Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / G / roolipeli

 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Viimeinen >>

Nimi: Sere
Lähetetty: 18.02.2019
21:40
Otsikko: roolipeli
Christian oli luvannut auttaa Jania, vaikka oli aluksi luullut toisen haluavan itse treffeille Clarencen kanssa. Jotain hän oli ehtinyt vitsailemaankin asiasta, että nähtävästi Gregoryn pitäisi olla huolissaan, että uusi toimitusjohtaja liehittelisi hänen pitkäaikaista on/off-poikaystäväänsä. Sehän oli sellaista harmitonta vitsailua, jota Clarencekin harrasti. Gregoryn numerokin taisi olla tallennettuna Clarin puhelimeen jollain ällösöpöllä nimellä. Christian ei uskaltaisi ihan niin pitkälle mennä lankonsa suhteen, sillä oli viime aikoina keskittynyt enempi aiheuttamaan ärsytystä ja suuttumusta toisessa sen suhteen, mitä on tullut kaikkiin viime aikaisiin tapahtumiin. Audreyn sairaalassa oleminen, hänen sekoilunsa sen tuntemattoman naisen kanssa, hänen ja Cazin riita... Niitä hetkiä ja asioita oli jo vähän liioin. Christian oli kuitenkin omasta mielestään onnistunut selviämään niistä jo ihan kunnioitettavasti, kun oli viimeisimmänkin konfliktin saanut selitettyä. Hän oli tehnyt Gregorylle selväksi juurta jaksaen sen kuvion, että kyse oli ollut äärimmäisestä vaihtoehdosta. Hänellä ei ollut aikaa suunnitella perusteellisemmin sitä Fayen viemistä turvaan ja toisekseen, ei hän ollut pyytänyt palvelusta Jamielta satuttaakseen Cassandraa.

Mitä tuli siihen kiukkuiseen neitiin, joka oli kiikuttanut hänelle vinopinon töitä... Christian ei pitänyt naisesta. Tai ei hän vihannut sitä naista, mutta hän ei pitänyt siitä, että joku koki oikeudekseen kohdella muita niin. Christianille oli tullut tunne, että toinen piti häntä suorastaan hieman "tyhmänä" sen vuoksi, että Jan oli halunnut hänelle matalan laskun siihen työarkeen. Hänen olisi tehnyt mieli höyhentää se kiukkupussi jo samalta seisomalta, sillä toinen tuntui kohtelevan miestä niin kuin hänellä ei olisi mitään kokemusta tai tietotaitoa mistään - ihan kuin hän olisi vain säälistä saanut sen työnsä. Oli totta, että hän viihtyi kahvihuoneessa, mutta häntä höykyttänyt Chiqui ei varmasti vielä tiennyt sitä, että hänen työmoraalinsa oli ihan yhtä kova kuin muillakin. Ainoa ero hänen ja sen naisen välillä oli se, että hän edes joskus vilpittömästi hymyili ja nauroi, eikä hänellä ollut jotain saakelin isoa käpyä syvällä ahterissaan. Christian ei pitänyt siitä yhtään, että joku kohteli häntä kuin "pelkkää jääkiekkoilijaa", jolla ei mukamas ollut aivoja lainkaan. Hänet oli kuitenkin ihan akateemisesti koulutettukin, joten hän ei ollut mikään penaalin tylsin kynä. Neiti piiska saisi vielä huomata sen, sillä Christian ei kokenut sitä työmäärää ongelmaksi, vaikka toinen yritti hänet selvästi säikäyttää.

Christian oli lopulta astellut Janin huoneeseen, kun he olivat sopineet juovansa vielä kahvit ennen kuin toisen olisi ollut pakko lähteä jo sinne Washingtoniin. Clarence oli jo onnistuneesti saatu lähtemään ravintolaan lounastamaan miehen tietämättä, että se koko kuvio oli täysin juonittu jo hänen selkänsä takana. Janin pyydettyä häneltä apua, Christian oli tehnyt miehelle selväksi, että jos asiat menisivät mönkään niin Jan saisi ottaa syyt niskoilleen. Lähinnä sen vuoksi, että Clarence antaisi kuulua ja hönkisi liekkejä sen ihmisperkeleen päälle, joka olisi mennyt omin päin puuttumaan hänen asioihinsa. Christian ei halunnut aiheuttaa riitaa Clarencen kanssa, joten sen vuoksi hän oli vannottanut Janillekin, että jos Clar ja Deidre eivät saa asioitaan korjattua niin toisen tulisi valmistautua kuulemaan kunniansa. Omaksi onnekseen tuo olisi lähdössä Washingtoniin, joten se olisi Janin ensisijainen turvapaikka. Christianilla ei vielä turvapaikkaa ollut keksittynä. Hän oli ollut kuitenkin samaa mieltä veljestään - toisen käytökseen oli vaikuttanut ne kotiolot, jotka olivat hieman vinksallaan. Työn laatuun se ei ollut kuitenkaan ehtinyt vaikuttaa, jos jotain positiviista kulmaa piti sillekin asialle hakea.
"Clarence lähti äsken täysin pahaa aavistamatta. Täytyy myöntää, että luulin sinulla olevan vähän enemmän itsesuojeluvaistoa", mies tokaisi istahtaessaan rennosti Janin työhuoneessa olevalle sohvaryhmälle. Mies vilkaisi ranteessa olevaa uutta kelloaan, jonka oli vasta sinä päivänä saanut. Christian oli ollut mielissään siitä lahjasta, se oli tullut juuri sopivaan saumaan.
"Nyt voimme vain toivoa, että saamme Clarencen takaisin hyväntuulisena", Christian tokaisi hymyillen levitellessään käsiään. Oli outoa nähdä Jan sen huoneen herrana, sillä hän oli tottunut näkemään sen huoneen haltijana Gregoryn, jonka egon rippeitä suunnilleen vieläkin rapsuteltiin niistä seinistä irti.

Ovelta kuului koputus, jonka jälkeen heille tuotiinkin jo se kahvi tuoreena tarjoiltuna. Gisele oli toiminut ne pari päivää toimistolla yleisenä apurina - ei varsinaisesti kenenkään sihteerinä, mutta toinen oli auttanut kahvien tarjoilussa siellä pilvikerroksessa, tulostanut Clarencelle papereita ja toiminut myös viestinviejänä paikasta A paikkaan B. Sitten, kun Cassandra tulisi töihin, pääsisi vaaleaverikkökin enemmän kiinni "varsinaiseen" työhönsä, vaikka ei naista haitannut se nykyinenkään työnkuvansa. Gisele laski sohvaryhmän keskellä olevalle lasiselle pöydälle kupit kahvia ja jätti siihen myös tarjottimen, jossa oli kaatimessa maitoa ja pienessä kupossa sokeria, jotta kukakin voisi kahvinsa haluamallaan tavalla nauttia.
Giselestä oli ollut virkistävää tavata uusia ihmisiä ja eritoten tämä Jan, josta oli kuullut aiemmin vain Hannahin kertomana silloin, kun heillä oli ollut se von Hartogien järjestämä naisten ilta. Texasilainen oli puhunut jotain "uudesta Geestä" ja siinä pienoisessa humalassaan sitten kehunut tuon ulkonäköä. Eikä suotta, Gisele oli itsekin pistänyt merkille, että Jan Coltraine oli erittäin hyvännäköinen, komea mies. Hän oli ensimmäisen kerran miehen tavatessaan mieltein myhäillyt ääneen, että nyt hän näki, mistä Hannah oli puhunut. (tiiätkö silleen sanomatta tota ollu vähän silleen et "Oh, i see" XD) Toinen oli varmasti luullut sen johtuvan kielimuurista, luullut hänen flirttailevan tai pitänyt muuten vain outona, mutta Gisele oli joka kerta Janin nähdessään vain hymyillyt tavallista kohteliaisuutta merkittävämmin. Joku olisi voinut erehtyä luulemaan, että hän "tiesi jotain enemmän" pelkästään sen hymyn perusteella.
"Miten Caz voi?" Gisele kysyi Christianilta ohimennen.
"Sen mitä olen kuullut niin koko ajan paremmin", Christian vastasi vilkaistessaan siskonsa hyvää ystävätärtä. He vaihtoivat vielä sanan siitä, kunnes Gisele ilmoitti poistuvansa häiritsemästä. Lähtiessään hän loi vielä silmäykseen Janiin ja hymyili tuolle taas sanomatta sen kummemmin mitään muuta ennen kuin olikin jo poistunut huoneesta. Christianin katse oli seurannut sen blondin poistumista huoneesta ja heti, kun ovi oli painunut kiinni, miehen katse kääntyi seuraansa istuutuneeseen Janiin.
"Mistä tuossa oli kyse?" Christian kysyi kohottaessaan toista kulmaansa. Christianin oli tarkoitus ottaa vielä puheeksi ne Chiquin tuomat työtehtävät, joissa oli päässyt jo nopeasti alkuun, mutta tarvitsisi vielä Janin apua hieman - ainakin varmistuksen, että hän olisi oikeilla jäljillä.

__

Cassandrasta oli ollut ihan piristävää tulla käymään Audreyn luona toisen pyydettyä heidät käymään. Lillianistakin oli ollut hauskaa päästä leikkimään serkkunsa kanssa, jota ei omien sanojensa mukaan nähnyt tarpeeksi. Sen vuoksi oli ihan hauskaakin nähdä, kuinka omatoimisesti kaksikko oli ruvennut leikkimään ja käyneet syöttämässä pupuakin. Cassandra istuskeli Audreyn vieressä sohvalla kuunnellen sisarusparin sananvaihtoa Javierista. Nainen oli hetkeksi keskittynyt keinuttamaan kevyesti jalallaan jalkojensa juuressa olevaa sitteriä, jossa Emmylou oli jo alkanut heräillä. Tyttö alkoi pikkuhiljaa heräilemään ja vaikertamaan melkein itkua, mutta lopetti melkein saman tien, kun Cassandra oli nostanut tuon syliinsä. Emmylou painoi päänsä unisena äitinsä hartiaa vasten heräillessään vielä silmien ollessa vielä hieman uniset. Caz siirti katseensa Audreyyn tuon ottaessa puheeksi sen hänen äitinsä huutokaupan. Cassandran ei tarvinut vastata naisen esittämään kysymykseen Gregoryn jo kerrottua, että he menisivät sinne. Carmen oli toissapäivänä kuullut siitä, mitä hänelle oli käynyt ja kaikesta siitä, mikä liittyi Jamieen. Toinen oli ollut silminnähden järkyttynyt ja ruvennut ensimmäisenä reaktionaan itkemään ja halasikin Cassandraa pitkään sen kuultuaan kertoen moneen otteeseen kuinka pahoillaan oli. Sitä oli seurannut monet viestit ja puhelut, että olihan hän kunnossa kaiken tapahtuneen jälkeen. Cazista oli senkin vuoksi ihan hyvä, että äidillään oli se huutokauppa järjestettävänään, jolloin toinen oli saanut jotain muuta ajateltavaa. Siihenhän Carmen oli kaiken energiansakin pistänyt.
"Siinä on Audrey-täti", Cassandra puheli Emmyloulle, joka oli jäänyt kiinnostuneena katselemaan tätiään. Sen jälkeen tuo käännähti katsomaan Dantea, jolloin huomasi myös Gregoryn. Tytön kasvoille nousi hymy tuon tunnistettua isänsä, jonka jälkeen hän laski tytön lattialle, jossa toinen pääsisi temmeltämään. Emmylou oli juuri siinä iässä, että toinen oli opetellut nousemaan tukea vasten ja toisen vauhti kontatessa oli kiihtynyt. Joulunahan tyttö täyttäisi jo vuoden.

"Kieltämättä, olihan siinä paikassa paljon nähtävää", Cassandra naurahti hiljaa osaamatta oikein vieläkään kuvailla sitä, millainen se holvi oli. Samaan aikaan hän oli ihastellut ja taivastellut kaikkea näkemäänsä, mutta myös tuntenut, kuinka hänen oman sukunsa "aarteet" kalpenivat hetkessä kaiken sen kimalluksen keskellä.
"Sain jo joululahjani etukäteen", nainen intoutui sitten kertomaan, kun Rosey ja Lillie olivat lähteneet yläkertaan. Ensiksi hän kertoi niistä korkokengistä, jonka jälkeen kertoi saaneensa oman ihan ensimmäisen Birkininsä. Caz oli edelleen ihan hurmiossa siitä laukusta, jonka kanssa olisi voinut vaikka nukkua, jos itse olisi saanut edes tarpeeksi hyvin unta. Laukku oli kuitenkin päässyt kunniapaikalle vaatehuoneeseen, joka huuti tyhjyyttään vielä suurimmilta osin. Tummaverikkö oli kuitenkin niiden parin päivän aikana viettänyt yllättävän paljon aikaa vaatehuoneessaan järjestelemässä vaatteitaan ja ihastelemassa sitä uutta laukkuaan. Naisen oli paljon helpompi keskittyä kaikkiin sellaisiin pinnallisiin asioihin sillä hetkellä kuin käsittelemään syvällisemmin sitä koko tilannetta, johon tuskin tulisi pystymäänkään ennen oikeudenkäyntiä. Poliisit olivat soittaneet hänelle sinä aamuna ja kertoneet, että juttu etenisi syyttäjälle ja oikeuskäsittely järjestettäisiin mahdollisimman pian. Hänelle kerrottaisiin myöhemmin se päivä.
"Siitä tämän päivän huutokaupasta tulee vielä varmaan ihan fiasko. Voin kuvitella sen taiston, jonka äiti on käynyt isän - siis Christopherin kanssa. Äitini osaa olla pikkumainen, mutta niin osaa Christopherkin. Voin vain kuvitella, että osa tavaroista, joita äitini haluaisi huutokaupata, joutuu ennemmin roskikseen", Cassandra kertoi päätään pudistaen ollen hieman huvittunutkin ajatuksestaan, sillä tiesi millainen vastapari se kaksikko oli aina osannut olla. Hän muisti lapsuudestaankin monta sellaista kinaa, jotka heidän vanhempansa koittivat niin salata lapsilta jupisemalla salaa, mutta olivat epäonnistuneet täydellisesti siinä.

Cassandran ajatukset eivät ehtineet ajautua yhtään sen syvemmälle hänen nähdessään jotain, mitä ei uskonut vielä näkevänsä. Emmylou oli noussut sillä kertaa ilman tukea ylös omille jaloilleen ja seisoi nyt ilman tukea siinä olohuoneen matolla melkein jo itsekin hämmentyneenä siitä, mitä toisen nyt pitäisi tehdä. Tyttö ehti ottamaan pari kokeilevaa askelta, kunnes pyllähti lattialle edelleen hieman hölmistynyt ilme kasvoillaan. Cassandra kehui tyttöä lähes liikuttuneena. Eihän se mitenkään epätavallista ollut, että sen ikäinen otti ensiaskeliaan. Caz ei ollut myöskään siksi yllättynyt, että Lillian oli tehnyt niin sinnikästä valmennustyötä ja puhunut monet kerrat Emmyloulle, miten toisen pitäisi liikkua. Lillian innostui aina nähdessään pikkusiskonsa liikkuessa tukea vasten, jolloin nelivuotias saattoi liiankin innokkaasti usuttaa toista irti tuesta. Joskus he joutuivat Gregoryn kanssa varoittamaan Lillianiakin siitä, ettei satuttaisi Emmylouta vielä, koska toinen voisi varomattomasti kaatua Lillien sählätessä ympärillä. Pikkuisen tulisi itse tavata ne omat ensiaskeleensa.
"Et kai sinä vielä lähde liikkeelle... Apua, meidän pikkuvauvamme", Cassandra sanoi katsellessaan heltyneenä kuopustaan, joka istuskeli lattialla pällistelemässä ympärilleen.
"Miten nämä asiat tapahtuvat aina sinun läsnäollessasi?" Cassandra kysyi katsahtaessaan huvittuneena Audreyta. Jotain erikoistahan siinä piti olla - Audrey oli saanut todistaa Lillianin ensimmäiset sanat ja nyt Emmyloun ensimmäiset askeleet.

__

Clarence ei ollut ajatellut siinä lounaalle menemisessä olevan mitään sen kummempaa, sillä hänen ajatuksensa olivat edelleen niin kiinni kaikissa työjutuissa. Hän kulki miltei yhdessä sumussa ravintolaan asti aina siihen saakka, kunnes huomasi Deidren pöydän ääressä. Yhtäkkiä hänelle valkeni syy, miksi häntä oli usutettu sinne, vaikka ei edes kyennyt muistamaan sitä tekosyytä, minkä varjolla Christian oli hänet sinne lähettänyt. Clarence jäi hetkellisesti katselemaan ympärilleen haluamatta ehkä ihan vielä kohdata vaimoaan kunnolla, vaikka hän tiesi myös sen, että heidän pitäisi puhua.

Lopulta Clarence istahti pöydän toiselle puolen ja nappasi ruokalistan käsiinsä jääden tutkimaan tarjontaa hetkeksi aikaa. Tarjoilijalta hän pyysi kivennäisvettä juotavaksi, kunnes paneutui taas sen ruokalistan lukemiseen. Hän ei tiennyt edes mitä hän haluaisi sanoa sillä hetkellä. Tai kyllä hän tiesi, mutta hän oli vain pidätellyt niitä sanoja ja asioita mielessään. He istuivat siinä hiljaisuudessa sovussa jopa siihenkin asti, kun tarjoilija oli käynyt kysymässä heidän tilauksensa. Sen jälkeen he molemmat jäivät ilman ruokalistaa, jonka taakse piiloutua, jolloin Clarence joi kulauksen kivennäisvedestään ennen kuin huokaisi raskaasti. Hän loi suoran katsekontaktin Deidren kasvoihin.
"En ymmärrä miksi sinä olet niin ylidramaattinen. Anna minun puhua loppuun", Clarence pyysi haluamatta vielä kuulla vastaväitteitä tai selityksiä.
"Lähtökohtaisesti minä en ollut vaarassa vaan siskoni. En ehkä käsittele parhaiten sellaista, mutta en minä ole tyhmä. En minä riskeeraisi meidän perhettämme menemällä hakkaamaan jonkun nilkin. Minua loukkasi jopa se, että pelkäsit sellaisen puolesta", Clar aloitti aikoessaan nyt purkaa sitten koko tuntonsa naiselle kerralla. Turha sitä kai oli enää pantatakaan tai he istuisivat pian jo jossain Saskian parantavassa pariterapiassa.
"Sitten näin mitä se paskiainen oli Cazille tehnyt. Kuristanut, viilto kädessä, mustelmia... Se sattui minuun todella paljon, kun tiesin etten voisi tehdä asialle mitään. Oli ihan kuin käteni olisi täysin sidotut sillä hetkellä. Ajattelin, että kun palaamme sieltä satamasta niin pääsen luoksesi ja pääsen puhumaan ja purkamaan mieltäni painavia asioita, mutta kuulenkin sinun juoneen siellä kännit ja nukkuvasi humalaasi pois, kun meidän pieni vastasyntynyt poikamme jäi vaille huoltajaa sillä välin. Olin ärtynyt siitä, että tarvitsin kerrankin, tämän YHDEN AINOAN kerran sinun tukeasi ja kuuntelijaakin ja sitten oletkin päättänyt juoda kännit. Ihan kuin minulla ja minun perheelläni ei olisi mitään merkitystä. Ei sinustakaan tuntuisi hyvältä, jos joku sinun yhtä läheinen ihminen olisi hengenvaarassa ja minä kutsuisin sitten kavereita ryyppäämään meille ja vetäisin kännit sillä välin, kun sinä olet huolesta sekaisin jossain luottaen, että minä pidän niin sanotusti pilarit pystyssä. Jos olisin romahtanut niin et olisi ollut siellä auttamassa. Se loukkasi minua ihan helvetin paljon", Clarence avautui ja koitti selittää sitä, miksi oli mököttänyt ja halunnut olla itsekseen.
"En halunnut enää avautua asiasta. Mutta se mitä ylidramaattisuuteesi tulee niin minun paskasta olosta päätit sitten itseksesi, että pidin sinua paskana vaimona ja äitinä lapsellemme ja mitä kaikkea sanoitkaan... Kyse oli siitä, että sinä et ollut siellä, kun minä tarvitsin sinua ja tarvitsin omaa tilaa ja aikaa, että saisin kaikki nämä asiat päässäni käsiteltyä. Minulle tuli jotenkin sellainen olo, että minulla ei voi olla koskaan omaa hetkeä olla paskana. Olen pahoillani, jos loukkasin sinua sillä, että olin itsekseni, mutta olit ansainnut sen. Tiedän, että sinullakin on paljon mielesi päällä edelleen kaiken meille tapahtuneen jälkeen", Clarence päätti lopulta juoden sitten sen kivennäisvedestään kunnon kulauksen.
"Joten anteeksi omalta osaltani", mies lisäsi vielä.

__

"Irti siitä taulusta!" Christopher huusi.
"Se kuuluu minulle!" Carmen oli huutanut. Onneksi he olivat olleet kahden siellä talossa sillä hetkellä, koska kukaan ei ollut ansainnut kuulla sitä. Carmen oli saanut ex-mieheltään apua tavaroiden kuljetuksessa, mutta viimeisimmän kuorman Carmen oli kuljettamassa yhden tuttavansa kanssa, joka odotti häntä parhaillaan autossa. Tavaroiden jako oli mennyt toistaiseksi sovussa, mutta yhdestä taulusta oli tullut riitaa ihan vain tunnelman jo kuumennettua pelkän jatkuvan piikittelyn vuoksi. Kuumentumista seurasi kina. Carmen oli ottanut seinältä yhden taulun itselleen ja lähtenyt kantamaan sitä mukanaan kohti eteistä, kunnes Christopher oli tarrannut siitä taulusta kiinni.
"Minä sen tähän taloon toin", Christopher vänkäsi vastaan.
"Niin siltä wannabetaiteilija-sutturaltasi! Mikä lie Marissah olikaan! Voi kuule, kyllä minä muistan", Carmen sähisi takaisin koittaessaan kiskoa sitä taulua itselleen. Taulussa oli kuvattuna jokin värisoikio, jossa Carmen näki aina enempi naisen sukuelimet kuin elämänriemun, josta Marissah oli aina väittänyt sen kertovan. Christopher oli jossain pelimatkallaan aikoinaan törmännyt siihen naiseen ja tuo oli halunnut antaa taulun muistoksi. Ehkä jotain muutakin oli tapahtunut...
"Mistä sinä hänen nimensäkin muistat?" Christopher sanoi koittaessaan saada taulua itselleen.
"Voi kuule sitä elämänriemua riitti puhelimessasi todella paljon", Carmen oli kinannut vastaan.
"Sinäkö todella urkit puhelintani?!" Christopher älähti, vaikka ei se mikään yllätys hänelle toisaalta ollut. Silloin kännyköissä ei ollut suojakoodeja.
"Pakkohan se oli, kun sinua kiinnosti enemmän piehtaroida vieraiden naisten kanssa kuin kasvattaa omat lapsesi", Carmen ärisi ollessaan todella napit vastakkain ex-miehensä kanssa sillä hetkellä.
"Nyt menit liian pitkälle", Christopher varoitti ja koitti kiskaista taulua itselleen, mutta Carmen ehti riuhtaisemaan sen itselleen. Se maalaus oli todella ohuella paperilla, eikä todellakaan kovin laadukas. Carmen ei tiennyt miksi halusi sen mukaansa, kaipa vain ärsyttääkseen Christopheria. Tummaverikkö ei oikein ehtinyt edes ajatellakaan, kunnes oli lyönyt taulun Christopherin päähän niin, että miehen pää lävisti sen paperin. He molemmat katsoivat hölmistyneinä toisiaan.
"Se on värkki", Carmen väitti.
"Ei ole vaan kuvastaa elämänriemua..."
"Sinä ja sinun elämänriemusi, siellähän sinä varmaan naamaasikin pidit useammin kuin tyynysi päällä", Carmen ärähti nostaessaan sen taulun käsiinsä miehen pään ympäriltä. Se oli juuri sopivasti keskeltä revennyt...
"Nyt et voi laittaa sitä enää huutokaupattavaksi", Christopher kohautti olkiaan.
"Pah, se pääsee koristeeksi. Työn nimi on ex-mieheni pää vieraan naisen elämänriemussa", Carmen sähisi ennen kuin lopulta lähti pois talosta.


Carmen nosti taulun seinälle ja katsoi sitä voitonriemuisena. Hän oli saanut tavaroita jo aseteltua sinne huutokaupattavaksi, mutta sen työn olemassaolo pelkkänä koristeena oli mitä mahtavinta. Hän todella oli kirjoittanut lapun taulun alle kertomaan, mitä taulu hänelle merkitsi. Siinähän saisi väki ihmetellä ja katsoa.

Vastaa tähän
 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 Credion - suntuubi.com