Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / G / Roolipeli

<< Ensimmäinen < Edellinen  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Bonska
Lähetetty: 28.01.2015
01:35
Otsikko: Roolipeli
Audrey käänsi hetkeksi kasvojaan Christianin puoleen ja kohotti hivenen kulmaansa viehkeä hymy huulillaan toisen ryövättyä hänen savukkeensa. Takaisin sen saadessaan, tummaverikkö naurahti ääneti ja nappasi savukkeen huuliltaan karistaakseen siitä hieman tuhkaa pois.
”Minä olisin ihan valmis potkimaan nämä pois jaloistani”, Audrey huomautti hymyillen ja nosti helmaansa näyttääkseen huikeankorkeita piikkikorkojaan, ”mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Kaksosia odottaessani… huh”, hän naurahti ja pudisteli päätään samalla huiskauttaen ohimennen kevyesti kättään.
”Minusta tuntuu, että siskoasi on enemmän juovuttanut ihan jokin muu”, Gregory vastasi salaperäisesti silmät tuikkien ja käytti savukettaan vielä kertaalleen huulillaan ennen kuin tumppasi se kivisellä kaiteella olevaan tuhkakuppiin. Hän puhalsi savuja ulos samalla kun katseli huvittuneena sivusta vaimonsa puuhia. Audrey kohotti hieman kysyvästi kulmiaan, mutta teki työtä käskettäessä ja pysytteli aloillaan savukkeeseensa hetkeen koskematta. Häntä nauratti, mutta hän antoi Cassandran tutkailla rauhassa kasvojaan.
”Hmmm, maistuukohan ne sellaiselta”, Audrey tuumaili myhäillen ja käänsi kasvojaan Christianin puoleen. Hän kosketti kielenkärjellään ylähuulensa kaarta kuin härnäten miestä ja muistaen heidän aiemmat kiusoittelut limusiinissa matkalla juhlapaikalle.
”Nyt pahoittelut poistumisestamme, tahdon viedä vaimoni vielä tanssimaan”, Gregory lausahti virnistäen ja nosti kätensä Cassandran selälle lähtien sitten johdattelemaan naista tanssilattian puolelle. Vuosi vaihtuisi ihan niillä minuuteilla, hän tahtoi olla tanssimassa sillä hetkellä. "Hyvää uutta vuotta, Audie ja Christian", mies huikkasi kuitenkin vielä olkapäänsä ylitse.
Vanhemman pariskunnan mentyä, Audrey nojautui vartalo viettelevästi kaareutuen kivikaidetta vasten ollen kasvokkain ja ihan kahden Christianin kanssa. Tai olihan parvekkeella muitakin, mutta se oli sen verta iso, että he saivat olla omineen rauhassa. Audrey koukisti käsivartensa taakseen kaiteen päälle ja rummutti hiljalleen sormiaan sen kylmää, karheaa pintaa vasten.
”Vieläkö koet kiusausta sotkea meikkini?” tummaverikkö kysyi viaton hymy huulillaan ex-mieheltään ja kallisti hivenen päätään sivulle. Hän laski savukkeen sormistaan tuhkakupin reunalle haluamatta sitä enää polttaa. "Minulla ei olisi nimittäin mitään vastaansanomista siihen", Audrey sanoi hymyillen ja käänsi kasvonsa takaisin Christiania kohti. Hän kohotti toista kulmaansa kuin haasteena. Seuraava siirto olisi Christianin.
_

Sen mitä hän kerkesi kiilata vessaan jonottavien naisten ohitse, lukita hermostunein sormin vessan lukkoon ja heilauttaa mekon kankaan pois edestään, blondi oli polvillaan pöntön edessä ja heitti ylen koko vartalo vavahdellen. Inhoten jo koko toimituksesta kuuluvaa ääntä mikä kantautui hänen sisältään, kyyneleet kohosivat Deidren silmiin. Hän repi nopeasti vessapaperia käsiinsä ja painoi tupon silmiensä alle ettei olisi vuodattanut kuvotukseltaan kaikkia meikkejään poskilleen. Hädin tuskin keriten vetää henkeä öykkäilemisten välissä, Deidre piteli tiukasti vatsanseutuaan ja nojasi vapisten toisella kädellään pöntön, kylmää posliininojaa vasten. Mikä helvetti häntä oikein vaivasi?
Gabrielle pyyhälsi vessaan jonon ohitse ja katseli ympärilleen näkemättä ensin Deidreä missään, mutta kuullessaan oksentamisen äänet, Gabi irvisti pahoittelevan näköisenä ja etsi ääntä seuraten oikean vessakopin.
”D?” hän kysyi kokeilevasti ja kuuli vain yökkäilemisen ääntä. Gabrielle kurtisti hivenen kulmiaan ja koki parhaimmaksi häätää kaikki ylimääräiset, uteliaat silmäparit pois saniteettitiloista. Ovien ulkopuolille jäävät naiset katsoivat häneen tuohtuen ja nyreissään.
”Sori, hätätapaus”, Gabrielle huikkasi ja lukitsi tiloihin vievän oven lukkoon.
”Deidre, onko kaikki kunnossa?” hän huhuili laskien käsilaukkunsa hanojen väliin marmoritasolla ja asteli takaisin oikeaksi olettaman kopin luokse. Se oli ainoa varattu ja kurkistamalla oven alta hän näki Deidren jalat ja käsilaukun. ”Pirpana, pieni, ole kiltti ja aukaise ovi”, Gabrielle pyysi huolestuen sillä toisen olo ei kuulostanut helpottavan yhtään. ”Tahdon vain auttaa”, hän kokeili vielä ja räpäytti helpottuneena silmiään kuullessaan pahimman olevan ainakin toivottavasti ohi. Vessa huuhdeltiin, hetkeä myöhemmin kalmankalpea, sairaan näköinen vaaleaverikkö asteli huojahdellen ulos kopista. Deidre käveli hanan luokse ja alkoi huuhdella kylmällä vedellä kasvojensa alaosaa. Hän katsahti peilin kautta selkänsä takana olevaan Gabrielleen, hänen silmistään oli hävinnyt kaikki väri, ne olivat kuin jäätä.
”Taidan olla tulossa kipeäksi”, Deidre totesi hiljaa halju ilme kasvoillaan ja nappasi tasolta paperia millä taputteli ihoaan kuivaksi.
”Minä rohkenisin epäillä muuta”, Gabrielle sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen emmittyä selvästi sanoisiko epäilyjään ääneen. Hän kyseli pikkuserkultaan kauanko paha olo oli kiusannut ja oliko toisen kuukautiset myöhässä. Deidre ei vastannut, mutta toisen ilme muuttui hitaasti yhä enemmän ja enemmän kauhistuneeksi. Gabrielle henkäisi harmistuneena nähdessään pikkuserkkunsa varoittavasti kimmeltävät silmät.
”Eihän se ole yhtään huonoa asia, vaan todella ihana, Dee. Maxilla on vähän sellainen vauvatutka, hän on työssään oppinut tunnistamaan ihan näöltä onko joku raskaana… harvoin hän on ollut väärässä. Minustakin sinä näytät erilaiselta, ihan hehkuit aiemmin tuolla salissa”, Gabrielle puheli hento hymy huulillaan ja yritti lähestyä Deidreä rauhoitellakseen toista. Puhe raskaudesta oli selvästi tyrmistyttänyt nuorta naista ja kun Gabrielle kaivoi vähän muistiaan hän muisti pikkuserkkunsa pelkäävän synnytystä ja raskautta kokonaisuudessaan todella paljon. Oli aina pelännyt.
”Dee…”
Deidre väisti Gabriellen kosketusta ja vilkuili ympärilleen levottomana.
”En usko sinua….. Minun… minun pitää mennä”, hän sanoi epätoivoisesti. ”Et saa sanoa tästä mitään kelleen. Sano vain, että minun piti mennä.” Deidre tarttui mekon helmaan ja kiiruhti juoksuaskelin ovelle ja sitä kautta ulos. Hän juoksi suoraan uloskäynnille. Hänen piti päästä pois. Se oli liikaa.
”Dee!” Gabrielle huudahti ja ryntäsi serkkunsa perään. Hänen mekkonsa oli paljon tiukempi ja hän kirosi sitä vuolaasti mielessään yrittäessään päästä mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Vessaan jonottaneet naiset olivat miltei kaataa hänet alleen, Gabilla oli täysi työ päästä vastavirtaan heidän ohitseen.
Päästyään vihdoin vessoilta kauemmas, Gabrielle seisahtui hetkeksi paikoilleen ja katseli ympärilleen pyörien paikoillaan hengästyneenä sydänalaansa pidellen. Hän ei nähnyt vaaleaveriköstä vilahdustakaan, kyllä toinen olisi vaaleine hiuksineen nopeasti osunut silmään.
”Clarence”, Gabrielle tokaisi yllättyneenä. Hän katsoi pahoitellen vessoista myös ulos tullutta miestä. ”Olen pahoillani, taisin mokata… Deidre…”, hän aloitti ja piteli kädellään päätään samalla peruuttaen eteishallia kohti, mutta tuli pian keskeytetyksi.
”Gabrielle, odota, rakas minne sinä olet menossa?” Max kysyi leveä hymy huulillaan ja nappasi vaimonsa käsivarsiensa suojiin eikä huomannut Clarencea, sillä oli niin etsinyt vaimoaan. ”Älä karkaa minnekään, uusi vuosi vaihtuu ihan näillä hetkillä”, saksalaismies naurahti ja kohotti katseensa ylös sillä juuri sillä hetkellä alettiin laskea viimeisiä sekunteja puoleen yöhön. ”Hyvää uutta vuotta, Gabi”, mies lausahti ja suuteli vaimoaan.
_

Maynor oli tullut juhliin ihan vasta hetki sitten eikä meinannut kauaa siellä edes ollakaan. Hän oli viimeiseen asti ollut tulematta sinne ja ollut toisissa juhlissa, mutta oli lopulta päättänyt tulla tsekkaamaan millainen meno niissä kultaisissa juhlissa oli. Ja ehkä hän oli myöskin tullut etsimään erästä vaaleahiuksista kaunotarta. Hän tiesi naisen olevan tyttärineen juhlissa isoveljensä kutsumana. Mies nappasi matkalla tarjoilijan tarjottimelta itselleen drinkin ja asteli kaikessa äänettömyydessään erästä pientä seuruetta kohti. Hän virnisti itsekseen. Elfriede huomasi hänet ensimmäiseksi, mutta Maynor kohotti sormensa huulilleen kuin sen merkiksi, että piti olla vielä hiljaa ja paljastamatta häntä. Tyttö hymyili silmät innostuksesta loistaen hänelle ja yritti peitellä tietäväistä ilmettään vierellään olevalta äidiltään. Maynor kohotti kättään ja koputti kevyesti Giselen olkapäätä katseltuaan ensin rauhassa naisen upeaa ulkonäköä. Tai lähinnä hän näki selkäpuolen naisesta, mutta ei hänellä ollut valittamista siitäkään.
”Katselet niin paljon ympärillesi, aivan kuin etsisit jotain”, Maynor totesi tyynesti silmät pilkehtien Giselen pyörähdettyä nopeasti ympäri ja tuijottaessa häntä yllättyneenä.
”Hyvää uutta vuotta, Gis”, Maynor sanoi ja katsahti sivulleen kuullessaan ihmisten alkavan laskea sekunteja vuodenvaihteeseen. Seinälle oli heijastettu iso kello heijastettuna mikä näytti ajan, kun kello näytti kahtatoista, kuva muuttui ja seinällä näkyi kuvaa ulkona tapahtuvasta upeasta ilotulitusshowsta, minkä juhlien pitäjät olivat järjestäneet varta vasten. Siinä ei ollut teemaa vaan värejä ja loistoa yltäkylläisesti. Tosin siinä vaiheessa Maynor oli jo vetänyt Giselen nopeasti kiinni vartaloonsa ja suuteli naista kiihkeästi, kuten oli suunnitellutkin tulevansa sinne tekemään.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 28.01.2015
02:39
Otsikko: Roolipeli
Christian katseli Audreyta veikeä hymy kasvoillaan. Siirto olisi hänen tehtävänään ja sisältä kuului jo lähtölaskentaa uuden vuoden vaihteeseen. Luoja miten paljon Christian oli odottanut sitä hetkeä, että pääsisi pilaamaan Audreyn niin täydellisyyttä uhkuvan meikin. Kolmen sekunnin kohdalla Christian vei lopulta huulensa Audien huulille ja suuteli naista kuin ei olisi koskaan ennen suudellut. Suudelma oli lempeä, rakastava, mutta kaikinpuolin kuitenkin intohimoinen ja halukas. Creider päästi kielensäkin kokeilemaan Audreyn huulia ohimennen kunnes päästi sen leikkimään naisen kielen kanssa. Ihan sama kuka parvekkeella oli tai katsoiko kukaan, sillä Christian otti nyt sen, joka kuului hänelle. Miehen käsi vaelsi pitkin suudeltavanaan olevan kaunottaren mekon linjoja, jotka olivat osoittautuneet nekin todella houkutteleviksi. Christian oli täysin valmis jo hylkäämään koko halinalleleikin ja siirtymään ihan toiselle tasolle.
"Hyvää uutta vuotta, rakas", mies toivotti tottuneesti suudelman lomasta eikä edes tajunnut sitä, että oli kutsunut naista sillä hellittelynimellä.
"Nyt se meikki on sitten ihan pilalla", Christian virnuili erkaantuessaan suudelmasta ja pyyhki sitten omia huuliaan tarkistaakseen oliko hänen huulillaan muisto Audreyn kullatuista huulista.
__

Cassandra oli ominut Gregoryn huulet omikseen tanssilattian pyörteissä vuoden vaihtuessa, mutta totta kai kunnioittaen aviomiehensä rajoja hän piti suudelman hyvinkin siveänä. Caz painautui Gregorya vasten ja hymähti tyytyväisenä.
"Hyvää uutta vuotta, murunen", nainen toivotti ja suuntasi katseensa Greggien silmiin. Caz oli suunnattoman onnellinen siitä hetkestä saadessaan olla rakastettuna ja rakastaa. Se kaikki mitä hän tunsi miestään kohtaan paistoi tummaverikön kasvoilta sillä hetkellä. Hänen silmänsä loisti suunnattomasta rakkaudesta (ja pienen hiprakan vuoksi).
"Tehdään uudenvuodenlupaukset", Cassandra ehdotti hetken kuluttua virneen ilmestyttyä hänen kasvoilleen.
"Minä lupaan olla paras mahdollinen vaimo, rakastaa sinua rajattomasti ja ehdottomasti vietellä sinut useamminkin", Caz lupasi hymyssä suin ja sipaisi ohimennen sormellaan Gregoryn leuankaarta. Ei kukaan heidän puheitaan olisi kuulemassa, sillä se hetki oli täysin heidän kahden heidän ollessa niin lähekkäin. Kukaan tuskin edes viitsi tulla häiritsemään heitä ihan jo senkin vuoksi, että jokaisella oli omat enemmän tai vähemmän herkät hetkensä.
__

Maynorin otettua hänet niin kiihkeästi Gisele ei voinut muuta kuin vastata siihen suudelmaan yhtä kiihkeästi kuin sen anti oli ollut. Olihan hän juuri sen miehen toivonutkin ilmestyvän paikalle, vaikka oli kerennyt jo menettää toivonsa juhlien edettyä liki puoleen yöhön. Gis kuuli Elfrieden sanovan jotain siinä vieressä ja tyytyi vain heilauttamaan tuolle kättään, että asia oli okei, sillä oli itse sillä hetkellä keskellä jotain mistä ei tahtonut hetkeen irrottautua. Gisele muisti Maynorin eiliset sanat ja se muisto sai hänet haluamaan miestä vain enemmän. Miltein vastoin tahtoaankin vaaleaverikkö irrottautui Maynorin huulista tasaten samalla raskaaksi käynyttä hengitystään.
"Hyvää uutta vuotta sinullekin, Maynor", Gisele virnisti ja pudisteli päätään hetken ajan ollen vielä hieman pyörällä päästään.
"Päätit sitten ilmestyä paikalle. Voi olla, että odotin sinua eilisten puheittesi perusteella ja olin sen vuoksi varannut jotain spesiaalia... tämän mekon alle", nainen hymähti mystinen hymy huulillaan koreillen.

Elfriede oli vääntänyt naamansa miltein kieroon Maynorin sillä tavoin vain napattua hänen äitinsä suudelmaan. Tyttö oli kääntänyt äkkiä selkänsä kaksikolle ja ilmoitti poistuvansa hetkeksi nähtyään tutun miehen matkan päässä, joka oli häntä viitonnut luokseen. Elfriede oli lähtenyt seuraamaan miestä suoraan tiloihin, jotka olivat tyhjillään ja jossa olisi miehen kanssa rauhassa. Elfriede oli huijannut vanhempiaan, että ei olisi vielä nettiystäväänsä tavannut, mutta olihan tyttö "ystävänsä" tavannut miltein heti ekoina päivinä, kun häneltä oli hetki omaa aikaa liiennyt. Hänen samanikäinen ystävänsä päätyikin todellisuudessa olemaan noin 35-vuotias mies, joka oli hakemassa jonkinlaista halujensa tyydytystä tytöstä. Elfriede oli ollut ihastunut ensimmäisten tapaamisten ajan siihen mieheen, kunnes hän oli vasta tajunnut mistä kaikessa oli kyse. Hän sai naurettavan paljon rahaa siitä, että suostui täyttämään miehen toiveita ja toiveet kävivät joka kerta vaativimmiksi eikä Elfriede tiennyt kauan enää voisi jatkaa sitä, sillä hän oli edelleen neitsyt eikä tahtonut kenenkään koskevan häneen. Kaikki ne toiveet olivat sairaita mielihaluja, sillä hänhän oli vasta 16. Elfriede oli tavannut miehen sen viikon aikana jo neljä kertaa ja tämä kerta olisi luvussaan viides. Parina iltana hän olikin vain lukittautunut omaan huoneeseen ja käpertynyt peittoonsa toivoen vain unohtuvansa tästä todellisuudesta, sillä ei voinut kertoa vanhemmilleen totuutta. Hän halusi jo kertoa, sillä se mies kiristi jo häntä kamalilla asioilla.
Sillä kertaa se mies painoi tytön ovea vasten ja suuteli lupaa kysymättä Elfrieden huulia. Miehen kädet vaelsivat tytön mekolla ja toinen miehen käsistä eksyi hyväilemään tytön rintaa. Elfriede kielsi miestä tekemästä niin ja kertoi isänsä etsivän häntä ihan pian. Todellisuudessa häntä hirvitti, että mitä joutuisi oikeasti tekemään seuraavaksi.
"Seuraavaan kertaan", mies hymähti ja ojensi juuri kirjoitetun shekin Elfrieden käsiin ennen kuin poistui huoneesta. Saksalaistyttö jäi hetkeksi huoneeseen ja korjasi mekkonsa asentoa kohentaen olkaimia paikoilleen. Hetken itseään rauhoiteltuaan tummahiuksinen poistui huoneesta ja lähti takaisin juhlatilaan taikoen kasvoilleen sen saman huolettoman hymyn, jonka alla piili paljon enemmän.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 28.01.2015
03:52
Otsikko: Roolipeli
Asunnolle päästyään Deidre toimi ja liikkui kuin valmiiksi ohjelmoituna, hän käveli suoraan makuuhuoneeseen ja riisui yltään kaiken sen mitä oli juhlia varten laittanut, hän itki hiljaa koko ajan kuin mikäkin raukka eikä jaksanut enää edes yrittää välittää poskilleen levähtäneistä meikeistään. Hän riisui kullanvärisen seppeleen hiuksistaan ja vapautti hiuksensa kampauksesta. Hän nakkasi mekon vaatekaappinsa ja puki sen tilalle nopeasti farkut ja vaatetta ylävartalonsa peitoksi. Korkokengät vaihtuivat ruskeisiin mokkakenkiin. Blondi veti sängyn alta matkalaukkunsa joita oli aamusella jo paikkaillutkin, yhden laukuista hän nosti vielä sängylle ja leväytti sen auki. Hän nakkasi sinne tavaroitaan joita tarvitsi mukaan, hetkeksi hänen katseensa pysähtyi mustavalkoiseen valokuvaan peilipöydällä. Hän otti kuvan käsiinsä ja katseli muistoa siitä päivästä kun oli mennyt Clarencen kanssa maistraatissa naimisiin. Kuvassa hän tapitti leveä, onnellinen hymy huulillaan vierellään seisovaa miestä, joka vuorostaan hymyili kameraa kohti tuore vaimo käsipuolessaan. Deidre henkäisi hiljaa ja sipaisi sormenpäällään hellävaroin Clarencen kasvoja ennen kuin laski kuvan kädestään takaisin pöydälle. Hän istuutui sen ääreen ja etsi laatikosta kynän sekä paperia. Hän kirjoitti lyhyen viestin, kuinka kaipasi aikaa ajatella asioita ja että se oli hyväksi heille molemmille kaiken sotkun jälkeen ja että hän rakasti Clarencea, eikä se tulisi koskaan muuttumaan tapahtui mitä tahansa… Deidre katsahti sormukseensa. Hän riisui sen nimettömästään ja kirjoitettuaan paperiin vielä toivovansa miehen säilyttävän sormusta hänelle, jos hän palaisi takaisin. Jos toinen todella tahtoisi hänen vielä palaavan ja he haluaisivat molemmat vielä yrittää. Hän rustasi nimikirjaimensa alle ja taittoi paperin keskeltä. Ovelta kuului juuri koputus, Deidre katsahti ylös ja huusi taksikuskille, että toinen voisi tulla sisään hakemaan tavarat. Nainen nousi pöydän äärestä, laittoi paperin valokuvakehyksen alle sekä sormuksen sen edustalle. Sillä hetkellä oikeasti tuntui kuin joku olisi lävistänyt hänen sydämensä tikarilla eikä se kipu ottanut lähteäkseen.
”Nämä kaksi”, Deidre sanoi pakottaen katseensa irti kuvasta ja sormuksestaan ennen kuin viittoili kuskille kahta matkalaukkuaan. Hän itse sulki viimeisen laukun ja nappasi sen mukaansa lähtien makuuhuoneesta. Cocon hän löysi vierashuoneesta, laittaessaan kissanpentua kantokoriin Deidre vältti visusti katsomasta vaatepussiin missä oli hänen hääpukunsa. Hänen pitäisi pyytää jotakuta hakemaan se sieltä pois talteen jonnekin. Jonnekin… Deidre jätti omat asunnonavaimensa eteisen pöydälle, nosti aurinkolasit verhoamaan surullisia silmiään ja ovella hän katsahti vielä taakseen, kunnes huokaisi ja sulki oven kiinni peläten ajatusta, että se todella voisi olla viimeinen kerta kun hän teki niin… Hänen lentonsa odotti. Hänen piti lähteä. Lähteä ennen kuin Clarence kerkeäsi tulemaan sinne, sillä hän ei kestänyt kohdata miestä juuri sillä hetkellä. Taksikuski auttoi häntä tavaroiden kanssa, Deidre istuutui taksin kyytiin kissan kantokori sylissään ja pyysi kuskia ajamaan lentokentälle.
_

Audrey tiesi kaikkien suojamuuriensa romahtaneen sillä samaisella hetkellä kun hän tunsi Christianin huulet omillaan. Hän joutui tarttumaan miehen vartalosta kiinni etteivät hänen sillä hetkellä niin heikottavilta tuntuvat jalkansa olisi pettäneet alta.
”Christian…”, Audrey kuiskasi voihkaisten miehen huulia vasten ja upotti toisen kätensä sormet toisen pehmeiden hiuksien sekaan. Voi luoja, Christianin oli pakko haluta häntä aivan yhtä paljon, ei toinen muuten suutelisi häntä niin kuin nyt suuteli.
Nainen ei voinut olla hymyilemättä kuullessaan toisen kutsuneen häntä rakkaakseen.
”Se oli huikea uudenvuodensuudelma”, Audrey hymähti hiljaa ja antoi kätensä liukua hitaasti Christianin niskan takaa pois kuin viivytellen sormiaan miehen vartalolla. Audrey nojautui takaisin kaidetta vasten ja kokeili peukalollaan alahuultaan. ”Sinulle annettiin lupa pilata se vuoden vaihtuessa”, tummaverikkö huomautti kepeästi naurahtaen ja vähät välitti enää siitä miltä hänen huulensa enää näyttivät. Hän näytti varmasti todella suudellulta, mikä kiihotti häntä entisestään. Tummaverikkö kallisti hitaasti päätään hieman taaksepäin ja sivulle.
”Christian…. lähdetäänkö täältä?” Audrey kysyi ja vastusti kiusausta painautua takaisin miehen vartaloon kiinni ja janota äskeistä suudelmaa uudelleen. Hän joutui pitelemään käsillään selkänsä takana kaiteesta kiinni hillitäkseen itseään.
_

”Hyvää uutta vuotta, Caz”, Gregory sanoi onnellinen hymy huulillaan ja vastasi hivenen tummuneilla silmillään Cassandran katseeseen. Hän vei kätensä koskettamaan hellästi vaimonsa poskea mitä hän jäi silittelemään peukalollaan. Mies kohotti kysyvästi kulmiaan, mutta kiinnostui naisen ehdotuksesta välittömästi.
”Etkö sinä tee sitä jo nytkin”, Gregory naurahti hiljaa ja veti vaimonsa halaukseensa. Hän ei edes kiinnittänyt muuhun hälinään huomiota ympärillään vaan näki sillä hetkellä ainoastaan rakastettunsa.
”Minä lupaan olla kerryttämästä vartalooni rakkauskiloja?” Gregory ehdotti vitsaillen hyväntuulisesti ja pyöritteli hieman päätään. ”Lupaan rakastaa sinua nyt, tässä ja aina. Lupaan ajatella joka päivä sinua ja ajaa vaikka läpi yön luoksesi jos tahdot niin”, mies kuitenkin lupasi ihan oikeasti tällä kertaa sanojaan tarkoittaen vakavallakin mielellä. ”Olet rakas, hupsu vaimoni”, Gregory hymähti ja suukotti vaimonsa otsaa.
”Pitäisikö meidän laittaa vielä joku uuden vuoden toivotus lapsille sekä Christopherille ja äidille, he tekivät ison palveluksen meille ottaessaan lapset hoitoon”, mies puheli eikä raaskinut päästää naista läheisyydestään ja syleilystään.
_

Maynor kohautti hivenen kulmiaan tyytyväinen hymy leikitellen komeilla kasvonpiirteillään. Hän nosti drinkkilasinsa huulilleen ja katseli sen reunan ylitse naista, jota oli hetki sitten suudellut varsin intensiivisesti ja halukkaasti.
”Niinkö?” Maynor hymähti ja joi toisella kulauksella juotavansa pois, hän hylkäsi tyhjän lasin käsistään ja palautti huomionsa takaisin Giseleen.
”Missä ajattelit esitellä minulle sitä jotain spesiaalia mekkosi alla?” mies tiedusteli huvittunut vire äänessään, vaikka hänen silmänsä kielivätkin jotain muuta. Totta kai hän halusi sillä hetkellä todella paljon vaaleaverikköä. Mutta eittämättä hänen nopea ajatuksen kulkunsa muisti Elfrieden. Hän ei voinut vain viedä Giseleä mukanaan ja naida naista missä tahtoi, oli se sitten eteisen seinää vasten tai keittiön pöydän päällä, sillä jonkun piti katsoa teinitytön perään.
”Entä tyttäresi?” Maynor kysyi katse pysyen hetken naisen silmissä ennen kuin se alkoi vaellella peittelemättömästi toisen vartalolla. Hän riisui Giseleä katseellaan. Helvetti miten paljon hänen tekikään mieli repiä se mekko sillä hetkellä naisen yltä pois.

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 28.01.2015
04:47
Otsikko: Roolipeli
"Hmm, ihmettelen kovin hinkuasi lähteä", Christian pohti ääneen kuin olisi jo onnistunut sillekin vuodelle ansaitsemaan vuoden tyhmyyspalkinnon. Mies suukotti kertaalleen vielä Audreyn huulia nähdessään sen saman halun naisessa, joka häntä itseäänkin piinasi.
"Lähdetään vain", Christian vastasi sitten ja otti Audreyta kädestä lähtiessään kuljettamaan naista mukanaan pois terassilta ja etsimään uloskäyntiä. Mies toivotti uudetvuodet muutamalle vastaantulleelle tutulle koettaen välttää joutumasta mihinkään pidempään keskusteluun kenenkään kanssa. Sillä hetkellä Christian halusi vain kotiin Audreyn kanssa ja he molemmat tiesivät, että sinä yönä he tekisivät jotain muuta kuin halailisivat ja varoisivat sitä "rajaa" sängyn keskellä.
"Nopea kysymys - onko se nuori poika kuskaamassa meitä kotiin?" Christian kysyi vielä, koska hän ei nähnyt ulkosalla yhtään tuttua kyytiä odottamassa. Hän tuskin malttoi mieltään suutelemasta Audieta valokuvaajien taas ottaessa heistä kuvia, kun he olivat ulos päässeet.
__

Cassandra torui huvittuneen hymähdyksen kera Gregorya toisen mainitessa jotkut ihmeen rakkauskilot. Ihan kuin se mies muutenkaan lihoisi.
"Totta kai minä sinua nytkin jo antaumuksella rakastan, mutta joka vuosi lupaan vain tuplata sen määrän", Caz selitteli ja hymyili aviomiehelleen säitelevästi.
"Laitetaan vaan. Vanhuksetkin ilahtuisivat ja tietäisivät meidän vielä olevan ihan kunnossa kaiken juhlan keskellä", nainen sanoi hyväntuulisena ja katseli Gregorya toista ihaillen. Samanaikaisesti lasten tullessa puheeksi hän alkoi taas ikävöidä viikon vanhaa pikkuista ja muitakin lapsia, totta kai.
"Hupsu vaimosi on kyllä todella hiprakassa jo, mutta yritetään...", Caz irrottautui hetkeksi Gregoryn otteesta kaivaessaan kännykkänsä esiin ja alkoi uhkarohkeasti lähettää tekstiviestiä isälleen, jossa toivotti hyvät uudet vuodet kaikille lapsille ja vanhuksille. Voi olla ,että se viesti sisälsi muutaman luovan kirjoitusvirheen, mutta se ei ollut sen hetken ongelma.
"Saattaa olla, että meni muutamat kirjaimet sekaisin... Noooo ehkä isä ymmärtää", tummaverikkö naureskeli ja laittoi puhelimensa takaisin laukkuunsa tullen katsotuksi ohimennen yhteen nuoreen vaaleaverikköön, joka oli selkeästi antanut Gregorylle "sen katseen". Caz siristi silmiään ja seurasi katseellaan sitä hupakkoa, joka oli kehdannut moisen tehdä hänen silmiens äalla.
"En pidä tuollaisesta. Se saa minut aika mustasukkaiseksi ja omistushaluiseksi", Cassandra ilmoitti vielä tuijottaen sitä naista kuin olisi viilannut aukkoa toisen sieluun.
__

"Ajattelin, että te voisitte valita paikan, herra von Hartog", Gisele ilmoitti vino hymy kasvoillaan keinuen. Hän huomasi miehen vaeltelevan katseen ja nappasi toista leuasta kiinni saadakseen kahlittua Maynorin katseen silmillään.
"Minä hoidan Elfrieden, sillä välin sinä keksit sen paikan", Gis kertoi työnjaon ja käännähti kannoillaan etsien katseellaan tyttärensä, jonka jälkeen lähti tuon luokse sen enempää Maynoria kiusaamatta. Elfriede oli jo isänsä seurassa, joten hän saattoi päästä ilmoittamaan asiansa.
"Mene vain", Elfriede sanoi ennen kuin Gisele ehti edes aloittaa. Vaaleaverikkö katseli kysyvänä tytärtään ja vilkaisi Maxiakin ohimennen. Elfriede kertoi menevänsä yöksi isänsä luokse. Tyttö oli päättänyt, että hänen täytyisi kertoa siitä kaikesta viimeistään seuraavana päivänä. Sen enempää blondi ei tarvinut kuin tiedon siitä, että Elfriedestä huolehdittaisiin varmasti.
"Onhan se varmasti ihan okei, että tulen teille yöksi? En tahdo olla häiriöksi", Elfriede kysyi vielä isältään äitinsä lähdettyä takaisin Maynorin luokse.

"Elfriede menee isänsä luokse yöksi. Joko luovuutesi raksuttaa?" Gis kysyi toista kulmaansa kohottaen. Voi luoja kuinka hyvältä se mies hänen silmiensä edessä näytti.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 29.01.2015
01:08
Otsikko: Roolipeli
lalalaa oisko joku neljä, viis päivää uudest voudest:

Koska heillä molemmille oli tammikuun alussa vapaata vielä, olivat he päättäneet kuluttaa yhden vapaapäivän vieden lapset Santa Monica Pieriin katselemaan millainen meno siellä oli ja olihan siellä huvipuistokin rannan tuntumassa mikä nyt aina oli lapsien mieleen. Silloin oli vielä vähän turha lähteä rannalle ja uimaan, vaikka päivät lämpimiä olivatkin. Olivat he ottaneet koiratkin mukaan, siinähän Dante ja Mini menivät mukana. Siitäkin huolimatta, että Audrey olikin vastustanut suurta kiusausta pitää Christianin vain itsellään koko päivän sängyssä, kun aamukin oli jatkunut niin nautinnollisesti siitä mihin se yön jäljiltä oli jäänyt. Heiltä oli todellakin unohtunut uuden vuoden jäljiltä pelkästään halailussa pysytteleminen ja ”punainen viiva” sängyssä oli todellakin täydellisen ylitetty ja mennyttä. Eikä hän ollut siitä yhtään pahoillaan, toisin päin. Hänen hyväolonsa heijastui yhtälailla koko perheeseen, lapsetkin olivat uutta intoa täynnä ja Fayekin hymyili tätä nykyä miltei koko päivän, niin onnellinen tyttö oli siitä että hänen vanhempansa tulivat niin hyvin toimeen keskenään nykyään, hänestä tuntui kuin hän olisi saanut perheensä takaisin.
Audrey ei nähnyt kuinka Faye jäi virnuillen kaksostenrattaiden, koirien ja vieressään hyppelehtivän Honey Rosen kanssa odottamaan heitä maailmanpyörän juurelle. Faye vilkutti heille maailmanpyörän nytkähtäessä liikkeelle. Rosey ei edes yrittänyt tähyillä vanhempiaan, sillä neiti oli liian haltioissaan uudesta pinkistä pehmolelustaan, minkä oli isänsä kanssa voittanut narunvedosta.
Audrey yritti pysyä rentona vaunun kyydissä ja nainen oli kuin liimattu kiinni penkkiin täysin paikoilleen.
”Oh my god, Christian, oikeasti minä kummittelen sinulle seuraavat sata vuotta jos en selviä tästä hengissä… en pelkää korkeita paikkoja, mutta luojani apua tunnen, kun tämä liikkuu ylöspäin… kuinka korkealla olemme jo? Tai älä sano, parempi elää tietämättömyydessä”, Audrey marmatti ja puristi molemmilla käsissään tiukasti turvakaidetta edessään. Miten ihmeessä hän olikaan taas suostunut tähän? Ei hänen pitänyt näissä huvipuistolaitteissa käydä, hän oli jo suostunut lähtemään muutamaan, maailmapyörään häntä oli pitänyt maanitella paljon enemmän, sillä hän oli ollut niin epäluuloinen homman suhteen. Tuntuihan se melko friikiltä nousta ”sokkona” ilmaan. Audrey nauroi hermostuneesti maailmanpyörän kierähtäessä ensimmäisen kerran ympäri välillä kasvonsa piilottaen kämmeniensä taakse, miltä se nyt tuntuikaan liikkua taaksepäin ja alaspäin! Heidän noustessa alhaalta uudestaan ylös, tummaverikön käsi singahti väkisinkin pitelemään tiukasti kiinni vieressä istuvan miehen kädestä. Miten hän suostuikin niin helposti nykyään kaikkeen mitä mies pyysi! Mutta yhtä lailla hän oli onnellisempi kuin koskaan, heidän suhteensa laatu oli muuttunut, se oli parempi ja vahvempi kuin milloinkaan muulloin… vaikkei he yhdessä virallisesti vielä olleetkaan. Audrey huudahti sydän väpättäen vaunun seisahtuessa paikoilleen ensin nytkähtäen hieman ylöspäin ja sitten alas. Heidän vaununsa oli kaikkein korkeimmalla, näky oli henkeä salpaava, sillä meri levittäytyi suoraan heidän silmiensä eteen ja toiselle puolen kaupunki.
”Tämä on niin outoa… Jos kuolen tämän hökötyksen kyydissä, on minun viisaampi nyt sanoa sinulle että rakastan sinua, Christian. Minä en ole nimittäin yhtään varma tulenko enää ikinä tuntemaa vakaata maata jalkojeni alla”, Audrey puheli huuliaan mutristaen ja hengitteli lähinnä syvään tuntiessaan tulen heiluttavan kiinnilaitettuja hiuksiaan. Hän ei ollut edes tajunnut sanoneensa sen Christianille ensimmäistä kertaa aikoihin. Hänellä oli ollut niin paljon vaikeuksia sanoa ääneen mitä tunsi, mutta nyt se oli soljunut hänen huuliltaan kuin hänen olisi aina kuulunutkin sanoa niin.

// dino! http://aijaa.com/D9f7Qj
_

Gabrielle hypisteli kädessään olevaa taiteltua lappusta mihin oli kirjannut ylös muistinsa tueksi kaikki ne asiat mitä Deidre oli pyytänyt häntä hakemaan ja lähettämään Englantiin. Toinen kun oli kiireessään unohtanut muun muassa sellaisia asioita kuin läppärinsä ja tärkeitä papereita kuten pankkitunnuksensa sun muuta.
Gabrielle seisahtui oikean asunnon oven kohdalle ja hypisteli hieman hermostuksissaan vieläkin paperia sormiensa välissä. Hän koko ihan valtavaa syyllisyyden tuntoa siitä, että oli säikäyttänyt pikkuserkkunsa ja saanut toisen lähtemään silloin uuden vuoden juhlista niin nopeasti… Vaikka Deidre itse oli todella väsyneen kuuloisena jankannut puhelimessa ettei se ollut hänen syynsä millään lailla, että siihen liittyi muitakin asioita. Mitä, sitä Gabrielle ei tarkalleen tiennyt. Nainen huokaisi itsekseen ja vei kätensä soittamaan ovikelloa. Hän oli valinnut sellaisen ajankohdan iltapäivästä, jolloin oletti Clarencen olevan kotona jo oli sitten mies ollut töissä tai ei. Ei hän sinne voinut omineenkaan tuppaantua menemään toisten kotiin ja sitä paitsi hänellä ei ollut edes avainta.
”Hitto…”, Gabi mutisi hiljaa odotettuaan lyhyen hetken oven takana. Eikö mies ollut kotona? Gabrielle puri mietteliäänä alahuultaan, kunnes päätti soitta vielä uudelleen ovikelloa yrittäen vielä kerran. Jos ei tapahtuisi mitään, hän lähtisi ja yrittäisi toisena päivä uudelleen. Nainen oli jo lähtemäisillään ja kääntynyt ovelta pois, kunnes hän kuuli askeleita oven takaa ja lukon aukeavan. Gabrielle pyörähti yllättyneenä ympäri ja tapitti hetken suoraan Clarencen silmiin.
”… Öhm, hei”, Gabrielle lausahti huuli pyöreänä, kunnes korjasi ilmeensä ja loihti kasvoilleen kevyen hymyn. Hän yritti lukea miehen kasvoja ja silmiä, mutta ne olivat täysin ilmeettömät. Kuin mies oli kovettanut koko olemuksensa. Gabrielle laski vaivaantuen katseensa käsiinsä.
”En tahdo olla häiriöksi, mutta Deidre pyysi hakemaan joitakin tavaroitaan, joita hän tarvitsee. Olen ihan mahdollisimman nopea kuin vain voin ja huomaamaton, et edes tajua kun olen jo pois täältä”, Gabrielle lupasi nostettuaan katseensa takaisin Clarenceen. Miehen ilmeestä ei ottanut nyt selvää oliko se myöntävä vai kielteinen vastaus, joten Gabrielle virnisti pahoittelevasti ja pujahti toisen ohitse asuntoon.
”Missä makkari on? Varmaan tuolla…?” Gabrielle kysyi ja osoitti kädellään sattumalta oikeaan suuntaan vältellen katsomasta pahemmin Clarencen silmiin. Toinen näytti niin synkeältä, kuin ei olisi halunnut hänen olevan siellä. Gabrielle potki kengät jaloistaan eteisessä ja laski olaltaan mukaansa ottamansa nahkakassin mihin oli ajatellut tavarat pakata. Sen mitä hän ennätti kävellä peremmälle asuntoon ja kuulla Clarencen sanovan jotain, Gabrielle naulaantui paikoilleen ja jäi tuijottamaan sohvalla istuskelevaa vierasta naista. Nainen katsahti häneen hieman kysyvästi toinen kulma koholla ja toista jalkaansa toisen päällä hiljalleen keinuttaen. Toisella oli myös punaviinilasillinen polvellaan ja ihan liian lyhyt mekko päällään. Gabrielle tunsi kiukkunsa kohoavan. Hänen silmänsä leiskuivat, mutta kuullessaan pikkuserkkunsa sanat mielessään hänen oli pakko rauhoittua. Deidre oli sanonut ettei hän saisi puuttua mihinkään, se ei ollut hänen asiansa. Clarence saisi tehdä mitä halusi. Gabrielle hengähti syvään. Ja paskat! Hän oli selvästi tuppaantunut väärällä hetkellä paikalle.
”Olet varmaankin Clarencen ystävä”, hän totesi myrkyllisesti. Nainen sohvalla naurahti kevyesti ja käytti viinilasia huulillaan.
”Niinkin voisi sanoa”, toinen totesi omahyväinen hymy huulillaan vieläkin jalkaansa keinutellen ilmassa. Gabrielle puristi kassia käsissään ja vastusti ihan valtavaa kiusausta olla menemättä mätkimään sitä naista sillä kassilla ja huutaa ettei toinen ollut mitään verrattuna siihen naiseen joka oli asunnossa ollut aiemmin. Gabrielle väläytti inhotus paistaen silmissään ivallisen hymyn naiselle ja marssi makuuhuoneeseen. Hän nakkasi laukun sängylle ja arvasi minkä vaatekaapin ovien takana oli Deidren vaatteita. Hänestä tuntui pahalta nähdä pikkuserkkunsa uuden vuoden mekko mytättynä kaapin pohjalle, Gabriellen oli pakko nostaa se ja laittaa siististi henkariin roikkumaan. Hän etsi nopeasti etsimänsä käsiinsä ja laittoi kassiin, seuraavaksi hän etsi kampauspöydän laatikoista ja huomasi pöydän päällä kuvapuoli alaspäin kumollaan olevan valokuvakehyksen. Hän nosti kehystä ja näki kuvan. Hänen oli pakko painaa kuva takaisin alas ja vain jatkaa sitä mitä oli tehnyt yrittäen ajatella mitään mahdollisimman vähän. Hänellä ei mennyt montaa minuuttia makuuhuoneessa, seuraavaksi hän kuljeksi mahdollisimman nopeasti sivuilleen katsomatta olohuoneen ohitse vierashuoneeseen missä Deidre oli sanonut läppärinsä ja papereidensa olevan. Pakattuaan ne kassiin Gabrielle uskoi muistaneensa kaiken. Hän asteli vaatepussin luokse ja otti sen varovasti olalleen, Deidre oli pyytänyt senkin viemään sieltä pois. Se poltteli selkää vasten, sillä ei ollut vaikea arvata mitä se piti sisällään. Gabrielle kulki tavaroiden kanssa eteiseen ja oli tekemässä lähtöä kunnes muisti vielä yhden jutun. Hän manasi mielessään sillä tiesi joutuvansa palaamaan takaisin olohuoneeseen. Inen nyreä ilme kasvoillaan nainen käveli takaisin peremmälle asuntoon ja hakeutui kirjahyllyn luokse. Hän etsi vanhaa antiikkipainosta Charlotte Bronten kotiopettajattaren romaanista, kirja oli Deidren suosikki, mutta se ei ollut syy miksi toinen oli tahtonut kirjan. Kyse oli siitä mitä sen sisälle oli laitettu. Gabrielle pongasi kirjan yhdeltä ylähyllyltä koristemaljakon alta. Otettuaan kirjan varovasti käsiinsä hän kurkkasi nopeasti kirjan väliin nähden ihan hirveän summan rahaa ja valokuvia. Hän painoi kirjan nopeasti kiinni ja käänsi katseensa olohuoneessa olevaan kaksikkoon.
”No minä tästä lähden. Saatte jatkaa iltaanne häiriöittä”, hän sanoi hiljaa ja painoi kirjan rintakehäänsä vasten ennen kuin lähti eteiseen. Hän tunki kengät mahdollisimman nopeasti jalkoihinsa ja kokosi tavarat käsiinsä. Luoja, miten kamala reissu…. pitäisikö hänen kertoa siitä naisesta Deidrelle vai olla vain visusti turpa kiinni? Ainakin hän tahtoi sukkelaan sieltä pois, sillä tunsi itsensä tunkeilijaksi.



// Roolasin nyt JOTAIN XDDDD ja roolasin vaa kahel ku tuli niin pitkät, mut jos keksit muille jotain näpsäkkää ni roolaan sit niitäkin juttui :)

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 29.01.2015
02:36
Otsikko: Roolipeli
Christian oli ollut kaikkina niinä vuoden ensimmäisinä päivinä onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. Mies tunsi saaneensa takaisin jotain sellasta, jonka oli kadottanut aikaa sitten. He olivat Audreyn kanssa nauttineet toisistaan ja siitä uudenlaisesta tilanteesta, kun he taas tuntuivat kokonaiselta perheeltä. Christian oli ollut innoissaan, kun he olivat päättäneet lähteä huvipuistoon lasten kanssa. Hän todella rakasti siellä vallitsevaa tunnelmaa, kun lukuisat iloiset kasvot pyörivät ympärillä. Laitteista hän kyllä piti, mutta harvemmin vaivautui niihin menemään. Christian oli viimeksi käynyt huvipuistossa joskus vuosia sitten Cassandran ja silloisen naisystävänsä kanssa. Vaikka ne eivät olleet treffit Cazin läsnäolon vuoksi niin asiat olivat menneet enemmän tai vähemmän pieleen, jonka vuoksi huvipuistossa käyminen huvitti CHristiania melkoisesti muistojen tultua mieleen.
Kuitenkin heidän istuessa maailmanpyörän kyydissä mies ihaili ex-vaimoaan virnuillen toisen kauhistellessa sitä laitteen liikettä, jonka joutui täysin sokkona matkaamaan. Christianin kuultua rakkaudentunnustuksen, hänen virneensä suli lempeäksi hymyksi ja hän kurottautui suutelemaan Audreyta heidän jäätyä pysähdyksiin maailmanpyörän huipulle.
"Minäkin rakastan sinua", Christian vastasi tunnustukseen ja jäi ihailemaan maailmanpyörän päältä kantautuvia näkymiä sekä juuri suutelemaansa kaunotarta.
"Ihanaa, että minulla on taas tyttöystävä", mies nauroi hiljaa vaikka eivät he mistään titteleistä olleetkaan keskustelleet. Christian vain vähän niin kuin toi oman toiveensa esille siinä muun laitetohinan keskellä.
__

Clarence ei juuri sanaakaan kerinnyt sanomaan Gabriellelle koko sinä aikana, vaikka olikin valmis heittämään sen naisen ulos asunnosta, jossa sitä nykyä yksin asui. Päivät olivat menneet töiden ja muun turhan parissa. Clar ei tuntunut saavan arjesta töiden lisäksi muuta otetta. Hän oli töissäkin lähinnä vain tehnyt hommansa ja toimittanut ne perille sen kummempia puhumatta ellei kysymyksiä ilmennyt. Jopa Gregory oli kysynyt häneltä yhtenä niistä päivistä, että oliko kaikki ihan hyvin, mutta Clarencea ei paljoa huvittanut keskustella hänen tunteistaan Gregoryn kanssa. Gabriellen kuitenkin mentyä Clar laittoi oven vielä turvalukkoon sisäpuolelta ihan varmuuden vuoksi.
"No niin, mihin me jäimmekään...", Clarence huokaisi ja tuli nopeasti vilkaisseeksi kelloa, joka näytti iltapäivää kello neljää. Hän oli päässyt puoli tuntia sitten töistä ja oli jo jonkun vieraan naisen kanssa lipittämässä punaviinia. Clar oli bongannut sen todella viehkeän naisen matkalla kotiin ja oli suoraan sanoen vain kysynyt kiinnostaisiko toista tulla luokseen.
__

Elfriede ei ollut uskaltanut kertoa isälleen vielä siitä kaikesta tunnelman oltua niin hyvä uuden vuoden vaihduttua ollen sitä vielä seuraavana päivänäkin. Hän oli joutunut tapaamaan sen miehen niiden päivien aikana kahdesti, mutta Elfriede oli edelleen vahvasti sitä mieltä, että hänen täytyisi kertoa siitä jollekin aikuiselle. Äidilleen hän ei uskaltanut kertoa, sillä oli luvannut tuolle ettei heidän välillään olisi salaisuuksia ja he olviat aina olleetkin rehellisiä toisilleen. Ensimmäistä kertaa koskaan hän oli valehdellut ja vielä ihan liian suuresta asiasta.

Elfriede tiesi isänsä olevan sinä iltapäivänä omalla praktiikallaan, josta oli hänellekin pientä työtä tarjonnut. SIllä hetkellä koko rahan tienaamisen ajattelukin oli kamalaa tytölle, joten hän ei ollut menossa sinne tutustumaan paikkaan vaan oikeastaan juttelemaan isälleen. Elfriede odotteli odotushuoneessa, kunnes näki jonkun potilaista poistuvan Maximilianin työhuoneesta. Koska odotushuone oli muutoin tyhjä, tyttö asteli ovensuuhun oven jäätyä raolleen aiemman asiakkaan toimesta.
"Hei, isä. Olisiko sinulla hetki aikaa? Minun pitäisi kertoa yksi juttu", Elfriede kysyi ja katseli lääkärintakissa olevaa isäänsä.
__

Cassandra oli kutsunut Maynorin kylään kahviseurakseen, sillä sen lisäksi, että hän oli seuraa vaille Gregoryn ollessa töissä niin hänellä oli ihan asiaakin tuolle saksalaismiehelle. Ovikellon soidessa Caz oli yllättynyt, sillä oli jo ajatellut miehen jättävän tulematta. Naisen "kutsu" kun oli ollut tekstiviesti, jossa oli kutakuinkin vain käsketty miestä tulemaan kahville iltapäivällä. Cassandra asteli ovelle ja avasi sen nähden sitten odottamansa vieraan oven takana.
"Ajattelin jo, ettet liiku lainkaan päiväsaikaan", Cassandra ilmoitti hymyillen sille miehelle, joka oli vienyt hänen parhaan ystävänsä sydämen itselleen.
"Kiva, että tulit. Keitin juuri kahviakin. Maistuuko?" Caz kysyi päästettyään miehen peremmälle taloon. Hän ei ollut useinkaan viettänyt aikaa Maynorin kanssa, ja silläkin kertaa he olivat kahden, jos päiväunille olevia lapsia ei laskettu mukaan. Pojat olivat lähteneet kavereiden luokse. Cassandra asteli keittiöön olettaen Maynorin tulevan perässä. Hän oli jo keittiön pöydän kattanut kahvittelua varten, mutta ainoana siitä puuttui kupit ja lautaset, jotka olisi voinut täyttää tarjottavilla, joista Cassandra oli osan jo syönyt. Okei, kyllä se Cassandraakin huvitti, että hän oli kutsunut juuri Maynorin päiväkahviseurakseen.


// laitan cazin vaatteista kuvan sit tonne höpöhöpöön :DDD

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 29.01.2015
04:16
Otsikko: Roolipeli
Audrey kohotti kasvonsa ylös ja tajusi mitä oli sanonut hetki sitten. Hämmentyen hän käänsi kasvonsa Christiania kohti ja tunsi juuri sillä hetkellä miehen painavan huulensa vasten hänen omiaan. Audrey henkäisi hiljaa ja vastasi suudelmaan. Jotenkin hänen kaikki äskeinen hermostuneisuutensa suli sen suudelman mukana pois.
Tummaverikkö ei voinut olla hymyilemättä kuullessaan Christianin sanovan rakastavansa häntä, jotenkin ujostuenkin ja hyvillään Audrey laski hetkeksi kasvonsa alas miettien kaikkea sitä mitä oli saanut sen kaiken takaisin Christianin kanssa, mikä oli ollut kateissa heidän väliltään. Ja nyt se oli vahvempaa kuin koskaan.
”Tyttöystävä? Saat minut kuulostamaan hirveän nuorelta, kiitos”, Audrey naurahti huulet taipuen säteilevään virnistykseen. Häntä ei haitannut yhtään, että Christian sanoisi siitä eteenpäin häntä tyttöystäväkseen. Se kuulosti mukavalta. Ja sopi oikeasti siihen hetkeen ja heidän suhteeseensa.
Audrey kohautti nopeasti toista kulmaansa ja puri härnäävästi täyteläistä alahuultaan selvästi sen näköisenä, että hänellä oli jotain mielessään. Maailmanpyörän kyydissä oli selvästi paljon helpompi olla kun se oli paikoillaan.
”Voisitko…”, hän aloitti ja teki pienen ympyrän sormellaan huuliensa edessä kerjäten uutta suudelmaa, ”tehdä sen äskeisen uudelleen? Minua ei hermostuta niin paljoa sitten.”
_

Deidre puristi silmänsä kiinni ja yritti vain pitää itsensä koossa sen puhelun ajan.
”Mikset olisi kertonut? Pitäisikö minun täällä turhaan elätellä toiveita siitä, että saisin avioliittoni enää pelastettua?” Deidre naurahti kolkosti ja pudisteli päätään surullisena siitä mitä oli kuullut Gabriellen juuri kertoneen hänelle. Sen kuuleman perusteella Clarence ei paljoa miettinyt häntä saati kaivannut häntä… kun hän itse oli ikäväänsä miltei kuolla. Se pohjaton kaipuu vei hänen kaikki voimansa. Sen lisäksi hän oli sairastellutkin ja hän sai todenteolla tapella vanhempiaan vastaan etteivät toiset olleet kauhuissaan kiikuttamassa häntä sairaalaan.
”Minun pitää lopettaa… kiitos kuin hait tavarani”, Deidre sanoi ja hyvästeli serkkunsa ennen kuin lopetti puhelun. Hän katsoi hetken matkapuhelintaan kädessään, kunnes kyyneleet kimmeltäen silmissään ja vihaisen näköisenä viskasi koko helvetin kapineen niin pitkälle kuin vain jaksoi. Nainen huusi sen perään tietäen ettei kukaan olisi kuulemassa siellä häntä. Hän oli tullut vanhempiensa luokse ylämaalle, missä sijaitsi Van Haverien sukukartano. Siellä oli paljon enemmän lumisia niittyjä ja maisemia kuin alhaampana ja näky katsoi minne tahansa oli kuin suoraan kauneimmasta talvisesta postikortista. Se näky oli aina rauhoittanut ja selkeyttänyt hänen ajatuksiaan, mutta nyt sitä näkyä katsellessaan hän tuli vain enemmän tietoiseksi siitä välimatkasta, mikä hänellä oli rakastamaansa ihmiseen. Deidre kosketti varoen vatsanseutuaan, missä lepäsi hänen isoin huolenaiheensa. Hän ei tiennyt vielä pitäisikö lasta. Ei hänestä ainakaan yksin sitä ollut kasvattamaan, vaikka tiesikin vanhempiensa tukevan ja auttavan päätti hän mitä ikinä tahansa. Koko ajatus pelotti häntä. Sillä ei oli syynsä miksi hän oli vanhempiensa ainoa lapsi ja häntä pelotti ajatus siitä, että hän joutuisi käymään sen saman läpi mitä hänen äitinsä oli käynyt häntä odottaessaan. Niin äiti kuin lapsi oli meinannut kuolla. Deidre pyyhkäisi poskeltaan yksinäisen kyyneleen ja kovetti ilmeensä. Hän poimi hevosen suitset käsiinsä ja hoputti hevosen liikkeelle. Hän vislasi ja sai kauempana lumihangessa köllötelleet irlanninsusikoirat tulemaan luokseen. Saskia oli kieltänyt ensiksi jyrkästi tyttäreltään edes ajatuksen ratsastamisesta siinä tilassa, joten Deidre oli joutunut odottamaan, etteivät hänen vanhempansa olleet kotona. Hän kävi aina ratsastamassa Englannissa ollessaan, se oli ollut lapsesta asti hänen mielipuuhiaan. Vaaleaverikkö yllytti hevosen laukkaan ja loikkaamaan vanhan, korkean kiviaidan ylitse. Jos hänen äitinsä olisi nähnyt sen, Saskia olisi varmaan kuristanut tyttärensä, koska toinen ei noudattanut yhtään hänen käskyjään.
_


Maximilian oli selin ovea kohti parhaillaan juuri kirjaamassa ylös äskeisen potilaan tietoja sekä puhumassa nauhuriin selostaen mitä oli tehnyt ja havainnut tutkimuksissa ja minkä epäili potilasta vaivaavan sekä kuinka oli lähettänyt toisen lisätutkimuksiin. Hän kuitenkin napsautti nauhurin pois päältä ja pyörähti ympäri kuullessaan niinä viikkoina tutuksi tulleen äänen. Mies puhkesi hymyilemään nähdessään tyttärensä. Max laski kansion ja nauhurin käsistään ja kiersi pöydän ympäri tervehtimään tytärtään. Hän ei ollut työkiireiltään pystynyt muutamaan päivään esikoistaan näkemään, sillä oli vasta eilen tullut ulkomailla pidetystä seminaarista takaisin.
”Elfriede”, mies hymähti ja halaisi tytärtään, erkaantuessaan halauksesta hän piteli tyttöä kuitenkin vielä kainalossaan ja viittoili tulemaan peremmälle huoneeseen. ”Totta kai, mitä sinulla on mielessäsi”, Max kysyi hymyillen ja istuutui työpöytänsä reunalle tummat silmät seisahtuen toiselle mustalle, modernille nahkatuolille istuvaan tyttäreensä.
”Et kai lääkärin apua sentään tarvitse?” Max kysyi naurahtaen ja risti rennosti käsivartensa keskenään.
"Ah, ainiin minulla on sinulle tuliaisia", Max sanoi kuitenkin ennen kuin Elfriede kerkesi aloittamaan asiansa kertomista. Mies asteli työpöytänsä toiselle puolen ja etsi yhdestä laatikostosta pienen paketin, minkä ojensi sitten tyttärelleen.
"Toivottavasti pidät", Max hymähti ja istuutui takaisin äskeiselle paikalleen.

// http://aijaa.com/MlhS8V
_

Kieltämättä hän oli ollut vähän ihmeissään siitä kahvikutsusta, koska mitä yhteistä hänellä mukamas oli Cassandra Dionin kanssa? Nainen oli naimisissa hänen isoveljensä parhaan ystävän kanssa, joten mukava rupattelu kahvin ääressä naisen kanssa ei oikein hirveästi houkutellut häntä. Mistähän helvetistä he edes juttelisivat? Hän harvoin koskaan jaksoi jutella kunnolla kenenkään kanssa, sillä miehellä oli oma elämäntyylinsä elää. Maynor riisui aurinkolasit silmiltään ja asteli kädet taskuissa ovelle soittaen sitten ovikelloa. Hän kysyi ties monennetta kertaa itseltään mitä teki siellä, mutta kieltämättä häntä myös kiinnosti miksi nainen oli kutsunut hänet. Giselesta hän ei kuitenkaan suostuisi naisen kanssa puhumaan.
”Yllätän joskus itsenikin”, Maynor hymähti ja väläytti hymyn oven aukaisseelle naiselle. Olihan Cassandra hyvinkin upea ilmestys, mutta silti hän ei koskaan yrittäisi Gregoryn naista. Huh, ei hän ihan niin hullunrohkea sentään ollut.
”No jos sinulla on valmiina”, Maynor vastasi ja katseli talossa ympärilleen pitäen näkemästään. Hän tunsi Gregoryn maun, mutta näki siellä paljon sellaisiakin ratkaisuja, mitkä olivat varmasti Cassandralta. Maynor käveli naisen perässä keittiöön ja istuutui pöydän ääreen nähdessään tätä tapaamista varten selvästi tehdyn kattauksen.
”Saanen kysyä nyt, miksi oikein kutsuit minut tänne? En voisi sanoa olevani ihan sinun parhaimpia ystäviäsi”, Maynor naurahti huvittunut pilke silmäkulmassaan ja riisui nahkatakin yltään. Hän oli tullut moottoripyörällä, joten hänellä oli yllään ihan tavallinen v-kauluksinen harmaa lyhythihainen ja hyvin istuvat farkut. Kaulassa miehellä riippui pitkässä ketjussa yksi koru, mikä oli itse asiassa miehen itse suunnittelema.


Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 29.01.2015
05:20
Otsikko: Roolipeli
Christian viivytteli hetken kuultuaan Audreyn esittämän toiveen uudesta suudelmasta. Hän tahtoi vielä hetken itse katsella niitä maisemia, jotka vaunun kyydistä näkyivät. Kun maailmanpyörä nytkähti taas liikkeelle, silloin CHristian painoi huulensa uudemman kerran Audreyn huulille suudellen naista vailla kiirettä tai tarvetta tehdä mitään muutakaan sillä hetkellä. He saattoivat vain tuntea ja nauttia maailmanpyörän kyydistä, kun se taas hetkeksi pysähtyi.
"Kohta meidät nähdään, joten se oli tältä erää siinä", CHristian naureskeli ja haki Audreyn käden omaansa jääden sitten silittelemään tuon kämmenselkää sormillaan, joilla piirteli pieniä kuvioita sileälle iholle.
"Milloin sinä olet viimeksi ollut huvipuistossa?" Mies kysyi ihan uteliaisuuttaan muistaessaan vielä aiemmat ajatuksensa, kun oli käynyt lävitse omia muistojaan huvipuistoelämästä. Christian haroi ohimennen hiuksiaan ennen kuin palautti sen käden Audreyn kädelle.
__

Elfriede oli onnessaan nähdessään jälleen isänsä. Hän oli ikävöinyt Maxia todenteolla niinä päivinä, kun ei ollut edes puhelun verran kuullut hänestä. He olivat kuitenkin melko tiiviisti ollut yhteyksissä niinä aikoina, kun eivät he olleet kovin kauaa vielä saaneetkaan tutustua. Silti Elfriedestä jo tuntui kuin olisi tuntenut isänsä aina. Istuuduttuaan alas mukavalle nahkatuolille tyttö sitoi hiuksensa ponnarille ottaen sitten vastaan sen tuliaisen, jonka isä oli hänelle tuonut matkaltaan. Siniset silmät kävivät vielä kerran miehessä ennen kuin hän avasi sen pienen paketin jääden ihailemaan sitä korua. Ei hän sellaisia tarvinnut saatika vaatinut, mutta oli todella otettu. Sillä hetkellä Elfriede ei vain tuntenut ansaitsevansa sitä korua.
"Kiitos, tämä on upea. En vain taida ansaita tällaisia..", Elfriede sanoi jälkimmäisen ääni vaimentuen. Hänen oli kerrottava. Nyt tai ei koskaan.
"Olen pulassa.. Ja olen valehdellut äidille", tyttö aloitti ja piti katseensa tiukasti siinä korussa puhuessaan ja miettiessään miten muotoilisi asiansa. Oli hän jo matkallaan sinne käynyt mielessään miljoona eri tapaa tuoda asia esille.
"Se nettikaveri, josta puhuin silloin. Isabel. Minä sanoin, etten ole tavannut häntä ja lupasin kyllä kertoa, jos tapaisin. En kertonut ja sovin tapaamisen hänen kanssaan, koska ajattelin, että haluaisin viettää aikaa hänen kanssaan. Olenhan tuntenut hänet jo kaksi vuotta netissä ja hän oli samanikäinen kuin minä. Olen tavannut hänet jo... seitsemän kertaa", Elfriede pohjusti asiaa lähinnä muistuttaen isäänsä siitä kuinka oli asiasta silloin kertonut.
"Tapasin hänet yhdessä kahvilassa ja tämä Isabel paljastui sitten olevan mies. Hän on kai jotain 35-vuotias, en ole ihan varma. Aluksi olin typerä ja ajattelin, että voisin jäädä sinne, koska se mies tiesi kaikki asiat, joita olin hänelle kertonut netin välityksellä. Ja sitten ihastuin siihen, että sain sellaista huomiota, jota en ennen ole saanut. Seuraavalla kerralla kun tapasin hänet niin hän pyysi minut luokseen. Hän tarjosi ruokaa ja viiniä. Olin kai pienessä hiprakassa silloin. SItten hän pyysi, että saisi suudella minua. Ja tarjosi siitä 5000 dollaria rahaa. Se tuntui helpolta tavalta saada rahaa siinä hiprakassa ja ajattelin, että minun ei tarvitsisi aina olla pyytämässä rahaa äidiltä. Jokaisella kerralla nämä pyynnöt ovat vain.. suurempia eivätkä ne ole niin pyyntöjä vain. Hän kiristää minua erilaisilla asioilla ja uhkailee, mutta on mukamas niin lempeä kuitenkin", Elfriede selitteli ja hänestä selkeästi näki, että oli vaikea kertoa niistä jutuista, koska puhuihan hän juuri isälleen.
"Olen vielä neitsyt, hän ei ole tehnyt sellaista... Hän on kosketellut minua ja viimeisellä kerralla hän tahtoi minun menevän suihkuun, kun hän itse katseli vierestä ja... Niin. Hän sanoi, että seuraavalla kerralla minä joudun tekemään jotain hänelle. Jotain sellaista mitä en halua tehdä. Enkä halua hänen tekevän minullekaan mitään. Hän joka kerta lähtiessäni sanoo, että minun ei kannata kertoa kenellekään tai jättää menemättä, koska voi olla, että olen ilman isää taas uudestaan. Hän tietää miten tärkeä sinä olet minulle", Elfriede kertoili ja pyyhki sitten silmiään lopetettuaan tapahtumista kertomisen. Se oli helpottavaa saada kertoa, vaikka se mitä hän oli kokenut oli todella nöyryyttävää.
"Anteeksi, isä", Elfriede oli todella pahoillaan itkiessään.
__

"Onneksi olen kuitenkin todella avoin ja mukava ihminen, joten voin tavata ihmisiä, jotka eivät parhaimpia ystäviäni ole", Cassandra puheli kaataessaan kahvia heille molemmille. Sen jälkeen brunette jäi pöytään istumaan ja katseli vastapäätä istuvaa saksalaismiestä hymyillen. Cazista oli ollut vain vallan mukavaa saada jotain aikuista seuraa lasten sijaan. Hän kyllä rakasti lapsiaan, mutta siinä vaiheessa kun sama piirretty katsotaan jo kolmatta kertaa uudestaan eikä mikään muu tietenkään kelpaa niin alkaa kuppi kääntyä nurin itse kullakin.
"Minulla on sinulle ehdotus.. Kun tässä jossain vaiheessa tätä alkuvuotta saan asiat rullaamaan niin saan laitettua äitini elämäntyön uuteen kukoistukseensa. Credierin siis, jos olet joskus kuullut. Mutta kuitenkin, Credierillä ei ole vielä julkaistuja miesmallistoja ollenkaan, mutta suunnitelmia siitä on lukuisia. On asusteita ja vaatteita sun muuta", Cassandra kertoili ja joi kahvistaan ennen kuin aloitti varsinaisen asiansa kertomisen.
"Sinä, Maynor, olet hyvännäköinen nuori mies ja moni nainen tietää sinut ja moni mies on lähestulkoon kateellinen sinulle. Kiinnostaisiko sinua olla sen miesten malliston keulakuvana? Se toisi loistavaa näkyvyyttä ainakin ja herättäisi huomiota. Ymmärrän toki, jos et tahdo, mutta olisi supermahtavaa, jos kuitenkin suostuisit", Cassandra ehdotti hymyillen ja nappasi tarjoiltavien joukosta yhden keksin, jota rupesi mutustamaan odottaessaan Maynorin vastausta.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 29.01.2015
08:27
Otsikko: Roolipeli
”Rosey, kulta, äidillä on omakin jäätelö tässä…”, Audrey naurahti huvittuneena ja joutui toppuuttelemaan hieman nuorempaa tytärtään, joka niin innokkaasti tahtoi ennemmin syöttää oman jäätelönsä äidilleen kuin syödä sen itse. Audrey istutti tytön uudelleen vierelleen ja opasti toista syömään omaa jäätelöään ihan itse, ei hän ainakaan jaksaisi kahta annollisista vetää putkeen. Audrey nappasi Honey Rosen jäätelöpikarissa olleen mansikkavohvelin ojentaen sen tytölle, jotta toinen mutustelisi hetken sitä tyytyväisin mielin jos jäätelö ei kiinnostanut. He olivat tulleet rannan tuntumassa olevalleen kahvilaan haukkaamaan välipalaa sekä jäätelöä, mikä oli kuulemma Santa Monican parasta. Audreyn tosin oli tehnyt ihan kamalan paljon mieli kahvia. Nainen poimi pöydältä yhden paperiservietin ja pyyhki hieman suupieltään samalla miettien miten Christian pärjäsi pöydän toisella puolen kaksosten kanssa. Kaiken kukkuraksi Dante oli yrittänyt kerjätä makupaloja vähän väliä heiltä jokaiselta, joten karvapallon kostea kuononpää oli tullut hyvin tutuksi vieraaksi ties mistä pöydän tai penkin välistä, mistä se vain löysi sopivan kolon työntää päänsä. Audreyn ajatukset karkasivat Christianin aiempaan kysymykseen, siihen milloin hän oli viimeksi ollut huvipuistossa. Hän oli vastannut vain, että joskus vuosia, vuosia sitten Saksassa käydessään, sillä ei tahtonut alkaa selittää siitä miten oli ollut silloin Klausin kanssa yhdessä ja mies oli vienyt hänet kotimaahansa kylään. Hänelle tuli se nyt vain mieleen, sillä Dante oli ollut siihen aikaan vielä ihan pieni rääpäle, koiranpentu isoine tassuineen.
”Äiti varo”, Faye ennätti sanoa ja havahduttaa äitinsä ajatuksistaan, mutta se oli jo liian myöhäistä. Ennen kuin kukaan ehti estää, Rio oli sinkauttanut omalla lusikallaan jo pienen jäätelöpommin äitiään kohti innostuneesti naureskellen söpöä lapsenomaista nauruaan. Jäätelö mätkähti Audreyn poskea vasten ja naisen ilme oli ihan korvaamaton. Faye piilotti nauravat kasvonsa kämmenensä taakse, koska äiti näytti sillä hetkellä todella koomiselta huulet pyöreänä, silmät suurina ja kuin paikoilleen jähmettyneenä kädet ylhäällä. Audrey oli hieno nainen, aina huoliteltuna ja kauniina, joten jotain suttuista hänessä oli rentouttava, hauska näky ihan oikeasti.
”Yyyyyyyhhhhhhh...”, Audrey äännähti nenäänsä nyrpistäen ja huiskutti käsiään ilmassa hetken ennen kuin tajusi napata paperia lisää pöydältä. Kaikkien muiden nauraessa hänelle, häntä alkoi väistämättä itseäänkin naurattaa ihan todella paljon. Nainen kumartui hivenen alemmas ettei jäätelöä vain ennättäisi tippua vaatteille samalla yrittäen parhaansa mukaan pyyhkiä kasvojaan.
”Ihan on isäänsä tullut poika, aina kiusaamassa äitiä”, Audrey huomautti virnuillen ja yllättyi kun Rosey painoi suukon hänen poskelleen.
”Äiti maistuu ihan jätskiltä”, tyttö ilmoitti huuliaan maiskutellen.
”No niin taitaa maistua tällä hetkellä”, Audrey päivitteli nauraen.
_

Hymy hiipui melko pian Maximilianin huulilta mitä enemmän hän kuuli. Hän oli samaan aikaan järkyttynyt, surullinen ja vihainen siitä mitä hänen tyttärensä oli joutunut kokemaan, hänestä oli kaiken lisäksi tullut sinä lyhyenä aikana hyvin tarkka ja suojelevainen Elfrieden suhteen. Max nipisti hetkeksi nenänvartensa sormiensa väliin silmät kiinni puristuen, sillä hänen oli hetki vain sisäistettävä kuulemansa. Joku helvetin lapsiin sekaantuja oli hänen lapsensa kimpussa ja käyttänyt nuorta, herkkää mieltä hyväkseen, kai se nyt laittoi vihaksi. Mutta kuullessaan Elfrieden itkevän ja pyytelevän anteeksi, Max rentoutti kireän olemuksensa ja kiiruhti tytön luokse ottaen toisen tiukasti halaukseensa.
”Sinun olisi pitänyt kertoa tästä ihan heti alkuun… mutta hyvä että kerroit nyt, kaikki järjestyy kyllä”, Max sanoi ja yritti parhaansa mukaan rauhoitella Elfriedeä. Max erkani hivenen teinistä kauemmas ja pyyhki hellävaroin toisen itkuisia kasvoja kuiviksi. Hän silitti myös tytön hiuksia ja henkäisi syvään.
”Kai ymmärrät ettet saa enää tavata häntä, Elfriede? Et missään tilanteessa, et vaikka hän kuinka pyytäisi tai yrittäisi uhkailla mitään. Se mitä hän tekee on väärin eikä millään lailla hyväksyttävää”, Max sanoi vakavana katse Elfrieden silmissä, että toinen todella ymmärsi hänen tarkoittavan sanojaan.
”Sinun pitää myös kertoa kuka hän on. Friidu, olen niin pahoillani”, Max huokaisi ja veti tytön uudelleen halaukseensa. Toinen vaikutti niin nurkkaan ajetulta sen kaiken kanssa. Mies itse yritti sillä hetkellä pysyä mahdollisimman tyynenä ja ajatella selkeästi. Luoja… miten hän halusikaan etsiä sen ihmispaskan käsiinsä ja näyttää, että hänen tytärtään oli todella turha yrittää uhkailla tai pelotella millään lailla. Se mies saisi maksaa tästä. Se oli ihan varma.
_

Maynor naputti pöydällä lepäävän kätensä sormia hitaasti puista pintaa vasten toisen käden roikkuessa rennosti tuolin selkänojan yli. Hän oli hetken miettinyt pitäisikö hänen istua siinä ryhdikkäästi selkä suorassa vai saattoiko hän oleilla rennosti kuten hänelle itselleen oli tapana. Mies oli päätynyt jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Maynor kiitti kahvista ja kiersi sormensa kahvikupin ympärille nostaen kupin reunan sitten huulilleen. Hän joi rauhallisesti vailla kiirettä pitkän kulauksen katse suunnattuna kupin reunan yli pöydän toisella puolen olevaan naiseen. Naisen aloittaessa puhumalla ehdotuksesta, kaikki tuhmat, ei niin soveliaat ajatukset Gregoryn vaimosta tunkeutuivat miehen mieleen. Maynor joutui kohentamaan ryhtiään ja yskähtämään pari kertaa kämmenensä takana saadakseen henkensä kulkemaan. Luojan kiitos kyse ei ollut sentään ihan sen tyyppisistä ehdotuksista mitä hänen likainen, renttumainen mielensä oli kerennyt jo ajattelemaan. Maynor yritti parhaansa mukaan keskittyä kuuntelemaan Cassandraa naisen puhuessa Credieristä. Olihan hän siitä kuullut, mutta oli ymmärtänyt muotitalon pitäneen melko pitkään jo hiljaiseloa. Hän kiinnostui entisestään miettiessään johtiko Cassandra nykyään Credieriä vai.
Maynor kurtisti hieman ihmetellen kulmiaan eikä voinut olla naurahtamatta.
”Mitä minäkö?” mies nauroi uudemman kerran katsellessaan pöydän toisella puolen keksiä mutustelevaa tummaverikköä. Saksalaismies nojautui hieman pöydän ylle ja risti sormensa keskenään eteensä pöydän päälle. Hän ei voinut olla hymyilemättä huvittuneena.
”Aika tuttavallista kutsua omaan kotiin ja tehdä työtarjous kahvin ja keksien ääressä ihmiselle jonka olet pari kertaa samaan paikkaan sattunut. Mutta en sanoisi, ettenkö olisi kieltämättä imarreltu tästä”, mies hymähti ja nyökäytti päätään. Tottahan hän puhui.
”Ihmettelen vain ettet tahdo ottaa amerikkalaista ensimmäiseksi miesmalliksi… Mutta käykö jos sanon lupaavani harkita? Kovin houkutteleva tarjous tosin, onko siinä hyvä palkka?” Maynor tiedusteli suupielet nykien ylöspäin ja nojautui takaisin tuolin selkänojaa vasten samalla poimien kahvikupin jälleen käsiinsä. Olihan se häneltä hölmöä kysellä jonkun palkkojen perään, von Hartogeilla oli rahaa kuin roskaa ja hänen vanhempansa syynäsivät nuoremmalle pojalleen rahaa enemmän kuin toinen kerkesi edes käyttää.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 29.01.2015
08:43
Otsikko: Roolipeli
"... jonka KANSSA*..." XD

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 Credion - suntuubi.com