Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / G / roolipeli

 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Viimeinen >>

Nimi: Sere
Lähetetty: 16.04.2019
08:12
Otsikko: roolipeli
Hannah jäi hetkeksi katselemaan Janin kasvoja lähestulkoon mykistyen täysin lumoutuneena niiden muuttuneiden asetelmien seurauksena. Joku enemmän rakkaustarinoita tunteva olisi saattanut osata kertoa, että nyt oli käsillä se hetki tarinasta, kun kaksi päähahmoa pitkän odottamisen jälkeen suutelisivat toisiaan ensimmäisen kerran. Hannahilla meni hetki rekisteröidä sitä tilannetta, kunnes hän pystyi miltei tuntemaan miehen huulet hänen omillaan. Naisen nauru oli lakannut jo hetki sitten ja tunnelma oli vaihtanut väriä muuttaessaan luonnettaan - ainakin Hannahin sisimmässä. Yhtäkkiä Hannah kykeni melkein tuntemaan oman sykkeensäkin lyövän lujempana kuin koskaan ja kuulemaan ne pari pinnallista henkäystä, jotka se tilanne oli onnistunut synnyttämään. Nainen oli odottanut sitä hetkeä jo pitkään sen heidän tapailun aikana. Hän oli olettanut sen tapahtuvan jo edellisillä treffeillä, mutta tiettyjen sattumusten saattelemana he olivat saaneet odottaa siihen perjantai-iltaan saakka.
"En todellakaan", nuorukainen totesi lopulta hymyillen, kunnes heidän huulensa koskettivat kunnolla toisiaan kaksikon suudellessa ensimmäistä kertaa. Hannah olisi voinut vannoa aiemmin vain kasvojaan kuumottaessa, että nyt se kuuma veri oli syöksynyt salamana hänen varpaisiinsa asti. Nainen tunsi olonsa niin haltioituneeksi siitä hetkestä, että jos ei olisi tiennyt paremmin, olisi hän luullut pyörtyneensä ja nähneensä tähtiä.


"Tästä jälkiruoasta minä pidin", Hannah sanoi leveän hymyn ilmestyessä kasvoilleen, kun he erkanivat suudelmasta. Tummaverikkö jäi katselemaan ihastuneena Janin silmiä. Pienessä hetkessä hän oli ehtinyt tuntemaan niin monta eri tunnetta, ettei pystynyt ehkä nimeämään kuin täsmällisesti kolme.
"Jan Coltraine, saat minut punastumaan. Tosin, et ehkä yhtä voimakkaasti kuin se mausteinen ruoka siellä ravintolassa, mutta sinulle en olekaan allerginen. En sitten yhtään", Hannah sanoi pieni virnistys kasvoillaan hennon naurahduksen karatessa hänen huuliltaan. Nainen oli unohtanut heidän todella olevan julkisella paikalla. Muutama ihminenkin oli kävellyt heidän ohitseen, mutta Hannahia ei rehellisesti sanottuna olisi edes haitannut, vaikka joku tuttu olisikin sen nähnyt. Se olisi ollut täysin sen arvoista, jopa siinäkin tapauksessa, jos kadun toisella puolella olisi seisonut Gregory ja Cassandra uteliaine katseineen.
"Minulle kelpaisi ehkä lasillinen viiniä tai kuppi kahvia tai jotain. En välttämättä halua ainakaan kokeilla mitään uusia ainesosia enää tälle illalle", Hannah totesi hymyillen heidän jo jatkaessa matkaa eteenpäin. Nainen vei kätensä Janin kädelle ja lomitti heidän sormensa keskenään.

__

Cassandra oli jo jäänyt katselemaan Gregorya hivenen yllättyneenä sekä epäuskoisenakin toinen kulma hieman kohotettuna miehen vastatessa Giselen ensimmäiseen kysymykseen. Syntisimmät fantasiat ja taivaisiin vieminen eivät olisi olleet lähelläkään sitä, mitä hän itse olisi kertonut, mutta toisaalta hän ei olisi pystynyt takeltelematta kertomaan mistään muustakaan. Cassandraa ei haitannut ne kysymykset ja hänen puolestaan Gregory saisi puhua ja sanoa mitä haluaisi.
Gisele nyökkäsi hyväksyvänä Gregoryn ensimmäiselle vastaukselle, eikä häneltä ollut jäänyt huomaamatta se Cassandrankaan pieni yllättyneisyys jo sen myötä.
"Neljä shottia sinne tänne", Gisele levitti pienieleisesti käsiään ilkikurinen virnistys kasvoillaan. Totta kai hän tiesi niistä seurauksista, mutta luultavasti ne neljä shottia edesauttaisivat vain sitä illan juhlatunnelman kehittymistä kenellä tahansa siitä viisikosta. Kukaan heistä ei varsinaisesti sylkenyt kuppiin alkoholin suhteen, joten neljä shottia ei pitäisi olla ongelma heistä kenellekään.

Gisele kohotti kulmiaan yllättyneenä Gregoryn valinnasta. Hetken hän oli jo luullut, että mies päätyisi ottamaan ne shotit ennen kuin edes kuulisi varsinaista kysymystä ja siten väistäisi sen tilanteen. Toisaalta, siinä vaiheessa olisi vuoro siirtynyt Cassandralle uuden kysymyksen kera, eikä tuolle ollut niiden sääntöjen mukaan shotteja takaporttina tarjolla. Ainakin Gregory oli valmis kuulemaan hänen kysymyksensä.
"Hmmm", Gisele tuumasi ja mittaili katseellaan Gregoryn kasvoja pohtiessaan, mitä haluaisi toisesta tietää. Hänellä ei ollut tarvetta kysyä miehen lempiruokaa saati -väriä, sillä oli aika varma, että hän tiesi niistä jo Cassandran kertomana entuudestaan. Gisele tiesi ystävänsä kertomana yleisiä juttuja Gregoryn menneisyydestäkin, mutta vain joitain yksittäisiä faktoja, jotka luultavasti tiesi kaikki muutkin, jotka Gregoryn tunsivat.
"Kerta otit puheeksi nuo teidän avioliittonne salat... Mikä on hävyttömintä, mitä olet tehnyt Cassandran kanssa?" Gisele kysyi lopulta hetken asiaa tuumailtuaan. Kuten keksiessään sen pienen "pelinsä", hän halusi edelleen vain hieman ravistella kaksikkoa ja saada heitä rentoutumaan siitä olemuksestaan.
"Ei me tehdä mitään hävytöntä, minähän olen kunniallinen rouvashenkilö", Caz totesi ohimennen virnistäen ja vilkaisi niitä shotteja. Kenenkähän kaatamaksi ne lopulta tulisivatkaan sitten päätymään...
"Cassandra, kaikilla meistä on hetkemme", Gis totesi naurahtaen ja vilkaisi tyhjäksi juomaansa lasiaan, jonka jälkeen jäi odottamaan Gregoryn valintaa, aikoisiko tuo vastata kysymykseen.
"Muistutan vielä, että jos jätät vastaamatta ja otat shotit itsellesi niin Cassandralta kysytään jotain. Siinä tapauksessa Max tai Maynor saisi esittää kysymyksen", vaaleaverikkö tuumasi vilkaisten ystäväänsä.
"En ymmärrä sinua, taidat puhua nyt aika epäselvästi", Cassandra esitti huvittuneena vitsaillessaan.

___

Clarence katseli vaimoaan, joka oli siirtynyt hänen ylleen heidän vaihtaessa hieman asetelmia sängyssä. Hän vastasi saamiinsa suukkoihin ja seuraili katseellaan vaimonsa ilmeitä ja eleitä. Clarence tuskin pystyi saamaan tarpeekseen siitä vaimonsa kauneudesta, jota sai ihailla ja ihmetellä toistuvasti. Jopa silloin, kun heillä ei ollut mennyt hyvin. Sellaisina hetkinä kuin nyt hotellihuoneessa, se ihailu ja ihmettely pääsi konkreettisiin mittakaavoihin, kun hän pääsi koskettamaan ja katselemaan vaimoaan, mutta myös osoittamaan tuolle, kuinka paljon arvosti naisen ulkoista sekä sisäistä kauneutta. Clar ei voinut myöskään väittää, etteivätkö ne Deidren painamat suukot ja pieni härnäys olisi tuntuneet hyviltä.
"Ulos kanssasi? Totta kai voin lähteä. Oliko sinulla jotain tiettyä mielessäsi vai jäävätkö huomisen suunnitelmat vielä harkinnan alle?" Clarence kysyi uteliaana kuljettaessaan käsiään Deidren paljailla kyljillä.
"Mitä tahansa se on niin toivon, ettei siihen liity yksikään maalaus", Clarence vitsaili hiljaa naurahtaen jälleen kerran. Sillä hetkellä hänen oli todella hyvä ja rento olla. Eikä ihmekään äskeisen jäljiltä. Kuka tahansa tervejärkinen ja mieskunnon omaava olisi äskeisen seurauksena maannut siinä täysin raukeana. Mies vastasi jälleen saamaansa suudelmaan ja antoi käsiensä jatkaa vielä sitä pientä tutkimusmatkaansa naisen vartalolla, mikä lopulta keskeytyi siihen, kun Deidre oli painanut otsansa hänen omaansa vasten.
"Kaikki on hyvin. Jos on ollut jotain anteeksipyydettävää niin olen antanut sen jo anteeksi sinulle", Clarence sanoi lohduttava sävy äänessään pidellessään käsiään naisen ympärillä. Hän katseli vaimonsa silmiä koittaessaan lukea vaaleaverikön ajatuksia niiden sanojen takaa, joita nainen hänelle sanoi. Jostain syystä mies oli edelleen hieman varovainen sen suhteen, mitä itse sanoisi tai miten naisen seurassa oli, vaikka sitä ei pystynyt päällepäin edes huomaamaan. Clarence ei vetänyt roolia tai koittanut olla mitään muuta kuin itse oli, sillä sellaisen Deidre olisi kyennyt huomaamaan heti.
"Älä enää pyydä anteeksi. Kaikki on nyt hyvin", Clarence sanoi yrittäessään vielä lohduttaa vaimoaan, joka tuntui puhuvan hänelle melko lohduttomin ilmein ja elein. Mies koitti parhaansa mukaan saada Deidreä paremmalle mielelle ja silitteli tuon paljasta selkää naisen haudattua kasvonsa hänen hartiaa vasten.
"Uskon, että olemme molemmat onnistuneet toimimaan kyseenalaisesti viime aikoina sekä sanomaan ja tekemään asioita, joista olemme pahoillamme. Minäkin olen omalta osaltani pahoillani", Clarence pahoitteli omaa osuuttaan siitä kaikesta, jos oli koskaan sanonut tai tehnyt jotain sellaista, mikä olisi pahoittanut vaaleaverikön mielen. Clar ei ollut ainakaan tarkoituksella halunnut loukata Deidreä ja oli omasta mielestään onnistunut siinä pienessä tavoitteessaan yllättävän hyvin.
"Tunnet minut kyllä. Jos olisit loukannut minua pahasti niin en olisi päästänyt sinua tällä tavoin lähelleni pitkiin aikoihin. Uskothan minua?" Clarence kysyi lähes kuiskauksen omaisena hänen silitellessä edelleen syleilyssään olevan siron vaaleaverikön selkää.

Vastaa tähän
 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 Credion - suntuubi.com