Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / G / roolipeli

 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Viimeinen >>

Nimi: töks
Lähetetty: 10.02.2019
21:15
Otsikko: roolipeli
Maximilian veti yllään olevan takin kaulusta ylemmäs kaulansa ja kasvojensa suojaksi astuessaan ulos viileähköön yöhön 24/7h avoinna olevasta ruokakaupasta. Kauniit, kullanruskeat silmät katselivat ympärilleen. Vaikka oli sunnuntain ja maanantain välinen yö, Los Angelesin kaduilla riitti yhä verkkaista, uneliasta yöelämää. hän oli turtunut olemaan siinä raastavassa, painostavassa epätietoisuudessa ja oli kaivannut kipeästi raitista ilmaa ja ajatusten tuulettamista. Hän oli päättänyt lähteä hakemaan kaikille todella myöhäistä iltapalaa, sillä kotona lähes kaikki olivat yhä hereillä paitsi Anyanna. He odottivat uutisia Cassandrasta. Toivoivat parasta.

Keskelle katukiveystä pysähtynyt saksalaismies sai väistyä kadulla ohitseen vilahtavaa naishenkilöä. Max vilkaisi tummaverikön puoleen, joka joi vielä yhden siemauksen take away- kahvistaan ennen kuin nakkasi pahvimukin kädestään vierellään olevaan roskakoriin. Mies kiinnitti huomiota siihen, että nainen pudotti taskustaan jotain mitä ei ollut huomannut vedettyään sieltä avaimensa esiin. Maximilian otti muutaman nopeutetun askeleen ja poimi nahkaisen käsineen maasta lähtien sitten naisen perään. Tämä oli seisahtunut kadun varressa olevan mustan moottoripyörän vierelle ja painoi juuri avaimen sen virtalukkoon.
”Hei, odottakaa! Teiltä putosi toinen käsineenne”, Maximilian huikkasi ja asteli kevyt, kohtelias hymy majaillen huulillaan naisen luokse. Tämä käännähti ympäri ja katsahti yllättyneenä hänen puoleensa. Jokin naisen olemuksessa kuitenkin muuttui välittömästi tämän rekisteröityä, kuka hänen luokseen oli tullut. Tummaverikkö rypisti hennosti kulmiaan ja otti miehen ojentaman käsineen vastaan. Hän katseli sitä ohimennen tarkastelevasti, kunnes pujotti sen käteensä.
”Kiitos. Tämä oli ystävällistä sinulta”, nainen hymähti vilkaistuaan vielä uudelleen mietteliäänä niiden kauniiden silmien puoleen. Hän ei ollut koskaan nähnyt sellaisia silmiä, sellaista katsetta kenelläkään miehellä. Maximilian ei voinut olla virnistämättä rennosti. Jokin naisessa vaivasi, mutta myös kiinnosti häntä, eikä hän todellakaan tiennyt miksi. Nainen veti yllään olevan nahkatakin vetoketjun kiinni ja solmi kaulallaan olevan huivin paremmin ennen kuin poimi pyörän sarvessa roikkuneen mustan kypärän käteensä.
”Anteeksi, tämä voi kuulostaa vähän oudolta, mutta olen varma, että minun pitäisi tuntea sinut jostain. En vain saa mieleeni mistä”, Maximilian naurahti kevyesti ja katseli uteliaana tummaverikköä. Nainen katsahti jälleen hänen puoleensa ja laski hetkeksi huokaisten kypäränsä alas, sillä oli ollut juuri vetämässä sitä päähänsä.

”Tämäkin voi kuulostaa vähän oudolta, mutta voin vahvistaa, että sinä kyllä tiedät minut. Mutta et tunne minua”, nainen korjasi kastanjanruskeat silmät välähtäen salaperäisesti. Sitten hän veti kypärän päähänsä ja solmi sen remmin kiinni leuan alta. Maximilian astui hivenen kauemmas pois tieltä naisen noustessa tottuneesti moottoripyörän selkään. Pyörä näytti raskaalta, mutta silti nainen kannatteli sitä vaikeuksitta pystyssä ja osoitti yhä vähemmän mielenkiintoa seurassaan viipyilevään mieheen, mikä sai Maximilian lähestymään naista uudelleen. Nainen selvästi tuntui härnäävän ja pilailevankin hänen kustannuksellaan, mikä oli yllättävänkin virkistävää vaihtelua viime aikojen murheisiin.
”Et kertoisi nimeäsi. Olen…”, hän aloitti sillä asia jäisi muuten todella häiritsemään häntä.
”Maximilian von Hartog. Kyllä minä sinun nimesi tiedän”, nainen totesi huvittuneisuus piirtyen esiin äänestään ja laski visiirin alas. Mies ei pystynyt enää näkemään naisen silmiä sen takaa.
”Joten eikö olisi vain reilua, että minäkin saisin tietää sinun?” Maximilian pyysi ja kohotti kulmiaan.
”Elämä osaa olla hyvin epäreilu välillä, Mr. von Hartog. Minun nimeni on pienin murheesi. Se palautuu mieleesi kyllä”, nainen työntäessään jalallaan pyörän tukijalan pois ja käynnisti pyörän.
”Sinähän olet salaperäinen nainen”, Maximilian totesi huvittuneena ja pudisti hennosti päätään peruuttaessaan pyörästä kauemmas. Nainen käänsi kasvojaan hänen puoleensa.
”Sanotaan sitten vaikka niin”, nainen hymähti ja näytti, että tämä kallisti päätään aavistuksen sivulle. ”Oletko yösyöpöttelijä kenties? Kuinka yllättävää, olethan kuitenkin lääkäri!” nainen kujeili lähes nauraen kiinnitettyään huomiota miehen kädessä olevaan paperipussiin, mistä leijaili herkullinen, vastapaistettujen leivosten tuoksu. Lisäksi Maximilianin kädessä oli karkkipussi Elfriedelle sekä 6pac coca colaa.
Sen jälkeen Maximilian ei voinut kuin jäädä katsomaan naisen perään tuon kaartaessa moottoripyörällään hiljentyneen liikenteen sekaan. Nainen katosi hetkessä miehen näköpiiristä kiihdyttäessään pyörällään. Ärhäkän moottorin äänet kaikuivat rakennusten seinissä. Kuka nainen oli ollut? Ja miksi toinen tiesi hänet niin hyvin, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan kuka toinen oli ollut? Max hymähti itsekseen ja pudisti ohimennen vielä päätään vilkaistuaan siihen suuntaan minne nainen ja moottoripyörä olivat kadonneet, kunnes lähti kävelemään takaisin kotiin, mikä sijaitsi muutaman kulman takana. Hänen ajatuksensa palautuivat takaisin hänen ystäväänsä ja Cassandraan. Maximilian veti puhelimensa farkkujensa taskusta esiin ja laittoi viestiä Gregorylle kysyen jälleen oliko mitään uutta kuulunut. Gregory oli kyllä luvannut ilmoittaa joka käänteestä, mutta olisi täysin ymmärrettävää, vaikka mies ei olisi niin tehnytkään siinä mielentilassaan missä sillä hetkellä oli.

// kuka se oooooooooonnnnnn diudiudiidddddiiii https://aijaa.com/VvLQYP

*************************************

Clarencen lähdettyä myös Christopherin luokse, Deidre oli hetken pystynyt olemaan kotona yksin pojan kanssa, kunnes hänen oli ollut pakko päästä sieltä pois. Huoli oli käynyt yksin kestettäväksi liian suureksi ja hän oli jo aiemmin hätyytellyt vanhempansa pois ajateltuaan pärjäävänsä kyllä, mutta lopulta vaaleaverikkö oli päätynyt Audreyn ja Javierin seuraan. Hän oli ottanut taksin ja tullut vauvan kanssa sinne iltamyöhäsellä. Christian oli lähtenyt jo aiemmin isänsä luokse. He olivat kolmestaan istuneet olohuoneessa ja odottaneet jotain uutisia. Seinäkellon viisarit liikkuivat kammottavan hitaasti eteenpäin, tunti oli vaihtunut toiseen eikä mitään uutta ollut kuulunut, vaikka viranomaisesti tekivät töitä löytääkseen Cassandran. Yleensä toimenpiteisiin ei ryhdytty niin nopeasti sillä henkilön katoamisesta oli vielä niin lyhyt aika, mutta Gregory oli laittanut rattaat pyörimään. Ties millaisen kaaoksen mies olisi pistänyt poliisilaitoksella pystyyn, mikäli asioita ei olisi alkanut tapahtumaan.

Vaaleaverikkö oli lopulta myöntynyt ahdistuksissaan ottamaan heidän seurassaan neljä lasillista punaviiniä ja se oli riittänyt saamaan naisen tokkuraiseksi ja hiprakkaiseksi, sillä yhdeksän kuukauden tauolla alkoholiin oli selvästi vaikutuksensa. Viides viinilasillinen oli jäänyt puoleen väliin.
He olivat katsoneet parhaaksi kantaa Deidren lepäämään Javierin majoittamaan vierashuoneeseen, sillä toisessa yöpyi sinä yönä Carmen, joka oli Christianin pyynnöstä jäänyt heille. Javier laski hennon vaaleaverikön varovasti käsivarsiltaan päiväpeitteen päälle ja heilautti sängyn jalkopäätyyn siististi viikatun pehmeän, ylellisen torkkupeiton naisen vartalon päälle. Mies katsahti hartiansa ylitse huoneeseen perässä pyörätuolillaan rullanneen Audreyn puoleen, mutta miehen katse hakeutui kuitenkin takaisin uneliaaseen Deidreen, joka liikehti levottomana peiton alla.
”Clar…”
Javier kohensi varovasti tyynyn asentoa Deidren pään alla ja tuli jopa hyssytelleeksi, ettei toinen havahtuisi enää hereille. ”Lepää vain”, espanjalaismies sanoi hiljaa hennosti hymyillen ja kohensi vielä peiton asentoa ennen kuin perääntyi äänettömin askelin sisarensa luokse.
”Entä poika?” Javier kysyi lähes kuiskaten Audreylta ja katseli tummaverikön sylissä olevaa pientä, suloista vauvaa. Poikakin nukkui sillä hetkellä ja mies mietti pitäisikö pojan pysyä äitinsä luona, sillä Deidre pelästyisi vielä helvetin paljon havahtuessaan hereille eikä vauva olisikaan hänen luonaan.

”Annetaan Deen nukkua. Näkeehän hänestä, ettei hän ole saanut levättyä tarpeeksi. Osaamme varmasti katsoa pojan perään sen aikaa, että hän saa hetken lepoa eikä ole kaiken aikaa niin stressaantunut ja ahdistunut. Kuitenkin, hänkin on yhä toipilas… ja juotimme hänet epähuomiossa pieneen humalaankin”, Audrey pohti ääneen kevyesti kulmiaan rypistäen ja malttoi nostaa katseensa sylissään olevasta, vaaleansiniseen, pehmeään täkkiin kääritystä vauvasta sängyllä peiton alla piirtyvän naishahmon puoleen. Viini toki oli auttanut heistä jokaista rentouttamaan jännittynyttä olemustaan edes vähän sekä turruttamaan sitä riipivää huolta mielestä, mutta heidän ei olisi silti pitänyt niin hanakasti täyttää Deidren lasia, sillä toisen toleranssi alkoholin suhteen oli todella alhainen. Deidrekään ei tuntunut edes kiinnittäneen huomiota paljonko joi, niin sekaisin ajatustensa kanssa toinen oli ollut ja vahdannut puhelintaan kaiken aikaa odottaessaan jotain tietoa Clarencelta. Paljon nainen oli viestitellyt myös Solenen kanssa, joka oli myös huolissaan tilanteesta heidän puolestaan.

”Hän oli todella huolissaan kaikista… Cassandrasta, kuten me kaikki muutkin, mutta myös Clarista”, Javier totesi katsellessaan mietteliäänä ja huolestuneena itsekin vaaleaverikköä. Voi hitto, jos toiselle tulisi pahakin krapula, Deidre kuitenkin imetti vielä vauvaansa. Onneksi pojalle oli maitoa riittävästi mukana, koska nälkäinen, itkevä vastasyntynythän siitä olisi enää puuttunut…

Audrey huokaisi hiljaa ja viittoili pikkuveljeään auttamaan hänet takaisin olohuoneeseen, jotta he jättäisivät Deidren rauhassa selvittämään oloaan. Huutiahan siitä tulisi vielä, kun he saisivat selitellä miten niin oli päässyt käymään.
”Hän haluaa vain miehensä kotiin ongelmitta. Clarence on todella suojelevainen läheistensä suhteen ja joutunut vaikeuksiin aiemminkin jaettuaan oikeutta oman käden kautta. Toivottavasti hän malttaa mielensä tällä kertaa, Deidren ja vauvan tähden”, Audrey sanoi ja sipaisi hellästi sylissään hiljaisesti tuhisevan vauvan todella vaaleita hiussortuvia. Hänestä oli suloista, että poika oli perinyt äitinsä hiustenvärin, se erottaisi tämän serkuistaan, joilla kaikilla oli joko todella tummat tai muuten ruskeansävyiset hiukset. Jo nyt hän saattoi nähdä, että pojasta kasvaisi komea, mutta myös kaunis mies aikuiseksi tultuaan.
”Mutta Deidren mieltä painaa selvästi jokin muukin. Olen huolissani, ettei hän ole valmis puhumaan siitä ja patoaa kaiken sisäänsä”, Audrey jatkoi väkisinkin murehtien läheistensä puolesta.
_

Kunhan he vain saisivat tietää Cazin löytyneen ja olevan kunnossa, niin se helpottaisi heidän kaikkien olemista. He pyrkivät olla ajattelematta kaikista pahinta. Kuultuaan kälynsä katoamisesta ja vielä lisäksi Jamien karanneen vankilakuljetuksen yhteydessä sekä myös olevan kateissa, Audie oli varma, että ne kaksi seikkaa liittyivät toisiinsa. Ei ollut silkkaa sattumaa, että kumpikin oli kateissa samaan aikaan. Jos se kuvottava, väkivaltainen ja katkeroitunut mulkvisti olisi vahingoittanut Cassandraa jotenkin…

Audrey henkäisi syvään ja koitti rauhoitella itseään.
”Onko mitään uutta kuulunut?” hän kysyi ja nyökäytti päätään olohuoneen pöydällä olevien puhelimien puoleen. Televisio oli myös äänettömällä päällä, josko sitä kautta tulisi enemmän tietoa karkuteillä olevista vangeista. Kunpa tulisi uutinen, että Jamie olisi löydetty ja saatu kiinni eikä toinen olisikaan Cassandran katoamisen takana…
He olivat pyytäneet apua myös Ezralta ja Enzolta, sillä olettaa saattoi, että karattuaan vangit painuisivat vähin äänin maan alle odottamaan suurimman pölyn laskeutumista. Parissein kaltaiset ihmiset tiesivät sellaisesta ja pääsivät asioista niissä ympyröissä nopeammin perille kuin he. Näiden toimintavalta Los Angelesissa oli kuitenkin rajattua ja kilpaileva mafia pyrki seuraamaan heidän jokaista liikettään, joten nämä joutuivat pitämään siellä ollessaan todella matalaa profiilia. He olivat kuitenkin luvanneet auttaa niin paljon kuin pystyisivät ja ottamaan asioista selvää joutumatta ongelmiin poliisin tai kilpailevien jengien kanssa. Yhden karanneista, Paco Derizin, Parisset olivatkin löytäneet lymyilemästä jossain epämääräisessä huumeluolassa. Parisseille oli kuitenkin korostettu, ettei ketään saisi tappaa, joten ”hieman kuulusteltuaan” Pacoa, nämä olivat päästäneet tämän vapaaksi, sillä toinen ei ollut osannut kertoa mitään tärkeää heille. Verissä päin karkuri oli itse kontannut lähimpään poliisipiiriin ja antautunut itse halutessaan turvaan telkien taakse. Parisset olivat saaneet selville sen, että Jamien kuvausta vastaava, nimettömäksi jäänyt mieshenkilö oli hankkinut käsiinsä laittoman, sarjanumerottoman aseen huonomaineiselta asekauppiaalta aiemmin sinä päivänä. Siihen jäljet olivat loppuneet. Tieto aseesta oli kylmännyt heidän jokaisen mielen pelosta.

********************************

Se puhelu oli saanut Gregoryn pois tolaltaan, mutta sekuntiakaan hukaten mies oli lähtenyt välittömästi sen naisen ilmoittamaan paikkaan rahtisatamaan. Häneltä oli alkuun mennyt hyvä tovi väitellessä sen naisen kanssa, joka oli vain papattanut epäjohdonmukaisesti puhelimessa jostain varastetusta autosta ja Gregory oli ollut jo varma, että kuuroutuisi siitä huudosta vielä.
Hän oli ollut jo katkaisemassa puhelun, sillä oli ensin olettanut naisen soittaneen vain väärään numeroon, mutta sitten hän oli tullut ajatelleeksi mistä toinen oli saanut hänen yksityisen, salaisen numeronsa. Kysyttyään sitä nainen oli hetkeksi malttanut lopettaa kiukkuamisensa miehensä varastetusta autosta ja kertonut lyhyesti mitä oli tapahtunut ja kuinka auton varastanut nainen oli lopulta käskenyt häntä soittamaan siihen numeroon Gregorylle. Sitten nainen oli alkanut taas tivaamaan autonsa perään, kuka korvaisi ja mitäkin ja miten pöyristyttävää toimintaa kaikki oli, jolloin Gregorynkin oli pitänyt viimein korottaa ääntään ja vaatia naista kertomaan mitä muuta tälle oli sanottu.
Lopulta hän oli saanut kuulla siitä rahtisatamasta, minne parhaillaan ajoi Clarence, Christian ja Darrell kyydissään. Jälkimmäinen oli tarjoutunut ajamaankin, mutta Gregory ei olisi kestänyt istua vain jonkun kyydissä, hänen oli pakko saada ajaa itse, jolloin hänestä oli tuntunut, että hän pääsisi nopeimmin Cassandran luokse. Auton varastanut oli pakko olla Cassandra, sen verta osuvasti se papattaja oli kuvaillut hänen vaimoonsa sopivia tuntomerkkejä.

Gregory ajoi liian lujaa, hän tiesi sen, hän tiesi menevänsä stop-merkkien ohitse pysähtymättä, kokeilevansa liikaa onneaan ajaessaan liian vanhoilla vihreillä risteyksien läpi. Kanssa-autoilijat tööttäilivät hänelle, pitivät varmasti häntä kalliilla, hienolla autolla pröystäilevänä mulkkuna, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Christianin hermostunut hölpöttely takapenkillä oli hieman häirinnyt hänen keskittymistään, mutta lopulta hänen lankonsakin oli tajunnut hiljentyä. Tummapiirteisen miehen kädet kiertyivät ratin ympärille, nopeausmittarin viisari nousi hitaasti ylöspäin ollessaan miltei jo tapissaan. Sillä hetkellä uudenkarhea, nopea urheiluauto tuntui raivostuttavan hitaalta.
Poliisit olivat matkalla myös rahtisatamaan, Gregory aneli, rukoili mielessään, että päästessään sinne hän löytäisi rakkaansa vielä elossa. Samalla hän koki raivoavaa tarvetta päästä hakkaamaan vaimoaan vahingoittanut kusipää henkitoreisiin, mikä oli täysin poikkeavaa hänen luonteelleen, Gregory ei ollut väkivaltaan taipuvainen koskaan. Mutta se mitä Jamie edusti, mitä mies oli jo aiemmin sekä nyt tehnyt hänen vaimolleen, herätti sen kaikista pahimmankin piirteen Gregoryssa eloon.

*

Mies tuki kiväärin sen jalustaa vasten ja sulki toisen silmänsä keskittyessään katsomaan kiikarin läpi. Hän oli asettautuneena jonkin tehdasrakennuksen katolle hyvän matkan päähän. Mutta huipputarkan kiikarin avulla ja vakaan kätensä kautta, hän tiesi ampuvansa kohteen vaivatta. Mies oli harjaantunut moiseen, sillä oli palkkamurhaaja. Mies tarkkaili hetken kiikarin kautta satama-alueella olevaa tilannetta, kunnes vei kätensä korvallaan olevalle kuulokkeelle.
”Minulla on puhdas osuma mieheen. Ammunko?” mies kysyi koko ajan katsoen kohdettaan kiikarinsa kautta, koko ajan sormi valmiina kiväärin liipaisimella, mikäli hän saisi myönteisen vastauksen. Hän odotti, hän tiesi toisessa päässä punnittavan ratkaisua.
”Negative. Pidä katseesi kuitenkin kohteessa. Ammut ainoastaan, jos nainen on välittömässä vaarassa menettämässä henkensä. Emme muuten tapa miestä.”
”Kyllä, sir”, mies vastasi ja liikutti hetkeksi kivääriään sen verta, että saattoi nähdä kiikarin kautta jotain, mikä oli kiinnittänyt hänen huomionsa.
”SWAT saapuu paikalle. Kuinka toimin?” mies kysyi ja seurasi kuinka aseistautunut virkavalta purkautui tummista ajoneuvoista satama-alueen toisella puolen. Hän siirsi katseensa takaisin naiseen ja mieheen, jotka olivat lyhyen matkan päässä poliiseista rahtikonttien täyttämällä alueella.
”Seuraa tilannetta vielä. Jos poliisit saavat miehen kiinni, poistut välittömästi paikalta.”
”Kyllä, sir”, mies sanoi vielä ja painoi kuulokkeensa sivustaa uudelleen keskittyäkseen seuraamaan tulevia tapahtumia. Hän oli kaukana ihmisten näköpiiristä. Auto odotti rakennuksen edustalla häntä. He olivat löytäneet lopulta naisen ja miehen, mutta se tapahtui samaan aikoihin poliisin kanssa, jolloin he eivät sotkeutuneet tilanteeseen enempää. Vain jos nainen olisi menettämässä henkensä, niin Ezra oli painottanut. Parisset olivat lähettäneet yhden parhaimmista ampujistaan paikan päälle seuraamaan tilannetta, valmiina puuttumaan, mikäli olisi aivan pakko. Muuten he eivät puuttuisi. Oikeus tapahtuisi toisella tapaa, ei heidän kylmällä, säälimättömällä tavalla. He olisivat jo ampuneet miehen, mikäli niin olisi toivottu.

*

Gregory saapui muiden kanssa paikalle poliisin ollessa jo paikalla. Poliisiautojen valot välkkyivät hämärässä yössä satama-altaan vedessä sekä rakennusten seinissä. Paikalle oli saapunut myös SWAT-ryhmä, sillä karanneet vangit olivat luokiteltuina todella vaarallisiksi. Gregory nousi nopeasti auton kyydistä, sillä ei pystynyt sulkujen takia enää ajamaan pidemmälle. Hän ryntäsi juoksuun, hän tiesi Jamien hankkineen aseen ja jos mies todella oli siellä Cassandran kanssa, häntä pelotti, että se hullu käyttäisi vielä sitä asetta naiseen.
”CASSANDRA! Missä hän on?! Oletteko jo löytäneet hänet?! Päästäkää minut, jumalauta! Minun vaimoni on tuolla!” Gregory ärähti kahden poliisin tarrautuessa häneen kiinni estääkseen hänen kulkemisensa eteenpäin. Mustiin turvavarusteisiin pukeutunut iskuryhmä purkautui kahdesta isosta autosta ja lähti kulkemaan järjestäytyneenä edemmäs satama-alueelle.
”CASSANDRA!” Gregory huusi ja yritti tempoa käsiään irti poliisien otteesta, nämä yrittivät rauhoitella häntä, vakuutella että poliisi hoitaisi tilanteen eikä siviilejä haluttu sinne. Gregory katseli, kuinka aseistautuneet miehen liikkuivat varjojen suojissa yhä edemmäs. Hän kuolisi, hän kuolisi, mikäli Cassandralle sattuisi jotain. Silmitön huoli ja pelko maalautui miehen silmiin ja tämän vastarinta poliiseja kohtaan kävi yhä heikommaksi. Hän ei halunnut mitään muuta kuin Cassandran luokseen, sulkea rakastettunsa käsivarsiensa suojaa turvaan.

Vastaa tähän
 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 Credion - suntuubi.com