pään pudistamista. Mies naurahti hiljaa ja katseli Audreyn kasvoja hetken ajan jääden tuijottamaan toisen lähestulkoon taideteoksen kaltaisia huulia.
"Noilla huulilla et pääsisi edes tullista läpi", mies kommentoi kehunomaisesti ennen kuin sitten sanoi heipat SUellenille ja lapsille. Christian lähti Audrey mukanaan ulkosalle, jossa heidän kyytinsäkin jo odotti. Nuori kuljettaja nojaili limusiinia vasten huonossa ryhdissä selaten älypuhelintaan, mutta huomioidessaan Audreyn ja CHristianin, muuttui kuljettajapojun ryhti yhtäkkiä liki tikkusuoraksi. Christian tervehti totuttuun tapaan kuljettajaa, joka ensi kertaa oli päässyt kuljettamaan niinkin "arvokkaita henkilöitä". Nuori mies tuntui hermoilevan hieman avattuaan limusiinin oven kämppiskaksikolle. Kun Christian oli Audien kanssa päässyt kyytiin ja ovi oli laitettu kiinni, saattoi limusiinin sisälläkin kuulla ja tuntea sen helpottuneen huokauksen, jonka kuskipoika päästi suustaan.
"Raukka hermoilee, kun näki sinut noin valtavan upeana", Christian virnuili ja saman tien oli jo tarjoamassa Audreylle lasillista kuohuvaa. Olihan nainen jo kotona esittänyt toiveen alkoholin suhteen. Jollainhan se piti hermojakin toppuuttaa.
"Olenko se vain minä vai onko se Jax vähän... outo? Omalaatuinen? En ihan tiennyt miten olla hänen seurassaan, kun tuntui ihan kuin hän olisi tuntenut minut. Olet tainnut puhua minusta hänelle aika paljon", Christian kiusoitteli ja jäi katselemaan Audreyta edelleenkin ihaillen naista tuon kauneuden vuoksi. Ja ne huulet houkuttelivat häntä. Jax oli vielä pahentanut sitä houkutusta kieltäessään niihin koskemisen.
__

"Deidre... Älä jaksa", Clarence sanoi lopulta huokaisten ja suuntasi katseensa vaimonsa silmiin.
"Totta kai kiinnitän vaimooni huomiota. Rakastan sinua, mutta nyt vain minulla on vähän sulateltavaa siinä eilisessä ja siinä mihin se koko juttu päättyi. Älä maalaa tästä mitään sen suurempaa ongelmaa", Clar pyysi ja toivoi naisen jo rauhoittuvan edes hivenen. Hän ei todellakaan tiennyt miten se koko juttu oli ajautunut siihen viime yönä.
"Ei sinun tarvitse varoa minua. Sen kun kurkottelet ja katselet", Clarence naurahti hiljaa ja pudisteli päätään. Hänestä oli lähinnä koomista kuinka suuret mittakaavat se koko draama oli saanut. Clar itse katui sitä, että oli mennyt lyömään sitä miestä, joka hänen vaimoonsa oli kajonnut, mutta hän myös tiesi sen, että kuka tahansa vaimoaan rakastava mies olisi tehnyt ihan saman - tai vähintäänkin lähettänyt jonkun muun puolestaan asialle. Pian kuitenkin tuli jo heidän vuoronsa jäädä punaisen maton kohdalla pois. Clar nousi limusiinista ja ojensi kättään Deidrelle, josko nainen siihen tarttuisi. Se kaikki oli Clarencelle ihan uutta, mutta kyllä hän käytöstavat omasi sitä nykyä ja tiesi kutakuinkin miten siellä juhlissa tuli toimia.
__

Cassandra oli vastannut siihen lempeään ja lyhyeeseen suudelmana, jonka oli toiveensa mukaisesti saanut aviomieheltään. Se oli nostattanut entistäkin säteilevämmän hymyn rouva Dionin kasvoille, kun he jatkoivat eteenpäin pitkin punaista mattoa pysähtyen aina välillä poseeraamaan, jotta kuvaajat pääsivät ahmimaan heitä salamavaloillansa. Cassandra hymyili tottuneesti Gregoryn rinnalla, olisikohan hän edes voinut olla hymyilemättä sillä hetkellä? Kun he pääsivät viimeiselle kuvauspisteelle kuului kuvaajien joukosta toive uudesta suudelmasta, koska nähtävästi kukaan ei ollut odottanut sen ensimmäisenkän tapahtuvan. Se oli huvittanut heitä kumpaakin ja Caz oli tyytynyt heristämään leikkisästi sormeaan kuvaajille kuin sen merkkinä, että enempää ei heruisi. Heidän päästyä pois kuvaajien kynsistä, oli luvassa ne haastattelupisteet, joihin heitäkin jo revittiin.
"Kiitos", Caz kiitti heidän päästyä hetkeksi suojaan medialta. Kiitos koski totta kai sitä suudelmaa, koska tiesi sen kuitenkin olleen iso asia aviomiehelleen, kun tuo poikkesi rajaamistaan linjoista.
He pääsivät pian ensimmäiselle haastattelupisteelle, kun heidät ohjattiin nuoren naistoimittajan luokse. Toimittaja teki haastattelun yhdelle DNE:n lehdistä, joten oli ehkä osittain huvittavaakin, että heitä haastattelija pääsi haastattelemaan yhtä niin sanotuista isoista pomoista. Viimeiseksi heidät ohjattiin haastattelupisteelle, jossa oli heille vanhat tutut haastattelijat. Gregory ja Cassandra olivat tottuneet "varomaan" sekä inhoamaan näitä tuttuja haastattelijoita yhteisen taipaleensa aikana, sillä he olivat toisinaan liian tuppaantuvia kysymyksillään, vaikka he olivatkin siitä luotettavia, että he kirjoittivat juuri sen mitä he olivat sanoneetkin lainkaan värittämättä tarinaa. Haastattelu alkoi hyvin, kun naiset kyselivät lähinnä Gregorylta uudesta tulevasta vuodesta ja mitä se tulisi tuomaan mukanaan. Caz tyytyi olemaan vaan siinä seurassa ja kuuntelemaan kiinnostuneena mitä hänen parempi puoliskonsa sanoi.
"Cassandra, sinulla on ollut aika rankka vuosi takana. Ex-kihlattusi Jamie antoi lausunnon vankilasta käsin, että istuu siellä sen vuoksi, että raiskasi sinut. Pitääkö paikkansa? Mitä uusi vuosi tuo sinulle mukanaan?" Cassandra ei todellakaan uskonut kuulevansa sitä kysymystä, sillä koko media ei ollut ollut silloin tietoinen asiasta. Lehdille oltiin silloin uskoteltu kaiken oikeushässäkän liittyvän Lillianiin. Mutta nähtävästi Jamie oli jollain tavalla päässyt sitten laulamaan asioista ja koitti edelleen päästä käsiksi hänen elämäänsä jollain tavalla. Olihan Cassandran tapausta hoitanut lakimies varoittanutkin siitä, että mikään ei välttämättä voi estää Jamieta kertomasta asiaa lehdistölle. Ja he olivat Gregoryn kanssa puhuneet asiasta, että jos joku kysyisi sitä sitten niin he kertoisivat asian laidan peittelemättä sitä, koska salailu ja peittely yleensä tiesi suurempaa katastrofia varsinkin, jos aihekin oli niin arkaluontoinen. Caz pohti hetken vastausta ja tyytyi sitten nyökkäämään - mitä sitä kieltämäänkään, toimittajat olisivat ruvenneet penkomaan asiaa enemmän ja Jamie olisi onnistunut siinä mitä halusikin eli kaaoksen. Hänen täytyisi pitää paketti kasassa, sillä se oli juuri niitä aiheita, joista hänen oli vaikea puhua. Taskumatti poltteli jo tummaverikön mieltä kovasti.
"Se mitä herra Anderson teki minulle on jotain todella järkyttävää. Siitä on jo kuitenkin kulunut aikaa ja olen jättänyt sen taakseni, vaikka se vaikeaa onkin ollut. En voisi kiittää enempää perhettäni, läheisiäni ja ystäviäni saamastani tuesta, sillä se on pitänyt minut pinnalla ja auttanut jaksamaan. Suurin kiitos kuuluu Gregorylle, sillä ilman häntä asiat ei olisi niin hyvin kuin ne nyt ovat. Uusi vuosi tuo mukanaan vaikka mitä haasteita uuden vauvan kanssa ja mahdollisuuden pyyhkiä kuluneen vuoden hirveydet tiehensä", Cassandra antoi nappivastauksen pitäen kasassa sen kaiken, jonka oli toivonutkin pitävänsä. Hän tuli maininneeksi kiitoksissaan Maximilianinkin ja kehui sitä suurenmoista työtä, jota mies teki. TOimittajat kysyivät vielä Cazilta, että mitä hän haluaisi sanoa kaikille niille naisille, jotka ovat joutuneet käymään saman tragedian lävitse. Cassandra kertoi totta kai, että toivoo jokaisen uskaltava tulla asian kanssa esiin viranomaisille ja hakea apua ja tukea, jos sitä tarvitsisi. Sen koko haastattelun oltua lopussa, he toivottivat hyvät uudet vuodet ja poistuivat sitten jälleen medialta suojaan. Cassandra kaivoi laukustaan sen taskumatin ja joi siitä kulauksen pudistellen päätään.
"En odottanut tuota lainkaan", Caz sanoi Gregorylle ja henkäisi syvään. Hän tiesi onnistuneensa haastattelussa ja saisi todella olla ylpeä itsestään. Nyt hänen oli vain unohdettava se koko aihe ja jatkaa sitä juhlimista.
"En kai puhunut ohi suuni?"

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 27.01.2015
11:40
Otsikko: Roolipeli
Audrey nauroi huvittuneena Christianin kommentoidessa heidän kuljettajaansa. Toinen oli oppimassa hänen varsinaiselta vakiokuskiltaan kyseistä ammattia, ettei olisi ollut vielä sukulaispoika kyseessä. Tummaverikkö joutui hieman kikkailemaan juotavansa kanssa, sillä ei nyt halunnut tuhria huuliaan joita tosissaan oli laitettu yli neljäkymmentä minuuttia. Hän oli ollut jo luovuttaa valitettuaan aikansa kuin pahainen lapsi, koska ei ollut jaksanut enää istua aloillaan, mutta Jax oli kannustanut häntä vedoten lopputulokseen. Audrey kallisti päätään terävästi taaksepäin ja kaatoi juoman suuhunsa laskematta lasin reunaa huuliaan vasten. Kai sitä olisi voinut pitää viekoitteleva näkynä, hän vain yritti selvitä ja saada alkoholia juoksemaan verenkiertoonsa.
Audrey henkäisi kevyesti ja kallisti päänsä takaisin. Hän siirsi letitetyt hiuksensa toiselle olkapäälleen eikä voinut olla virnistämättä jälleen Christianin puheille.
”Sinä taidat olla ainoa joka ei tiedä hänen olevan homo”, Audrey aloitti virnuillen ja pyöritteli hitaasti juomalasiaan sormiensa varassa, ”hän on vielä vähän semmoinen stereotyyppinen… pitää sinua hirmuisen komeana ja kyselee kovasti aina sinun kuulumiasi. Kai minä olen sitten puhunut sinusta paljon hänelle.” Audrey kohautti hymähtäen hivenen siroja olkapäitään. Hän kumartui Christianin puoleen. ”Voin oikein tuntea sinun katseesi minussa… ovatko ne niin puoleensa vetoavat? Minun tekisi mieli nuolaista niitä ja kokeilla tuntuuko ne samalta kuin oikea kulta”, Audrey virnuili ja kohautti toista kulmakarvaansa.
_

Deidre puri alahuultaan katsoessaan yläviistoon Clarenceen ja mietti sekunnin jo sulkevansa vain oven sekä pyytäen kuskia jatkamaan matkaa. Lopulta hän kuitenkin riisui yllään olleen valkoisen jakkutakin ja jätti sen taakseen penkille. Nainen siristi hivenen taidokkaasti meikattuja silmiään ja laski huomattavasti vaaleamman kätensä Clarencen ojennetun käden päälle, miehen käsi oli tummempi joten se näytti miltei siltä kuin toinen olisi pidellyt posliinikättä.
”Sori, olen vain kamalan hermostunut”, Deidre kuiskasi Clarencelle selitellen käytöstään noustuaan auton kyydistä miehen vierelle. Hän hulmautti kevyesti mekon hulmuavaa kangasta eikä hän itse niinkään pistänyt huomiota enää siihen miten niin tehdessään mekon huikean korkea halkio paljasti hänen solakan ja pitkän jalkansa. Ihmisten seasta kuului iso kohahdus, nostaessaan siniset silmänsä ylös mekostaan Deidre tajusi kaikkien kääntyneen katsomaan häntä. Hän oli ehtinyt jo toivoa mielessään ennen heitä tulleen muusikkopariskunnan varastaneen huomion, mutta nähtävästi hän oli silmäänpistävä näky. Taas kerran. Häntä nolotti kun kaikki niin ruskettuneet ja aurinkoiset losilaiset tuijottivat häntä ihmeissään. Hän oli pitkä, hoikka sekä todella vaalea niin hiuksistaan kuin ihostaan, missä ei näkynyt ainuttakaan virhettä. Kesäisin hänellä tosin oli pisamia kasvoillaan ja harteillaan, mutta nyt niistä ei näkynyt merkkiäkään. Hänellä oli aristokraatin piirteitä sukujuuriensa vuoksi ja vaaleaveriköstä vain yksinkertaisesti näki sen, ettei hän ollut täkäläinen. Deidre painautui vaistomaisesti lähemmäs Clarencea ja piteli molemmin käsin kiinni miehen kädestä. Haluamatta kuitenkaan näyttää huoliaan tai epävarmuuttaan, blondi kohotti viehkeän hymyn huulilleen salamavalojen välähtäessä heidän kävellessä mattoa pitkin peremmälle.
”Pidä vain kädestäni tiukasti kiinni”, Deidre pyysi hiljaa ja katsahti anovasti Clarenceen ennen kuin vilkaisi olkapäänsä ylitse ohimennen taakseen. Hän ei tiennyt vielä siinä vaiheessa, että se tulisi olemaan juuri se kuva mikä tulisi koristamaan seuraavana päivänä lehtien sivuilla. Tosin hän ei edes tulisi näkemään niitä lehtiä.
_

Gregory kohotti hivenen kulmiaan nähdessään vaimonsa kätösissä sen taskumatin, muttei ihmetellyt miksi toinen kaipasi pientä ryyppyä äskeisen jälkeen. Ei hänkään ollut odottanut, että se asia nostettaisiin vielä uudestaan esiin, mutta hänestä Cassandra oli äsken ollut suurenmoinen. Gregory katsahti vaimonsa silmiin myötätuntoinen hymy huulillaan eikä voinut olla sipaisematta hellästi rakkaansa leuankaarta.
”Et yhtään, se on nimenomaan juuri sinun päätettävissäsi kuinka paljon haluat siitä kaikesta kertoa. Minusta pärjäsit ihailtavan hyvin, olen vaikuttunut ja ylpeä siitä, että juuri sinä olet vaimoni, Caz”, Gregory sanoi yhä hymyillen ja otti vaimonsa takaisin käsipuoleensa. Ennen kuin he jatkoivat matkaa peremmälle, hän kumartui painamaan lempeän suukon vaimonsa poskelle varoen kuitenkaan sotkemasta yhtään naisen kaunista meikkiä, sillä tiesi naisten olevan todella tarkkoja sellaisesta aina juhlissa kun piti parhaimmillaan yrittää olla. ”Minusta oli myös todella hienoa miten kiitit Maxiakin. Hän saa liian vähän kiitosta työstään, vaikka on uhrannut suurimman osan elämästään vähävaraisten ja kehitysmaiden auttamiseen. Hän ei vain mässäille niin paljon julkisuudessa sillä.” He nousivat portaat ylös korkeaan eteisaulaan mistä ei säihkettä ja kultaa puuttunut, katosta riippuva kristallikruunu oli suurin mitä Gregorykaan oli koskaan nähnyt. Sieltä he kulkivat muiden vieraiden tavoin koko seinän peittävistä, kultaraamisista lasiovista sisälle isoon juhlasaliin, missä varsinaiset juhlat pidettiin. Ihmisiä oli paikalla jo todella paljon, osa oli kutsuttu aiemmin jotta pahin ruuhka juhlapaikan edustalla vältettäisiin.
”Tahdotko jotain juotavaa?” Gregory tiedusteli tummaveriköltä vierellään ja tervehti kohtelias hymy huulillaan sekä pään nyökkäyksellä muutamia tuttujaan.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 27.01.2015
12:24
Otsikko: Roolipeli
Christian ei ollut tiennyt Jaxin olevan homo, mutta oli osannut tunnistaa muuttamia merkkejä siitä. Ensimmäisenä oli ollut miehen työ, vaikka Christian tiesi joidenkin stylistienkin olevan ihan heteroitakin.
"Ehkä minun pitää antaa hänelle numeroni niin hän voi sitten soitella minulle ja kysellä kuulumisia. Tiedä mihin uusiin hullutuksiin sitä itsekin vielä voisi lähteä mukaan", Christian kiusoitteli naureskellen ja joi kuohuvansa pois lasista kiusaamasta siirtäen tyhjän lasin sitten käsistään. Naurua tapaileva hymähdys pääsi jälleen miehen suusta Audreyn kiusatessa häntä puhuessaan huulistaan.
"Ehkä sitten nuolaiset niitä keskiyön aikaan", mies virnuili. Osasi hänkin kiusata tilanteen tullen eikä ollut ihan niin altis kaikenmaailman houkutuksille, vaikka hän oikeasti olisi halunnut suudella Audreyta antaumuksella sillä hetkellä.
"Vielä jos kiusaat minua niin pilaan tuon täydellisen meikkisi saman tien", Christian varoitteli ja hänen äänestään kuulsi se, ettei hän bluffannut, vaikka hän hyvillä mielin varoituksensa sanelikin.
He saapuivat pian juhlapaikan edustalle ja saattoivat jo ikkunasta nähdä kuinka muut menivät jo punaiselle matolle ja katosivat sitten juhlien uumeniin.
__

Clarence piteli Deidreä kädestä ja oli oikeastaan ylpeä, että sai kulkea vaaleaverikkö rinnallaan kaikkien katsoessa naista niin ihaillen. Olihan Deidre vallan hurmaava näky, todellakin. Clar piteli tiukasti vaimonsa kädestä ihan kuten blondi oli pyytänytkin häntä pitämään.
"He pitivät sinusta selvästikin", Clarence kehaisi vaimoaan jälleen ja suuntasi kulkunsa kohti juhlien ydintä, sillä heitä ei haastatteluihin oltu pyydetty.
"En odottanut näiden juhlien olevan ihan näin ronskisti kultaiset", mies kertoi ajatuksensa Deidrelle ja toivoi toisen jo hellittävän siinä kaikessa hermostuneisuudessaan, josta mainitsi hetkeä aiemmin kärsivänsä. Turhaan he siellä juhlissa alkaisivat kinaamaan yhtään mistään. Kai heidän pitäisi vain antaa sen riidan jäädä taakse ja unohtaa koko juttu. Parempi Clarencen mielestä ainakin olisi ollut, jos he vain olisivat jatkaneet siitä mihin olivat jääneet ennen kuin hän lähti töihin. Töistä kotiin tultuaan se kaikki olikin muuttunut ihan järkyttävällä tavalla.
__

Cassandra oli hyvillään kuultuaan Gregoryn sanat. Ja totta kai Cazin oli pakko kehua Maximiliania ja vähän samalla "mainostaa" miehen loistavuutta työssään, koska sen saksalaismies oli todella ansainnut. Heidän astellessa siihen upeaan juhlatilaan Caz saattoi hetken vain ihmetellä ympärilleen sitä miten tavattoman kaunista ja upeaa kaikki oli siellä ihan kutsuvieraista lähtien.
"Kiitos. Mutta ei kiitos mitään kuplivaa tai kuohuvaa", Cassandra vastasi Gregorylle ja katseli hetken taas rakkaansa kasvoja. Caz hymyili hetken miehelleen sanomatta mitään, kunnes sitten käänsi katseensa muuhun juhlaväkeen ollen erottavinaan Giselen ja Elfrieden ihmisjoukon seassa kauempana.
"Max ja Gabi ovat minulle jo isot kiitokset velkaa, kun minä kehun heitä ympäri kyliä ja mainostan heidän mahtavuuttaan kaikkialla", Cassandra vitsaili ohimennen. Ei hän mitään kiitosta vaatinut oikeasti, sillä se kaksikko oli kehunsa ansainnut. Gregoryn järjestäessä jotain juotavaa tummaverikkö kaivoi laukkuaan ja vilkaisi puhelintaan, josko Christopher olisi jo laittanut jotain viestiä koskien Emmylouta. Caz hymähti lähinnä itsekseen ja laittoi kännykän takaisin käsilaukkuunsa, kun viestejä ei ollut tullut. Ehkä muutama drinkki helpottaisi jo ikävääkin pikkuista kohtaan ja hän pääsisi hetkeksi irti siitä äidin roolista.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 27.01.2015
23:03
Otsikko: Roolipeli
Juhlien edetessä:

”Sinä se olet sitten jaksanut aiheuttaa Christianin kanssa hämminkiä täällä”, Gregory lausahti huvittunut pilke tummissa silmissään ja käytti sormiensa välissä palavaa savuketta huulillaan. He olivat tulleet käymään kauniisti valaistulla terassilla haukkaamassa raitista ilmaa, mutta tilaisuuden tullen Greggie oli pistänyt tupakaksi. Audrey virnisti viekkaasti ja hykerteli mielessään, he olivat tosissaan Christianin kanssa kiusanneet niin tiedon ja juorujen nälkäisiä paparazzeja ja muita ihmisiä sekä vieraita ihan toden teolla koko illan.
”En ymmärrä yhtään mistä puhut” Audrey lausahti omahyväinen, sädehtivä hymy huulillaan jaksamatta edes näytellä hämmentynyttä ja kosketti ohimennen vierellään seisovan Christianin kättä. He olivat kuin mitkäkin kiusankappaleet. Pahimpia he olivat olleet toisilleen härnätessään ja kiusoitellessaan toisiaan sen minkä kerkesivät. Äsken tanssilattialla tummaverikkö oli ollut miltei varma että seuraavana hetkenä he olisivat toistensa kimpussa himon kourissa välittämättä ajasta tai paikasta, joten pieni pääkopan tuulettaminen ulkosalla teki ehkä ihan hyvää. Hehän olivat vain halauslinjalla sillä hetkellä… Gosh, miten paljon hän haluaisikaan sillä hetkellä Christianin ”vuoteeseen”. Tai olihan hän siellä jo periaatteessa, mutta sanan toisessa merkityksessä. Jotain ihan muuta kuin kiltisti omilla puolilla nukkumista… Ainakin hän elätteli pieniä toiveita siitä että saisi edes uuden vuoden vaihtuessa suudelman ex-mieheltään.
”Sytyttäisitkö tämän?” Audrey pyysi kaivettuaan omasta käsilaukustaan savukkeen ja ojensi sitä isoveljensä suuntaan. Gregory sytytti siskonsa savukkeen omansa tulipesää apuna käyttäen sillä ei jaksanut etsiä taskustaan sytytintään. Audrey vei savukkeen sen takaisin saatuaan huulilleen ja huokaisi nautinnollisesti maistaessaan tutun rauhoittavan maun. Hänen silmänsä jopa sulkeutuivat hetkeksi ja hän puhalsi hitaasti savuja ulos huuliensa välistä.
”Oletko viihtynyt, Caz? Mukava varmasti päästä pitkästä aikaa juhlimaan ilman, että tarvitsee miettiä raskausmahaa tai sitä ettei voi ottaa tippaakaan”, Audrey naurahti tietäen toisen olevan heidän seurassaan terassilla. Tummaverikkö joi kulauksen vodkamartinistaan, minkä oli hetkeä aiemmin käynyt hakemassa baaritiskiltä.
_

”Ahaa, täällä se juhlan kuiskituin Marilyn piileekin… hei! Näytät ihanalta! Olet kuin mikäkin kreikkalainen jumalatar”, Gabrielle nauroi ja kiiruhti halaamaan pikkuserkkuaan. Deidre naurahti hieman ujona ja kallisti kuuliaisesti päätään saadessaan tervehdykseksi suukonkin Gabilta poskelleen. Yksintein Gabi tervehti Clarenceakin poskisuudelmin.
”Minusta tuntuu, että olen lähinnä kuin iso huomiovalo muiden ihmisten keskellä…”, Deidre lausahti pieni virnistys huulillaan ja kohautti harteitaan. Gabrielle huiskautti kättään samalla pyöritellen silmiään ja neuvoi vain pikkuserkkuaan tottumaan huomioon, mitä sai ulkonäkönsä vuoksi, sillä toinen oli puheenaihe monien huulilla niissä juhlissa. Dionitkin olivat joutuneet vastailemaan uteliaiden kysymyksiin siitä kuka tämä salaperäinen Deidre Van Haver olikaan ja kuka oli mies tuon seurassa.
”Oletteko jo käyneet tanssimassa? Kohtahan vuosi vaihtuukin, muistakaa vaihtaa suudelma keskenänne”, Gabrielle kiusoitteli hyväntahtoisesti ja vinkkasi hymyillen silmäänsä kaksikolle. Deidre laski katseensa alas ja tunki samppanjalasin nopeasti huulilleen. Gabrielle katseli häntä hetken mietteliäänä, kuin olisi nähnyt pikkuserkussaan jotain erilaista. Hän ei tahtonut kuitenkaan saada pirpanaa vaivaantumaan tarkasta silmäilystään, vaan nosti katseensa Clarenceen ja väläytti miehelle huolettoman hymyn.
”Oletko viihtynyt juhlissa?” hän tiedusteli ja vilkaisi nopeasti ympärilleen. Minne Max nyt oli oikein kadonnut taas? Hetki sitten mies oli ollut tanssimatta Elfriedeä tanssilattian puolella ja selvästi naurattanut tyttärensä mahan taas kipeäksi niillä älyttömillä tanssiliikkeillään.
”Sinuna en tekisi tuota.”
Deidre jäi hölmistyneenä tuijottamaan käsi kuin lasia pidellen ilmassa Maximiliania mikä oli kuin tyhjästä tullut ja tempaissut yksintein lasin hänen kädestään. Kaikki katsoivat kysyvästi Maxiin, joka virnisti pahoittelevasti ja työnsi Deidren juomalasin ohitse kävelevän tarjoilijan tarjottimelle.
”Ota tämä ennemmin”, mies tokaisi ja nappasi käsipuolessaan olevan tyttärensä kädestä toisen juomalasin missä tiesi olevan alkoholitonta kuplivaa. Hän tuuppasi sen Deidren käteen.
”Sitä toista ei kannata juoda, kuulin huhuja että siitä saa vatsanväänteitä”, saksalaismies selitteli ja näytteli mahdollisimman huoletonta ilmettä muiden katsellessa epäilevästi vuoroin häntä, vuoroin juomalasiaan.
”Max, mitä sinä sekoilet?” Gabrielle kysyi kulmiaan kurtistaen, yksi tietty katse Maxilta sai hänen ilmeensä hälvenemään. Gabi katsahti silmät välähtäen Deidreen, joka oli yhtäkkiä valahtanut ihan kalpeaksi ja näytti pahoinvoivalta.
”Anteeksi…”, Deidre tokaisi nopeasti pahoitellen poistumistaan ja nosti kätensä huulilleen ennen kuin lähti seulomaan nopein askelin reittiään poispäin ihmispaljoudesta. Hänen oli pakko päästä vessaan, hänen vatsansa halusi heittää itsensä taas ympäri.
”Menen hänen peräänsä katsomaan onko kaikki hyvin”, Gabrielle sanoi ja vilkaisi muuhun seurueen hieman hämillään ennen kuin kiiruhti vaaleaverikön perään. Max rykäisi hiljaa ääntään selvemmäksi nyrkkinsä takana.
”Meidän pitää varmaankin lähteä hakea sinulle uusi juotava”, hän lausahti pahoittelevasti hymyillen Elfriedelle ennen kuin käänsi katseensa heidän kanssaan siihen jääneeseen Clarenceen.
”Olenkin kuullut sinun pärjänneen hyvin DNE:llä. Gregory itse kehui sinua… Jestas, se on kyllä sellainen duunipaikka missä minä en pärjäisi, joten nostan hattua”, Max naurahti päätään pyöritellen.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 28.01.2015
00:28
Otsikko: Roolipeli
Christian ihasteli terassia kuinka sekin oli laitettu ihan viimeisen päälle. Juhlat olivat todellakin juuri niin hienot ja mahtavat kuin oli annettu ymmärtääkin eikä CHristian katunut lainkaan, että oli tullut paikalle. Heillä oli ollut Audien kanssa todella hauskaa yhdessä ja Christian olisi voinut vannoa, että jos naisella ei olisi ollut niitä kirotun täydellisesti meikattuja huulia, hän olisi voinut suudella Audreyn piloille aiemmin tanssilattian pyörteissä. Terassilla ollessaan Christian varasti Audreyn savukkeen hetkeksi ja otti muutamat savut ennen kuin palautti sen ex-vaimonsa huulille. Audreyn esitettyä kysymyksen Cassandralle mies loi muutaman katseen siskoonsa.
"Olen viihtynyt hyvin. On ihanaa pitää korkokenkiä jalassa ilman, että tuntuisi kuinka nilkat rusentuvat alle", Cassandra naurahti ja kuulosteli sisältä kantautuvaa musiikkia liikkuen hieman sen rytmissä.
"Gregory, oletko kenties juottanut siskoani?" Christian kysyi virnuillen, sillä kyllä hän siskostaan näki milloin toinen oli hiprakassa. Veljenä hän oli nähnyt niitä pahimpia kännireissuja, joten vielä siinä vaiheessa iltaa heistä kukaan ei ollut vielä lähelläkään ylilyöntiä - mutta Caz ei ollut juonut pitkiin aikoihin niin paljoa, joten naisesta näki helposti tuon juoneen jotakin.
"Audrey, pysy siinä", Cassandra käski ja asteli lähemmäksi. Caz asetti kätensä Audreyn poskille jääden sitten lähietäisyydelle katsomaan naisen huulia. Hän oli tahtonut koko illan päästä läheltä katsomaan, että kuinka tarkkaan niitä oltiin oikein tihrustettu Audreyn kasvoille ja läheltäkin ne näyttivät loistavilta.
"Melkein voin tuntea sellaisen metallisen maun jo omilla huulillani", tummaverikkö virnuili ja jätti sitten Audien huulien tutkailemisen sikseen saaden veljeltään huvittuneen katseen. Okei, nainen oli jo hyvässä vauhdissa, mutta hänellä oli hyvä ja rentoutunut olo ja kaiken muun lisäksi todella mukavaakin vielä.
__

Clarence kummasteli sitä Deidren täydellistä vaikenemista ja poistumista sen Maximilianin pienen sekoilun jälkeen. Mitä ihmettä toinen oli oikein selittänyt? Clar kuitenkin jätti ajatukset aiheesta sikseen Maxin vaihdettua puheenaihetta DNE-kuvioihin. Se toi hetkeksi eilisen kokouksen ja sitä seuranneet tapahtumat mieleen, vaikka Clarence oli juuri päässyt niistä eroon.
"Joo, pakko tehdä parhaansa ja enemmänkin. Ei auta suututtaa prinsessa Gregorya hänen valtakunnassaan", Clar virnuili ja Maximilian varmasti tiesi miehen vain vitsailevan omaan tuttuun tapaansa. Miehen katse käväisi siinä nuoressa tytössä, jonka oli kuullut olevan Maximilianin tytär, josta saksalaismies ei ollut vielä viikkoa pidempään ollut tietoinen.
"Kannattaa hakea juotavaa likalle ennen kuin hän lemppaa sinut", Clarence naurahti ja soi lempeän hymyn Elfriedellekin, joka oli jäänyt tyhjin käsin ilman juotavaa. Clar lähti etsimään vessaa, sillä pakkohan se oli välillä sielläkin käydä, jotta pystyisi juomaan lisää.
Elfriede vilkaisi isäänsä Clarencen mentyä ja hymähti hiljaa.
"Onko Maynor täällä? Tai edes tulossa? Äitiä ei näy missään ja uskon, että hän vähän niin kuin salaa odottaa häntä tänne", Elfriede virnuili ja näki äitinsä toisella puolella salia kuuntelemassa jonkun naisen juttuja kovin pitkästyneen oloisena.
"Ja kohta vaihtuu vuosi. SInun pitää kiitää Gabin luokse", tyttö ilmoitti hymyillen.

Gisele kuunteli jonkun hänelle tuntemattoman naisen humalaista avautumista surkeasta seksielämästä aviomiehensä kanssa. Hänen ei tarvinut muuta kuin nyökytellä ja sanoa aina "kurjaa" johonkin väliin niin väitti täyden myötätuntonsa sille harmistuneelle naisparalle. Miten ihmiset vuodattivatkin kaiken tuntemattomille? Salaa Gis yritti pälyillä muualle, josko olisi nähnyt Maynoria jossain. Hän ei kehdannut koko aikaa Cassandran helmoissakaan pyöriä, joten joutui sen takia juuri tyytymään humalaisten naisten avautumisten kuuntelemiseen. Gisele todella toivoi, että hänen uudenvuodensuudelma ei olisi itkuinen halaus hivenen ylipainoisen rääkyvän naisen kanssa. Toki se olisi ollut ikimuistoinen.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 Credion - suntuubi.com