Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / G / Roolipeli

 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: G
Lähetetty: 18.01.2015
02:49
Otsikko: Roolipeli
Roolataaaaan!

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 18.01.2015
02:52
Otsikko: Roolipeli
Hehe!

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 18.01.2015
02:58
Otsikko: Roolipeli
8-------) pakko kokeilla et osaan

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 18.01.2015
04:27
Otsikko: Roolipeli
Noniin, jatketaan siis siitä mihin jäätii ;>

_

Gregory istahti Benjaminin vierelle ja katseli hymyillen taukoamatta Emmylouta. Toki hän oli tahtonut ottaa pienokaisen omaankin syliinsä, muttei raaskinut ottaa vastasyntynyttä pojan sylistä. Kyllä hän kerkeisi pikkuneitiä vielä sylissään pitämään monet kerrat. Gregory hymähti hiljaa vauvan räpytellessä silmiään, hän sipaisi hellästi sormillaan myssyn alta pilkottavia tummia hiushaituvia. Tyttö reagoi hänen kosketukseensa silmiään räpytellen ja käsiään heilauttaen. Gregory tarjosi sormeaan, vauva kiersi pienet sormensa tiukasti isänsä sormen ympärille. Gregory naurahti haltioituneena.
Mies katsahti vaimonsa puoleen.
”Nyt olen niin hyvällä mielialalla, että ehdota minulle ihan mitä vain niin varmaan suostun kaikkeen. Ei ole ongelma, jos tahdot Clarencen olevan kummi myös”, Gregory naurahti väläyttäen vaimolleen poikamaisen virnistyksen toisen mainittua ne lahjontamahdollisuudet. Lillian sipsutti isänsä jalkojen juureen ja ojenteli käsiään häntä kohti tahtoen selvästi takaisin syliin.
”Lil’, kulta, isän käsi on vähän varattu nyt”, Gregory pahoitteli, sillä Emmylou piteli yhä hänen sormestaan melko tiukastikin kiinni. Lillian mutristi tyytymättömästi huuliaan ja vaati kahta enemmän päästä syliin.
”Hyvä on, sinä se et selvästi aio kakkoseksi jäädä”, Gregory nauroi ja irrotti varovasti vauvan otteen sormestaan ennen kuin nappasi Lillianin syliinsä. Hän kohotti toisen korkealle ilmaan käsivarsiensa, tyttö nauroi railakkaasti enkelinäänellään.
”Ja tietenkin me laitamme kaiken valmiiksi ennen kuin tulette Emmyloun kanssa takaisin kotiin”, Gregory lupasi muistaen siinä tohinassa vaimonsa aiemman pyynnön. Hän katsahti tummilla silmillään rakkaansa puoleen.
Jonathan tyrkähti huvittuneen kuuloisesti ja kietaisi toverillisesti käsivartensa äitipuolensa harteille.
”Isä nukkui tuskin yhtään, hän laittoi koko ajan ennen tänne lähtemistä Emmyloun hoitohuonetta sun muuta valmiiksi. Joten kaikki on jo valmista”, teini kertoi nauraen ja pudisteli päätään. Isä oli laittanut jopa valkoisia tulppaaneja Emmyloun huoneen ikkunalaudalle pyöreään vesimaljakkoon. Kerkesivätköhän kukkaparat lakastua ennen kuin pikkuinen ja äiti ennättäisivät ne nähdä.
_

”Kiitos, Max. Kiitos kun autat tämän asian kanssa, tiesin, että voin luottaa sinuun. Nähdään myöhemmin”, Audrey sanoi puhelimeen toinen suupieli hieman kohollaan ja lopetti hyvästellen puhelun. Hän laski hetkeksi matkapuhelimen syliinsä istuessaan leveän pylvässängyn laidalla. Hänestä oli vain tuntunut helpommalta mennä tutun lääkärin luokse puhumaan asiasta… olihan hänen oma henkensäkin siinä vaarassa… niin hänelle oli aiemmin väitetty, jos niin kävisi kuin miten hänelle oli käynyt. Max saisi tutkia hänet ja kertoa mitkä hänen vaihtoehtonsa olivat.
”Kiitos ’Toli… Aiheutat minulle vielä murheita haudan takaakin…”, Audrey naurahti ironisesti itsekseen ja räpytteli silmiään ettei silmiin kihonneet kyyneleet olisi lähteneet vierimään hänen poskiaan pitkin alas. Kooten kuitenkin itsensä jälleen kerran, tummaverikkö hapuili kädellään päiväpeitteellä olleet aurinkolasit silmilleen ennen kuin suoristautui ylös sängyltä. Hän sujautti puhelimen lantioluiden alapuolelle kiusoittelevasti jäävien farkkujensa takataskuun ja poimi Pradan käsilaukkunsa sekä sängyn pylvästä vasten nojanneen kävelysauvansa ennen kuin lähti alakertaa kohti. Jax tulisi kohta hakemaan hänet.
Audrey laskeutui porraskaiteesta kiinni pitäen portaat alas. Faye kiiruhti hänen ohitseen portaissa yläkertaan, mutta Audrey pysäytti esikoisensa matkalla.
”Oletko kohta valmis, lähdetään ihan pian. Mennään ystäväni kyydillä, heitämme sinut sitten matkalla ystäväsi luokse. Tiedätkö missä Christian on?” Audrey kysyi.
”Melkein, haen vain reppuni yläkerrasta… Hän on olohuoneessa”, Faye kertoi ja jatkoi joka toisen portaan ylitse loikkimista. Audrey kehotti naurahtaen häntä vähän hidastamaan vauhtia ennen kuin jatkoi itsekin matkaansa laskeutumalla viimeiset portaat alas ja suunnaten kulkunsa aina olohuoneeseen asti.
”Christian?” Audrey kysyi inen epävarma vire äänessään ja kohotti hivenen leukaansa kasvot ilmeettöminä.
”Tahdon vain pyytää anteeksi, olin epäreilu sinua kohtaan viime yönä eikä minun olisi pitänyt huutaa sinulle niin…. joten… Anteeksi. En tahdo meidän välillä olevan huono ilmapiiriä, etenkään nyt kun muutit tänne takaisin lasten vuoksi. Meidän tulee keskittyä vain heihin, niin välille ei tule mitään kitkaa, eikä vain?” Audrey kysyi ja yritti hymyillä, mutta se näytti lähinnä vain surulliselta. Hän huokaisi hiljaa ja kokosi tummat, hennosti kiharretut hiuksensa toiselle olkapäälleen. Hän vaihtoi painoaan levottomana jalalta toiselle.

// Audie! Toi ristikoru on semmoses pitkäs ketjus ja yltää kylkiluiden korkeudelle X) http://aijaa.com/X5MWQ9
_

Deidre sävähti juoksevan veden alta pois sen vaihduttua yhtäkkiä kuumasta kylmään. Hän kietoi kätensä vartalonsa ympärille. Häntä tosin nauratti Clarencen tilanne, totta, mies ei ihan vielä voinut tulla suihkusta appivanhempiensa seuraksi, kiitos heidän pikku suihkusessionsa vuoksi.
”Mennään, mennään”, vaaleaverikkö kikatti ja huuhteli pikaisesti kasvojaan veden alla.
”Tosin paljon ennemmin olisin jäänyt jatkamaan kanssasi tänne se mikä jäi äsken kesken…”, hän hymähti ja nousi varpailleen suukottaakseen Clarencen huulia ennen kuin pujahti edeltä suihkusta pois. Hän nappasi naulakosta nopeasti pyyhkeen kietaisten sen turbaaniksi päänsä ympärille, sitten hän kietoutui ihanan pehmeän kylpytakin sisään ja kiiruhti ovelle, etteivät hänen vanhempansa ihmettelisi sen enempää heidän poissaoloaan.
”Olen suihkussa, tulen ihan pian!”, Deidre huudahti oven aukaistuaan, mutta kääntyi vielä aviomiehensä puoleen. Yllättäen hän läväytti kuitenkin vielä kylpytakin auki paljastaen alastoman, suihkun raikkaan vartalonsa. Hän virnisti ilkikurisesti miehelle ja keinutti viettelevästi lanteitaan ennen kuin hihitellen solmi takin takaisin kiinni ja lähti kylpyhuoneesta oven perässään kiinni sulkien.
”Hei mama, hei papa”, Deidre tervehti keittiössä olevia vanhempiaan ja suukotti molempia poskille tervehdykseksi. Saski tyhjensi kauppakasseja Williamin kanssa jääkaappiin ja kaappeihin, tietenkin he olivat pitäneet vierailunsa aikana huolen että ruokaa ja juotavaa riitti heidän pikkuiselleen ja tämän miesystävälle. Eivätkä he missään nimessä tahtoneet syödä nuoren parin ruokia, paljon parempi että he ostivat kaiken tarvittavan. Deidre ei jaksanut väitellä vastaan, äiti osasi olla niin ehdoton.
”Missä Clarence on?” Saskia kysyi ja laittaessaan mehu- ja maitölkin jääkaapin ovessa olevaan hyllykköön.
”Suihkussa”, Deidre vastasi hymyillen ja nojasi lanteellaan keittiöntasoa vasten seuratessaan katseellaan äitinsä tekemisiä. Toisen ojentaessa kahvipaketin hänelle, hän laittoi sen päänsä vierellä olevaan kaappiin.
”Vai niin…”, William naurahti tietäväinen katse silmissään.
”Papa!” Deidre naurahti kauhistellen ja läimäytti vitsillä isäänsä käsivarteen päätään pyöritellen. Hänen vanhempansa olivat rentoja ihmisiä.


Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 18.01.2015
05:17
Otsikko: Roolipeli
Cassandra katseli Lilliania mietteliäänä toisen jo selkeästi potevan jonkin sortin mustasukkaisuutta Emmyloun vuoksi. Caz oli totta kai huolissaankin esikoisestaan, sillä ei todellakaan tahtonut tilanteen äityvän liian pahaksi sen mustasukkaisuuden kanssa. Hänellä tulisi muutenkin olemaan täysi työ Emmyloun ja Lillianin kanssa, kun Gregory olisi töissä - siihen lisäksi Caz ei enää kaivannut minkäänlaista dramatiikkaa.
Naisen huomio kuitenkin kiinnittyi takaisin Jonathaniin toisen kertoessa isänsä liki nukkuneen silmäystäkään. Cassandra vilkaisi Gregorya virnistäen, sillä oli nainen jotain sellasta jo aavistellutkin.
"Kuule, Jonathan. Siinä Emmyloun huoneessa on se ikkunaa vastapäätä oleva seinä täysin tyhjyyttä huutavana. Haluaisitko sinä maalata siihen jonkin sopivan jutun? Saat käyttää koko seinän siihen. Toiveena olisi jotain tyttömäistä", Cassandra pyysi vielä puolittaisessa halauksessaan olevalta Jonathanilta. Ei sillä seinämaalauksella olisi vielä kiirettä.

Ovi kävi ja hoitaja oli jo aloittanut puhumaan "viime öisestä", mutta Cassandra kerkesi toppuuttelemaan hoitajaa ja sanoi, että he voisivat puhua asiasta myöhemmin. Punatukkainen hoitaja nyökkäsi ja poistui sitten huoneesta. Oven mentyä kiinni Cassandran katse käväisi Gregoryssa, sillä hän tunsi toisen ihmettelevän katseen itsessään.
"Myöhemmin", Cassandra sanoi Gregorylle väläyttäen lempeän hymyn rakkaalleen.
__

Christian nosti katseensa Audreyyn ja hymähti myöntyväisenä. Kai heidän oli parasta olla sovussa kerta yhdessä asuivatkin saman katon alla lapsien kera. Enimmäkseen totta kai lasten takia.
"Selvä juttu", Christian sanoi ja päästi sitten Roseyn sylistään lattialle leikkimään Minin kanssa.
"En ole illalla sitten kotona", Christian päätti ilmoittaa Audreylle, jotta toinen ei häntä etsiskelisi sitten ihan turhaan. Hänen oli päästävä pois sieltä talosta hetkeksi aikaa, sillä se koko kämppisjärjestely oli ihan naurettava. Christian ei tiennyt Audreyn kantaa asiaan, mutta hänen omasta mielestään se koko kuvio oli naurettava. Joko sitä oltaisiin yhdessä tai ei. Mies oli luvannutkin itselleen, että ei katsoisi tilannetta kuukautta pidempään. Jos mikään ei luonnistuisi siinä ajassa aikoisi Christian etsiä itselleen uuden kodin.
__

Clarence pudisteli päätään huvittuneena vaimolleen, joka hänelle vielä viimeisen kerran vilautti. Hän itse kuitenki jäi vielä suihkuun peseytymään ihan kunnolla, sillä ei hänellä hetkeen ollut "mitään asiaa" sieltä poiskaan. Olisi ollut ihan liiankin noloa, jos appivanhemmat olisivat yllättäneet heidät täysin - vaikka ehkä oli vieläkin sanomatta selvää mitä he olivat puuhastelleet. Tärkeintä kuitenkin oli, että he melko säädyllisissä merkeissä pääsivät pälkähästä.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 18.01.2015
06:03
Otsikko: Roolipeli
Gregory katseli vielä hetken kummastuneena vaimoaan sillä ei ymmärtänyt mitä äskeinen oli ollut. Mutta koska Cassandra lupasi kertovansa myöhemmin, hän luotti toisen sanaan ja rentoutti ilmeensä eikä kurtistellut enää kysyvän näköisenä kulmiaan.
Pian sen perään kuului ovelta jälleen uusi koputus. Kuka muukaan kuin Bobby kurkisti ovesta sisään lemmikinsiniset silmät loistaen.
”En ollut ihan varma tarkoittivatko he tätä huonetta, mutta nähtävästi tarkoittivat”, vanha mies naurahti ruskettunutta ihoa vasten valkoiset hampaat välähtäen ja astui peremmälle huoneeseen.
”Onnea paljon äidille”, hän onnitteli hymyssä suin ja halasi ihan ensimmäiseksi Cassandraa, mistä oli hänelle tullut siinä ajassa niin kovin tärkeä ja mieluinen sukulainen.
”Tässä vähän jotain pientä”, Bobby totesi vaatimattomasti ojentaessaan kukkakimpun ja rasiallisen kalliita suklaakonvehteja. Niiden päällä oli myös kuoressa kaunis kortti sekä pieni korurasia. Sen sisällä oli jalokivin koristeltu kaulakoru, missä oli emo-ja pentupantterit, mitkä kuvastivat Cassandraa ja vastasyntynyttä pikkuista. Yhdessä he muodostivat sydämen. Bobby oli myös kaiverruttanut sinne pienen tekstin muistoksi kenelle ja keneltä se oli sekä päivämäärän. Vanhaherra Dion oli ajatellut, että Cassandra oli mukava pitää sitä kaulassaan vaikka siellä sairaalassa ollessaan.
”Noh, näyttäkääpäs suvun uusinta jäsentä”, Bobby naurahti lempeästi ja asteli lähemmäs muita. Hän sipaisi hymyillen kädellään Lillianin poskea kuin ymmärtäen, että tyttökin kaipasi huomiota yhtälailla kuin vastasyntynytkin.
”Yhtä kaunis ja ihastuttava kuin äitinsäkin”, Bobby lausahti onnellinen hymy huulillaan katsellessaan Benjaminin sylissä olevaa pienokaista. Hän sai vauvan jopa syliinsäkin. ”Tämä pienokainen saa kyllä täyden siunaukseni… hei sinä…”, valkohiuksinen mies puheli lempeä katse luotuna sylissä olevaan vauvaan. Hän silitti toisen käden sormellaan vauvan pehmeänsileää poskea. ”Oletteko jo miettineet nimeä?”

// http://aijaa.com/gvP7dX
_

Audrey käännähti takasin Christian puoleen. Väistämättä hän mietti minne toinen oli menossa, ennen kuin muistutti itselleen ettei se ollut enää hänen asiansa. Christian ei ollut tilivelvollinen hänelle enää yhtään mistään, kuin korkeintaan lapsiin liittyvissä asioissa. Tietyllä tapaa se riipaisi paljonkin tummaverikkö sisältäpäin, mutta hänen täytyi vain hyväksyä se… Hän oli itse lyönyt sen viimeisen naulan arkkuun mikä oli tarkoittanut heidän avioliittonsa loppumista. Audreyta kouraisi vatsasta, hän nosti vaistomaisesti kätensä vatsalleen, minkä paita jätti paljaaksi. Ihan kuin Anatolen muisto olisi muistuttanut itsestään. Hän tunsi sormiensa alla kylmältä tuntuvan, kultaisen napakorunsa, mistä roikkui eripituisissa, lyhyissä ketjuissa timantteja ja tähtiä.
”Okei, cool. Jos lähdet ennen kuin kerkeän tulla takaisin kotiin, niin sekin on ihan ok, Suellen on koko illan täällä ja voi katsoa lapsia”, Audrey selitti ja kuuli ovikellon soivan. Luojan kiitos, hän ei tiennytkään miten samoilla radoilla hänen ajatuksensa kulkivat ex-miehensä ajatusten kanssa… Yhtä kipeästi hänkin tahtoi päästä sieltä talosta pois tuulettamaan ajatuksiaan. Vaikkakin sieltä lähteminen yhtälailla ahdisti häntä. Pakko hänen oli kuitenkin alkaa liikkua taas julkisilla paikoilla ja nauttia elämästään. Hitaasti pienin askelin, mutta kuitenkin.
”Heido... heippa äidin muru”, Audrey huikkasi kuultuaan Honey Rosen höpöttelevän Minulle sohvan toiselta puolen, tytön oli pakko olla joko Christianin sylissä tai lattialla corgin kanssa. Audrey lähetti tyttärelleen vielä lentosuukon. Tummaverikkö lähti eteiseen. Hän aukaisi ulko-oven hymyillen, Jax tervehti häntä iloisesti ja halasi häntä heti pitkään.
”Näkeehän sinuakin taas, Audie! Wow, näytät upealta, tämä kotikissana leikkiminen sopii selvästi sinulle”, mies nauroi ja ihasteli ystäväänsä.
”Nyt todellakin lähdetään vähän kaupungille pyörähtämään, vieläkö aiempi suunnitelmasi pitää”, mies virnuili ja suukotti yllättäen tummaverikkö huulille. Se saattoi ulkopuolisin silmin näyttää hieman erikoiselta, mutta heidän välillään se oli täysin luontevaa.
”Pitää, saat pitää minua kädestä kiinni, jos se pistää”, Audrey hymähti ja pörrötti kiusallaan miehen hiuksia. Hän käänsi päätään ja huusi olkapäänsä ylitse esikoistaan pitämään vauhtia. Eikä aikaakaan kun juoksuaskeleet kuuluivat portaista ja tyttö viiletti heidän luokseen.
”Hei Jax”, Faye tervehti iloisesti ja halasi ohimennen paljon tatuoitua miestä ennen kuin kiiruhti jo edeltä istumaan talon eteen parkkeeratun avoauton takapenkille. Jaxilla oli yllään vaaleanharmaat farkut sekä valkoinen hihaton paita, minkä päälle hän oli vetänyt vaaleanharmaan, hieman isohkon farkkupaidan. Sen mies oli jättänyt rennosti auki niin, että kaulassa roikkuvat korut näkyivät ja ylös käärittyjen hihansuiden alta pilkotti osa miehen monista tatuoinneista.
”Valmis?” Jax kysyi silmät tuikkien vilkaisten Audreyn puoleen.
”Valmis”, Audrey myötäili ja nappasi vain mukaansa eteisen pöydältä avaimensa.
_

Deidre käveli keittiössä olevan pyöreän, modernin aamiaispöydän ääreen ja istuutui yhdelle neljästä kaarevajalkaiselle tuolille. Hän nojasi leukaansa pöytää vasten koukistettuja käsiään vasten.
”Ainiin, kerron teillekin, jotain ihanaa on tapahtunut. Gregoryn vaimo, Cassandra, synnytti viime vuonna pienen tytön”, vaaleaverikkö kertoi vanhemmilleen hymyillen.
”Oi!” Saskia huudahti liikuttuen kuulemastaan niin, että pussissa olleet tomaatit lentelivät pitkin keittiötä. Nainen katseli hämmentyneenä aiheuttamaansa sotkua, ennen kuin alkoi nauraa huvittuneena. Saskian oli pakko nojata polviaan vasten nauraessaan niin paljon.
”Voi miten ihana uutinen!” hän kuitenkin sanoi leveä hymy huulillaan ja niiskahti hiljaa naurunkyyneleitä silmäkulmistaan pyyhkien. William seisoskeli äimistyneenä vieläkin kaksi tomaatti sylissään. Deidreäkin nauratti, hän pudisteli päätään nauraessaan ristittyjen sormensa takana. Isän ilme oli niin hulvaton. Kaikki oli selvästi toisen mieleen tapahtunut niin nopeasti kerralla.
”Ja Clar suostui siihen, että saan ottaa kissanpennun. Minäkin saan siis tavallaan pikkuisen”, Deidre ilmoitti säteilevästi ja odotti ihan, koska saisi pienen kissamirrin syliinsä. Yhtälailla hän kyllä odotti näkevänsä uuden sukulaisvauvankin. Vauvat olivat niin tavattoman suloisia.
”Milloinkohan minä saan ensimmäisen lapsenlapseni… Ihan kadehdin serkkuani, Alexalla on kuitenkin jo kahdeksan lastenlasta”, Saskia vihjaili tietäväinen katse silmissään katsoessaan tyttärensä puoleen. Deidre valui tuolilla alaspäin vaivautuen puheenaiheesta.
”Äiti, pyydän”, hän huokaisi vaivautuneesti naurahtaen ja pyöräytti silmiään nähdessään sen saman katseen isänsäkin silmissä. ”Ei vauvoja! Minusta ei ole äidiksi”, blondi toppuutteli ja nosti käsiään ylös pyytäen hieman taukoa koko aiheeseen.


Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 18.01.2015
07:00
Otsikko: Roolipeli
Cassandra kiitteli Bobbya todenteolla siitä korusta, suklaasta, kukista sekä liikuttavan kauniista kortistakin. Se vanha mies oli todellakin velho, joka onnistui tilanteessa kuin tilanteessa piristämään, auttamaan tai mitä ikinä tilanne sitten vaatikin. Caz ihaili korua ja luki siihen kaiverretun tekstinkin lämmin hymy sulaen kasvoilleen. Sen jälkeen hän laittoi korun kaulaansa ja tunnusteli miltä se tuntui kaulassa. Siitä tulisi ehdottomasti yksi naisen lemppareista!
"Emmylou Aurora Dion", Cassandra vastasi nimikysymykseen ja pakostakin naisen katse kävi jälleen Gregoryssa.
"Pikkuneiti avasi silmänsä ensimmäistä kertaa Jonathanin sylissä ja Benjaminin sylissä päätti sitten ensimmäiset puklunsa valuttaa poikaparan paidalle", Caz kertoi Bobbylle naureskellen hiljaa ja virnisti Benjaminille, joka näytti vieläkin nyrpistävän nenäänsä muistaessaan sen todella tuoreen tuoksahduksen.

Kun Bobby oli sitten istuutunut alas sängyn vieressä olevalle penkille, Caz näki oivan tilaisuuden hetkeksi itse poistua paikalta kerta hetken ajan lapsenvahtikin oltiin saatu.
"Me käymme Gregoryn kanssa tuossa käytävän puolella. Ei mene kauaa. Pojat, katsokaa Lillianin perään ettei hän tipu siitä sängyltä", Cassandra ilmoitti ja lähti sitten sängyltä kulkemaan ulos huoneesta Gregorya kädestä pitäen. Kun he olivat huoneen ulkopuolella, Cassandra käännähti miestään kohden ja katseli tuon kasvoja.
"Voi olla, että minulta varmaan evätään tähän sairaalan pääsy jatkossa...", Cassandra aloitti ja vilkaisi yhtä hoitajaa, joka kulki heidän ohitseen juuri selkeästi häntä vieroksuen.
"Hmm. Tuossa yöllä, kun olin nukahtanut Emmyloun vielä oltua huoneessa niin nukuin todella levotonta unta. Näin kaikki painajaiset mitä vain saatoin nähdä, ja kun heräsin niin yksi hoitajista oli sitten viemässä Emmylouta pois. Olin vielä ihan unenrajamailla, kun jotenkin ensimmäinen ajatukseni oli, että joku varastaisi sen lapsen...", Cassandra selitteli selkeä häpeä kuultaen äänestään.
"En ehkä reagoinut kaikkein lempeimmin ja saattoi olla, että uhkailin häntä ja koetin heittää häntä huoneen irtaimistolla... Ja sen jälkeen sitten olinkin hetken kuluttua vetämässä vähän lisähappea paniikkikohtauksen vuoksi. Minua hävettää ihan helvetin paljon. En todellakaan tahtonut satuttaa sitä hoitajaa enkä onneksi osunutkaan häneen. Vaikka tietenkin tuo oli minulta jo todella yliampuvaa niin pitäisi typerämmänkin hoitajan tajuta, että et sinä erota salaa pimeässä huoneessa lasta äidistään", Cassandra kertoili ja katseli hetken ajan alaviistoon, sillä totta kai se koko juttu oli hänellekin todella noloa.
"En tiedä mitä he aikovat siitä minulle langettaa vielä, mutta olisitko niin kiltti, että koettaisit selittää heille? Minut he vielä varmaan laittavat lepositeisiin yön ajaksi..", tummaverikkö naurahti heikosti.
__

Christian ei ollut muistaakseen koskaan kuullutkaan Jax-nimisestä miehestä ,mutta nähtävästi hänkin oli yksi Audreyn menneisyyden kappaleista. Sellaisia kappaleita Christian oli saanut tavata monen monta niiden vuosien aikana ja aina jokaisella oli oma tarinansa. Ei häntä liiemmin kiinnostanut, että kenen kanssa Audrey sitä nykyä aikaansa vietti, sillä se ei ollut lainkaan hänen asiansa. Christianilla itsellään oli kyllä suunnitelmia siksi illaksi, sillä hänellä oli treffit sovittuna. Se oli ollut todellakin yhtäkkinen päähänpistos sopia sellaiset. Päähänpistos saattoi johtua siitä mitä hän sinä päivänä oli postissa saanut "joululahjaksi" vanhalta tuttavuudeltaan. Ajatukset oli saatava muualle ja hän oli sitten sopinut treffit. Luoja paratkoon.
__

Clarence kuivasi itsensä pyyhkeeseen ja se lanteillaan hän lähti sitten makuuhuoneeseen, jossa pääsi pukeutumaan. Ylleen hän laittoi mustat farkut sekä valkoisen t-paidan, jonka jälkeen hän kuivasi hiuksiaan pyyhkeeseen ennen kuin oli valmis menemään keittiöön appivanhempiensa sekä vaimonsa seuraan.
"Mitäs täällä riehutaan?" Clarence kysyi huvittuneena lähinnä Saskialta, joka siivoili omia jälkiään keittiössä. Kun hän sitten sai keskustelunaiheesta kiinni, että he olivat puhuneet Cassandran ja Gregoryn perheenlisäyksestä, hymy jäi pysyväksi miehen kasvoille.
"Ja minusta tuli tuplaeno", Clar ilmoitti onnellinen hymy kasvoillaan. Se oli oikeasti aika isokin juttu hänelle, sillä ekaa kertaa hän oli vapaalla jalalla, kun jompi kumpi hänen sisaruksistaan sai perheenlisäystä.

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 18.01.2015
20:11
Otsikko: Roolipeli
Gregory nojautui kyljellään käytävän seinää vasten ja risti käsivartensa keskenään suunnaten katseensa vaimoonsa. Hän kohotti hivenen kulmiaan naisen aloittaessa asiansa kertomista. Se kuitenkin vaihtui pian myötätuntoiseen katseeseen Gregoryn silmissä, mitä enemmän hän kuuli siitä mitä viime yönä oli tapahtunut.
”Caz…”, Gregory aloitti hiljaa hymähtäen ja veti vaimonsa käsivarsiensa väliin halaukseensa. Hän suukotti naisen ohimoa.
”Eivät he sinua lepositeisiin laita ja se oli vain väärinkäsitys. Tietysti sinä säikähdit, ei siinä ole mitään pahaa. Kyllä he ymmärtävät, minä selitän heille”, Gregory lupasi hymyillen ja poimi Cassandran leuan etusormensa ja peukalonsa väliin kohottaakseen naisen katseen kohtaamaan omansa.
”Eikä sinulla ole mitään hätää, koska olet Dion. Voisit vaatia jopa erityiskohtelua halutessasi. Sukumme on kustantanut tänne viimeisen päälle laitetun sydän- ja rintaelin kirurgiaan erikoistuneen siiven kaikkine huippulaitteineen ja rahastoineen”, Gregory jatkoi vielä kevyt virnistys huulillaan. Pehmeä nauru miltei kantautui miehen kurkusta. Dionien lahjoittama siipi oli toisella puolen yksityissairaalaa kuin se osasto missä he olivat, mutta esimerkiksi Bobby Dionin kulkiessa sen sairaalan käytävillä, osasi jokainen lääkäri vähintäänkin tervehtiä miestä kohteliaasti ja kädestä pitäenkin. Olivat he sen verta paljon rahaa ja mainetta tuoneet sille sairaalalle. Sitä paitsi se siipi oli muutenkin heidän suvulleen tärkeä Audreyn vuoksi. Siellä oltiin tehty leikkaus mikä oli pelastanut naisen hengen.
”Koitat nyt vain rauhassa kerätä voimia ja levätä sen verran, että jaksat tulla Emmyloun kanssa kotiin. Sänky tuntuu ikävän tyhjältä ilman sinua. En nuku sitäkään vähää mitä tavallisesti”, Gregory valitti leikillään ja haki suudelman vaimonsa huulilta. Hän nukkui muutenkaan harvoin kunnon yöunia, ennemmin hän vietti senkin ajan työhuoneessaan papereidensa ja brandynsa parissa, mutta Cassandran vaatiessa oli hänkin tullut paljon aikaisemmin vuoteeseen yöksi. Nyt uusi tapa oli uhattuna.
_

”Kerrohan… Kukahan oli se mies kenen kanssa tulit tänne ja joka nyt istuu sinua odottamassa kadun toisella puolen olevassa kahvilassa?” Maximilian tiedusteli istuessaan satulatuolilla pöytänsä ääressä. Hän kirjasi vielä muutaman merkinnän potilastietoihin ennen kuin rullasi tuolillaan Audreyn luokse.
Audrey napitti farkkunsa kiinni ja pujotti kaulakorun takaisin kaulaansa ennen kuin astui sermin takaa vaatteet vaihdettuaan. Hän istuutui vielä hetkeksi toimenpidehuoneessa olevalle sängylle. Maximilian pysähtyi hänen eteensä.
”Jax vai? Hän on ihan vain ystävä, oikeasti… Hän on minun stailistini. Auttaa minua valitsemaan vaatteita ja pukeutumaan hyvin juhliin sun muihin… minulla kun on tämä haittatekijä tässä”, tummaverikkö selitti ja viittasi sormellaan sokeisiin silmiinsä. Hän oli muutama vuosi sitten tavannut Jaxin nykin muotiviikoilla ja he olivat pian huomanneet tulevansa loistavasti toimeen ja omaavansa samanlaisen maun. Jax rakasti pukea naisia, Audrey oli hänen suosikkinsa.
”Eikä teidän välillä ole mitään…?” Max tiedusteli ja kohotti hivenen kulmiaan.
Audrey nauroi ja pudisteli päätään.
”Ei tietenkään. En etsi tällä hetkellä miestä tai suhdetta itselleni… sitä paitsi Jax on teihin kaksilahkeisiin päin”, Audrey kertoi kujeellinen hymy huulillaan. Maxin silmissä välähti yllättyneisyys, mutta myös helpottuneisuus kävi miehen kasvoilla. Audreyn oli ihan hyväkin varmasti ottaa välimatkaa näissä miessuhteissaan.
Saksalaismies laski kätensä Audreyn polvelle. Siinä ei ollut mitään seksuaalista virettä, Audrey oli aina ollut hänelle kuin oma pikkusisko.
”Mutta nyt vakavoituen. Ymmärsithän sen mitä sinulle kerroin aiemmin. Sinun täytyy tehdä päätös ja mieluiten mahdollisimman pian, Audie. Sikiö kasvaa koko ajan sisälläsi ja pian on liian myöhäistä.”
Hymy haihtui tummaverikön kasvoilta. Audrey huokaisi hiljaa ja painoi kasvonsa alas.
”Tiedän.”
”Tiedät myös sen, että siinä on ihan valtava riski jos kannat ja synnytät tämän lapsen. Sinun kroppasi ei kestä sitä. En sano tätä kevyellä sydämellä, mutta on miltei 90% varmuus, että te molemmat kuolisitte synnytyksessä. Minä välitän ja rakastan sinua, Audie, en saa painostaa sinua, mutta haluan sinun miettivän tätä asiaa kunnolla. Sinun tulee tehdä oikea päätös”, Max sanoi vakavoituen. Audrey veti väristen ilmaa keuhkoihinsa ja räpytteli silmiään. Jos hän kuolisi, jäisi hänen neljä lastaan äidittömiksi… ja hän kuolisi turhaan, edes hänen sisällään kasvava pikkuinen tuskin selviäisi hengissä.
”Tiedän”, hän kuiskasi uudelleen ja pyyhkäisi nopeasti silmäkulmaansa, ”minä vain alan olemaan ihan lopussa.”
Maximilian nousi ylös seisomaan ja otti hänen halaukseensa.
”Minä olen tukenasi koko matkan, mitä ikinä päätätkään tehdä”, mies lupasi ja painoi heidän ohimonsa vastakkain. ”Minusta sinun olisi hyvä puhua tästä ja purkaa tuntojasi jollekulle… lupaathan harkita sitäkin?”
Audrey nyökytteli leukaansa ja liikahti sen verran, että saattoi painaa kevyen suukon Maximilianin poskelle.
”Kiitos.”
”Ja voisitko kertoa mikä tuo on?”
Audrey naurahti itkunkarhealla äänellä ja väläytti Maxille virnistyksen miehen osatessa vaihtaa niin helposti puheenaihetta. Hänen oli heti parempi.
”Otin sen ennen tänne tuloa”, nainen ilmoitti vino hymy huulillaan ja kosketti varovasti kädellään solisluunsa alapuolella olevaa lävistystä. Häntä huvitti Maxin velimäinen huolehtivaisuus.
”Audie…”, Max aloitti hiljaa naurahtaen. Toisella kun niitä lävistyksiä ja tatuointeja oli jo ennestäänkin.
”Minä olen halunnut tätä jo tosi pitkään. Omapahan on kehoni, minulla on lupa ja oikeus koristella sitä haluamallani tavalla”, Audrey selitti hymyillen yhä ja kallisti päätään.
_

Deidre tarkisti vielä Vuittonin laukustaan, että oli varmasti muistanut ottaa kaiken oleellisen mukaan, kuten puhelimen, lompakon ja avaimet. Hän poimi laukustaan vesipullon ja kiersi sen korkin auki ottaakseen pullonsuulta nopean kulauksen. Hän kantoi vielä juotuaankin pulloa kädessään, sillä eilisen viskin kittaamisen jälkeen hänen kurkkunsa tuntui vähän väliä kuin Saharan aavikolta. Deidre pyyhkäisi kasvoilleen tuulen tempaisemat hiussortuvat pois silmiltään ja kääntyi hieman sivuttain niin ettei tuuli olisi kiusannut koko ajan häntä.
”Millä menemme sinne? Taksilla vai…?” Deidre kysyi vierellään seisovalta aviomieheltään. Hassua, he eivät olleet vielä edes puhuneetkaan oman auton hankkimisesta. Siihen mennessä he olivat liikkuneet melko mutkattomasti julkisilla, kävellen tai taksilla. Sairaala kuitenkin sijaitsi kauempana, sinne ei viitsinyt lähteä ihan jalkaisin jolkottelemaan. Deidre vilkaisi ohimennen ylös pilvenpiirtäjän puoleen, minkä edustalla he vielä olivat. Hän yritti tihrustaa heidän asuntonsa ikkunoita, mutta melko mahdotontahan sitä oli osata niistä kaikista ikkunoista tunnistaa.
”Haluatko vielä siskollesi mitään lahjaksi?” Deidre kysyi ja kohotti kätensä ylös astuen kävelykadun kivetyksen reunalle. Hän heilutti kättään vilkutellen, että taksi huomaisi heidät ja osaisi kaartaa siihen heidän luokseen tien laitaan.

// täsä hä o: http://aijaa.com/B3CREZ

Vastaa tähän
Nimi: Sere
Lähetetty: 18.01.2015
21:08
Otsikko: Roolipeli
Cassandra katseli Gregoryn kasvoja silminnähden huojentuneena aiemman häpeän kourista. Oli jokseenkin huvittavaakin ajatella, että hän saisi nykyisen sukunimensä turvin huutaa hoitajaparalle ties minkälaisia ilkeyksiä ja uhkauksia. Naisen kasvojen ilme terävöityi kuitenkin hieman Gregoryn mainitessa ettei ollut juurikaan nukkunut.
"Kun palaan kotiin niin sinäkin nukut ja siihen loppuu sitten se yötöiden tekeminen. Joten nauti vielä ensi yöstä, jos tahdot verestellä unettomien öidesi muistoja", Cassandra huomautti Greggielle ja väläytti toiselle muka niin viattoman hymyn.
"Ei ole kuin kaksi asiaa joiden takia saat olla yöllä hereillä. Ensimmäinen syy on lapset ja toinen sitten minä", virne leveni naisen kasvoille ja hän haki vielä halauksen aviomieheltään ennen kuin aikoi edes palata takaisin huoneeseen Bobbyn ja lasten luokse.
"Tämä koru on ihana, jonka Bobby antoi. Vähän ihmettelinkin, että missähän ne kaikki lahjat sinulta on minulle...", Cassandra kiusoitteli toista ja suukotti vielä miehen huulia. Ei hän Gregorylta mitään lahjoja odottanut. Siinä oli jo tarpeeksi, että mies oli järjestänyt kaiken niin hyvin.
__

Clarence istuutui heidän luokseen kaartaneen taksin takapenkille heti Deidren jälkeen ja kertoi sitten heidän määränpäänsä taksikuskille ennen kuin jäi taas katselemaan vaimoaan.
"Siinä sairaalan yhteydessä taitaa olla se kukkakauppa? Ehkä vien vain kukkia ja Cazin lempisuklaata", Clarence pohti ääneen ja otti Deidren kädestä kiinni.
"Pitäisikö sille pikkuisellekin viedä jokin lahja? Pehmolelu tai sellainen? Mitä mieltä olet?" Mies kysyi kulmiaan hivenen kurtistaen pohtiessaan asiaa. Olisihan se kiva tapa myös "tervehtiä" uutta tulokasta.
"Tosin tiedä sitten polttaisiko Gregory sen pehmolelun roviolla kuultuaan sen olevan minulta", Clar virnuili pudistaessaan samalla päätään. Se oli sellaista huulenheittoa, sillä heidän välithän lankomiehen kanssa olivat paljon paremmat kuin aikoihin oli ollut.


// en roolaa ny kirstul ku se vaa hengaa siel himassa :DDD

Vastaa tähän
Nimi: Bonska
Lähetetty: 18.01.2015
22:20
Otsikko: Roolipeli
Gregory pyöräytti silmiään pehmeästi naurahtaen. Hän oikeasti tulisi sinäkin iltamyöhäisellä, lasten mentyä nukkumaan. oikaisemaan jalkansa työpöytänsä reunalle käsissään lasillinen hyvää brandya. Hän laittaisi jotain hyvää musiikkia soimaan taustalle ja valvoisi tutkien työpapereitaan ja sopimuksia. Hän ihan oikeasti nautti siitä, töiden tuominen kotiin ei ollut mikään ongelma hänelle. Vaimo rakas ei vain välttämättä pitänyt siitä, että hän oli kotonakin enemmän kuin sen pakollisen nenä kiinni työjutuissa.
”No ei yhtään huonot syyt nuokaan”, mies virnuili huvittuneena takaisin saadessaan Cassandran uudemman kerran halaukseensa. Halauksesta erkaantuessaan Gregory aukaisi herrasmiesmäisesti huoneen oven vaimolleen ja odotti toisen menevän edeltä huoneeseen.
”Älähän hätäile. Et tiedä mitä sinua odottaa kotona”, Gregory huomautti tietäväinen, mutta salaperäinen hymy huulillaan ja vinkkasi silmäänsä Cassandralle. Nainen tulisi yllättymään ja paljon nähdessään mitä hän oli tehnyt Emmyloun hoitohuonetta ajatellen. Se ei ollut vielä oikeastaan ihan täysin valmis, oli joitakin yksityiskohtia joita hänen piti vielä laittaa ja tehdä muutama hankinta, mutta melkein. Hän oli itsekin varsin tyytyväinen kätensä jälkeen, jos itseään saattoi kehua. Olihan hän nauttinut heidän nykyisenkin talon remontoimisesta paljon. Se oli mukavaa ajanvietettä normiaskareiden lisäksi.
”Olisin niin paljon pidempääkin täällä mielelläni, mutta minun on valitettavasti palattava takaisin töihin. Kun sinua ja Audreyta ei ole siellä, niin DNE:llä riittää töitä minulle ja Beaulle. Pyysimme äidiltäsikin hieman apua joihinkin asioihin, sillä kaikista langoista on mahdoton pitää yksin kiinni”, vanha mies ilmoitti heidän tultua takaisin huoneeseen. Bobby nousi sängyn laidalta Emmylou sylissään ja ojensi pienokaisen Cassandralle.
”Tulettehan pian käymään luonani koko porukka?” Bobby pyysi lemmikinsiniset silmät tuikkien ja hyvästeli sitten kaikki, kunnes joutui pakonkin sanelemana lähtemään. Hänellä olisi yhtiökumppaneiden kokous edessään eikä hän koskaan ollut myöhässä mistään.
_

”Yeap. Toimii ihan helvetin hyvin. Tuon on ehdottomasti oltava se”, Jax ilmoitti leveä hymy huulillaan ja miltei ylpeänä huikeasta valinnastaan. Hän luotti makuunsa, sillä se oli todella paljon samanlainen Audreyn kanssa, kun kyseessä oli naisten pukeutuminen. Mies oli loistava työssään. Heidän yhteistyönsä oli saumatonta ja helppoa.
”Varma kanssa? Et ole pukemassa minua perunasäkkiin?” Audrey naurahti ja pyörähti ympäri korokkeella seisoessaan kokeillen kuinka huippumuotia oleva mekko liikkui hänen yllään. ”Tämä tuntuu jotenkin niin peittävältä… Tiedät makuni, minua ei haittaa väläyttää säärtäni”, tummaverikkö huomautti virnistäen tunnustellessaan kevyesti kädellään mekon kangasta. Jax oli kuvaillut hänelle paljon sitä pukua ja kertonut paljon esimerkkejä joista napata yksityiskohtia jotka olivat samanlaisia tämän mekon kanssa. Audreyn oli niin myös helppo saada vähän kuvaa siitä miltä mekko näytti.
”Sinun selkäsihän on kokonaan paljas… ja kun laitamme meikkaajan koristelemaan selkäsi tatuointia kullalla ja valkoisella, niin se näyttää todella upealta niissä uuden vuoden juhlissa. Ja oikeasti luota minuun kun sanon sinun näyttävän todella seksikkäältä. Hyvän maun rajoissa, en muuta tiedäkään. Ihan harmittaa, ettet näe tuota mekkoa, se on huikea”, Jax puheli hymyillen ja nousi divaanilta makoilemasta korjaamaan Audreyn yllä olevan mekon helman asentoa. He olivat miehen työhuoneella, mikä oli tyylikäs loft-asunto trendikkäällä seudulla. Siellä oli hauskasti yhdistelty ja tietenkin hyvällä maulla teollista ja maalaisromantiikkaa, modernia ja vanhaa. Mies oli laittanut ja sisustanut paikan kunnioittaen vanhaa tiilirakennusta ja sen henkeä.
”Kun näin tämän runwaylla, tiesin, että se oli tehty sinua varten. Hurmaat, ihastutat ja vihastutat ihmisiä tuo ylläsi. He tulevat olemaan todella kateellisia sinulle”, mies virnuili ja katseli ihailevasti vielä kerran Audreyta miettien jo mielessään mitkä kengät, laukun ja korut yhdistäisi siihen… miten hiukset laitettaisiin. Kaikki. Audrey turvautui häneen näissä asioissa nykyään paljon.
”Jax, tarvitsisin toisenkin mekon… täksi illaksi. Tai yöksi… kuitenkin”, Audrey aloitti ja laskeutui varovasti korokkeelta pidellen kiinni Jaxin tueksi tarjoamasta kädestä kiinni.
”Ai, oletko menossa jonnekin?” mies kysyi uteliaasti taluttaessaan toisen sovituskopin puolelle.
”En. Olen ihan kotona... Mutta tahdon silti näyttää upealta. Seksikkäältä. Viettelijättäreltä. En tiedä. Omalta itseltäni”, Audrey naurahti hieman epävarma virnistys kasvoillaan ja pudisteli hieman päätään takeltaessaan sanoissaan. Jax kohotti toista kulmaansa.
”Liittyyköhän tähän kenties eräs herra Christian Creider kenties…..?”
”EI!” Audrey älähti nopeasti ja veti sovituskopin valkoisen verhon kiinni suoraan Jaxin nenän edestä. Mies nauroi.
”Okei, katson mitä löydän… Tai itse asiassa minulla on kylläkin yksi mekko jo mielessäni… Se lähetettiin tänne eilen”, Jax myhäili mielissään ja lähti etsimään kyseistä vaatekappaletta lukemattomien vaaterekkien välistä. Miehellä oli todella paljon kaikkea huippumuotia laidasta laitaan aina iltapukuja ja korkokenkiä myöten. Hänellä oli siellä kirjaimellisesti kaikkea. Jokaisen asiakkaansa tarpeisiin.
_

Deidre nauroi ja pudisteli päätään.
”No ei sentään, onhan se minultakin, ehkä pehmolelu säästyy sitten”, blondi nauroi ja taputti ohimennen vapaalla kädellään vierellään istuvan aviomiehensä reittä. Hän käänsi hetkeksi katseensa taksin ikkunassa ohitse vilahteleviin maisemiin samalla silitellen hiljalleen peukalollaan Clarencen kämmenen sivustaa.
Hän ei oikein tiennyt miksi halusi ottaa sen puheenaiheeksi, mutta jotenkin koko aihe oli jäänyt vaivaamaan hänen mieltään. Hän ei halunnut vauvoja… eikä ollut varma tulisiko haluamaan koskaan. Äiti ja isä tahtoivat lapsenlapsia. Deidre puri mietteliäänä kevyesti alahuultaan ennen kuin palautti katseensa takaisin Clarenceen.
”Tahdotko sinä lapsia?” hän kysyi hieman hermostunut hymyntapainen kasvoillaan ja tapitti sinisillä silmillään aviomiestään suoraan silmiin. Hän odotti vastausta, hänen suutaan kuivasi taas, mutta puhelimen alkaessa soida vaativasti hänen käsilaukkunsa uumenissa, Deidren oli pakko irrottaa kätensä Clarencen omasta ja etsiä laukun uumenista puhelintaan.
”Audie soittaa”, hän mutisi ja vastasi puhelimeen.
”Hmm, odota kysyn Clarilta käykö…”, hän sanoi ja vilkaisi puhelin korvallaan miehen puoleen.
”Sopiiko, että menen myöhemmin käymään Audreyn kanssa yksillä Four Seasonssin aulabaarissa? Sen jälkeen kun ollaan lähdetty sairaalalta.”


Vastaa tähän
 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 Credion - suntuubi.com